ringside sanoi:
Joo, sille on nimikin: "medikalisaatio".
Tässä suuntauksessa ihmisen valinnanvapaus kielletään. Kaikki johtuu geeneistä ja sitä kautta fysikaalisista sairauksista. Tällöin hoitomuoto kaikkeen on lääkitys. Tästä seuraa se, että yksilö ei ole oikeastaan vastuussa yhtään mistään.
Alkoholismi ei johdu siitä, että ihminen haluaisi juoda viinaa. Se johtuu siitä, että heillä on geneettinen alttius vetää viinaa
Uhkapeliriippuvuus johtuu geneettisestä taipumuksesta addiktiivisuuteen.
Läskisyys johtuu geneettisestä taipumuksesta lihomiseen. Oraalisessa mielihyväkeskuksessa on häiriötila.
Yksikään koulussa huonosti menestyvä lapsi ei ole laiska. Heillä on lukihäiriö, keskittymishäiriö, sosioemotionaalinen häiriötila, MBD tai ADHD, you name it.
Väkivaltainen ihminen on adrenaalitasoltaan, impulssikontrollitasoltaan ja agressiivisuustasoltaan häiriintynyt. Aivoissa on fysikaalista häikkää. Totta kai heitä on tässä juridisessa systeemissä pakko rangaista, mutta lääketiede tietää, että loppupeleissä he ovat vain aivojensa sähkökemian ja hormoonitasonsa uhreja.
Kukaan ei ole enää luonteensa puolesta melankoliaan taipuvainen. Kaikilla on masennusoireyhtymä - Luojalle kiitos cipramilistä!
Jokainen ihminen on näköjään luonnostaan aina onnellinen, tarmokas superselviytyjä. Ne jotka olivat aikaisemmin heikko luonteisia, ujoja, laiskoja tahi muita vittumaisia hunsvotteja, ovat nykyisin sairaita.
Mielestäni se isoin ongelma on siinä, että vaikka ihminen olisikin redusoitavissa fysiikkaan ja genetiikkaan (eli vapaata tahtoa ei olisi), niin on silti umpihullua määritellä systemaattisesti ideaalista poikkeavat geneettiset ilmiasut sairauksiksi.
Jos mä jään joskus pettämisestä kiinni, niin mä aion sanoa: "Mä taidan tarvita APUA."
SPOOKY! Tämä posti on tismalleen sama jonka minä aioin kirjoittaa tänä iltana, jopa sanavalintoja myöten!
Kaksijakoinen juttu. Toisaalta minua syö se että kaikki mitä ennen pidettiin luonteenpiirteinä (laiskuus, ilkeys, vittumaisuus) ovatkin nykyään kemiallisia häiriötiloja. Samalla oletetaan että on olemassa tasapainoinen ihannetila jossa mitään ei ole liikaa tai liian vähän, ja että tähän tilaan päästään annostelemalla lääkkeet oikein. En millään suostu uskomaan että kaikki ihmisen toiminta johtuu vain kemiasta. Toisaalta moni asia jota ennen pidettiin sairautena on todellakin johtunut vain "pahoista kemikaaleista" (termi Vonnegutilta), ja monia häiriötiloja osataan lääkitä hyvin seurauksin.
Koska en usko mihinkään aineettomaan henkeen tai sieluun, uskon että persoonallisuus (vikoineen ja heikkouksineen) koostuu kemiallisista reaktioista (hormoni- ja välittäjäainetasapaino, perimä) ja ympäristötekijöistä (kasvatus, ravitsemus) mutta sellaisella tasolla jota emme vielä ymmärrä täysin. "Medikalisaatiolle" on olemassa aivan järkeenkäypä pohja, mutta kaikki kemialliset reaktiot yhdessä ympäristötekijöiden kanssa ovat liian monimutkainen syy-seurausketju lääkittäväksi nykyisellä tietotaidollamme. Aivan kuten koko maailman säätilan ennustaminen vähänkin pidemmällä aikavälillä: liikaa muuttujia.
Lääketiede ja psykologia (joille kaikki arvostus minkä ne ansaitsevatkin) ovat mielestäni edelleenkin sangen tylppiä instrumentteja ihmisen aivotoiminnan selittämiseen. Ironista että meillä on työkalu (aivot + hermosto) joka on meille liian vaikea ymmärtää ja korjata, mutta jota lapsikin osaa käyttää riittävän selvitäkseen päivästä toiseen. Strugatskij-veljesten "Stalkeria" mukaillen, käytämme aivojamme kuin hakkaisimme nauloja mikroskoopilla.
Takaisin lihavuuteen... Jos ei itse ole kokenut psyykkistä häiriötilaa, tai edes seurannut läheisen ihmisen kamppailua sellaisen kanssa, ei voi ymmärtää miten turhaa on käskeä esim. masentuneen lopettaa murehtiminen ja ryhdistäytyä, tai käskeä anorektikkoa syömään, tai BED-häiriöistä lopettamaan syöminen. Pää ei vain toimi kaikilla samalla tavoin.
Tsemppiä ja sympatiaa Efumanille, meillä kaikilla on ristimme kannettavana, voimaa omasi kanssa.
Epäterveelliset elämäntavat ja huono ruokavalio taas ovat opittuja juttuja, ja niistä voi oppia pois. Väitän edelleen että suurin osa ylipainosta on luonteen heikkoutta, laiskuutta ja itsekunnioituksen puutetta.
PS Täällä kun vaikuttaa lukuisia opetuslalla toimivia tai toimineita... Olen useamman kerran sanonut ihan ääneen, opettajain kesken, että oletteko huomanneet että on olemassa tyhmiä, ilkeitä ja laiskoja aikuisiakin? Ja että hekin ovat olleet lapsia? On siis olemassa tyhmiä, ilkeitä ja laiskoja lapsiakin, vaikka tämän sanominen on opetusalan suurimman tabun loukkaamista. Emme ole syntyneet tasa-arvoisiksi vaikka kuinka olisi kiva jos niin olisi...
:voimatontahaikeutta:
. Anteeksi.
Hienoa jos olet löytäny täydellisen naikkosen 
