Psyykelääkkeet ja treeni

[Axelpass Tommi]

Se on betasalpaaja.

 

[XXL]

propral vaikuttanee heikentävästi reeniin.?

Minusta on äärimmäisen vaarallista treenata betasalpaajien vaikutuksessa. Ne estävät pulssin nousun ja treenin aikana voi lähteä vähintään taju.

 

[Induktio]

0.1sec googlauksen jälkeen -> beeta salpaaja + treeni = rupee nukuttamaan..

 

[PJT]

Mulla käytössä Venlavaxin 150mg (SNRI) ja ei sillä suoraa vaikutusta treenaamiseen ole, mutta epäsuoria kyllä. Ruokahalu on huonontunut selkeästi ja sen myötä kehityskin vähentynyt, kun välillä ei vaan maistu ruoka tarpeeksi että saisi plussakalorit. Motivaatiota se aina välillä koettelee kun ei tulokset nousekaan enää samalla tapaa kuin aikaisemmin.

Lisäksi uniongelmat ovat edelleen ongelma silloin tällöin. Sama ongelma toki jo ennen lääkkeiden aloittamista. Ei onneksi niin paljoa ole vielä haitannut että tarvitsisi muita unilääkkeitä harkita kuin satunnaisesti punkkulasi illalla.

 

[PARRACUDA]

Mulla käytössä Venlavaxin 150mg (SNRI) ja ei sillä suoraa vaikutusta treenaamiseen ole, mutta epäsuoria kyllä. Ruokahalu on huonontunut selkeästi ja sen myötä kehityskin vähentynyt, kun välillä ei vaan maistu ruoka tarpeeksi että saisi plussakalorit. Motivaatiota se aina välillä koettelee kun ei tulokset nousekaan enää samalla tapaa kuin aikaisemmin.

Lisäksi uniongelmat ovat edelleen ongelma silloin tällöin. Sama ongelma toki jo ennen lääkkeiden aloittamista. Ei onneksi niin paljoa ole vielä haitannut että tarvitsisi muita unilääkkeitä harkita kuin satunnaisesti punkkulasi illalla.

Samaa lääkettä menee 150mg päivässä,ruoka maistuu,paino ei kyllä tahdo nousta,mutta tulokset nousee.
Määrättiinkö sinulla ks. lääke paniikkihäiriöihin?

 

[PJT]

Samaa lääkettä menee 150mg päivässä,ruoka maistuu,paino ei kyllä tahdo nousta,mutta tulokset nousee.
Määrättiinkö sinulla ks. lääke paniikkihäiriöihin?

lievä/keskivaikea pitkään kestänyt masennus

 

[makele]

propralia en ole käyttänyt ennen reenejä, nyt kun käytössä on cymbalta joka laittaa pulssin nouseen todella nopeasti. laskee kyllä nopeasti. onko vastaavia kokemuksia

 

[Stonder]

On kyllä monenlaisia mielipiteitä tässä ketjussa, onneksi myös aika paljon perusteltuja. Itsellä varmaan sellainen tilanne, että lapsuuden ja nuoruuden aikana kasaantunut ahdistus kasvoi riittävän kauan sisällä, puhkesi pahasti joskus parikymppisenä, ja nyt kymmenisen vuotta myöhemmin selvitän päätäni terapeutilla. Useita vuosia ollut lääkitys, välillä jonkun vuoden ollut poissakin, ja yli kymmenisen vuotta taitaa olla siitä, kun ekan kerran menin salille. Harrastus on ollut välillä jäähyllä parikin vuotta, välillä olen treenannut ssri- lääkettä (Cipralex, max 20mg) käyttäessäni, ja välillä treenannut ilman lääkitystä. En oo sinänsä huomannut mitään eroa, mutta jos on ns. akuutti tilanne päällä, niin ei siitä mitään tule, jos ei yksinkertaisesti pysty syömään ja nukkumaan. Silloin on itseasiassa sellaiset olot, ettei pysty tekemään oikeen mitään. Kivahan se olisi, kun ei tarttisi ajatellakaan mitään pillereitä, mutta minkäs teet. Ainakin toivon, ettei enää kukaan tulisi tsemppaamaan, että hymyile nyt vähän, tai lähde ulos vain lenkille, tuntuu, että ihmisillä, jotka kuvittelevat, että homma on siitä kiinni, ei oo mitään hajuakaan, miltä paha olo oikeasti tuntuu. Toivottavasti ette tule tietämäänkään. Ei oo nimittäin tahdonasia, jos yhtäkkiä kaikki vain kaatuu päälle. Paskamaisinta tuossa on se, ettei siihen välttämättä tarvi olla mitään syytä. Mulla on mennyt pitkiä ajanjaksoja hyvin, ja sitten yhtäkkiä on vain tullut stoppi. Meinaan, että perusasiat on ollu koko ajan kunnossa, on työpaikka, ei ole velkaa, muuten terve ihminen, parisuhdekin oli ihan hyvällä mallilla, mutta todella pienessä ajassa vain ajatukset lähtivät eräänäkin kesänä kiertämään sellaista kehää, mistä en päässyt ulos, lamaannuttaen kokonaan. Ei siinä paljoa treenata. Silloin on pakko antaa itselleen aikaakin tosin. Joskus on mennyt niin, että olisi periaatteessa ollut syytäkin masentua, mutta jostain syystä olenkin silloin kestänyt. Ilman lääkitystä siis. Ihmismieli on kummallinen.

