CBB Tuukka Heikkinen

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Paitsi että tämäkin on ihan paskapuhetta. Ylirasitus (tai sitten sen krooninen versio eli ylikunto) on pitkälti hermostollinen tila, johon ei kauhean paljon voi ruokaa mättämällä vaikuttaa (jonkin verran toki). Eli siinä kohtaa kun hermoston palautumiskapasiteetti ylitetään, voit lapata vaikka 10 000 kcal päivässä etkä siltikään voi välttää hermostollisen ylirasitustilan syntymistä.

Se on sitten ihan eri asia, millä treenimäärillä ja -tehoilla itse kullakin tuo hermoston palautumiskapasiteetti tulee vastaan. Moni kuvittelee hermoston menevän tukkoon heti jos esim. treenataan lihakset useammin kuin kerran viikossa läpi, tai tehdään vähän erikoistekniikoita. Ihan normaalia dual factor -mallistakin tuttua akuuttia fatigue -elementtiä luullaan saman tien ylirasitukseksi, vaikka kyseessä on vähän eri ilmiö. Ja sitten katsotaan ihan liikaa muiden tekemisiä, vaikka jokaisella on täysin yksilökohtainen (ja pitkälti elämäntilanteesta ym. olosuhteista riippuva) palautumiskapasiteetti. Esimerkiksi Olmalan kaltainen entinen kilpapainija on jo lähtökohtaisesti ihan eri työ- ja palautumiskapasiteetilla varustettu urheilija, kuin esim. joku vasta aikuisiällä treenaamisesta innostunut pirkko/pertti, jolla ei ole mitään varsinaista urheilutaustaa fyysisesti rankoista lajeista nuoruusvuosiltaan. Siksi Jarnonkaan ei kannata välttämättä huudella, että "ihan paskapuhetta ylirasitustila kun mulla ei sitä ole koskaan ollut". Ja fysiologisia faktoja ei kannata lähteä haastamaan, eli hermostollinen ylirasitustila tulee kyllä kun hermoston palautumiskapasiteetti ylittyy - söi sitten ihan miten paljon tahansa, tai luki lennokkaita asennelauseita kenen kirjoista tahansa.

Eli mitä mieltä ootte siis siitä, että kuinka tuo ylirasitus tila oireilee ja voiko siihen ikäänkuin "luiskahtaa" vahingossa? Tai mitä kehon merkkejä pitää kuunnella erityisesti tarkasti?
Ite oon kanssa urheillut ikäni. Nyt ikää kohta 30 ja treenannut lapsesta asti, eli pohjakuntoakin on kuitenkin olemassa. En vaan oikeen tiedä, että onko se ihan todellista, että treenaamalla pääsee niin vakavaan ylirasitus tilaan, että esim muutaman päivän lepo tai kevennys jakso jonkun kerran vuoteen ei sitä estäisi. Erikseen varmasti kisadieetit ja tilanteet joissa jostain syystä treenataan oikeasti tyhmästi jatkuvasti palautumatta jne. esimerkiksi voisin kuvitella, että vedetään koko kropan treeniä kovalla volyymilla monta kertaa viikossa failureen. Kyllä siinä varmasti keho antaa merkkejä ongelmista. Teen erikoistekniikoita ja failureen menen kyllä lähes aina treenissä ja kaikkea mahdollista junttausta kyllä, mutta on niitä suorien sarjojen päiviäkin ja tosiaan ohjelmointi kuitenkin pilkottua... Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta vakavasta ylikunnosta, luullakseni ainakaan, mutta olisi kiva kuulla jos teiltä löytyy jotain? Olen luottanut siihen, että keho kertoo, kun se tarvitsee lepoa ja silloin esim ei tee mieli treenata tai puntti ei kulje väsyttää jne. sillon voi pitää lepopäiviä ja palautua hetken ja sitten jatkaa uudella virralla. Toki olen nyttemmin ottanut myös ajatukseksi ottaa niitä keventäviä viikkoja ihan säännöllisesti noin 4-8 viikon kovan putken jälkeen, sehän on hyväksi kuitenkin kokonaisuutena...
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Eli mitä mieltä ootte siis siitä, että kuinka tuo ylirasitus tila oireilee ja voiko siihen ikäänkuin "luiskahtaa" vahingossa? Tai mitä kehon merkkejä pitää kuunnella erityisesti tarkasti?
Asteittain voi kyllä "huomaamattaan" ylirasitustilaan joutua, minkä takia olisikin hyvä säännöllisesti miettiä yleisimpiä ylirasitustilan oireita ja onko niitä itsellä selvästi enemmän kuin normaalisti. Googlettamalla löytyy tästä aiheesta vaikka mitä (termi "overtraining" viittaa harvinaisempaan ylikuntoon, kun taas ylirasitustila on "overreaching"). Esimerkiksi Lyle McDonaldin sivuilla on ihan hyvä artikkelisarja aiheesta, osissa 7 ja 8 on ihan hyviä käytännön suosituksiakin:
http://www.bodyrecomposition.com/training/overtraining-overeaching-and-all-the-rest-part-7.html
http://www.bodyrecomposition.com/training/overtraining-overreaching-and-all-the-rest-part-8.html

