Psyykelääkkeet ja treeni

[Soppaluu]

No ei tosiaan häviä millään kalaöljyllä masennus. Missään vakavasti otettavissa kaksoissokkotutkimuksissa ei moista hyötyä ole todettu. Musta aika turha tulla sanomaan ihmisellä, joka netissä kertoo miettivänsä itsaria, että otapa pari omegaa, niin piristyt. Miksei se mielialaan voisikin vaikuttaa mut mitään dramaattista muutosta en sillä usko tulevan.

Lääkkeet vaikuttaa yksilöllisesti kaikilla, eikä ne seksihalut välttämättä mihkään häviä. Voi sitten tykönänsä miettiä, että kumpi sit on pahempi: se, että tappaa itsensä eikä koskaan voi tietää millaisia seksikokemuksia tulee viel kokee kuin että nappaa jonkin aikaa lääkettä ja toipuu taas nauttimaan elämästään. Noita SSRI-lääkkeitä käytetään tosi paljon.

Ja kuten Kylli sanoi, niin voit keskustella lekurin kanssa, jos haluaisit kokeilla sit vaikka jotain muuta. Vaikkapa samaa mitä Max72.

Weirdinin, nyt nappia naamaan.

 

[Venla]

Hieman yllätti tämän threadin alkupäätä nopeasti lueskellessa, miten huonot tai vähäiset tiedot ihmisillä on mielenterveysongelmista.

Suurin osa noista nykyisistä mielenterveysongelmista lienee kuitenkin sellaisia, joihin pystyy lääkkeillä vaikuttamaan (tarkoitan siis lähinnä masennusta). Treeni voi kulkea huonosti varsinkin siinä aloittamisvaiheessa, mutta tuskin ne hirveästi muuten vaikuttavat. Deprakine väsyttää tietääkseni aika paljon, samoin jotkut mirtatsapiinit (vai mitä ne nyt oli). SSRI-lääkkeet eivät haittaa treeniä pätkääkään, mutta kuten tiedämme, niillä voi useille käyttäjille olla ikäviä sivuoireita. Itsellenikin niitä joskus määrättiin, mutta ei niistä oikein ollut apua - tai siis haittavaikutukset olivat sen verran merkittävät, että tuosta hoidosta (silloin aikoinaan) luovuttiin. Näistä kokemuksesta voisin varmaan kirjoittaa monen sivun esseen. Seksihaluihin eivät muuten vaikuttaneet minulla, mutta tiedän monilla miespuolisilla henkilöillä olleen sillä saralla jossain ainakin lääkityksen alkuvaiheessa ongelmia.

Ja eihän noita nyt millään voi verrata dopingiin, se on varmasti jo tullut selväksi. Sen sijaanhan roinaaminen itsessään voi vaikuttaa aika tavalla mielialoihin. Erittäin hyvin oli sanottu se, kun joku huomautti että psyykkiset sairaudet joskus sekoitetaan psykologisiin ongelmiin. Vakavasti masentunutta on varmastikin usein vaikea ymmärtää, kun sellaisen kanssa ensimmäistä kertaa joutuu tekemisiin. Itse olen verrannut masennusta syvässä pimeässä ja harmaassa pumpulissa rämpimiseksi. On vaikea päästä eteenpäin, tehdä ratkaisuja, nähdä valoa. Jotkut joutuvat syömään lääkkeitä koko elämänsä, mutta hienoahan se on, että tuollainen hoitomahdollisuus on. Mieluiten tietenkin terapian tms ohella.

