Presidentinvaalit 2006

[shape]

Turha niihin tuttuihin politikkoihin/puolueisiin on luottaa, että kyllä ne tietää mikä on kansan parasta. Ei sossuilla tunnu olevan selkärankaa kun kosiskellaan äänestäjiä ja työmarkkinajärjestöjä. Halonenhan on tästä selkärangattomuudesta loistava esimerkki: ei mitään mielipidejohtajuutta vaan pyrkii oleen mahdollisimman neutraali "koko kansan presidentti" kaikissa asioissa ja vapaa-ajalla pelastaa jotain kehitysmaita.

Poliitikot keskittyvät enemmän valtataisteluun kuin todellisten kysymysten ratkaisemiseen. Varsinkin talouspoliittinen keskustelu osoittaa, että a) kansanedustajat eivät keskimäärin ymmärrä talousasioista juuri mitään b) kukaan ei uskalla nostaa esille ns. vaikeita kysymyksiä. Sosialistit ovat onnistuneet hyvin imagonrakennuksessa ja onnistuneet ylläpitämään vanhahtavia mielikuvia, jotka eivät perustu tosiasioihin. On pelottavaa, että juuri kukaan ei ole huolestunut siitä, että Suomessa valta monissa asioissa ei ole demokraattisesti valitulla eduskunnalla, vaan esim. ay-liikkeellä ja muilla demareiden lähipiiriin kuuluvilla tahoilla. Suomesta puuttuu myös itsenäisesti ajatteleva media, kun mm. Yle ja Helsingin Sanomat tunnustavat selkeästi tiettyä väriä.

 

[shape]

Katos kun kvartaalitalous on sellaista kilpajuoksua. Millään ei ole väliä kuin sen 1/4 vuoden tuloksella koska se kertoo sun kilpailukyvystä. Parempi kilpailukyky niin talous kasvaa ja sitten Suomessa on enemmän rahaa ja yhtiöt jakaa tämän saaliinsa verojen kautta.

Kvartaalitalous on ymmärretty väärin niin lehdistön kuin tavallisen kansan parissa. Pörssiyhtiöiden arvonmääritys ei perustu seuraavaan osavuositulokseen, vaan kaikkiin tuleviin kassavirtoihin. Toinen väärinymmärretty asia on ns. Kiina-ilmiö. Vaikka Kiina pystyisi tekemään kaikkea Suomen tuottamia palveluita / tuotteita halvemmalla kuin Suomi, niin vaihdanta kannattaa siitä huolimatta, koska se ei perustu absoluuttiseen vaan suhteelliseen etuun.

 

[Mika71]

On se kumma, kun aletaan heti vetämään hihasta kauhuskenario, jossa paha oikeisto valtaa saatuaan välittömästi orjuuttaa kansan, sulkee sairaalat ja koulut ja vielä hyökkää Venäjälle. Tämä homma pyörii kuitenkin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ympärillä, eikä siitä paljoa tule muuttumaan vaikka olisi ketä vallassa. Se, että voidaan tällainen malli säilyttää ilman mittavia leikkauksia edellyttää uusia työpaikkoja, joita saadaan paremmalla kilpailukyvyllä ja ajamalla Suomen etua. Ei tässä ketään ole sairaita yms heittämässä kadulle ja heikompia sortamassa. Toki loputon ymmärtäminen ja hyysääminen saisi vähentyä.
Tuosta Sdp:stä tuli vielä mieleen Lipposen (ehkä vähän jo järjissään oleva demari) vuodatus, kun luopui puheenjohtajuudesta. Sanoi kyyneleet silmissä saaneensa kaiken Sdp:ltä. Eli siinä on kaveri ollut täysin ilman reaalimaailman kosketusta koko työuransa. Jos olisin oikein ilkeä, niin voisin väittää suuren osan puolueen jäsenistä pelanneen korttinsa varman päälle siinä vaiheessa, kun puoluetta on joskus valittu. Onhan todennäköisempää päästä vihreälle oksalle Sdp:n listoilta kuin jokun pienen puolueen listoilta tai sitoutumattomana.

 

[Tuomas H.]