Sitten on vielä sellainen pointti, että kun olisi joskus halunnut treenata aivan tosissaan, kun mikään muu ei maistunut, ehkä jopa hukuttaen siihen osan suruaan tai vihaansa, ei helpottanut yhtään, kun tajusi olevansa sellaisessa tilanteessa, että mikään ei maistu, ajatuskin syömisestä oksettaa, mutta aivan hyvin tietää, että massaa ei tuu, jos ei syö. Mutta treenaaminen on sen verran verissä, että salille tulee aina palattua, ja se on mukavaa, ainakin silloin, kun elämä muuten on edes siedettävää. Usein se positiivinen asennekin mainitaan monessa artikkelissa, ja allekirjoitan sen täysin. Meinaan vaan, että jos siellä ajattelee, että ei tää kuitenkaan auta mitään, niin kannattaa ehkä lähteä kotiin ennemmin, sohvalle pelaamaan pleikkaria tai jotain.

Vielä niistä lääkkeistä, treenin, ravinnon ja levon kannalta. Etukäteenhän sitä ei varmaan voi tietää, mikä sopii kenellekin, joillain on lähtenyt ruokahalu lääkittynä, mutta omalla kohdalla päinvastoin. Ei oo silti kerännyt nestettä tai mitään. Nyt lisäksi keväästä asti on ollut minimiannoksella Ketipinor, lääkäri määräsi, kun elämäntilanne muuttui niin radikaalisti huonompaan, että oli aika pakkomielteisiä ajatuksia päässä. Illalla otettavaksi ennen nukkumaanmenoa. Tasasi psyykettä, ja pikkuhiljaa pystyin ajattelemaan selkeästi. Sama lääkäri on usein kysynyt vuosien aikana, että pystynkö nukkumaan, ja aina olen vastannut, että pystyn. Ainakin luulin niin. Ilmeisesti olen kuitenkin ollut aina jossain määrin huonouninen, enkä ole kiinnittänyt huomiota siihen, että olen aina pyörinyt sängyssä hyvän tovin, tai sitten uni on ollut katkonaista. Syksyn aikana, kun sain taas elämän mallilleen, on vanhat tulokset tullu takaisin huomattavan hyvin, ja itseasiassa taidan olla tällä hetkellä lihaksikkaammassa kunnossa, kuin koskaan aiemmin, vaikka aika pitkään olinkin pois salilta välissä. Mitä johtopäätöksiä tästä nyt pitäisi vetää? Lihas kasvaa levossa, ja jos lepo on vaillinaista, menee osa treenistä hukkaan. Tuskinpa terveelle ihmiselle olisi mitään hyötyä tollasesta lääkkeestä, enkä tietenkään toivo, että oma elämä, tai varsinkaan treeni, olisi minkään nappien varassa. Mutta jos mun hammasta särkee, niin otan särkylääkkeen, ja varaan ajan hammaslääkäriin. Voisin mää tietenkin kärsiäkin vain, ja odottaa, että hampaat mätänee, mutta ei kuulosta järkevältä.

