Uskovaisten katselusta myötähäpeää, miksi?

[dear_a]

En tarvitse mitaan todisteita mistaan, vaan kyse on siita etta tunnen taman oikeaksi. Aiemmin en ollut avoin talle, tai kaikille muillekaan kokemuksille. Nyt olen. Minulla on hyva olla. Siina kaikki.

Hyvin sanottu Amy, tuossa mielestäni on uskomisen syvin olemus, uskoi sitten mihin tahansa: tuntee jonkun asian oikeaksi.

Minulla on ollut tämä usko oikeastaan aina, ilman mitään suurta ja hienoa uskoontuloa tai sen esilletuomista normaalielämässä. Kun joskus olen joillekin ystävilleni kertonut olevani uskovainen (usko on mielestäni henkilökohtainen asia ja sitä en ole tottunut jakamaan - mitä nyt täällä pakkiksella... ), ovat he erittäin yllättyneitä saamastaan tiedosta: heavy-diggari, joka kiroilee (huono tapa!), juo viinaa ja harrastaa esiaviollista seksiä eikä näytä nörtiltä paljastuu uskovaiseksi... No, mitäpä siitä, oikeastaan aika sama mitä ihmiset ajattelevat kunhan ei uskonsotiin tarvitse ryhtyä: jokainen ajatelkoon tavallaan.

Tämä on minun tieni. En ole kokenut suuria menetyksiä elämässäni tai ollut koskaan syvästi pohjalla, joten sitäkään kautta en ole uskoa löytänyt. Tämä asia nyt on vain aina ollut näin ja hyvä niin. Amyn lailla ( ) en tarvitse todisteita mistään, riittää että saan itse ajatella näin. Eiköhän jokaiselle löydy oma tiensä ja valintansa. :thumbs:

 

[D.W.A.M]

Minusta naivistista perustaa uskoaan johonkin auktoriteettiin esimerkiksi raamattuun. Muuten voi kristittynä väittää, että esimerkiksi islaminuskoiset ovat vääräuskoisia kerettiläisiä. Vai oletko kristittynä kanssani samaa mieltä siitä, että kaikkien uskontojen Jumala on yhteinen?

Joku on kauniisti sanonut, että Jumala on rakkaus ja se riittää minulle.

Kristityn tulee perustaa uskonsa nimenomaan Raamattuun. Sehän ei olekaan mikä tahansa kirja, vaan kokonainen kirjakokoelma, joka vaihtelevuudestaan huolimatta muodostaa yhtenäisen kaaren - huipentuu siihen, mihin pitääkin: ilmoitukseen siitä, mikä on ihmiselle pelastukseksi ja turvaksi. Jos se on naivistista, niin olkoon - edelleenkin uskon asia.

Mikäli uskon perustana on jokin muu kuin Raamatun ilmoittama Jeesus, ei kyse jälleenkään ole enää kristinuskosta. Kristityistä puheen ollen, olisi naivistista perustaa uskonsa mihinkään muualle. Kanonisoidusta Raamatustahan kristitty voi tarkistaa teologiansa rakentumisen. Sen suhteen ei tarvitse tuntea epävarmuutta, toisin kuin silloin, jos uskolla ei ole minkäänlaista kiinteätä perustaa. Sellaisessa tilanteessa joutuisi pahasti tuuliajolle. Kolmiyhteiseen Jumalaan uskominen ei toimi, jos pidättää itsellään oikeuden uskoa siihen, mihin kunakin aikana tuntee eniten vetoa.

Ovatko islamilaiset vääräuskoisia kerettiläisiä? No eivät he ole ainakaan kristittyjä.