 

[H.Hulkkonen]

Sitä suuremmin therdiä lukematta niin ei todellakaan kannata koskea mielialalääkkeisiin. Niillä saa nupin ja muun kehon entistä pahemmin sekoamaan. Perusteluita ei tähän nyt jaksa ruveta kirjottelemaan. Kannattaa lukea/käydä arvostettujen psygolokien luennoissa tai tutkia alan teoksia. Eipä taida löytyä suomesta montaa näiden mielialalääkkeiden puolesta puhujaa, vastustajia sen sijaan sitäkin enemmän ja hyvin korkealta tasolta. Ääritapaukset on sitten tietysti erikseen. Sekin kertoo jo jotain, että nykyään mielialalääkkeiden antamisen/myöntämisen kynnys on TODELLA matala. Ja jos nyt halutaan sitten vetää horpan vetäminen tähän mielialakeskusteluun niin IMHO kannattaa enemmin sitä horppaa vetää masikseen kun näitä mielialalääkkeitä, maalihan on sama mutta erikonsteilla. Terapia. Masennus kun on velä suht uusi juttu ja niinkuin kaikkeen uuteen, ainakin suomessa, ihmiset suhtautuvat negatiivisesti ja muuten vieroksuen uuteen. Masentavana henkilönä leimautuu helposti hulluksi, miksi on ennenvanhaan luettu mm. vähän irstaasti puhuvat ihmiset ja kehitysvammaiset. Hullu on sana jolla kaikkien junttien on niin helppo kuitata kaikki uusi. Sairastipa ihminen mitä tahansa sitä ei ole mitään yhtään syytä hävetä tai piilotella sitä.

 

[lumipyry]

Mä oon 2v syöny citalopramia 40mg/päivä paniikkihäiriöön. Muutaman kuukauden Pregabaliinii ja sit silloin tällöin kohtauksen holleilla joutuu ottaa Oxazepamia. Ihan hyvin on mennyt eikä ollu treenattaessa mitään kummempia ongelmia.

 

[Natu79]

Natu79 - sori mutta mun mielestä on lähes vastuutonta alkaa selittämään tollasta ihmiselle joka pohdiskelee itsemurhaa. Vakava masennus ei häviä itsestään eikä millään saatanan kalaöljyllä.

V*tustakos sinä sen tiedät?

Minkäs sortin masennusta kuvittelet MINUN sairastaneen??? Söin lääkkeitä kaksi vuotta ja niistä ei ollut hevon humpan vertaa hyötyä. Haitat olivat sen sijaan massiiviset. Kun lopulta ymmärsin lääkityksen lopettaa, lisäsin ruokavalioon kalaöljyä ja aloin huolehtia itsestäni, taittui masennukselta selkä. Harmi vaan että SSRI-lääkkeillä oltiin jo saatu aikaan muutakin murehdittavaa kuin depressio.

Oikeasti vastuutonta on lääkäreiden poskettoman avokätinen ja huoleton SSRI-myrkkyjen määrääminen! Lääkkeiden vaikutusmekanismista ei ymmärretä mitään, niiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista ei ole olemassa tutkimuksia ja silti "lääkkeitä" jaetaan ihmisille niin paljon, että niiden aineenvaihduntatuotteita löytyy jopa suurkaupunkien hanavedestä. Esim. Yahoon vertaisryhmässä on jo tuhansia ihmisiä, jotka eivät todennäköisesti koskaan kykene tuntemaan seksuaalista mielihyvää noiden ah' niin autuaaksi tekevien lääkkeiden takia. Siinä sinulle vastuuttomuutta.

 

[joussen]

Itse kärsin masennusoireista pitkään, pitkään myös yritin vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada asiat kuntoon. Kävin psykologilla jutustelemassa, mutta ei siitä juuri apua ollut. En jaksanut tehdä käytännössä mitään, töissä käyminen tuntui aivan ylivoimaiselta. Lopulta olin niin ahdistunut, että jouduin töissä käymään kokoilemassa itseäni vessassa, että selviäisin muutaman kymmenen minuuttia eteenpäin. En juuri pystynyt edes syömään, koska oloni oli jatkuvasti jännittynyt ja pahoinvoiva.

