Sopivasti lihava

[uga]

Okei mähän olen laiska paska ku en saa itteeni lenkille

Ei tuo sinusta vielä laiskaa tee, eikä estä laihtumista millään tapaa. Eihän siitä lenkkeilystä haittaa olisi, mutta ilmankin laihtuu. Itse kun en noista syömishäiriöistä kärsi, pystyn muuttamalla ruokavaliota säätelemään läskin määrää kehossani aika helposti. Ainakin kun liikutaan alueella >> 10 r%.

ja huonona päivänä en pysty hallitsemaan syömistäni,mtta tajutkaa ny vittu että ei kyse ole aina laiskuudesta.

Ei toki olekaan. Tapauksesi on ehkä se poikkeus joka vahvistaa säännön, kun kyse on kerran lähinnä psyykkisestä ongelmasta josta seuraa sitten ahmimista.

Onko bulimiasi niin pahaa että et lainkaan pysty noudattamaan järkevää ruokavaliota, tyyliin vähäkalorinen atkins? Mitä oikein liikkuu päässäsi silloin kun alat ahmia, etkö rationaalisesti kuitenkin tajua että tässä ei nyt ole mitään järkeä?

 

[Äpärä]

Oottakaas... multa meni nyt jotain ohi.
Eikö bulimia oo siis tää tauti missä henkilö x oksentaa syömänsä ruuan?
Mites tällä "ruokavaliolla" nyt sitten päästään rehevään kuntoon??

 

[D.Yates]

Oottakaas... multa meni nyt jotain ohi.
Eikö bulimia oo siis tää tauti missä henkilö x oksentaa syömänsä ruuan?
Mites tällä "ruokavaliolla" nyt sitten päästään rehevään kuntoon??

Juu, ei Efullä bulimia ole, mutta syömishäiriö kuitenkin. Koska tuolle ei taida omaa nimeä olla, ei kyseessä liene oikeasti mielenterveydellinen sairaus. Joko kyseistä sairautta ei ole vielä keksitty, tai kyse on tuttavallisemmasta luonteen heikkoidesta.

Onko Efu tällaisia oireita?
- Väsymys ja voimavarojen puute, tavalliset arkiaskareetkin saattavat tuntua ylivoimaisilta
- Unen häiriöt: aamuyön heräily, unensaannin vaikeus
- Keskittymiskyvyn laskeminen
- Mielenkiinnon häviäminen esim. harrastuksiin
- Mielihyvän laskeminen
- Painon ja ruokahalun muutokset
- Kiinnostus henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan ulkonäköön vähenee
- Levottomuus
- Tuntemukset arvottomuudesta, syyllisyyden tunteet, itsemurha-ajatukset
- Alakuloisuus, yksinkertaisesti pitkäkestoinen masentuneisuuden tunne

 

[uga]

Onko Efu tällaisia oireita?
- Väsymys ja voimavarojen puute, tavalliset arkiaskareetkin saattavat tuntua ylivoimaisilta
- Unen häiriöt: aamuyön heräily, unensaannin vaikeus
- Keskittymiskyvyn laskeminen
- Mielenkiinnon häviäminen esim. harrastuksiin
- Mielihyvän laskeminen
- Painon ja ruokahalun muutokset
- Kiinnostus henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan ulkonäköön vähenee
- Levottomuus
- Tuntemukset arvottomuudesta, syyllisyyden tunteet, itsemurha-ajatukset
- Alakuloisuus, yksinkertaisesti pitkäkestoinen masentuneisuuden tunne

En tiedä Efumanista, mutta minulle nuo sopii kaikki kuin nyrkki päähän. Paitsi että itsemurha-ajatusten ja syyllisyyden tunteiden tilalla on demariviha ja murha-ajatukset. Ja arvottomuuden tunne on ollut vain viimeisestä työsopimuksesta lähtien. :curs: :lol2:

Olen kyllä uskotellut itselleni että ihan itse olen tuota painoani tietoisesti muutellut. Olenko mä sittenkin vaan sairas? :itku:

 

[gotto]

- Väsymys ja voimavarojen puute, tavalliset arkiaskareetkin saattavat tuntua ylivoimaisilta
- Unen häiriöt: aamuyön heräily, unensaannin vaikeus
- Keskittymiskyvyn laskeminen
- Mielenkiinnon häviäminen esim. harrastuksiin
- Mielihyvän laskeminen
- Painon ja ruokahalun muutokset
- Kiinnostus henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan ulkonäköön vähenee
- Levottomuus
- Tuntemukset arvottomuudesta, syyllisyyden tunteet, itsemurha-ajatukset
- Alakuloisuus, yksinkertaisesti pitkäkestoinen masentuneisuuden tunne

Hei, täähän on minä dieetillä! :D

 

[JohnnyB]

Juu, ei Efullä bulimia ole, mutta syömishäiriö kuitenkin. Koska tuolle ei taida omaa nimeä olla, ei kyseessä liene oikeasti mielenterveydellinen sairaus. Joko kyseistä sairautta ei ole vielä keksitty, tai kyse on tuttavallisemmasta luonteen heikkoidesta..