Asiasta puhuen, minulla ei ole valtuuksia sanoa kadotustuomiota kenestäkään, enkä kyllä haluaisikaan. Se tehtävä jääköön Jumalalle. Kristinopin mukaan Raamatun ulkopuolella Jumala ei ole ilmoittanut yhtään mitään. Ja nimenomaan Raamattuun sisältyy oppi ihmisen pelastuksesta. Sen katsoisin olevan olennaisin osa koko uskossa. Pakanakristityille (eli siis kaikille kristityille, lukuunottamatta juutalaisia) ei muuta pelastusta ole kuin Raamatun ilmoittamassa muodossa, muusta Raamattu varoittaa.

Voisiko kristitty todella olla sitä mieltä, että kristinuskon Jumala, joka käskyissään sanoo, ettei hänestä saa tehdä edes kuvaa, olisi se Jumala, jota esimerkiksi hindut palvovat? Miten yksi ns. ylijumala voisi olla niin hajanainen ja ilmoituksissaan ristiriitainen? Miksi kristinuskossa Jeesus oli viimeinen veriuhri, jonka Jumala asetti, kun taas toisaalla jumalille uhrataan mitä erilaisimmin menoin? Mikä olisi tällöin ylijumalan logiikka? Maassa maan tavalla?

Jumala on rakkaus, sille aamen. Kristinuskossa Jumalan rakkaus ilmenee Jeesuksessa ja Jumalan armossa.

 

[modified]

Olen kristitty ja uskovainen. Minä näen asian niin, että jumala on kaikille uskonnoille yhteinen, jota tuodaan esille eri tavalla, korostetaan eri piirteitä kunkin kulttuurin tarpeiden mukaan - ihmisethän jotka uskontoa tulkitsevat, ovat kulttuurinsa tuotteita. Niinhän esim. kristinuskokin on ja Raamatussa näkyvät aikansa ajattelutavat. Siksi minä en ottaisi kirjallisesti kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, tehköön se sitten minusta huonon kristityn, aivan sama. En kivittäisi naisia aviorikoksesta enkä tuomitsisi homoja.

Kristityn tulee perustaa uskonsa nimenomaan Raamattuun. Sehän ei olekaan mikä tahansa kirja, vaan kokonainen kirjakokoelma, joka vaihtelevuudestaan huolimatta muodostaa yhtenäisen kaaren - huipentuu siihen, mihin pitääkin: ilmoitukseen siitä, mikä on ihmiselle pelastukseksi ja turvaksi. Jos se on naivistista, niin olkoon - edelleenkin uskon asia.

Usko on kaunis asia, mutta....

Miten raamattu oli se sitten Jumalan sanaa tai ei voi määritellä, että kaikki jotka siihen uskovat pelastuvat ja muut joutuvat kiirastuleen. Myös uskontoa tulisi tulkita sen aikakauden valossa jolloin se on syntynyt. Maailma oli hieman erilainen 2000v sitten. Miten se on kristityltä pois, vaikka jokainen maailman ihminen pelastuisi.

Miten kristitty voi kuvitella, että hänen uskontonsa on se ainoa ja oikea. Varmasti kaikkien muidenkin uskontokuntien edustajat ajattelevat samalla tavalla. Jos herra X olisi syntynyt eri maassa hän kuuluisi eri uskontokuntaan. Hänkö ei pelastu sen takia, että on sattunut syntymään väärään maahan? Tuskin kaikki kristityt syntyvät länsimaihin.

 

[Tupla-J]

Jos Modified olet yhtään kiinnostunut historiasta, etsipäs käsiisi kirjoja, jotka selvittävät uskontojen alkukotia Mesopotamiaa - tutkijat ovat selvittäneet, että kaikki uskonnot olisivat alkujaan Mesopotamiasta, josta eri versiot levisivät eri puolillle maailmaa...

Tuohan nyt on satavarmasti bullshittiä. Shinto, buddhismi, lähes kaikkialla vaikuttaneet animistiset uskonnot yms. eivät missään tapauksessa kykene olemaan kyseiseltä alueelta - siitäkään huolimatta, että ns. ihmisen alkukoti on aika likellä kyseistä paikkaa. Moni uskonto on myös aivan liian nuori ollakseen tuolta kotoisin ja selvästi perustettu muualla.