Itse tarkkailen tutuksi tulleita ylirasitusoireita, kuten:
- Huonommat yöunet (hankalampi saada unta ja uni on katkonaista)
- Yleinen väsymys
- Lisääntynyt ärtyneisyys (tämä itselläni, monilla on puolestaan taipumusta masentuneisuuteen)
- Motivaation puute
- Huonommat treenitehot ja pumppi
- Nivelten ja tukikudosten lisääntynyt ärtyminen ja kipuilu

Ihan hyvinkin palautuneena näitä juttuja esiintyy jonkin verran, minkä takia on oleellisempaa huomata jos yhtäkkiä alkaa oireita olla paljon tavallista enemmän / voimakkaammin. Ja esimerkiksi salilla 1-2 huonoa treeniä ei vielä välttämättä tarkoita mitään, mutta useampi huono treeni putkeen alkaa jo viestiä jostain.
 
Viimeksi muokattu:
Zone-sarja -42%
Kun oli noista natu vs roinari käyristä puhetta niin tossa on todennäköisesti aika hyvä arvio:
image-42.png

http://strengtheory.com/much-steroids-increase-hypertrophy/

Eihän noista toki ikinä voi varmaksi sanoa, että onko nuo natut oikeasti natuja jne, mutta kyllä tuo jotain suuntaa antaa.
 
Eli mitä mieltä ootte siis siitä, että kuinka tuo ylirasitus tila oireilee ja voiko siihen ikäänkuin "luiskahtaa" vahingossa? Tai mitä kehon merkkejä pitää kuunnella erityisesti tarkasti?

Kyllä voi luiskahtaa vahingossa..näin kävi itselleni. Toki se jonkin verran ns. tyhmyyttä vaatii, motivaatio kova ja kyky puskea seinääkin vasten on sitä myöten hallussa. Treenin kovuuteen nähden liian vähäinen lepo oli syy tilaan, ja siitä toipuminen vie aikansa. Ns. kumuloitunut rasitus ainakin itselläni tuntuu. Omalla kohdallani kakka ei osunut tuulettimeen vielä hirveän pahasti, nykyisin osaan onneksi kuunnella kroppaani.

Olen nähnyt hyvin läheltä myös huomattavasti pahemman tapauksen, missä voitiin jo puhua oikeasta ylikunnosta. Aikaansaatu rajulla kalorivajeella ja kovalla liikuntamäärällä.. Keho ei enää levännyt edes silloin kun sillä oli tilaisuus, eli yöllä. Tilanteen korjaavaa unta ei tullut, ja tuloksena oli täydellinen zombi-tila päivisin, ei unta öisin. Tämän korjaamiseen tarvittiin jo sitten lääkärin ja lääkityksen apua.
 
Jarno oli helvetin hienossa kunnossa keväällä

Tämmöinen kommentti omalta idolilta tuntuu pirun hyvältä, kiitos! :nolo:


Veikkaisinpa, että ollaan käytännössä aika samoilla linjoilla näistä ylirasitusasioista, ja tuosta, että suurin osa pelkää aivan liikaa joutuvansa saman tien ylirasitustilaan jos tehdään mitään muuta kuin 3x8 ja kotiin.