Todettakoon sekin, että nuorena oli aivan kammottava kynnys mennä kertomaan lääkäreille olostaan, mutta olisinpa silti mennyt aikaisemmin. Mutta niin sitä vain kuvitteli, että tällaista elämä nyt on, ja se pitää vain kestää. Rauhoittaviakin on joskus ollut kaapissa, mutta aika vähän on onneksi tarvinut käyttää. Mikähän se oli, Opamox 10mg vissiin. Hetken aikaa huonolla hetkellä on joutunut käyttämään, mutta lopulta on käynyt niin, että lääkkeistä on mennyt päiväys umpeen. Ei oo yhtään liioiteltua, että niihin kasvaa toleranssi nopeasti. Ensimmäisen kerran, kun moiseen piti turvautua, leijailin loppuillan sängynpohjalla, ja uni tuli mukavasti. Mutta jo heti seuraava pilleri oli selkeästi lievemmin vaikuttava. Vaikka käytin muistaakseni 2krt päivässä, noin viikon ajan, niin tänä kesänä, usean vuoden päästä, saman annoksen vaikutus oli miltei huomaamaton. Mutta vei kuitenkin pahimman paniikin yli.

Ihmisillä on tosiaan kummallisia käsityksiä mielenterveysongelmaisista. Ainakin voin sanoa, että ei millään lukioikäisellä klopilla vielä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämä voi viedä, ja mitä voi tapahtua. Ei mulla ainakaan silloin ollut. Sitten on vielä se, että välttämättä ei tarvitse edes tapahtua mitään. Ja vaikka olen uinut aika syvissä vesissä, ei ole koskaan tehnyt mieli purkaa pahaa oloa muihin ihmisiin. Vaikka joskus olisi ehkä ollut jopa aihettakin. Eikä se johdu siitä, että olisin niin kynäniska, etten pystyisikään :D Tämä vain vastauksena yhteen ketjun alkupäässä olleeseen kirjoitukseen.
Voisin väittää, että samalla salilla käyvät treenaajat, joiden kanssa tulee vaihdettua sanaa, tuskin uskoisivat tätä meikäläisen tekstiksi.

Tarkennan tähän vielä, siltä varalta, että joku tulee kuittailemaan, että sairaslomalla töistä masennuksen takia on tarvinut olla vain kolme päivää. Toki on tullut podettua omia oloja joskus kokonainen kesäloma tms, mutta en tosiaan ihan vielä tunne itseäni public enemy number oneksi. Viimeisimmän ammatinkin hommasin opiskelemalla työn ohessa, sen sijaan, että olisin käyttänyt yhteiskunnan verorahoja senkin ajan. Ehkä mää oon sittenkin se latvastaanlaho kahvakuulanheiluttelija, heilumassa vieressä, kun kyykkäätte :D

 

[trainer123]

Minulla on käytössä Sertralin 200mg päivässä pakko-ajatusten lievittämiseen. Olen miettinyt, että onko treenaamista ajatellen tällaisen lääkkeen käyttö "huijausta", kuten doping. Ajattelin, että jos lääke helpottaa oloa, niin tekeekö se siten treenaamisestakin helpompaa? Voiko olla mahdollista että lääkkeen ansiosta jaksan sietää treenin aikana tapahtuvaa rasitusta paremmin kuin silloin jos olisin terve? Harjoittelen pääasiassa kestävyyslajeja, mutta myös lihaskuntoa ja voimaa joskus.

EDIT. Sertralin ei ollut kielletty lääke kun katsoin Suomen Antidopingtoimikunnan sivuilta

 

[PRS_Torero]

Minulla on käytössä Sertralin 200mg päivässä pakko-ajatusten lievittämiseen. Olen miettinyt, että onko treenaamista ajatellen tällaisen lääkkeen käyttö "huijausta", kuten doping. Ajattelin, että jos lääke helpottaa oloa, niin tekeekö se siten treenaamisestakin helpompaa? Voiko olla mahdollista että lääkkeen ansiosta jaksan sietää treenin aikana tapahtuvaa rasitusta paremmin kuin silloin jos olisin terve? Harjoittelen pääasiassa kestävyyslajeja, mutta myös lihaskuntoa ja voimaa joskus.

EDIT. Sertralin ei ollut kielletty lääke kun katsoin Suomen Antidopingtoimikunnan sivuilta

On huijausta. Kaikki treeni pitää tuntua paskalta ja pakkopullalta. No ei vaan, eikö se ole hyvä asia jos olo on parempi?

