funktionaalinen treeni tuli kauniiksi markkinointitermiksi, kun mm. kahvakuulat alkoivat tulla markkinoille. jossain vaiheessa tuntui riittävän, että jo kahvakuulan läsnäolo samassa huoneessa teki kaikesta kyseisessä huoneessa tehtävästä treenistä "funktionaalista". no eihän se sitä tietenkään ole. kahvakuulailu kehittää parhaiten nimenomaan kahvakuulailua. se ei tee kenestäkään parempaa judokaa, jenkkifutaajaa tai maastavetäjää samantien ja jotenkin opettamalla kropalle yhtäkkiä, miten olla toiminnallinen. ihan samalla tavalla se kroppa "toimii", vaikka nostaisi tankoa maasta tms. erilaisia asioita, mitä kroppa voi tehdä on suht paljon...
sama vaikka tuon traktorin renkaan kanssa. kroppa ei käytännössä tiedä nostaako se mummoa, rengasta vai tankoa, jos vastus on sama. sinänsä renkaanpyörittelyssä tehdään sen verran monia asioita, että se treenivaste kropalle on varsin monipuolinen. varsinkin, jos renkaita olis erilaisia ja ei opetella renkaan pyörittämistä sinänsä, vaan harjoitellaan erilaisten esineiden siirtämistä. silti se ei opeta olemaan parempi jenkkifutaaja. piste. laji sisältää melkosen paljon kaikkee muutakin, mitä sen kropan pitäs opetella.
lajinomainen harjoittelu on nimensä mukaisesti lajin omaista ja käytännössä tulis tapahtua lähes täysin lajia jollain tasolla simuloiden. tämä varsinkin erilaisissa hermostollisissa treeneissä. sen takia esim juuri jenkkifutiksessa voimaharjoittelua ei voi kauhean helpolla tehdä lajinomaisesti, vaan se pohja tehdään yleisvoiman kehittämisen kautta. eli hankitaan niihin lajissa tarvittaviin lihaksiin paljon voimaa ja pääasiassa punttisalilla. samalla kun harjoitellaan lajiliikkumista oikein, tapahtuu se jalostaminen eli siirtovaikutus periaatteessa. eli se yleisvoimakkuus tulee paremmin käyttöön siellä lajissa, jos sitä lajia harjoitellaan. melko loogista, vaan ei aina toteudu. joskus innostutaan puntista liikaa ja unohdetaan se lajiharjoittelu tai sitä tehdään väärin perustein.