Mielestäni on vain vähän vaarallista toistaa varsinkin junnuille tuota "there's no overtraining, there's just undereating" -mantraa, koska hermostollinen ylirasitustila on ihan todellinen ilmiö jota ei voi kalorimäärillä täysin torjua tai parantaa. Siinä nimittäin moni innokas jantteri rupeaa helposti paukuttamaan WLOGeista kopioituja älypois-treenejä double splittinä ja bulkkaa samalla 40 kg läskiä vuoden aikana, kun Pakkiksellakin sanottiin että "ei ole ylitreenaamista, on vain alisyömistä" :D

Samoilla linjoilla ollaan kyllä tässä asiassa, olisi pitänyt siihen ekaan viestiin selkeämmin laittaa kohderyhmä jota kommentillani tarkoitin.

Itse tarkkailen tutuksi tulleita ylirasitusoireita, kuten:
- Huonommat yöunet (hankalampi saada unta ja uni on katkonaista)
- Yleinen väsymys
- Lisääntynyt ärtyneisyys (tämä itselläni, monilla on puolestaan taipumusta masentuneisuuteen)
- Motivaation puute
- Huonommat treenitehot ja pumppi
- Nivelten ja tukikudosten lisääntynyt ärtyminen ja kipuilu

Ihan hyvinkin palautuneena näitä juttuja esiintyy jonkin verran, minkä takia on oleellisempaa huomata jos yhtäkkiä alkaa oireita olla paljon tavallista enemmän / voimakkaammin. Ja esimerkiksi salilla 1-2 huonoa treeniä ei vielä välttämättä tarkoita mitään, mutta useampi huono treeni putkeen alkaa jo viestiä jostain.

Mulle selkeimmät merkit on jos treenitehot laskee merkittävästi/treeneissä ei tule kunnon pumppia tai olkapäät/polvet alkaa kipuilemaan.
 
Kun oli noista natu vs roinari käyristä puhetta niin tossa on todennäköisesti aika hyvä arvio:
image-42.png

http://strengtheory.com/much-steroids-increase-hypertrophy/

Eihän noista toki ikinä voi varmaksi sanoa, että onko nuo natut oikeasti natuja jne, mutta kyllä tuo jotain suuntaa antaa.
Näitä FFMI-kartoituksia on tosiaan julkaistu, mutta itse en ole koskaan voinut laittaa noille suurta luotto-arvoa, koska tiedän useammankin natikan jolla on FFMI yli 25-26. Olen itsekin kuulunut tuohon porukkaan jo melkein 10 vuotta, vaikka en ole lihaskasvumielessä kovinkaan lahjakas. Toki tuo yli 25 FFMI -natikoiden esiintyvyys käsiteltiin yllättävän järkevästi linkkaamassasi artikkelissa, toisin kuin esim. noissa vanhemmissa haistapaskaspekulaatioissa, että "yli 25 FFMI ei voi enää olla natikka".

FFMI on muuten myös vähän huono indikaattori sille, kuka on oikeasti hyvä kehonrakentaja. Korkeimman FFMI:n omistavat yleensä raskasrakenteiset yksilöt, jotka eivät paksuista nivelistä ja leveästä lantiosta yms. johtuen vain näytä yhtä kovalta lavalla kuin kevyempirakenteiset kilpailijat. Jos haluaa mahdollisimman korkean FFMI:n, kannattaa kyykätä ja vetää maasta helvetisti rautaa vuositolkulla, koska ajan myötä tämä vahvistaa ja kasvattaa myös lantion ja keskivartalon seutua. Tällöin saadaan aikaan rasvattomana painavampi mutta kehonrakennusmielessä huonompi fysiikka :D
 