Kvartaalitalous on ymmärretty väärin niin lehdistön kuin tavallisen kansan parissa. Pörssiyhtiöiden arvonmääritys ei perustu seuraavaan osavuositulokseen, vaan kaikkiin tuleviin kassavirtoihin. Toinen väärinymmärretty asia on ns. Kiina-ilmiö. Vaikka Kiina pystyisi tekemään kaikkea Suomen tuottamia palveluita / tuotteita halvemmalla kuin Suomi, niin vaihdanta kannattaa siitä huolimatta, koska se ei perustu absoluuttiseen vaan suhteelliseen etuun.

Aivan. Yleissivistyksenkin takia olisi hyvä, että ihmiset lukisivat jostain kansiksen perusteoksesta tosta suhteellisesta ja absoluuttisesta edusta. Toivottavasti se saisi edes jonkun ajattelemaan Kiina-ilmiötä eri tavalla. Itseäni muuten kummastuttaa se, että samaan aikaan kun möyhötetään Kiina-ilmiöstä ja kuinka ne vievät meitin työpaikat jne. ollaan kuitenkin "huolissaan" kaikista muista maailman köyhistä. Eikö se ole hienoa, että maailman väkirikkaimmassa valtiossa monet juuri ovatkin tämän seurauksena nousseet köyhyysrajan yläpuolelle?
Ja tuon kvartaalitalouden väärinymmärrys on huolestuttavaa, Shape asian hyvin muotoilikin jo. Ilmeisesti ihmiset, jotka eivät taloutta ole lukenee, ovat tuoneet kvartaalitalouden "pimeät" puolet esiin, vaikka todellisuus on tarua ihmeellisempää ja tällä tavoin taas saadaan yritykset näyttämään niin pahoilta, että sossut puhkuu intoa täynnä

 

[protsku]

Tässäpä hieman faktatietoa Esko Ahoa fanittaville rakkikoirille. Räksyttäkää vähemmän ja ottakaa asioista selvää. Suomen lähihistorian opiskeleminen kannattaa aina:

Laman läpi

24.06.2002 15:34

SAK:n sisäiset jännitteet kärjistyivät joulukuussa 1989, kun enemmistö SAK:n jäsenliitoista ja jäsenkunnasta ei määräaikaan mennessä saaneet sovittua alakohtaisia työehtosopimuksia tulopoliittisen kokonaisratkaisun pohjalta. Koko tuloratkaisu oli kaatumassa. SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinanen oli niin pettynyt, että kehotti SAK:n valtuustoa varautumaan uuden puheenjohtajan valintaan. Tasavallan presidentti Mauno Koiviston uuden vuoden puheessa esittämä vetoomus ja työmarkkinajärjestöjen jatkoneuvottelut johtivat kattavan sopimuksen syntyyn, mutta Viinasen eropäätös pysyi voimassa. SAK:n puheenjohtajaksi valittiin SAK:n sihteeri Lauri Ihalainen.

Ihalainen sai keväällä 1990 johdettavakseen riitaisan keskusjärjestön. Tunnetut työmarkkinatutkijat ja yhteiskuntakeskustelijat ennustivat ammattiyhdistysliikkeen jäsenvoima ja vaikutusvallan alamäkeä. Tulevaisuuden näkymät muuttuivat entistä synkemmiksi, kun Suomi syöksyi vuonna 1991 syvään lamaan. Ammattiyhdistysliikkeen mainetta ja asemaa heikensi, kun naisvaltainen toimihenkilökeskusjärjestö TVK ajautui konkurssiin vuonna 1992. Kansalaisten luottamus ammattiyhdistysliikkeeseen oli vielä vuonna 1993 heikkoa.

SAK:n kannalta tilanne oli poliittisesti ongelmallinen, kun maata keväästä 1991 hallitsi keskustapuolueen puheenjohtajan Esko Ahon muodostama neljän porvaripuolueen hallitus. Hallitus kytki kesällä 1991 Suomen markan eurooppalaiseen valuuttakurssijärjestelmään (ERM), mutta tämä ei taannut markan valuuttakurssin vakautta. Hallitus joutui taipumaan kahteen devalvaatioon vuosina 1991 ja 1992.