Kun vihdoin kävin työterveydessä, minulle ehdotettiin masennuslääkitystä. Suhtauduin psyykenlääkitykseen todella nihkeästi ja pelkäsin mahdollisia sivuoireita. Googletin kaikki mahdolliset kauhutarinat. Aloitin Cipralexin kuitenkin. Ahdistuneisuuteen se auttoi, mutta ei juuri muutoin. Se vaihdettiin Efexoriin. Nyt, kun se vaikuttaa kunnolla, en haluaisi enää missään nimessä vaihtaa pois. En kadu ollenkaan että lääkityksen aloitin. Mainittavia sivuoireitakaan ei ole ollut. Kun muistelen aiempaa vointiani, ja vertaan sitä nykytilanteeseen, ero on valtava. En enää ikinä halua tilanteeseen, jossa olin.

Weirdininille: Ymmärrän täysin, että sivuoireet pelottavat. Mutta en silti usko, että haluat nykyisessä tilanteessasi pysyä. Kehottaisin sua aloittamaan ne lääkkeet. Vaikka munkaan eka lääkitys ei ollut sopiva, auttoivat ne kuitenkin sen verran eteenpäin, että pystyin olemaan. Ota kaikki apu vastaan mitä saat, jopa se kemiallinenkin. Olen varma, että jälkeenpäin et kadu. Turha kärsimystä on pitkittää, niin kuin mä tein.

 

[mi5]

V*tustakos sinä sen tiedät?

Esim:
Randomised double-blind placebo-controlled trial of fish oil in the treatment of depression

"There was no evidence that fish oil improved mood when compared to the placebo oil, despite an increase in circulating ω-3 polyunsaturated fatty acids."

http://www.sciencedirect.com/scienc...serid=10&md5=190b1e30d144e7b6134b57fd8e22a959

Eli yksilötasolla kalaöljyllä ehkä, saattaa, kenties olla jotain masennusta auttavaa vaikutusta (ainakin placebo) mutta masennuslääkkeisiin verrattuna sen tehokkuus on aika heikko. Totta, masennuslääkkeillä voi olla huonoja sivuoireita, mutta masennus pahimmillaan invalidisoi ihmisen.

 

[Kylli]

V*tustakos sinä sen tiedät?

Minkäs sortin masennusta kuvittelet MINUN sairastaneen??? Söin lääkkeitä kaksi vuotta ja niistä ei ollut hevon humpan vertaa hyötyä. Haitat olivat sen sijaan massiiviset.

Kliininen masennus ja muut mielisairaudet ovat valitettavasti yliromantisoituja. Siinä on jotain hohtoa että riutuu monta vuotta omassa pienessä kuplassa. Tätä vielä ruokkii lähipiirin reaktio, kun diagnoosia taivastellaan ja sanotaan että älä nyt vielä ainakaan lääkkeisiin koske. Tiedän että masennusta voi hoitaa myös ilman lääkkeitä. Haluan vaan omalta osaltani romuttaa näitä lääkkeisiin liittyviä harhaluuloja. Ne eivät muuta persoonallisuutta eivätkä tee onnelliseksi. Niiden kanssakin tulee huonoja päiviä. Jos taas lääkkeet ei kelpaa, niin sitten kannattaa aktiivisesti hiomaan muuta strategiaa. Tekee itselleen ja muillekin palveluksen kun lopettaa sen omaan napaan tuijottamisen ja laskeutuu takaisin tavallisten kuolevaisten tasolle.

Mielestäni masentunut voisi itse asiassa olla kiitollinen siitä että lääkkeitä ei välttämättä tarvita ollenkaan ja että niitä syödään vain kuurinomaisesti. Ajatelkaa kun kaikki psykoottiset potilaatkin rupeaisivat arpomaan että huvittaako tänään ottaa lääkitystä vai ei.

 

[Nenäapina]

natu79 - sori mutta mun mielestä on lähes vastuutonta alkaa selittämään tollasta ihmiselle joka pohdiskelee itsemurhaa.