Mun mielestä ilmaukset "jumala on rakkaus" ja muut suurin piirtein samaa meinaavat ovat yhtä tyhjän kanssa. Meillä on jo käsite ja tunne rakkaus, ei siihen tarvita mitään jumalaa, koska tämän voi mainiosti kokea ateistikin.

 

[modified]

Mun mielestä ilmaukset "jumala on rakkaus" ja muut suurin piirtein samaa meinaavat ovat yhtä tyhjän kanssa. Meillä on jo käsite ja tunne rakkaus, ei siihen tarvita mitään jumalaa, koska tämän voi mainiosti kokea ateistikin.

Ihan miten haluaa maailmankuvansa käsittää. Ei siihen tietenkään tarvita Jumalaa jos saman löytää jostain muualta. Usko ei myöskään ole mikään heikkous jos ei vahvuuskaan.

Tärkeintä on

 

[Cthulhu]

Iltalehdestä:

Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.

Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.

Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.

VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.

 

[Belmondo]

Iltalehdestä:

Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.

"...ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia" :jahas: ?
Niin siis ei tuokaan geeni varmaan vie ihmiseltä vapaata tahtoa. Geenit vain vinkkaavat ihmisiä tiettyihin suuntiin tai altistavat meitä tietyille taipumuksille, eivät pidä meitä marionetteinaan.

 

[dear_a]

Tuohan nyt on satavarmasti bullshittiä. Shinto, buddhismi, lähes kaikkialla vaikuttaneet animistiset uskonnot yms. eivät missään tapauksessa kykene olemaan kyseiseltä alueelta - siitäkään huolimatta, että ns. ihmisen alkukoti on aika likellä kyseistä paikkaa. Moni uskonto on myös aivan liian nuori ollakseen tuolta kotoisin ja selvästi perustettu muualla.

Saat olla erimieltä, mutta muistelen että myös muistelen että kyllä nämä nuoremmatkin uskonnot (ml. kristinusko) ovat sieltä samasta alkukodista lähtöisin, idea oli että kaikilla on yhteinen perusta, josta on tehty eri versioita - tämän varmaan tiesitkin? Ja muistelen myös, että myös buddhismi on sieltä samasta mestasta peräisin. Kaivan luentomuistiinpanot maanantaina esiin ja palaan asiaan.

 

[modified]

Olisikohan uskonto todellakin vasta kulttuurin tuote? Silloin se voisi hyvinkin olla kotoisin kulttuurin alkukehdosta. Nimittäin sitä ennen ihmisillä tuskin oli aikaa ihmetellä tuollaisia asioita.

Sivilisaatio ei voi toimia ilman etiikka ja moraalia. Alussa uskonto oli varmasti helpoin tapa saada ihmiset käyttäytymään Jumalan pelon alla. Tuskin se vielä silloin oli läheskään yhtä individualistinen kuin viimeisen parin vuosituhannen aikana.

Onkohan siis ihmisessä kuitenkaan sisäistä tarvetta uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Vastaukseni olisi ei.

 

[modified]

Minusta uskominen on, sanatarkastikin, uskon asia. Uskot jos uskot, et jos ei siltä tunnu. Oletko ajatellut suhdettasi markkinavoimiin, uskotko niihin? Uskotko oikeudenmukaisuuteen? Uskotko rakkauteen? Onko niitä olemassa sen enempää kuin Jumalaakaan? Usko on uskomista. (OT: On muuten typerä sana tuo usko kun sitä toistaa.)

Minulle Jumala on konkreettisesti sitä, että vaikka olisin yksin kuolinvuoteellani, niin tietäisin etten ole yksin. Se tuo sisäisen rauhan. Itse huomasin asian konkreettisuuden vasta todellisen elämänkriisin mukana. Ehkä se on niin, että jos ihminen tarpeeksi jotain tarvitsee, niin siitä tulee melkein totta.

