Lähtökohtaisesti ihmetyttää, miksi tuon urakan tehtyäs päätit syödä itelles sen painon takasin...? Vammat on aika heikko tekosyy ja tiät sen itekin. Ne aika harvoin myöskään estää treeniä, ellet sitten kokovartalokipsissä ollu.
Normaalioloissa olisin samaa mieltä, mutta.. Vammoistani on tuolla pari vanhaa ketjua, 3 vuotta kesti ja kaikki tutkittiin reumapolilla, epäiltiin reumaperäistä/systeemistä, borrelioosia ym.. kaikki paikat meni suunnilleen yhtä aikaa paskaksi ilman järkevää syytä. Ehkä se oli borrelioosi ja oireet lopulta hellitti. Lonkka, polvi, akillekset, tibialikset, peroneus, ranteet, kiertäjäkalvosimet ym. oli todella kipeitä sen 3v. Kävelykepillä kuljin ajoittain, ruoanlaitto sattui käsiin (pannut yms). Avantouinti oli ainoa "tervehenkinen" toiminta mitä pysty tekemään (ja kuminauha-fysiot), sinnekin könysin useesti kävelykepin kanssa. Ihan kävelylenkitkin aiheutti ihmeellisiä kipuja nilkkoihin
Ekat 1.5 vuotta jaksoin pysyä hoikkana, mutta siinä loppui usko sitten ja tuli masennusta. Ajattelin etten liiku (kunnolla) enää koskaan. Fysioita jumppasin kuminauhoilla ja ajattelin että oonko mä jo invalidi nelikymppisenä, mitä vittua tapahtuu. Onneksi en pulloon tarttunut, ex-alkoholistina niinkin olisi voinut käydä, ehkä jonkinlaista "lohtusyömistä" (tai "ihanvitunsama" syömistä) alkoi siinä 1.5v jälkeen esiintyä ja siinä kertyi kiloja
Mut joo, eipä sillä niin väliä montako leukaa menis, ajattelin vaan. Hölmö kysymys, sen näkee sitte. Se voi olla vaan hyvä keino motivoida itseään, kehonpainotreenit on yksi harvoista tuloksista mikä paranee kun cuttaa.
Ei auta kun aloittaa taas, -300kcal ja 2g prodea per painokilo, sillä se 30 kg tuli pudotettua joku aika ennen vammautumisia. Ja ei tosta +13 kilosta kaikki läskiä oo, pientä "recomppia" on tässä vuoden aikana tapahtunut koska vammojen jälkeen reilu vuos sitten sain ehkä 2-3 leukaa