+1

vakava masennus ei häviä itsestään eikä millään saatanan kalaöljyllä.

Minulla ainakin helpotti keskivaikea masennus, kun aloin syömään e-epaa...

Taitaa se e-epan vaikutus perustua sen tulehdussytokiinien määrää alentavaan vaikutukseen, tjsp.
Joka tapauksessa, minulla helpottivat oloa.

e: ensin siis sain unettomuuteen ja masennukseen mirtatsapiinia ja jotain muuta, jotka pahensivat oloa huomattavasti...

 

[Venla]

Riippuu kovin paljon lääkäristä, kuinka paljon niitä mielialalääkereseptejä kirjoitetaan. Itselläni oli aikoinaan lekuri, joka oli hyvin kriittinen lääkkeiden suhteen ja harkitsi pitkään mitä annetaan ja minkä verran. Ja ne Tukiasema.netin salaliittopuheet psyykelääkefirmojen sponsoroimista lääkäreistä kannattaa ainakin unohtaa heti alkuunsa. Valitettavasti jo ihan kunnon hoitopaikkojen pula aiheuttaa kuitenkin sen, että suhteellisen helpolla monet noita nappeja määräävät.

En voi olla toistamatta sitä, että kannattaa koettaa tajuta milloin tilanne on niin paha, että haittavaikutuksista huolimatta lääke todella auttaa. Ensimmäiset 2-4 kuukautta ovat lääkkeiden kanssa melkeinpä vielä vaikeampaa aikaa, mutta sitten alkaa helpottaa jos on helpottaakseen. Hieman ylitunteellisesti tuntuvat monet mielialalääkkeisiin suhtautuvan. (Itsekin joihinkin, kuten tuohon mainitsemaani mirtatsapiiniin, koska olen nähnyt millaiseen tokkuraan se voi ihmisen vetää.) Esimerkiksi masennusta sairastavan olo ei ainakaan helpotu pätkääkään, jos kaiken muun paskan lisäksi joutuu vielä potemaan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa siitä, että "sortuu" lääkkeisiin siinä toivossa että ne auttavat.

Varmaan annan nyt hieman liiaksikin sellaisen mielikuvan, että olisin joku mielialalääkkeiden puolestapuhuja. Näin ei kyllä ole. Uskon jossain määrin - kun tilanne ei ole vielä kovin paha ja kun kyse ei ole jostain skitsofreniasta - että ennaltaehkäisevät toimet kuten vaikkapa ne kalaöljyt, stressin välttäminen ja muutenkin tasapainoinen elämä voivat joskus riittää. Mutta joskus taas lääkkeet voivat olla tarpeellinen kemiallinen kainalosauva, jota ilman ei pääse eteenpäin. Jos on taipuvainen masennukseen, ei välttämättä kestä jotain odottamatonta kriisiä ihan millä tahansa elämänalueella, ja tämä saattaa olla ratkaiseva niitti lopullisessa sairastumisessa. Minusta on väärin syyllistää ihmisiä, jotka ovat tällaisessa tilanteessa.

 

[mikämassa]

ei minulla ainakaan kalaöljy jeesaillu yhtään. Masennusläkkeiden vaikutukset ovat aika erilaisia, itsellä ainakin Edronax teki oloa vain pahemmaksi. SSri-lääkkeet eivät vie puhtia treenistä, paitsi hikoilen niiden kanssa kuin sika.
Sen sijaan huvittaa enemmän treenata kuin ilman lääkkeitä.

 

[mikasa90]

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200901128866093_lz.shtml

Oheisessa linkissä yksi esimerkki... En todellakaan suosittele SSRI-lääkkeitä, koska myös omat kokemukseni ovat aika karmaisevia. En saanut lääkkeistä minkäänlaista hoitovastetta, mutta seksuaalisuus ja sosiaaliset emootiot katosivat täysin. Lääkkeistä tuli kyllä huimausta ja väsymystä, ja testosteronitasot laskivat. (Mitattiin muutamaan otteeseen) Sivuvaikutukset jäävät todellakin osalla potilaista pysyviksi, ja näillä ihmisillä elämä on sitten melko lopullisesti pilalla.