 

[dear_a]

Minulle Jumala on konkreettisesti sitä, että vaikka olisin yksin kuolinvuoteellani, niin tietäisin etten ole yksin. Se tuo sisäisen rauhan. Itse huomasin asian konkreettisuuden vasta todellisen elämänkriisin mukana. Ehkä se on niin, että jos ihminen tarpeeksi jotain tarvitsee, niin siitä tulee melkein totta.

Mä en tiedä että olenko koskaan erityisesti tarvinnut sitä... se vaan on aina ollut tuossa... Mulle Jumala on totta, mutta mulle on myös ihan sama, mitä muut haluaa ajatella. Jokaisella on oma tiensä, jonka mukaan on mentävä. Enkä muuten erityisesti ilahdu jos joku valitsee saman tien kuin mun oma on, tää on vaan mun juttu. Johtunee siitä etten ole normi-kristitty, kun juon ja kuuntelen heavyä ja rakkaimmista ystävistäni moni on homoja.

 

[modified]

Omituisten otusten kerho:kippis1: . Nämä ovat niitä henkilökohtaisia asioita, mitkä ovat siellä kaapissa luurankojen seassa. Ei ole mitään tarvetta toitottaa henkimaailman asioista. Yritän elämässäni toteuttaa tiettyjä kristillisyyden normeja kuvittelemalla, että se tekisi minusta tasapainoisemman ihmisen. Metalli nyt on .

 

[D.W.A.M]

"...ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia" :jahas: ?
Niin siis ei tuokaan geeni varmaan vie ihmiseltä vapaata tahtoa. Geenit vain vinkkaavat ihmisiä tiettyihin suuntiin tai altistavat meitä tietyille taipumuksille, eivät pidä meitä marionetteinaan.

Tämä on suht mielenkiintoinen teoria, tämä mainittu geeni. Olen kyllä kuullut tästä aikaisemminkin ja suhtautumiseni on ollut hiukan skeptistä (kaiketi ymmärrettävää :lol2: ) sillä olisihan tuo merkillistä olla uskossa pelkästään siitä syystä, että jokin geenirihma siihen ohjaa. Tiedemiehiä täytyneisi rohkaista etsimään geeni joka ominaisuuteen. Geenit selittäkööt kaiken! ;)

Täytynee pitää asiata ikään kuin mielen päällä. Olisihan kumminkin mielenkiintoista tietää, löytyisikö itsestä tällaista geeniä.

 

[Tupla-J]

Saat olla erimieltä, mutta muistelen että myös muistelen että kyllä nämä nuoremmatkin uskonnot (ml. kristinusko) ovat sieltä samasta alkukodista lähtöisin, idea oli että kaikilla on yhteinen perusta, josta on tehty eri versioita - tämän varmaan tiesitkin?

En tiennyt, enkä tiedä nytkään. Meitsi tarttis jotain sekulaaria lähdettä tämän väitteen minkäänasteiseen hyväksymiseen. Sen verran paljon on tullut tutustuttua uskontoihin, että olen havainnut sen verran paljon perustavanlaatuisia eroja, että niiden pohjaksi väitetty yhteinen lähde on mielestäni vähintäänkin absurdi. Ainoa mitenkään kuviteltavissa oleva peruste voisi olla se, että jokseenkin kaikki kulttuurit tuntevat käsitteen "uskonto".

Ja muistelen myös, että myös buddhismi on sieltä samasta mestasta peräisin. Kaivan luentomuistiinpanot maanantaina esiin ja palaan asiaan.

Jos sä laajennat mesopotamian Intiaan niin mikäs siinä. Siddhartha oli intialainen prinssi, sikäli kun oikein muistan. Odotan innolla kuulevani, miten kyseiset muistiinpanot yhdistävät hindun, zenin, aboriginaalien, monoteistiset, viikinkien vastaavat ja ateistiset uskonnot samaan alkulähteeseen Mesopotamiaan. Mä nimittäin olen tällä haavaa täysin impotentti näkemään niissä mitään yhteistä.