Viimeksi muokattu:
Punttitreenaus tuskin eroaa muusta urheilusta "ylikunnon" suhteen. Meillä on ollut, nimiin nyt menemättä, olympiatason kokeneita ammattiurheilijoita, jotka ovat ajautuneet ylirasitustilaan "vahingossa". Siitä huolimatta, että takana on oma pitkä ura, ammattivalmennusta, maajoukkuelääkäriä ja erilaisia teknisiä vimpaimia mittaamaassa palautumista. Kyse on toki urheiljoista jotka haluava saada kropastaan irti vielä ne muutamat sekunnit ja sentit, silloin mennään koko ajan riskirajoilla. Savolaistakin valmentanut Jari Rännälä kuvasi urheilijan uraa kapenevaksi kirveen teräksi, mitä pidemmälle mennään sitä kapeammaksi ja riskialttiimmaksi kehityksen suhteen käy tie (vammat, loukkaantumiset, ylikunto, henkiset ongelmat).
Yhä useampi ammattilainen on sitä mieltä, että päin vastoin kuin luullaan, meillä on enemmän niitä jotka ovat harjoittelussaan liiankin tunnollisia, "hulluuteen" asti. Levon ja harjoittelun suhde ja ryrmittäminen on jatkuva keskustelun aihe, Menestyvän urheilijan tärkein ominaisuus on tuntea oma kroppansa, erottaa "laiskuus" levon tarpeesta ja toisaalta kyky tehdä todella kovia harjoituksia ohi harjoitusohjelmien ja sykemittareiden kun siltä tuntuu.
Tämä nyt hieman offtopic mutta pätee soveltuen varmasti myös bodaukseen.

Itse olen sitä mieltä, että jos oikeasti alkaa olla selviä ylikunnon oireita, niin silloin on menty jo pidemmän aikaa metsään.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Ja onhan noita isoja körmyjä muissakin lajeissa, esimerkiksi voimistelussa ja melonnassa. Varsinki kajakkimelojat olisivat oikein hyviä miesten bikinisarjan kisaajia, kun niillä ei ole reisiä ollenkaan.
 
Toinen juttu mikä pitää täysin paikkansa, on tuo eri ihmisten vaste treeniin ja/tai roinaan. Karkeasti ottaen natujen vs. roinaajien lihasmassa (ja tulokset ylipäätänsäkin) voidaan esittää osittain päällekkäisillä normaalijakaumilla. Hieman sama juttu kuin miesten ja naisten pituudet:

main-qimg-7ca1b9aeab2a1ef304aa5df52b2f9524


Eli tässä graafissa voidaan korvata x-akseli lihasmassalla, naisten käyrä natikkatreenaajilla ja miesten käyrä roinatreenaajilla: osa natikoista kasvaa isommaksi kuin osa roinaajista, vaikka roinaporukan keskimääräinen lihasmassa onkin selvästi natikkaporukan vastaavaa suurempi. Tässä käyrässä tosin molempien ryhmien koko on lähes sama, kun taas natikkatreenaajiahan on todellisuudessa helvetisti enemmän kuin roinaajia. Mutta periaate on silti sama, kun miettii miten gainzzit molemmissa porukoissa jakautuvat.

Ryhmien kokoeron lisäksi käyrien tulisi myös olla hieman kauempana toisistaan?

Eihän tuota kukaan tiedä, kun ei ole mitään kattavaa numerodataa. Pointti on se, että natikoilla on oma käyränsä ja roinareilla omansa, ja nämä käyrät ovat osittain päällekkäisiä. Eli jokainen maailman roinari ei ole lihaksikkaampi kuin jokainen maailman natu, vaikka keskimäärin roinaporukalla onkin enemmän lihasta kuin natikoilla.

Jos kuvittelet löytäväsi jostain tarkkoja numeroarvoja noilla käyrille, olet aika kuninkaallisesti kuutamolla :D

Ensinnäkin, kiitos asiallisesta vastauksesta...Toiseksi, ei, en välttämättä ajatellut, että asiaa olisi kauhesti tutkittu, kunhan ajattelin ääneen. Mutta kas kummaa:

Kun oli noista natu vs roinari käyristä puhetta niin tossa on todennäköisesti aika hyvä arvio:
image-42.png

http://strengtheory.com/much-steroids-increase-hypertrophy/

Eihän noista toki ikinä voi varmaksi sanoa, että onko nuo natut oikeasti natuja jne, mutta kyllä tuo jotain suuntaa antaa.