Kylläpä vain efumanin sairastamalle taudille on nimi olemassa, se on BED (Binge Eating Disorder), alla efumanin aiempi kirjoitus.

Kiitos tsemppailuista. Nyt olen tiedostanu taudin mitä sairastan eli se on BED
Nyt tiedän miten jatkan eteenpäin. Unohdan dietit ja jatkan avovaimokkeen kanssa täysillä elämän muutos asiaa jota se on harjoittanu jo pidemmän aikaa.
tässä lisää sairaudesta jos joku ihmettelee että mikä se on.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=335

 

[efuman]

kiitos tsonille. Sehän vastsiki jos puolestani ja D. yatesille. Kyllä aika pitkälti osin stemmaa,nyt kun hyväksyin sairauden ja olen alkanu hoitaa sitä on kiinnostus omaa ulkonäköä kasvanu. Eli olisi kiva olla joskus vielä sen näköinen että kehtaisi kadulla kävellä. Jos joskus näette hoikan miehen kävelemässä kesät ja talvet ilman paitaa se olen minä kun olen saanu otteen elämästä ja onnistunu tavoitteissani :D
Mutta asiaan. Joku tuossa kysyikin että mitä ajattelen kun syön niin se tunne on helvetillinen tunnet syyllisyyttä ja inhoa ruokaa kohtaan mutta syöt kuitenkin koska etr pysty/jaksa vastustaa sitä tunnetta. Olen koittanu pitää hiilarittomia lihoja sitä varten jos tulee näitä kohtauksia mutta jostain sitä aina kaivaa paskaruokaa esiin. Nyt nämä kohtaukset on harventunu,suuri kiitos siitä kuuluu terapeutilleni joka on jaksanu taistella mun kanssa tätä asiaa vastaan.
Eilen oli huono päivä koska kävin housu ostoksilla enkä voinu ostaa niitä housuja mitä halusin koska eivät sopinu vaan piti ottaa ne mitkä mahtuu,no onneksi löytyi viksun näköset.
joka päivä koitan muuttaa elämäntyyliäni ja olenhan onnistunu aika hyvin. Aina ei vaan jaksa skarpata.
Mutta olen päättäny että kyllä tämä tästä alkaa suttaantuu,kunhan vain jaksan joka huonon päivän jälkeen kasata itteni ja jatkaa terveellisellä linjalla.
Niinkuin winsu sanoi että ensi kesänä muijat pesee meitin six packeilla pyykkejään hietsun rannassa.
Ja siitä olen tyytyväinen että olen kuitenkin saanu pidettyä painon 125 kilon tuntumassa ku sehän oli pari vuotta sitten 150 kiloa.
Noh! tää meni taas :itku: tarinaksi

 

[Weera]

Onko teistä kukaan edes lukenut ko kirjaa? On tosi helppo arvostella jotain sellaista mistä ei mitään tiedä. Kirjassa ei nimittäin missään kohtaa sanota, että läskien pitäisi olla ylpeitä kiloistaan. Mun mielestä media on antanut kirjasta aivan väärän kuvan ja tehnyt Jennystä läskien puolesta puhujan, vaikka itse asiassa hän ei ole ollenkaan tyytyväinen ulkonäköönsä (se tulee kirjassa hyvin ilmi) ja, ettei hän toivo lihavuutta edes vihamiehilleen. Ja kirjassaan hän myös tiedostaa, että kilot ovat hänen omaa aikaansaannostaan. Ehkä hän sitten käyttäytyy julkisuudessa eri tavalla...en tiedä, kun en ole haastatteluja nähnyt.

Ja siihen, että miksi hän kirjoitti läskikirjan...miksikö ihmiset yleensä kirjoittavat kirjoja? Mutta kirjan lopussa oli tämmöinen : Miksikö kirjoitin läskikirjan? Kysyn sitä itseltäni - taas. Haluanko tehdä itseni naurunalaiseksi? Haluanko että ihmiset saavat kunnon naurut minun kustannuksellani? Haluanko kokea julkisen nöyryytyksen? Vai onko minun pakko kirjoittaa kaikki paperille, jotta aivoni rekisteröisivät, että minun on tehtävä jotain liikakiloilleni.