Sikäli kun noissa sun väitteissä on jotain perää, niin tästä tulee kyllä jännä keskustelu.

 

[Rarum]

Jos kiinnostaa kuunnella, millaisia kysymyksiä muilla on mielessään tai kysyä itse jotakin kristinuskoon liittyvää, kannattaa kuunnella Taivaan ja maan väliltä -radio-ohjelmaa sunnuntai-iltaisin Radio Deiltä (http://www.patmos.fi/radio.htm). Jos suoraan lähetykseen ei uskalla soittaa, voi muistaakseni laittaa sähköpostiakin.

...Ja tuosta uskontojen yhteisestä alkukodista. Ainakin sen mukaan, mitä nykyisin historian ja arkeologian tasolla yliopistossa opetetaan, väite on

 

[D.W.A.M]

Usko on kaunis asia, mutta....

Miten raamattu oli se sitten Jumalan sanaa tai ei voi määritellä, että kaikki jotka siihen uskovat pelastuvat ja muut joutuvat kiirastuleen. Myös uskontoa tulisi tulkita sen aikakauden valossa jolloin se on syntynyt. Maailma oli hieman erilainen 2000v sitten. Miten se on kristityltä pois, vaikka jokainen maailman ihminen pelastuisi.

Miten kristitty voi kuvitella, että hänen uskontonsa on se ainoa ja oikea. Varmasti kaikkien muidenkin uskontokuntien edustajat ajattelevat samalla tavalla. Jos herra X olisi syntynyt eri maassa hän kuuluisi eri uskontokuntaan. Hänkö ei pelastu sen takia, että on sattunut syntymään väärään maahan? Tuskin kaikki kristityt syntyvät länsimaihin.

Jos ajatellaan, että Raamattu on totta, niin silloinhan se on oikeassa, kun sanoo, että "Jokainen joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu". (En muista tätä Raamatunkohtaa aivan sanantarkkuudella, mutta asiasisältö täsmää). Jos ajatellaan, että Raamattu ei ole totta, niin ei kai siinä mitään häviä, jos huutaakin.

Totta kai uskontoja (kristinuskoakin) on tulkittava niiden lähtökohdista, syntykohdista ja kulttuureista käsin. Kristitylle aukeaa - tämän sanon omasta kokemuksestani - huomattavasti laajempia maailmoja, kun tutkii Raamatun kirjoituksia, vaikkapa UT:n kirjeitä nämä seikat mielessä pitäen. Kuka kirjoittaa, kenelle, miksi, mitä nämä kummalliset kielikuvat tarkoittavat, mikä on ollut senhetkinen maailmanpoliittinen tilanne, millaisia kulttuurierot ovat käsiteltävien kansanryhmien välillä jne. Maailma on tietenkin erilainen, koko ajan muuttuvainen. Raamattu on kirjoitettu aikanaan tai aikoinaan - luonnollisesti silloin on käytetty silloin saatavilla olevaa kielellistä kuvastoa ja termistöä. Tästä saa huikeimmat vibat, kun lukee Johanneksen ilmestystä, jossa vanha mies näkee kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvia asioita. Voi vain aavistella sen tuskailun ja aprikoinnin, kun hän on jumalallisessa innoituksessaan miettinyt vertauskuvia asioille, joita ei silloisessa maailmassa ole tiedetty olevankaan. Tuon tuosta toistuu "Minä näin... aivan kuin... niin kuin..." jne.

