kpsk sanoi:
Lähdin siitä liikkeelle että henkilökohtaisen uskon kohdekin on henkilökohtainen eikä toistu missään. Jumala on kehityksen huippu ajattomuudessaan eikä sillä olekaan tarvetta muuttua, mutta ihmiset näkevät hänet itselleen sopivana; et sinäkään ole niinkään kiinnostunut Jumalan muista puolista paitsi vapauttamisesta? Pidän uskoasi tavallaan New Agena
sillä vaikka se on tavallaan yhteensopiva luterilaisuuden kanssa niin se on kuitenkin hieman eri asia
Jumalan sanan erehtymättömyyden tähden se soveltuu kirkon opin ja elämän ohjenuoraksi. Luterilainen tunnustus ilmaisee asian näin: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.” (
www.luterilainen.com )
Toki kaikki Raamatun lukeminen voidaan tulkita eri tavoin.
Joka tapauksessa Jumalaan uskominen tarjoaa ihanan maailmankuvan jos ei muuta keksi. Minäkin rukoilin eilen illalla väräjävin sydämin Jumalaa, mutta jostain syystä pysyin agnostikkona :D ei kukko käskien laula.
Minä tulkitsen lähetyskäskyn: "menkää ja TEHKÄÄ kaikki kansat minun opetuslapsiksini" ehkä ennemmin juuri kuvaamallasi vapaustaistelijameiningin tyylisenä kuin nyky- Suomen hiljaisten kristittyjen passiivisuudella. Totta on että lähetyskäsky on ristiretkien ja konkistadorien jälkeen menettänyt asemaansa, mutta näin vain kristinuskossa. Näille lähetystaistelijoille usko ei ole pelkästään henkilökohtainen vapauttaja, vaan sillä parannetaan maailmaa ennen lähtöä, oli kyseessä sitten itsemurhaislamilainen tai saarnamies.
Jos en olisi kiinnostunut kuin siitä vapauttamisesta, olisin kaiketi tiedostaen tai tiedostamattomasti hylännyt Jumalan heti vapauttamistapahtuman jälkeen. Jos uskossani sitoisin Jumalan tiettyyn - vaikka sitten tähän - kontekstiin, niin silloinhan umpimielisesti rajoittaisin Jumalan toimintaa. Olen avoimesti kiinnostunut Jumalasta koko yliluonnollisena persoonana, ts. kaikesta Jumalassa. Et voi laittaa sanoja suuhuni, etkä uskon muotoa kallopallooni; jos uskossani, niin kuin olen siitä kertonut, ilmenee yksikin seikka, jossa voit päätellä sen olevan New agea eikä kristinuskoa, niin tarkastellaan sitä. Jos sinä sanot olevasi agnostikko, niin mikä on se mandaatti, jolla minä sanoisin: minusta tuntuu, että olet enemmänkin zenbuddhalainen tai sikhi? Minä olen kristitty, älä siis lokeroi minua minnekään muualle.
Jumala olisi hyvin helppo rajoittaa jonkinlaiseksi mielikuvaksi, ikoniksi "...tätä se on minulle". Se ei missään nimessä kuulu kristinuskoon. Tällaisia uskovia kaiketi kuitenkin on, sillä se on kirvoittanut jotakuta tarkkanäköistä kristittyä kehitämään sananlaskun. "Jeesus Kirstus, ja siellä pysyy."
Lainaamasi tunnustuksen kappale tosi, jota tunnustavat kristikunnassa oikeastaan kaikki muutkin seurakunnat. Ja niin minäkin. Sehän koskee nimen omaan opettajia ja oppeja, jotka voivat olla a) aivan huuruissa b) olla
ja siksi kristityn on aina arvioitava kaikki, korvasyyhyyn hyvältäkin kuulostava, Raamatun valossa. Kristittyjä syytetään laumasieluisuudesta ja lammasmaisuudesta, ja se kyllä toteutuu, jos huutaa aamenen joka väliin ja lompsii muitta mutkitta sinne mihin toisetkin. Uskovaisen ei ole pakko olla tyhmä.
Entä luterilainen kirkko: onko se ainut kosketuspintasi kristikuntaan? Arvioitko minut jonkinlaisen luterilaisfiltterin läpi? Ei se mitään, mutta onhan muitakin kristillisiä yhteisöjä on kuin luterilainen kirkko. Tämän (ev. lut. kirkon) sekulaariväestö toki yleensä parhaiten tuntee, sattuneesta syystä johtuen. Siksi ei-luterilaisiin yhteisöihin suhteuduttaneen vielä suuremmalla varauksella kuin niihin herätysliikkeisiin, jotka ovat luterilaisen kirkon sisällä. Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jälkeen tulevat helluntailaiset ja vapaakirkolliset, sen jälkeen pienemmät seurakunnat. Vaikka en puhukaan yhdenkään seurakunnan puolesta, niin uskontunnustukseni nojalla suurin piirtein kaikki toteaisivat: "kyllä tämä häiskä on kristitty". ...Tai no. Kerran juttelin erään lestadiolaisen nuoren naisen kanssa, ja hänen mukaansa en ollut tullut uskoon ollenkaan! Kaikella kunnioituksella ajattelin, että enköhän minä tiedä itse keskuudessani tämän paremmin.
Luterilaisuudesta vielä. Minusta luterilaisuuden kiehtovin puoli on se, millaista luterilaisuus oli syntyhetkinään Saksassa. Silloin luterilaisuutta ei oikeastaan ollutkaan, vaan Lutherin johtama kirkon reformaatio. Toki Lutherkin sanoi yhtä ja toista, mistä en ole yhtä mieltä, mutta jotakin olennaista Lutherin teologiassa on, joka vaikuttaa valtavasti minuunkin. (Enimmin synti+oppi ihmisen vanhurskauttamisesta).
Mitä ihmeen yhteistä lähetyskäskyllä ja Conquistadoreilla on? Nehän painoivat valloittamaan maat, pöllivät ja sulattivat kullan ja tartuttivat intiaaneihin tuhannen tautia, jos eivät kuolleet muuten vain väkivalloin. Mitä tekemistä sillä on todellisen kristinuskon kanssa? Politiikkaa se oli, ja politiikan keppihevosena usko ei voi toimia. Se on ihmisen kehittämää uskontoa. Puistattavaa! Kammottavaa! :curs: :urjo: :wall: Ja sitä samaa edustavat mielestäni ristiretkeläisetkin - kristinusko lakkaa olemasta kristinuskoa, siitä tulee silkkaa ja häikäilemätöntä politiikkaa. Puolustusta varten käytävän sodankäynnin ymmärrän ja hyväksyn, mutta hyökätä nyt asein "vapauttamaan" jotakin! Voi munan muna.
Lähetyskäskyn (sellaisena, kuin se Raamatussa on) kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Miekan avulla tapahtuva käännytys on katkera kastrointi, eihän ketään voi pakottaa uskomaan. Edelleenkään.