Päätelmä oli sitten se, että Jenny haluaa uskoa, että on muitakin hänen kaltaisiaan ja tuosta hyväksymisestä sen verran, että Jenny kirjoitti toivovansa, että punkerot otettaisiin samalla tavalla vastaan yhteiskuntaan kuin normaalipainoisetkin. Ja ettei lihavien tarvitsisi aina pelätä, että ihmiset nauravat heille tai nöyryyttävät ja pilkkaavat heitä. Ja että heillä olisi samanlaiset mahdollisuudet kuin muillakin. Eivät lihavat ole yhtään huonompia ihmisiä kuin muutkaan, eivät he ole tyhmempiä tai esim. kuuroja ihmisten arvosteluille.

Itsekään en ymmärrä lihavien jatkuvaa mollaamista, mutta kai se on niin, että on oltava aina joku meitä huonompi, jota voimme yhdessä arvostella, jotta meille tulisi siitä hyvä mieli, kun olemme itse niin täydellisiä.

Muistakaahan Jennyn lausahdus: Täydellisyyttä ei takaa ulkonäkö vaan persoonallisuus.

 

[uga]

Olen koittanu pitää hiilarittomia lihoja sitä varten jos tulee näitä kohtauksia mutta jostain sitä aina kaivaa paskaruokaa esiin.

Lihaakin on helppo syödä paljon ilman että maha tuntuu täyttyvän. Puolikin kiloa uppoaa jos ei muuta syö samalla kertaa, eikä tee edes hirveän tiukkaa. Sama temppu jollain kauraleseillä (alhainen glykeeminen indeksi) onkin sitten jo vähän kovempi suoritus, tosin niissä on enemmän myös kaloreita. Pitävät kuitenkin älyttömän hyvin nälän poissa, 100g riittää minulle kolmeksi tunniksi. Puolta kiloa en ole kerralla kokeillut, enkä taida kokeilla.. :D

Noh! tää meni taas :itku: tarinaksi

Yli 11000 pakkotoiston käyttäjää (ja minä) toivotamme kaikki sulle tsemppiä ja näytämme :thumbs:.

 

[Fiona]

Mutta olen päättäny että kyllä tämä tästä alkaa suttaantuu,kunhan vain jaksan joka huonon päivän jälkeen kasata itteni ja jatkaa terveellisellä linjalla.
Niinkuin winsu sanoi että ensi kesänä muijat pesee meitin six packeilla pyykkejään hietsun rannassa.
Ja siitä olen tyytyväinen että olen kuitenkin saanu pidettyä painon 125 kilon tuntumassa ku sehän oli pari vuotta sitten 150 kiloa.
Noh! tää meni taas :itku: tarinaksi

Täältäkin tsemppiä sinne suuntaan ( been there, done that -- and survived )! Helppohan se on ihmetellä, että etkö nyt vois vaikka yrittää laihduttaa vähäkalorisella Atkinsilla jne.. Asia vaan ei ole niin yksinkertainen. Itse olen pahimpina aikoinani ahminut jopa kaakaojauhetta ja vehnäjauhoja suoraan pussista, kun ei muuta ollut saatavilla Ei pienintäkään järjenhiventä, mutta sitä ei vaan pysty lopettamaan. Siinä ahmiessaan kyllä tiedostaa, että ei helvetti, tää on kyllä tosi tyhmää ja seuraukset näkyy taas vyötäröllä. Siltikin sitä vaan jatkaa ja jatkaa, kunnes on halkeamispisteessä. Seuraavat kaksi tuntia kuluvat sängyssä kieriskellen fyysisissä ja henkisissä kivuissa.

BEDistä kärsivä ei edes saisi laihduttaa, sillä laihduttaminen laukaisee hyvin herkästi ahmimisen. Pitäisi vaan keskittyä terveelliseen syömiseen ja liikunnan harrastamiseen.

Syömiseen liittyi mun kohdallani ennen hyvin paljon tunteita. Ajatelkaahan, esim. pienenä, kun sattui johonkin tai oli paha mieli, äiti toi jäätelöä, joka vei surun pois. Sitten isompana sitä marssi ( ehkä tiedostamattaan? ) jääkaapille, kun oli paha mieli tms. Syöminen toisaalta helpotti oloa, toisaalta taas pahensi sitä. Ja kun paha olo ei mennytkään pois, haettiin lisää herkkuja jääkaapista ja jatkettiin ahmimista, niin kauan kun alas ei mennyt enää palastakaan. Seurauksena hyvä olo? Ei tod.

