- Liittynyt
- 11.3.2006
- Viestejä
- 22
En tiedä meneekö oftopikiksi, mutta itseä kiinnostaisi tietää mikä ahdistaa/häiritsee niin paljon, että tarvitsee lääkkeet siihen?
Perimmäinen ja hyvä kysymyshän tuo on. Hyvin vaikea vastattava. Ensinnäkin se ei ole niin, että on jokin tietty asia, joka ei miellytä.
Jotain voisin sanoa jo viidentoista vuoden takaisesta kokemuksesta. Kropassa tuntuu oudolta ja huimaa ja heikottaa. Leposyke jatkuvasti noin 120, koko valveillaoloajan. Ei pysty ajattelemaan mitään selvää. Tuntuu sumuiselta ja aina pyörryttää. Ihmettelee vaan koko ajan että mikä on pielessä kun ei tunnu normaalilta. Psykiatrin vastaanotolle, ihmettelyä. Jonnekin verikokeisiin yms., ja mitään oikeaa sairautta ei löydy. Jotain lääkettä. Ei toimi. Toista lääkettä. Toimii. Psykiatri sanoo että sullahan taitaa olla masennusta ja kirjoittaa lappuun psykoottinen masennus. Lähikaupunkiin psykiatriseen sairaalaan hiukan parantumaan, kun eihän siinä olotilassa pysty koulua käymään, varsinkaan ilman lääkkeitä. Olo kohenee hiukan. Sairaala oli jälkeen päin ajateltuna ihan jees paikka, ei mikään pakkohoitopaikka. Muutama kuukausi sairaalassa. Sitten paluu... Pitkään, pitkään aikaan ei saa kiinni mistä kaikki johtuu. Itse ei edes kunnolla tajua että on masentunut. Jotenkin masennus oli mennyt niin yli, että se ei ollut edes masennusta.
Toisella tavalla sanottuna... Henkiset ongelmat ja viha kasaantuu ja kasaantuu ilman että itse ymmärtää. Sitten kroppakin sekoaa. Myöhemmässä elämässä henkisiä ongelmia tulee selviteltyä psykologitätien kanssa. Asiat selkiytyy yhä enemmän ja enemmän. Lääkkeet jätin välillä pois vuosiksi. Yhdessä vaiheessa joutuu toteamaan että mieto lääkitys on tarpeen, koska ne auttaa mm. ajattelua päivisin ja nukkumista öisin.
Nykyään minua luullaan aina ihan tavalliseksi ihmiseksi kaikesta päätellen.