Ei kaikki lääkkeet kaikille sovi. Voithan sä saada hengenvaaralliset sivarit pelkästä antibiootista. Nykyajan ssri-lääkkeet on yleensä hyvin siedettyjä ja turvallisia.

Olet vielä onnellisessa asemassa kun et ole lääkkeitä syönyt. On olemassa paljon vaarattomampiakin keinoja hoitaa masennus, kuin lääkeaineet, joiden todellista vaikutusmekanismia ei todellisuudessa edes tunneta. Sinun täytyy nyt kaikkein vaikeimmallakin hetkellä ymmärtää se, että tuo sietämättömältä tuntuva olotilasi on vain sairautesi oire. Ajan kanssa VARMASTI paranet ennallesi ja kykenet nauttimaan elämästä!

Vakavasta masennuksesta ei ilman hoitoa(lääkkeet+terapia) ei parane lähes koskaan.

Ja nuo väitteet hirveistä sivareista saa 1/tuhannesta jolloin se on merkki ettei se lääke sulle sovi. Vrt. antibiootti, eka kuuri ei auta kovinkaan usein ja sivarit voi olla vakavat(kuten allergia reaktio yms.)

Alkuperäseen kysymykseen; mulla on sertralin lääkitys(150mg) joka on erittäin suuri annostus eikä oo väsymystä ja hikoilua pahempia oireita ollu. Nämäkin hävinny 2 viikkoo lääkkeen alotuksesta.

 

[Weirdinin]

Aloitin sen kuurin nyt sit lauantaina. Sepramia 20mg, puolikas aamuisin ja viikon päästä annos tuplataan. Pillerin jälkeen on tuntunut monta kertaa hirveämmältä. Ahdistaa, itkettää ja oksettaa taas ja ruokahalukin on mennyt pois uudelleen. Eilen oli illalla aika levoton olo, ihan kuin olisi ollut humalassa ja pupillit oli laajentunu aika paljon. Nukkuminen jäi alle 3 tuntiin. Ei voi kestää tätä oloa enää tuntiakaan pitempään.. ja tää voi olla pari viikkoa :(, itsetuhoiset ajatukset on taas päässä.

torstaiaamuna nousin sängystä sen vuoksi, että olisin käynyt hyppäämässä katolta alas. Sit tajusin, mitä olin tekemässä ja menin vuoteeseen takaisin itkemään neljäks tunniks taukoamatta. Onko normaalia, että ssri-lääkkeet lisää ahdistusta paljonkin? Vaikka kyllähän mua ahdisti aika paljon jo ennen kuurin aloittamista.

tänään piti käydä kaupassa, mutta sitten kun olin ulko-ovella, ei vain pystynyt lähtemään. Alkoi pelottaa lähteä ulos. Ahdisti ja tuntui, että on taas pakko mennä pitkäkseen kiroamaan elämää.

Kuinka nopeasti ssri-lääkkeet voi alkaa vaikuttaa positiivistesti?

 

[Venla]

Kuinka nopeasti ssri-lääkkeet voi alkaa vaikuttaa positiivistesti?

Huhhuh. Koetahan nyt jaksaa siellä! Koeta saada itsesi raahattua lekurille jos ei pian olo helpota, ei tuollaista tarvitse yrittää kestää. Jos ei muuta niin pahimpaan akuuttiin vaiheeseen saat jotain rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä.

Mulla kesti silloin aikoinaan viikon, pari ne hankaluudet siinä lääkityksen alussa. Ei ollut noin pahoja oireita, tai en ainakaan muista. Ruokahalu meni pariksi viikoksi ja viikon ahdisti vielä enemmän kuin lääkitystä aloittaessa. Otin omaa lomaa töistä, kun ei lääkäri tajunnut kirjoittaa sairaslomaa.