Asian ulkopuolella edelleen, mutta miltähän se näyttäisi, jos nämä ilmestykset olisikin kirjoitettu kielellä, joka olisi 2000-lukulaista? "Tulipahan nähtyä laumatellen Abramsseja, Hornetit viilettivät kuin penteleet, jysähtelivät atomipommit tuhka tiheään milloin missähin ilmatilassa!", "Kehittyneellä mikrosirutekniikalla seurataan ihmisen liikkehiä ja toimintaa. Etpähän paljon shoppaile, jos ei ole Perkele-brändi ihon alla!" Tai miten tällaista olisi voitu lukea silloin, kun kirkonkirjat on kanonisoitu? Entä miltä sama olisi kuulostanut munkkein latinaksi keskiajalla, kun kansa ei muutenkaan tajunnut saarnasta mitään?

Kristityltä ei ole missään nimessä pois se, jos kaikki ihmiset pelastuisivat. Siihenhän koko lähetystoiminta tähtää. Minäkin toivoisin kovasti, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta niin ei teologiani valossa yksinkertaisesti ole. Valitettavasti.

Kristitty Raamattuineen, juutalainen Vanhoine Testamenttineen ja Toorineen, muslimi Koraaneineen ja mormoni Kirjoineen sekä Kallisarvoisine Helmineen ovat kaikki mielestään oikeassa, muista puhumattakaan. Jotkut uskovat olevansa niinkin oikeassa, että heistä tuntuu kuin muut olisivat väärässä tai hakoteillä - jonkun verran tai enemmänkin. Painotan edelleen, ettei kukaan uskova, kuuluu hän minkä uskonnon piiriin tai asuu hän missä maassa hyvänsä, voi nykyhetkessä olla varma siitä, mitä loppu tuo tullessaan. Kysymyshän on uskosta.

Kysyt kysymyksiä, joita varmasti todella monella on mielessään. Miten pelastuvat ne, jotka eivät pelastussanomaa koskaan kuulekaan? Sitä on mielestäni selitetty kahdella tavalla: he joko tulevat arvioiduksi tekojensa mukaan tai heille saarnataan pelastussanoma tuonpuoleisessa. Tästäkin ollaan montaa mieltä, mutta usein puhutaan siitä, että kuolleet eivät suoraan kapsahda taivaaseen tai helvettiin, vaan viettävät hetkensä tuonelassa, ja vasta maailman viimehetkillä määräytyy, mihin junaan hypätään. Muistaakseni Raamatussa lukee, että Jeesus astui alas tuonelaan saarnaamaan vankeudessa oleville hengille, niille, jotka eivät esim. vedenpaisumuksesta selvinneet...

Yritän parhaani mukaan kertoa niistä näkemyksistä, joita minulla on. En kuitenkaan haluaisi väitellä asioista, sillä mielestäni kenenkään mieli ei väittelemällä kristityn mieleksi muutu. ...Ja toisekseen, minulla ei ole mitään teologista tutkintoa tai oppiarvoa. Vaikka teologiani rakentuukin raamatulliselle kristinopille, niin missään nimessä en voi olla ex cathedra, erehtymätön (eikä kyllä paavikaan ole!) :lol2:

 

[modified]

Ai, että raamattu on eräänlainen Kristinuskon materialisoituma. Ilmeisesti uskontokritiikkiä ei voi olla kyseisen uskonnon opinkappaleen ulkopuolella. Joskus voi olla terveellistä tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Voi vaikka oppia jotain uutta.

 

[gotto]

Jos ja kun uskovaisella tässä yhteydessä tarkoitetaan ns. hihhulia, niin kyllähän heidän katselustaan on monta kertaa huvia irronnut.
Lukioaikoina varsinkin, olihan koulun opiskelijoista n. 30 % lestadiolaisia (musiikkilukio).
Mutta jos uskovainen tarkoittaa kristinuskoon tai johonkin muuhun uskontoon sielunelämänsä koukeroissa luottavaa ihmistä, niin mitä myötähäpeän tunnetta siitä pitäisi syntyä? En esimerkiksi voi suurin surminkaan nähdä esimerkiksi Auvo Niinikedon toimissa tai olemuksessa minkäänlaista tahattoman komiikan aihetta.

