Laman läpi. Kolumni vuodelta 2002. sanoi:
Laman läpi
24.06.2002 15:34
SAK:n sisäiset jännitteet kärjistyivät joulukuussa 1989, kun enemmistö SAK:n jäsenliitoista ja jäsenkunnasta ei määräaikaan mennessä saaneet sovittua alakohtaisia työehtosopimuksia tulopoliittisen kokonaisratkaisun pohjalta. Koko tuloratkaisu oli kaatumassa. SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinanen oli niin pettynyt, että kehotti SAK:n valtuustoa varautumaan uuden puheenjohtajan valintaan. Tasavallan presidentti Mauno Koiviston uuden vuoden puheessa esittämä vetoomus ja työmarkkinajärjestöjen jatkoneuvottelut johtivat kattavan sopimuksen syntyyn, mutta Viinasen eropäätös pysyi voimassa. SAK:n puheenjohtajaksi valittiin SAK:n sihteeri Lauri Ihalainen.
Ihalainen sai keväällä 1990 johdettavakseen riitaisan keskusjärjestön. Tunnetut työmarkkinatutkijat ja yhteiskuntakeskustelijat ennustivat ammattiyhdistysliikkeen jäsenvoima ja vaikutusvallan alamäkeä. Tulevaisuuden näkymät muuttuivat entistä synkemmiksi, kun Suomi syöksyi vuonna 1991 syvään lamaan. Ammattiyhdistysliikkeen mainetta ja asemaa heikensi, kun naisvaltainen toimihenkilökeskusjärjestö TVK ajautui konkurssiin vuonna 1992. Kansalaisten luottamus ammattiyhdistysliikkeeseen oli vielä vuonna 1993 heikkoa.
SAK:n kannalta tilanne oli poliittisesti ongelmallinen, kun maata keväästä 1991 hallitsi keskustapuolueen puheenjohtajan Esko Ahon muodostama neljän porvaripuolueen hallitus. Hallitus kytki kesällä 1991 Suomen markan eurooppalaiseen valuuttakurssijärjestelmään (ERM), mutta tämä ei taannut markan valuuttakurssin vakautta. Hallitus joutui taipumaan kahteen devalvaatioon vuosina 1991 ja 1992.
Suomen markan arvon romahdus ja koko rahoitusjärjestelmää ravisuttanut pankkikriisi lisäsivät paniikkitunnelmaa. Työttömyys nousi yli puolen miljoonan vuonna 1994 ja julkisen talouden alijäämät kasvoivat nopeasti. Suomen pankin tiukka korkopolitiikka, hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset ja verojen korottaminen laman keskellä lisäsivät taloudellista epävarmuutta. Kotimainen kysyntä supistui ja rakennustoiminta putosi alle puoleen huippuvuosien luvuista. SAK joutui johtavaksi oppositiovoimaksi, kun SDP oli vuosina 1991-1993 puheenjohtajakiistojen lamauttama. SAK:n järjestämä mielenosoitus kokosi jo lokakuussa 1991 noin 40 000 ihmistä senaatin torille.
Taloudellinen lama ja oikeistohallitus innoittivat STK:n vaatimaan työehtojen yleistä heikentämistä ja koko työmarkkinajärjestelmän mullistamista. STK halusi uudistaa työlainsäädännön, yleissopimukset ja työehtosopimukset niin, että palkat ja työajat sovittaisiin työpaikkakohtaisesti työnantajien ja työntekijäin välillä. Ammattiliitot olisivat saaneet tämän Salman Rushdien kirjan nimen innoittamana "Saatanallisiksi säkeiksi" nimetyn ohjelman mukaan jatkossa tyytyä joko sivusta katsojan osaan tai löyhien puitesopimusten tekijäksi. Pääministeri Esko Aho ajoi Suomen työmarkkinamallin perusteellista muuttamista. Hän ehdotti kolmikantaperiaatteelle rakentuneen valtiovallan, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen talouspoliittisen yhteistyön tilalle uutta työnjakoa, jossa Suomen Pankki vastaisi raha- ja korkopolitiikasta, hallitus finanssipolitiikasta ja työmarkkinajärjestöt hoitaisivat keskenään vain palkkapolitiikan.
Työnantajarintama oli hajanainen, kun LTK ei heti yhtynyt STK:n vaatimuksiin koko työmarkkinajärjestelmän romuttamisesta. Jo Esko Ahon hallituksen aikana SAK ja muut työntekijäkeskusjärjestöt suostuivat ratkaisuihin, jotka siirsivät aiemmin työnantajien yksin maksamia eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja myös työntekijöiden maksettavaksi. Yhteenotot hallituksen ja valtiovallan välillä olivat kuitenkin dramaattisia. SAK järjesti 22.4.1992 puolen päivän mielenosoituslakon, jolla protestoitiin hallituksen tekemiä sosiaaliturvan leikkauksia vastaan.