Suomen markan arvon romahdus ja koko rahoitusjärjestelmää ravisuttanut pankkikriisi lisäsivät paniikkitunnelmaa. Työttömyys nousi yli puolen miljoonan vuonna 1994 ja julkisen talouden alijäämät kasvoivat nopeasti. Suomen pankin tiukka korkopolitiikka, hallituksen ajamat sosiaaliturvan leikkaukset ja verojen korottaminen laman keskellä lisäsivät taloudellista epävarmuutta. Kotimainen kysyntä supistui ja rakennustoiminta putosi alle puoleen huippuvuosien luvuista. SAK joutui johtavaksi oppositiovoimaksi, kun SDP oli vuosina 1991-1993 puheenjohtajakiistojen lamauttama. SAK:n järjestämä mielenosoitus kokosi jo lokakuussa 1991 noin 40 000 ihmistä senaatin torille.

Taloudellinen lama ja oikeistohallitus innoittivat STK:n vaatimaan työehtojen yleistä heikentämistä ja koko työmarkkinajärjestelmän mullistamista. STK halusi uudistaa työlainsäädännön, yleissopimukset ja työehtosopimukset niin, että palkat ja työajat sovittaisiin työpaikkakohtaisesti työnantajien ja työntekijäin välillä. Ammattiliitot olisivat saaneet tämän Salman Rushdien kirjan nimen innoittamana "Saatanallisiksi säkeiksi" nimetyn ohjelman mukaan jatkossa tyytyä joko sivusta katsojan osaan tai löyhien puitesopimusten tekijäksi. Pääministeri Esko Aho ajoi Suomen työmarkkinamallin perusteellista muuttamista. Hän ehdotti kolmikantaperiaatteelle rakentuneen valtiovallan, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen talouspoliittisen yhteistyön tilalle uutta työnjakoa, jossa Suomen Pankki vastaisi raha- ja korkopolitiikasta, hallitus finanssipolitiikasta ja työmarkkinajärjestöt hoitaisivat keskenään vain palkkapolitiikan.

Työnantajarintama oli hajanainen, kun LTK ei heti yhtynyt STK:n vaatimuksiin koko työmarkkinajärjestelmän romuttamisesta. Jo Esko Ahon hallituksen aikana SAK ja muut työntekijäkeskusjärjestöt suostuivat ratkaisuihin, jotka siirsivät aiemmin työnantajien yksin maksamia eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja myös työntekijöiden maksettavaksi. Yhteenotot hallituksen ja valtiovallan välillä olivat kuitenkin dramaattisia. SAK järjesti 22.4.1992 puolen päivän mielenosoituslakon, jolla protestoitiin hallituksen tekemiä sosiaaliturvan leikkauksia vastaan.

Syksyllä 1992 käytiin kaksivuotisen tulopoliittisen sopimuksen tarkastusneuvotteluja. Suomen taloustilanne oli hyvin huono, tuhansia yrityksiä ajautui konkurssiin ja työttömyys kasvoi ripeästi. Hallitus esitti työttömyysturvaan suuria leikkauksia. SAK järjesti helmikuussa mielenosoituksen eduskuntatalolla ja huhtikuussa toimintapäivän, jolloin yli 300.000 työntekijää oli osan tai koko päivän lakossa. Esillä olivat myös työlainsäädännön muutokset. SAK:n valtuusto 20.11.1992 hylkäsi hallituksen esitykset ja uhkasi aloittaa koko SAK:n järjestövoimalla työtaistelun. STTK ja AKAVA tekivät samanlaiset päätökset. Palkansaajakeskusjärjestöt torjuivat yhteislakkouhkauksella 1992 hallituksen ehdottamat rajut leikkaukset työttömyysturvaan.

Hallitus yritti talouslaman syvimmässä vaiheessa murtaa Suomen työmarkkinamallin perusteet muuttamalla työlainsäädäntöä keväällä 1993.Työnantajakeskusjärjestöt tukivat porvarihallituksen esityksiä, jotka olisivat purkaneet valtakunnallisten työehtosopimusten työntekijöille tarjoamaa palkka- ja työehtojen vähimmäissuojaa. SAK uhkasi vientiteollisuudesta ja kuljetuksista 19.5. alkavalla mutta jo 24.5. yleislakoksi laajenevalla työtaistelulla, jos hallitus ei perääntyisi. SAK vaati työlainsäädännön uudistamisen palauttamista kolmikantaiseen valmisteluun. Lakko vaikutti todennäköiseltä. Paperitehtaiden tuotanto ajettiin alas lähestyvän lakon vuoksi.