 

[pakkiis]

juu ei ne nuppilääkkeet mitään steroideja tai taikamömmöjä nyt kumminkaan ole , turha tollasta ees miettiä . lekuri on määränny ne sulle vaivaan X ja sillä mennään, ihan sama juttu vaikka jos olisin diabeetikko niin en todellakaan miettis onko se douppausta jos hoidan sairauttani.

 

[Mark]

linnapameja (risolid) menee downshiftaukseen säännöllisen epäsäännöllisesti.Tuskin haittaa (?)...

 

[sabar]

DNRI-masennuslääkkeet autto mua (parantaa dopamiinin ja noadrenaliinin määrää aivoissa, siis nostaa sitä) ennen oli ihan down ja masiksis ahdisti niin että ihan fyysistä kipua koko ajan eikä sängystä päässy joka päivä ylös, sit jotain 9kk söi noita niin alko pääs tapahtumaan sen verran et jätin pois ku en katsonu enää tarvitsevani. Kyllä se treeniäki paransi siinä mieles ku yleinen vireystila nousi niin nousi se punttausintoki ja lenkkeilyinto. Tos masennukses jne vaikuttaa tosi paljo liikunta ja ravintoki ja jos on ylipainoa kannattaa laihduttaa. Päihteitä ei masentuneet saisi käyttää ollenkaan. Alkoholi ja muut mömmöt sotkee aivoja ihan vitusti.

Sillee olin jotain 4kk syöny niitä niin aivoissa vaan naksahti.. ihan ku olisin saanu uudet aivot, et kaikki on sabar ihan hyvi, et sul on kämppä ja kuteita ja hyvää ruokaa saat syödä ja muuta sellasta. Tiesin tän aina, että elämä vois olla paljo huonomminki, mut jotenki nuo lääkkeet autto sen tajuamaan, oikein sisäistämään. Joskus oli päihdeongelma ja ei koulutusta eikä töitä koska huono lapsuus sai aikaan masennuksen mitä ei hoidettu ja siitä tuli vaan sellasta koko elämän pilaava sairaus sit lopulta. Nyt ei oo päihdeongelmaa, ja koulusta puolet käyty ja painoa tippunu 25kg. Eli vähä parempaan suuntaan ollaan menossa. Vielä pitäis jotenki saada skarpattua pari pykälää niin menis oikeesti hyvin jo.

 

[Mikko674]

Syönyt nyt 3 viikkoa tätä uutta Voxra nimistä lääkettä, sivareita mm. Hengenahdistus: treeneissä hengästyy ja tuntuu että happi loppuu, yleisesti uupunut olo ja sotkenu unetkin. Olotilassa ei mitään positiivisia muutoksia, en suosittele.

 

[Kanttan]

litiumista kyssäriä!

1) onko kellään ollut mitään lihasheikkoutta tai koordinaatiovaikeuksia tai pakkoliikkeitä tosta? itse kestän pakkoliikkeet. lähinnä toi lihasheikkous kuulostaa kamalalta omaan korvaan. salee nääkin yksilö- ja annoskohtaisia asioita?

2) kuinka hankalaa on toi neste ja suola -tasapainon tsiigaaminen litiumin käytön aikana? esim. mul menee maastaveto -treenipäivänä iisisti siin treenin aikana joku yli 4 litraa vettä ihan kevyesti ku hikoilee ja janotuttaa niin paljon xD! niin kuinka kriittistä toi on litiumin aikana et hikoilee ja juo paljon salipäivänä?

3) jos tuntuu et toi lääke ei sovi, niin kuinka helppoa se on lopettaa itsenäisesti? itselläni täl hetkel siis deprakine. kohtalaisen hyvin auttanu, mut jtn oireit kyl esiintyy. tiedä sit et liittyykö tohon tautiin tai lääkkeeseen kui paljon. ei ainakaan hulluks paukahda, et positiivista sekin

!

 

[jsjarvn]

Oma kokemus on, että kyllä SSRI-ryhmän lääkkeet vaikuttaa negatiivisesti treeneihin jo yksinäänkin. Siihen kun kylkeen joutuu vielä syömään Rivatrilia, niin tehot on parhaimmillaankin jotain 90% luokkaa siitä, mitä ne vois olla. Väsymys ja lihasheikkous on tosi tyypillisiä oireita ja huomaan kyllä selvästi kärsiväni niistä. Vaan ei auta, jos haluaa pitää pään kunnossa ja yleisen toimintakyvyn edes jonkinlaisena.