Mutta sitten asiaan: joulu-tammikuun Imagessa on nimittäin juttu jota lukiessa tosiaankin tulee mieleen että onko tämä jonkin sortin vitsi.
Nimittäin artikkeli Nokian entisen kirkkoherran, Markku Koiviston perustaman liikkeen eli Nokian herätyksen, tuttavallisemmin Nokia Missio,
pitämästä hengellisen johtajuuden koulusta. Oppiarvona vaatimattomasti Master´s Degree of Divinity eli jumaluuden maisteri. Huh huijakkaa.
"Kurssilaisille usko on aitoja ihmetekoja: kielillä puhumista, profetointia ja sairaiden parantamista"
"Raxxx-Ojxxx kertoo päässeensä uskon avulla irti pornoriippuvuudesta ja uskoo, että samanlainen parantuminen on mahdollista myös homoseksuaaleille"
"Laxxxxxxn on lukenut ilmestyskirjaa ja nähnyt monien ennustusten jo toteutuneen"
"`Teologisessa tiedekunnassa ollaan muka moniarvoisia, mutta ei hyväksytä niitä jotka todella uskovat yliluonnolliseen, siihen, että Jeesus syntyi neitsyestä ja nousi ruumiillisesti taivaaseen´"

Että sillälailla, ei taida Puolustusvoimien johtajakoulutuskaan olla samaa kalibeeria. :wall:

Just my 0,02.

 

[D.W.A.M]

Ai, että raamattu on eräänlainen Kristinuskon materialisoituma. Ilmeisesti uskontokritiikkiä ei voi olla kyseisen uskonnon opinkappaleen ulkopuolella. Joskus voi olla terveellistä tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Voi vaikka oppia jotain uutta.

Ja mitä minun tästä pitäisi ajatella? Koetatko kauniisti sanoa, että olen rajoittunut? :jahas: :lol2:

Lähden nyt siitä, että kristinuskon mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimana kirjoitettu jumalallinen manifesti, ilmoitus. Totta kai kristitty ajattelee asiansa sen valossa, kuka sitten minkäkin verran. Kun toiselle riittävät jakeet 3:16 Johanneksen evankeliumista, niin toinen pyrkii ottamaan selvää jokaisesta Raamatun sanasta. Kuka mitenkin.

Luen muuten koko lailla paljon, jopa niinkin paljon, että Raamatun luku jää välillä taka-alalle, pitemmäksikin aikaa. Uusilta näkökulmilta en ole voinut välttyä, mutta mikään olennainen ei ole muuttunut. Se, että tulin uskoon ja se, että olen pysynyt uskossa, ei ole riippuvainen siitä, missä määrin pystyn tankkaamaan kristinuskon perusajatuksia pannuuni. Se sisäinen usko, joka minulla on, pysyy. Se ei riipu väittämistä, olosuhteista eikä trendeistä. Tätä ei ehkä monikaan ei-uskovainen pysty ymmärtämään, enkä ole pystyväinen myöskään selittämään sitä, miltä tuntuu kokemus läsnäolevasta Jumalasta, hengen heräämisestä ja sen aiheuttamasta sielullisestakin muutoksesta.

Mietihän esimerkiksi Kiinan kristittyjä, joita suunnattomassa määrin vainotaan, ja joista Raamatun omistaa yksi viidestäsadasta. Miksi he haluavat uskoa, kidutuksen ja kuolemankin uhalla, "länsimaiseen" Jumalaan?

 

[modified]

Eli usko ei ole millään tavalla riippuvainen raamatusta. On aika ristiriitaista, että Jumalaa ei voida millään todistaa ja sitten perustaa elämänsä raamattuun dokumentoituun Jumalan sanaan. Mihin siinä enää uskoa tarvitaan. Täytyy uskoa, että raamattu on oikein, mutta onko se uskoa, tuskin. Tarkoittaako se sitä, että ihminen heikkoudessaan turvaa raamattuun, koska ei jaksa uskoa? Minä en raamattua tarvitse ja olen silti kristitty.