SAK:n hallitus hylkäsi SAK:n johdon ja maan hallituksen neuvotteleman kompromissin. Jatkoneuvotteluissa syntyi ratkaisu, jonka SAK:n hallitus hyväksyi äänin 18-9. Hallitus luopui työlainsäädäntöön kaavailemistaan muutoksista. Pääosa työttömyysturvaan kohdistetuista leikkauksista peruttiin. Työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään määräaikaisesta mahdollisuudesta maksaa nuorille työntekijöille alhaisempia palkkoja kuin vanhoille.

Hallituksen vahvat miehet, keskustapuolueen Esko Aho ja kokoomuslainen valtionvarainministeri Iiro Viinanen, olivat hyvin tyytymättömiä syntyneeseen kompromissiin. Hallitus esittikin vuoden 1995 talousarvioesitystä valmistellessaan, että työttömyysturvaa tulisi vielä leikata ja että ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistettaisiin. SAK:n ja hallituksen neuvottelut päättyivät jälleen tuloksettomina. SAK uhkasi 5.9.1994 laajoilla työtaistelutoimilla. Hallitus luopui esityksistään ja SAK perui lakkouhkan 7.9.1994. Lamavuodet olivat yhdistäneet SAK:n ammattiliitot tulokselliseen puolustustaisteluun, jonka ansiosta Suomen kolmikantainen työmarkkinamalli kesti laman aikaisen tulikokeensa hyvin.

Lamasta ja Ahon hallituksen linjauksista huolimatta työllisyyttä ja talouskasvua tukevat maltilliset tulopoliittiset kokonaisratkaisut palasivat työmarkkinoiden vallitsevaksi työehtojen neuvottelu- ja sopimismalliksi. Laman alussa tehtiin kaksivuotinen tulopoliittinen ratkaisu, joka työntekijäin työeläkemaksun ja palkkatulojen verojen korotusten vuoksi käytännössä laski reaaliansioita vuosina 1992-1993. Kokemukset liittokohtaisesti sovituista työehtosopimuksista vuosina 1994-1995 eivät olleet talous- ja työllisyyskehityksen näkökulmasta rohkaisevia.

SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen muodosti ns. sateenkaarihallituksen vuonna 1995, kun vasemmistopuolueet olivat eduskuntavaaleissa vahvistaneet asemiaan. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välinen kolmikantayhteistyö palautui entiselleen, mutta vielä keväällä 1996 SAK:n ja hallituksen kiista työttömyysturvan säästötoimista oli johtaa yleislakkoon. Yhteistyö painottui pankkikriisin, laman ja työttömyyden voittamiseen. SAK ja muut työntekijäjärjestöt olivat valmiit neuvottelemaan ja sopimaan lainsäädännön ja sopimusten turvaamien etujen heikentämisestä.

Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ajama talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittinen kokonaisratkaisu vuosiksi 1996-1997 syntyi syksyllä 1995. Myös vuosiksi 1998-1999 ja 2001-2002 tehtiin tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Näissä pystyttiin parantamaan pätkä- ja osa-aikatöissä olleiden asemaa ja eläketurvaa. SAK:n aloitteesta ansiosidonnainen työttömyysturva tulee paranemaan vuonna 2002.

Vakaat työmarkkinat ja niukat palkankorotukset ovat osaltaan vauhdittaneet Suomen talouden nopeaan kasvuun. Työssä käyvien määrä on nopeasti kasvanut, mutta avoin työttömyys on alentunut tuskallisen hitaasti. Talouskasvua vauhdittaneet tulopoliittiset ratkaisut ovat supistaneet palkkatulojen suhteellista osuutta ja vastaavasti kasvattaneet pääomatulojen osuutta kansantuotteesta.

