- Liittynyt
- 26.4.2016
- Viestejä
- 369
Syntyykö ihminen epätasapainoisella hermotuksella vai luoko sen itse elämänsä aikana? Esimerkiksi tietotekniikan yleistyessä yhä useammalla etukroppa dominoi.
Mulla ei suoraan sanottuna riitä tietotaito painonnostonkaan osalta siihen, että ovatko ne liikkeet sitten niin eristäviä? Juu pohkeet nyt on selviö. Ei tule isoja pohkeita kokovartaloliikkeillä. Mutta esimerkiksi tempaus. Se vähä mitä liikkeestä olen lukenut, niin jokainen aloittelija valittaa ettei riitä liikkuvuus kropassa kyseiseen liikkeeseen.
Tapaus A) on tehnyt bodaustreeniä alusta lähtien. Kuinka montaa liikettä joudutaan tekemään, että pidetään kropan liikkuvuus ja lihastasapaino balanssissa? Kuinka moni jättää tämän tekemättä ja seurauksena on jumeja, lihasepätasapainoa sekä liikkuvuusongelmia.
Tapaus B) on pitänyt tempauksen mukana koko treeniuransa. Sovitaan vaikka että tempauksen maksimi on ollut noin sama kuin oma paino. Siinä samalla liikkeellä pidetään kiertäjäkalvosimet kunnossa ja koko kroppa (olkapäät, lonkat ja nilkat) auki. Veikkaan että siellä tavisten maailmassa B:n fysiikka sekä toiminnallisuus on ihan eri tasolla kuin A:lla. Lisäksi mikään ei estä B:tä tekemästä tuohon lisäksi eristäviä liikkeitä, joiden luulisi olevan helpompaa viedä kohdelihakselle kun kroppa on liikkuva?
Olisi ihan mukava nähdä, että onko olemassa yhtään painnonnostosta bodaukseen siirtynyttä kisaajaa. Miten nopeasti kehitystä tuli, oliko selviä puutteita, tuliko hyvästä painnonnostajasta hyvä bodari? Voimanostostakaan ei (joka nyt ei ole enää täysin sama asia) tule mieleen kuin Ilkka Mursu.
Niin painonnosto/voimanosto -liikkeet nimenomaan eivät ole eristäviä, vaan aktivoivat isoja kineettisiä ketjuja.
En ole hermotuksen(kaan) asiantuntija, mutta veikkaisin että yksilön raajojen mitta ja fyysiset raamit toisiinsa suhteutettuna vaikuttavat voimakkaasti siihen mikä lihas missäkin suorituksessa aktivoituu 'helpoiten'. Pienenä tapausesimerkkinä, sillä suoritustekniikalla joka minulla tuntuu vahvimmalta (eniten rautaa), rasittuvat olkapään etulohkot esim. tasapenkillä tehtävässä tankopenkkipunnerruksessa enemmän kuin vinopenkillä tehdyssä vastaavassa, vaikka se joillekin hassulta kuulostaakin. Joudun rintalihasta treenatakseni olemaan tasapenkillä huomattavasti keskittyneempi tangon ja kyynärpäiden liikerataan kuin vinopenkillä, joka menee lähes automaattisesti just sopivilla raiteilla.
Tapaukseen B en osaa ottaa kantaa, mutta tapaus A..tuohon lienee yhtä monta vastausta kuin on tapausta A edustavia yksilöitä. Tapaus A hakee symmetristä, tasapainoista ja näyttävää kroppaa X-mallilla. Jos tähän on päästy näyttävällä määrällä lihasmassaa, on sen symmetrisen kropan treenaaminen ollut kaikkea muuta kuin symmetristä, johtuen siitä että jotkut lihasryhmät eivät vain ole koskaan vastenneet treeniin yhtä helposti kuin jotkut toiset. Jos esim. rinta ottaa helposti treeniä vastaan mutta selkä ei, voi olla että sen selän kanssa on tehty 5 (tämä on absoluuttisen tarkka luku..tai sitten ei :D) kertaa enemmän töitä kuin rinnan, jotta ne näyttäisivät olevan balanssissa keskenään.