Näitä FFMI-kartoituksia on tosiaan julkaistu, mutta itse en ole koskaan voinut laittaa noille suurta luotto-arvoa, koska tiedän useammankin natikan jolla on FFMI yli 25-26. Olen itsekin kuulunut tuohon porukkaan jo melkein 10 vuotta, vaikka en ole lihaskasvumielessä kovinkaan lahjakas. Toki tuo yli 25 FFMI -natikoiden esiintyvyys käsiteltiin yllättävän järkevästi linkkaamassasi artikkelissa, toisin kuin esim. noissa vanhemmissa haistapaskaspekulaatioissa, että "yli 25 FFMI ei voi enää olla natikka".

FFMI on muuten myös vähän huono indikaattori sille, kuka on oikeasti hyvä kehonrakentaja. Korkeimman FFMI:n omistavat yleensä raskasrakenteiset yksilöt, jotka eivät paksuista nivelistä ja leveästä lantiosta yms. johtuen vain näytä yhtä kovalta lavalla kuin kevyempirakenteiset kilpailijat. Jos haluaa mahdollisimman korkean FFMI:n, kannattaa kyykätä ja vetää maasta helvetisti rautaa vuositolkulla, koska ajan myötä tämä vahvistaa ja kasvattaa myös lantion ja keskivartalon seutua. Tällöin saadaan aikaan rasvattomana painavampi mutta kehonrakennusmielessä huonompi fysiikka :D

Jotain on tehty, pienehköistä otannoista ja muista epävarmuustekijöistä huolimatta. Joka tapauksessa tuosta tutkimuksista yhteen vedetyn grafiikan perusteella voinkin nyt vastata omaan alkuperäiseeen pohdiskeluuni, että eipä juurikaan.
 
Keskityn tuolla Instagramissa lähinnä vain kilpailukuviin ja kisareissuihin, photoshootteihin ja spesiaalimpiin kuviin. Pyrin siihen, että sama matsku ei löydy sekä Facesta, että Instasta. Molemmissa hyvin pitkälti eri touhut. Paljon tulee kuvia omasta arkistosta, mitä ei ole nähty koskaan aina ekoista kilpailuista lähtien.
 
Tää vuosi on varmasti ollut mulle haastavin koko elämäni aikana. Alkuvuosi lähti mallikkaasti liikkeelle, mutta sen jälkeen alkoi vaikeudet. Ensin tuli ärhäkkä keuhkokuume, joka vei juuri piikatut voimatasot mennessään. Itse keuhkokuume kesti pari viikkoa, mutta paluu siitä normaalirasitteisiin treeneihin ei ehtinyt koskaan tapahtua. Tuo johtui taas siitä, että alkukesästä alkoivat vaikeat hengitysongelmat, joita epäiltiin alkuun keuhkokuumeen jälkitaudiksi. Kun lopulta tuollaisia päätelmiä ei voinutkaan tehdä, kävin läpi monet tutkimukset. Oireiston ilmeneminen viittasi työpaikalle ja sitä kautta hommaan saatiin selvyys. Allerginen astma. Samoja oireita oli jo vuoden 2015 keväällä, jonka vuoksi kevään kisojen kuntonikin jäi pahasti vajaaksi. Ei voinut treenata riittävän kovaa, kun ei saanut happea.

Nyt tauti on ollut hallinnassa jo pari kuukautta ja lääkitys on pudotettu jo puoleen. Treenitehot ovat ekaa kertaa tänä vuonna sillä tasolla, kuin ne olisi pitänyt ollakin jo koko vuoden ajan. En ole koskaan sairastellut tällä tavoin, ja tämä onkin ollut pääkopan kannalta aika vaikeaa aikaa. Kun katseet on aina olleet eteenpäin, niin nyt piti vaan tottua siihen, että eteenpäin ei mene. Kroppa sai varmasti riittävästi palautumisaikaa, mutta eihän se sairaana lepäily samaa ole, kuin terveenä oleminen. Toivottavasti seuraava vuosi on parempi ainakin terveyden näkökulmasta.

Siitä vielä yksi tuore kuva. Nyt tuntuu treenit mukavalta!
tu2016.jpg
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom