dear_a sanoi:
Olen miettinyt jo vuosikausia että miksi ihmeessä uskonto/uskovaisuus poissulkee tiettyjä asioita noin lähtökohtaisesti ihmisen elämästä, tai ainakin muka pitäisi sulkea? Tällä tarkoitan esimerkiksi alkoholin juomista ja heavy-musiikkia.
Sen takia, kun ne aattelee, että Jumala on sellanen vanha mummo, jota sun pitää miellyttää:
sää et saa juoda, polttaa, tupakoida, pukeutua muuta kuin über-neutraalisti ja -värittömästi, etkä tietty kiroilla. Tai soittaa musiikkia kovalla. Tai kuunnella ees aavistuksen aggressiivista musaa.
Sun pitää vaan istua pyhäpuku päällä tukka kammattuna, jotta tämä Jumala-mummo voi esitelä sua muille mummoille, että kattokaa kun mulla on nätti sukulaispoika/tyttö.
Ja tätä ajatusta sitten tuetaan valikoiduilla lauseilla Raamatusta, sellasilla jotka vähän viittaa ajatukseen ja tukee sitä.
Tässä on mielestäni kyse siitä, että nämä hihhulssonit kokee, että heidän pitää ponnistella ja taistella, ja kieltäytyä, mieluusti jopa kärsiä, jotta kirkkaamman kruunun saavat. Eli voi sit paistatella siinä omassa hyvyydessään kun on kieltäytynyt tarpeeksi paljon "maallisista" iloista.
Ja omaa häntäähän siinä nostetaan ihan vitusti, kun tällä omalla "puhtaudella" ansaitaan se Jumalan rakkaus ja sitä kautta taivaspaikka ja hyvä työsuhdetaivasauto.
Ei siis niin että Jumala olisi joku rakastava isä, joka rakastaa lastaan ehdoitta, vaan se on sellanen tiukkapipo, jolle pitää koko ajan olla nätisti, muuten se suuttuu.
Ja lisäksi kuulemma se usko näkyy just tälleen, kun ihmisestä tulee niin vitun hyvä, ettei se juo eikä polta.
Vaikee kai sitä ihmisen on ottaa ajatusta Jumalasta ja ehdottomasta rakkaudesta vastaan, vaan kokee että töitähän sen eteen on tehtävä. + jos siitä seurakunnasta tai hihhulipoppoosta tulee kovin tärkeä osa elämää, niin herkästi sitä kokee kovan ympäristön paineen.
Sellastakin näkee, että ihmisellä on paha olo siihen asti eletystä elämästä, ja sitten se hurahtaa uskoon, ja haluaa elämänsä muuttuvan, ja sit ylisuorittaa; rupee ihan saakelin "pyhäksi", yrittää paikata sitä aiempaa eloaan, josta jäi paha maku suuhun.
Et kun mä NYT elän kuin hyvä ja kiltti uskovainen, niin se sit korvaa sen hunningolle menneen alkutaipaleen.
Just tällaset tyypit on niitä, jotka on tosi kärkkäitä tuomitsemaan muita, eivät oikeen millään kestä sitä että itekkin on aikanaan tullu oltua hivenen epäpyhempi, eikä pään päällä keikkuva sädekehä ole valaissut tietä.
Lisäksi, sen olen huomannut, että hihhulit lainaa Raamatusta niitä kohtia, jotka tukevat tätä "elä siivosti tai helvetti oottaa" -filosofiaa, ja kyseenalaiset kohdat sit selitetään että no: kato tuolloin elettiin tuolla lailla, tai sitten kyseessä on käännösvirhe, tai yhtäkkiä puhutaankin vertauskuvallisesti.
Anyway, minä uskon Jumalaan, enkä myöskään oikeen kykene aatteleen elämää ja maailmaa niin että Jumalaa ei ois olemassa.
Sen sijaan uskon, että noita hihhuleita ilman tulisin hyvinkin toimeen....
Mut muistakaa että ei ne kaikki Jumalaan uskovat ole näitä ämyri kädessä kadunkulmassa huutavia.