 

[pieruhera]

Mulla on ollu 8 kuukautta essitalopraamia 10mg/päivä. SSRI-lääke siis sekin. En oo kyllä huomannu mitään vaikutusta treeniin, lähinnä se positiivinen, että motivaatio pysyy yllä. Nää lääkkeiden sivuvaikutukset ilmenee tosi yksilöllisesti. Essitalopraamista joillekin tulee esimerkiksi rajua pahoinvointia ja huimaamista ja suisidaalisuutta, mutta mä en huomannu yhtään mitään negatiivista, päinvastoin, jo parin viikon jälkeen autto selkeesti.

 

[jsjarvn]

Mulla on ollu 8 kuukautta essitalopraamia 10mg/päivä. SSRI-lääke siis sekin. En oo kyllä huomannu mitään vaikutusta treeniin, lähinnä se positiivinen, että motivaatio pysyy yllä. Nää lääkkeiden sivuvaikutukset ilmenee tosi yksilöllisesti. Essitalopraamista joillekin tulee esimerkiksi rajua pahoinvointia ja huimaamista ja suisidaalisuutta, mutta mä en huomannu yhtään mitään negatiivista, päinvastoin, jo parin viikon jälkeen autto selkeesti.

Oot sitten niitä onnekkaita. Mulla oli essitalopraamin aloittamisen yhteydessä kaksi kuukautta kestävä oksetus, kuvotus ja niin syvä epätodellisen olon tuntu, että meinasin vetää kyllä kanavat moralla auki. Pysyvänä sivuvaikutuksena on lihasheikkous ja yleisen vireystilan alenema, mutta silti plussat kuittaa miinukset.

 

[taranenko74]

Mulla on ollu 8 kuukautta essitalopraamia 10mg/päivä. SSRI-lääke siis sekin. En oo kyllä huomannu mitään vaikutusta treeniin, lähinnä se positiivinen, että motivaatio pysyy yllä. Nää lääkkeiden sivuvaikutukset ilmenee tosi yksilöllisesti. Essitalopraamista joillekin tulee esimerkiksi rajua pahoinvointia ja huimaamista ja suisidaalisuutta, mutta mä en huomannu yhtään mitään negatiivista, päinvastoin, jo parin viikon jälkeen autto selkeesti.

Yhdellä valmennettavalla oli essit käytössä; vaikutti lähinnä aamutreeniin. Urheilija kuvaili oloa jotenkin tukkoiseksi ja sumuiseksi, mitään tehoharjoitteita ei pystynyt aamuisin tekemään. Palauttavat kävelyt, pyöräily ym kevyt liikunta oli OK. Illalla sumuisuus oli pois, iltaharjoittelu sujui normaalisti, en huomannut eroa voimatasoissa tms.

 

[gabber92]

Itellä menee lääkkeitä iso kasa varsinkin iltaisin, syyskuussa näen seuraavaksi lääkäriä toivottavasti saan neuvoteltua itelle pienemmän lääkityksen, Leponex depracine serenase propral ja pari muuta menee jota en nyt muista., oon ollu lääkkeissä 7v valoa näkyy jo tunnelin päässä PT koulutukseen pääsen syksyllä, ens vuonna sitten autokortti ja auto kuntoon. Mullakin oli alussa itsemurha ajatukset joka päivä mielessä mut onneks ei enää. kuuloharhoja ei oo enää juuri ollenkaan joka on tosi jees. Lääkkeet ei kyl normi elämää estä mutta treeniin vaikuttaa negatiivisesti varsinkin kamppailuun koska reaktiot aivan surkeat. Lääkkeitä en onneks voi tiputtaa itse asun tukiasunnossa mutta sit vaan kun parempi vointi ni sitten omilleen!!

 

[Bläkäri]

Bupropioni korkeintaan lisää jaksamista. Sellainen votkistelu on vähentynyt ja kun jonkun asian tekeminen juolahtaa mieleen, siihen ryhtyy aika kevytkenkäisesti. Olen monesti löytänyt itseni lenkiltä.