Nykyään syöminen on vain syömistä, energiatankkausta. Saatan vieläkin toisinaan reagoida stressiin, ahdistuneisuuteen tms. syömällä, mutta sitä tapahtuu hyvin harvoin, eikä läheskään samoissa mitoissa kuin ennen.

Käsittääkseni tällainen " tunteisiin syöminen " on paljon yleisempää naisilla kuin miehillä? Ehkä miehet osaavat käsitellä tunteensa jotenkin muuten

 

[efuman]

Käsittääkseni tällainen " tunteisiin syöminen " on paljon yleisempää naisilla kuin miehillä? Ehkä miehet osaavat käsitellä tunteensa jotenkin muuten

Kiitos tuesta ja tiedosta että ehkä jonain päivänä mäki voin olla ihmisen näköinen.
miehet ei vaan puhu siitä. Koska pitää esittää kaikkea muuta mitä on. Mäki esitin aikani kunnes lopetin ja olen sitä mitä olen jos joku ei sitä siedä niin hyvä niin,tiedämpähä että se sillä ei ole päänkopan sisällä ku kasa

 

[ALi]

Tsemppiä' Efulle!

itsekin joskus jonkinasteisesta BED-ongelmasta kärsineenä (en vain tiennyt sille nimeä, nyt tiedän) voin kertoa että se on mahdollista voittaa ja saada se tavoittelemansa tiukka kroppa. Kun etenet hiljaa ja rauhallisesti niin lopulta ahminen vähenee hiljalleen ja kenties joskus loppuu kokonaan. kaikkeen löytyy parannuskeino!

Mulla tuo puhkeaminen pahaksi liittyi rankkaan eroon, kun muija ensin valitti mun läskimahasta ja lopulta lähti treenatun oloisen jätkän matkaan. Sitä sitten lääkitsin vaan lisää lihomalla kunnes tajusin ongelmani ja hitaasti paranin. Nyt kroppa on kireä ja treenattu.

Näin x-muijan ennen joulua, se on nykyään melkoisen valas, mahtaa jätkää harmittaa... Jättäköhän se tyyppi vuorostaan muijan koska se on lihonut niin. Nauran partaani vahingoniloisesti. Että terkkuja vaan E ja J sinne Vantaalle!

Onnea ja jaksamista kaikille syömishäiriöisille, kyllä se paraneminen on mahdollista! Läskinä ei ole pakko olla ikuisesti.

 

[Timba79]

Voi elämänkevät taas tätä kirjottelua. En jaksanu kaikkia juttuja lukee alko puna nousee ja vitutus käyrä kasvaa.
No onhan se niin että 90% lihavista on laiskoja mutta millälailla tulkitsette että ketä on laiska.
Mä olen tehnyt työtä nyt 2 vuotta kroppani eteen ja nyt ½ vuotta sit myöntäny olevani sairas. Noh! apua en saa terveydenhuollosta muutakuin ne kertovat minkä verran pitää laittaa salaattia lautaselle ja jne...
tuomitsetteko myös me sairaat ihmiset laiskoiksi??
Olisi kiva tietää perusteet joilla tuomitsette ihmisen laiskaksi.
Minä kun olen asiakaspalvelu työssä ja huomaan että mun kroppaa mittaillaan kun olen asiakkaan kanssa naamatusten ni tekis mieli nostaa kyltti tiskille "teen kaikkeni ,etten olisi tällainen" mutta vitun viikset... olen kuullut aika hurjiakin kommentteja kropastani. esim 1 nainen tokaisi yhtenä päivän " Sinä se et ole varmaan maistanu noita rasvanpolttajia" :curs:
Vittu pikkasen sais aikuiset miettiä mitä suustaan päästävät.
Okei mähän olen laiska paska ku en saa itteeni lenkille ja huonona päivänä en pysty hallitsemaan syömistäni,mtta tajutkaa ny vittu että ei kyse ole aina laiskuudesta.
:wall:

(läikky taas vähän yli mutta helpotti) :piis:

Tsempit sinulle myös minultakin!! :thumbs:

Ja haluan pyytää sulta nöyrästi anteeksi jos olen sua teksteilläni luokannut, minähän täällä olen yksi "pääsaarnaaja" ollut, tarkoitukseni ei ole se ollut. Olen nimenomaan koittanut posteissani huomioida myös sen prosentin jolla okeiasti on sairaus takana, laiskuus ei kuitenkaan ole sairaus vai mitä?? Ja sullahan nyt selvästi on kyse sairaudesta eikä laiskuudesta. Itse on vaikea ymmärtää kun ei ole asiaa kokenut itse eikä kenenkään läheisen toimesta, mutta on mukava kuulla asiasta ja sitä kautta taas tietää enemmän. Että ei muuta kun mahdottoman paljon tsemppiä sulle elämässä eteenpäin!!