 

[Mniska]

ei ne mitään ihmelääkkeitä ole, pikku hiljaa se alkaa vaikuttaa ja "parantamaan". touhon akuuttiin panikointiin jotain pamia tms. pienikin määrä rauhoittaa etkä käy niin kovilla kierroksilla / ajattele liikaa.

 

[joussen]

Kuinka nopeasti ssri-lääkkeet voi alkaa vaikuttaa positiivistesti?

Omalla kohdallani aikaa taisi mennä 3-4 viikkoa. Aluksi söin myös rauhoittavia lääkkeitä pahimpina ahdistuksen hetkinä. Puhu tilanteestasi lääkärisi kanssa, tuota ei todellakaan tarvitse yrittää kestää, kuten Venlakin jo sanoi. Koitahan pärjäillä!

 

[Weirdinin]

voiko sepramia ja unilääkkeitä käyttää keskenään?

 

[TroynPaluu]

Eipä tästä taida tulla mitään:( tekis tosiaan mieli tehdä itsari, mutta kun ei voi ku muut kärsis siitä blaa blaa blaaa,saatana.... jos joutuis johonkin onnettomuuteen vaikka, niin sit se olis kai omaisille helpompi hyväksyä kuin itsemurha. Vitsi ku sais jonkun nopeasti etenevän syövän niin ratkeais tämäkin paskan pakertaminen vähän kuin itsestään.

Kävin tänään hakemassa ssri-lääkkeitä ihan vain että ne ainakin olis haettu.... Sepramia 20mg, puoli kapselia aamuisin ja viikon päästä nostetaan annos 2x. Ei vain uskalla eikä ole halua alkaa käyttää:itku:, ei oikein tiedä, mitä tässä pitäis tehdä. viheltää peli poikki. Välillä olo tuntuu lähes normaalilta ja joskus todella harvoin sitä on oikeastikin onnellinen. Kuitenkin suurimman osan ajasta ahdistus on päällä. Jotain oon lukenut ssri-lääkkeiden vaikutuksesta seksuaalisuuteen. Joillakin kadonnut täysin elämän mielekkyys ja kyky tuntea seksuaalista mielihyvää lääkkeen lopetuksen jälkeenkin. Uskaltaako tuollasta nappia napaansa sit alkaa tunkea?
helvetin elämä:curs:

Samaa mietin itsekin. Sitten vasta masentaakin jossei huvita edes runkata. Keskustele tuon psykiatrisi kanssa Aurorixista, sen pitäisi olla lähes vapaa sivuvaikutuksista. Et ole ainut joka näitä pohtii.

Mitä Natu79:n juttuun tulee, niin noilla tosiaan voi sotkea itsensä aika pahasti, eikä se ole mitään lapin legendaa. Googlaa Post-SSRI Sexual Dysfunction josset usko, koskee ihan miehiä ja naisia. Tuskin ainakaan helpottaa sun masennustasi jos lopetettua alkaa pukkaamaan tissiä ja kulli duunailee ihan omiaan, ihan sama miten harvinainen skenario.

 

[Mniska]

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=18403
lisää juttuja samoista aiheista

 

[mikasa90]

Mitä Natu79:n juttuun tulee, niin noilla tosiaan voi sotkea itsensä aika pahasti, eikä se ole mitään lapin legendaa. Googlaa Post-SSRI Sexual Dysfunction josset usko, koskee ihan miehiä ja naisia. Tuskin ainakaan helpottaa sun masennustasi jos lopetettua alkaa pukkaamaan tissiä ja kulli duunailee ihan omiaan, ihan sama miten harvinainen skenario.

Kyllä mä tiiän, että voi tulla ongelmia tuolla saralla, mutta jos tulee, lääke ei sovi sulle. Yksinkertasta.