Syksyllä 1992 käytiin kaksivuotisen tulopoliittisen sopimuksen tarkastusneuvotteluja. Suomen taloustilanne oli hyvin huono, tuhansia yrityksiä ajautui konkurssiin ja työttömyys kasvoi ripeästi. Hallitus esitti työttömyysturvaan suuria leikkauksia. SAK järjesti helmikuussa mielenosoituksen eduskuntatalolla ja huhtikuussa toimintapäivän, jolloin yli 300.000 työntekijää oli osan tai koko päivän lakossa. Esillä olivat myös työlainsäädännön muutokset. SAK:n valtuusto 20.11.1992 hylkäsi hallituksen esitykset ja uhkasi aloittaa koko SAK:n järjestövoimalla työtaistelun. STTK ja AKAVA tekivät samanlaiset päätökset. Palkansaajakeskusjärjestöt torjuivat yhteislakkouhkauksella 1992 hallituksen ehdottamat rajut leikkaukset työttömyysturvaan.
Hallitus yritti talouslaman syvimmässä vaiheessa murtaa Suomen työmarkkinamallin perusteet muuttamalla työlainsäädäntöä keväällä 1993.Työnantajakeskusjärjestöt tukivat porvarihallituksen esityksiä, jotka olisivat purkaneet valtakunnallisten työehtosopimusten työntekijöille tarjoamaa palkka- ja työehtojen vähimmäissuojaa. SAK uhkasi vientiteollisuudesta ja kuljetuksista 19.5. alkavalla mutta jo 24.5. yleislakoksi laajenevalla työtaistelulla, jos hallitus ei perääntyisi. SAK vaati työlainsäädännön uudistamisen palauttamista kolmikantaiseen valmisteluun. Lakko vaikutti todennäköiseltä. Paperitehtaiden tuotanto ajettiin alas lähestyvän lakon vuoksi.
SAK:n hallitus hylkäsi SAK:n johdon ja maan hallituksen neuvotteleman kompromissin. Jatkoneuvotteluissa syntyi ratkaisu, jonka SAK:n hallitus hyväksyi äänin 18-9. Hallitus luopui työlainsäädäntöön kaavailemistaan muutoksista. Pääosa työttömyysturvaan kohdistetuista leikkauksista peruttiin. Työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään määräaikaisesta mahdollisuudesta maksaa nuorille työntekijöille alhaisempia palkkoja kuin vanhoille.
Hallituksen vahvat miehet, keskustapuolueen Esko Aho ja kokoomuslainen valtionvarainministeri Iiro Viinanen, olivat hyvin tyytymättömiä syntyneeseen kompromissiin. Hallitus esittikin vuoden 1995 talousarvioesitystä valmistellessaan, että työttömyysturvaa tulisi vielä leikata ja että ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistettaisiin. SAK:n ja hallituksen neuvottelut päättyivät jälleen tuloksettomina. SAK uhkasi 5.9.1994 laajoilla työtaistelutoimilla. Hallitus luopui esityksistään ja SAK perui lakkouhkan 7.9.1994. Lamavuodet olivat yhdistäneet SAK:n ammattiliitot tulokselliseen puolustustaisteluun, jonka ansiosta Suomen kolmikantainen työmarkkinamalli kesti laman aikaisen tulikokeensa hyvin.
Lamasta ja Ahon hallituksen linjauksista huolimatta työllisyyttä ja talouskasvua tukevat maltilliset tulopoliittiset kokonaisratkaisut palasivat työmarkkinoiden vallitsevaksi työehtojen neuvottelu- ja sopimismalliksi. Laman alussa tehtiin kaksivuotinen tulopoliittinen ratkaisu, joka työntekijäin työeläkemaksun ja palkkatulojen verojen korotusten vuoksi käytännössä laski reaaliansioita vuosina 1992-1993. Kokemukset liittokohtaisesti sovituista työehtosopimuksista vuosina 1994-1995 eivät olleet talous- ja työllisyyskehityksen näkökulmasta rohkaisevia.
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen muodosti ns. sateenkaarihallituksen vuonna 1995, kun vasemmistopuolueet olivat eduskuntavaaleissa vahvistaneet asemiaan. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välinen kolmikantayhteistyö palautui entiselleen, mutta vielä keväällä 1996 SAK:n ja hallituksen kiista työttömyysturvan säästötoimista oli johtaa yleislakkoon. Yhteistyö painottui pankkikriisin, laman ja työttömyyden voittamiseen. SAK ja muut työntekijäjärjestöt olivat valmiit neuvottelemaan ja sopimaan lainsäädännön ja sopimusten turvaamien etujen heikentämisestä.
Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ajama talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittinen kokonaisratkaisu vuosiksi 1996-1997 syntyi syksyllä 1995. Myös vuosiksi 1998-1999 ja 2001-2002 tehtiin tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Näissä pystyttiin parantamaan pätkä- ja osa-aikatöissä olleiden asemaa ja eläketurvaa. SAK:n aloitteesta ansiosidonnainen työttömyysturva tulee paranemaan vuonna 2002.
Vakaat työmarkkinat ja niukat palkankorotukset ovat osaltaan vauhdittaneet Suomen talouden nopeaan kasvuun. Työssä käyvien määrä on nopeasti kasvanut, mutta avoin työttömyys on alentunut tuskallisen hitaasti. Talouskasvua vauhdittaneet tulopoliittiset ratkaisut ovat supistaneet palkkatulojen suhteellista osuutta ja vastaavasti kasvattaneet pääomatulojen osuutta kansantuotteesta.
SAK:n järjestökentässä on tapahtunut lamavuosina ja niiden jälkeen yhteistyön tiivistymistä. Kumi- ja nahkatyöväen Liitto ja Lasi- ja posliinityöväen Liitto liittyivät 1990-luvulla Kemian Liittoon. Puutyöväen Liitto ja Maaseututyöväen Liitto yhtyivät vuonna 1993 Puu- ja erityisalojen Liitoksi. Liikealan Ammattiliitto, Hotelli- ja ravintolatyöntekijäin Liitto, Kiinteistötyöntekijäin Liitto ja Teknisten ja erikoisalojen Liitto yhdistyivät vuonna 2000 Palvelualojen Ammattiliitoksi. Yhdistynyt liitto on yli 200 000 jäsenellään SAK:n toiseksi suurin.
Oppositioon joutunut keskustapuolue haastoi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vielä kerran vahvan ammattiyhdistysliikkeen. Keskustapuolue arvosteli Suomen työmarkkinoiden toimintaa ja esitti lääkkeeksi työttömyyteen ja työpaikkojen ongelmiin työreformia. Työreformi-ohjelmassa keskustapuolue ehdotti jälleen työsopimuslain muuttamista ja siten valtakunnallisten työehtosopimusten tarjoaman vähimmäissuojan heikentämistä. Ohjelma myös leimasi ammattiliitot työpaikkojen ulkopuolisiksi voimiksi, jotka voitaisiin sivuuttaa työehtoja paikallisesti sovittaessa. Ammattiyhdistysliike ei voinut hyväksyä tätä, koska Suomessa ammattiyhdistysliike vaikuttaa sekä työpaikoilla, alakohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa että valtakunnallisissa keskusjärjestöratkaisuissa. Työntekijät järjestäytyvät saadakseen sananvaltaa sekä oman työpaikan arkisissa työasioissa että koko alan työehdoissa. Keskusta pyrki pirstomaan ammattiliittoon järjestäytyneiden yhteisvoimaa.
SAK, ammattiyhdistysliike laajemminkin ja keskustapuolue kävivät työreformista perusteellisen julkisen keskustelun, joka todennäköisesti heikensi pääoppositiopuolueen vaalimenestystä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aho olivat vastakkain presidentinvaalin toisella kierroksella helmikuussa 2000.
SAK:n keskeiset vaikuttajat antoivat jo ensimmäisellä äänestyskierroksella tukensa entiselle lakimiehelleen ja toisella äänestyskierroksella toimihenkilökeskusjärjestöjen vaikuttajat asettuivat näyttävästi Halosen puolelle. Ammattiyhdistysvaikuttajat kokivat, että presidentinvaalissa olivat vastakkain Tarja Halosen puolustama suomalainen hyvinvointivaltio ja Esko Ahon ajama Suomen työmarkkinamallin murentaminen. Tarja Halonen valittiin ensimmäisenä naisena Suomen presidentiksi.
SAK selvisi läpi laman vahvana ja toimintakykyisenä. Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta yhteiskunnassa on edelleen vankka. Kolmen työntekijäkeskusjärjestön yhteenlaskettu järjestövoima on työelämässä suunnilleen sama kuin ennen lamaa. Ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti SAK:n arvostus kansalaisten keskuudessa on mielipidemittausten mukaan selvästi parempi kuin 1990-luvun alussa. Ammattiyhdistysjäsenyys on uuden vuosituhannen alussa kansalaistapa, josta suomalaiset ovat hyvin perustein ylpeitä.