 

[Otzi]

Ironian huippuna ovat mielestäni nämä Pringles-mainokset. Once you pop you can't stop. Niinpä.

 

[Hyzenthlay]

Mua puolestaan vituttaa, kun se joku urheilija mainostaa sipsejä. Luo kyllä ihan vääriä mielikuvia :jahas:

 

[efuman]

:piis: jees! hienoo nähdä että löytyy myös ymmärrystä sairauksille eli seuraavan kerran ku kaveri porukassa naureskelette jonkun läskeille niin jos ette halua inhimillisyyttänne kavereille näyttää niin miettikää sisimissänne että josko sillä on joku sairaus.
En minäkään hyvällä katso ihmisiä jotka kiskoo suklaata ja sipsejä sohvan pohjalla ja puhuu "pitäs alkaa laihiksellle" Joten yhdyn kyllää jengiin siltä osin.
Mutta saatiimpaha tähän hieno keskustelu aikaseksi ilman riitaa tai väittelyä :5:

 

[Maddoxx]

:piis: jees! hienoo nähdä että löytyy myös ymmärrystä sairauksille eli seuraavan kerran ku kaveri porukassa naureskelette jonkun läskeille niin jos ette halua inhimillisyyttänne kavereille näyttää niin miettikää sisimissänne että josko sillä on joku sairaus.
En minäkään hyvällä katso ihmisiä jotka kiskoo suklaata ja sipsejä sohvan pohjalla ja puhuu "pitäs alkaa laihiksellle" Joten yhdyn kyllää jengiin siltä osin.
Mutta saatiimpaha tähän hieno keskustelu aikaseksi ilman riitaa tai väittelyä :5:

Efulle helevetisti tsemppiä ja kiitokset rehellisyydestä :thumbs: Vaikka en tuota sairautta tarkemmin tunne, niin moni kaveri on saanut ruokailun hallintaan visualisoimalla mielessään sen oman ihannekuvansa ja aina kun tekee mieli roskaruokaa niin ajattelee tuota tavoiteminäänsä ja tekee valintansa sen pohjalta auttaako tämä tavoitteeseen pääsemisessä. Mielellä on mahtava voima..

 

[Janppa]

totuushan on se että lihavat on mukavia,leppoisia ja että se lihavuus ei ole oma vika!(kuten tosta tekstistä tuli jo ilmi!!)HELL NO!!
on parempi olla lihava tekemättä mitään ja olla syytön kaikkeen kun olla "Hyväs kunnos "ja olla ylpee siitä!!enemmän mun mielestä näinä päivinä(mun mielipide) on syntiä olla suht kunnos ja olla ylpee siitä ku olla läski tai yli kaiken laiha ja lihakseton!!!Ihannointi kohdistuu kaiken maailman kynäniskoihin jotka on ihania ja pieniä...jopa naismaisia!!!eli Androgyynit kunniaan...itsehän en pystyisi lopettaa treenamista ja aloittaa kunnon kyniksen elämää!!en oo kyl missää kalenteri kunnos,enkä muutenkaa mahottoman iso kyl nyt tällä hetkelläkään, mutta en kyl haluaisi olla 80 kiloine CK malli vaikka mammaa tulis ovista ja ikkunoista!!!!PRKLE!!!
Itsensä kehittäminen fyysisesti on pelottavaa...jos ei jopa syntiä!!!!jos ei nyt puhuta jostain yleisurheilusta!!eli kasvattamalla itseään ei mammaa kyl saa......sääli!!!eli kaikki jotka tän lukee niin ei muutaku sählyä pelaan!!!

 

[D.Yates]

Hei, täähän on minä dieetillä! :D

Heh, repäisin tuo kyllä masennuksen tunnusmerkistöstä. Masennus kun voi toisilla hyvinkin aiheuttaa lihomista...

Tsemiä Efu! Syöminen on opittu tapa, jota voi muuttaa. Itse pystyn helposti kieltäytymään tarjotuista herkuista, ei tee mieli. Vielä kun oppisi sanomaan ei ilmaiselle viinalle

 

[maxmussel]

Vielä kun oppisi sanomaan ei ilmaiselle viinalle

Lue netistä kaikki mitä saat selville alkoholin haittavaikutuksista. Kyllä sillä lähtee, jos ei muuten. :D