SAK:n järjestökentässä on tapahtunut lamavuosina ja niiden jälkeen yhteistyön tiivistymistä. Kumi- ja nahkatyöväen Liitto ja Lasi- ja posliinityöväen Liitto liittyivät 1990-luvulla Kemian Liittoon. Puutyöväen Liitto ja Maaseututyöväen Liitto yhtyivät vuonna 1993 Puu- ja erityisalojen Liitoksi. Liikealan Ammattiliitto, Hotelli- ja ravintolatyöntekijäin Liitto, Kiinteistötyöntekijäin Liitto ja Teknisten ja erikoisalojen Liitto yhdistyivät vuonna 2000 Palvelualojen Ammattiliitoksi. Yhdistynyt liitto on yli 200 000 jäsenellään SAK:n toiseksi suurin.

Oppositioon joutunut keskustapuolue haastoi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vielä kerran vahvan ammattiyhdistysliikkeen. Keskustapuolue arvosteli Suomen työmarkkinoiden toimintaa ja esitti lääkkeeksi työttömyyteen ja työpaikkojen ongelmiin työreformia. Työreformi-ohjelmassa keskustapuolue ehdotti jälleen työsopimuslain muuttamista ja siten valtakunnallisten työehtosopimusten tarjoaman vähimmäissuojan heikentämistä. Ohjelma myös leimasi ammattiliitot työpaikkojen ulkopuolisiksi voimiksi, jotka voitaisiin sivuuttaa työehtoja paikallisesti sovittaessa. Ammattiyhdistysliike ei voinut hyväksyä tätä, koska Suomessa ammattiyhdistysliike vaikuttaa sekä työpaikoilla, alakohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa että valtakunnallisissa keskusjärjestöratkaisuissa. Työntekijät järjestäytyvät saadakseen sananvaltaa sekä oman työpaikan arkisissa työasioissa että koko alan työehdoissa. Keskusta pyrki pirstomaan ammattiliittoon järjestäytyneiden yhteisvoimaa.

SAK, ammattiyhdistysliike laajemminkin ja keskustapuolue kävivät työreformista perusteellisen julkisen keskustelun, joka todennäköisesti heikensi pääoppositiopuolueen vaalimenestystä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja keskustapuolueen puheenjohtaja Esko Aho olivat vastakkain presidentinvaalin toisella kierroksella helmikuussa 2000.

SAK:n keskeiset vaikuttajat antoivat jo ensimmäisellä äänestyskierroksella tukensa entiselle lakimiehelleen ja toisella äänestyskierroksella toimihenkilökeskusjärjestöjen vaikuttajat asettuivat näyttävästi Halosen puolelle. Ammattiyhdistysvaikuttajat kokivat, että presidentinvaalissa olivat vastakkain Tarja Halosen puolustama suomalainen hyvinvointivaltio ja Esko Ahon ajama Suomen työmarkkinamallin murentaminen. Tarja Halonen valittiin ensimmäisenä naisena Suomen presidentiksi.

SAK selvisi läpi laman vahvana ja toimintakykyisenä. Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta yhteiskunnassa on edelleen vankka. Kolmen työntekijäkeskusjärjestön yhteenlaskettu järjestövoima on työelämässä suunnilleen sama kuin ennen lamaa. Ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti SAK:n arvostus kansalaisten keskuudessa on mielipidemittausten mukaan selvästi parempi kuin 1990-luvun alussa. Ammattiyhdistysjäsenyys on uuden vuosituhannen alussa kansalaistapa, josta suomalaiset ovat hyvin perustein ylpeitä.

P.S. Kiireisille lukijoille tiedoksi että Esko Ahoa koskevat avainkohdat on ihan vartta vasten lihavoitu juuri Sinulle, minä arvostan sun aikaasi.

 

[Alec]

ei näin...ei todellakaan näin...
http://www.iltalehti.fi/2005/12/10/200512103829096_uu.shtml

 

[shape]

Tässäpä hieman faktatietoa Esko Ahoa fanittaville rakkikoirille.

Mikä oli kolumnin lähde? Ottamatta kantaa kolumnin sisältöön, niin jonkinlainen lähdekritiikki olisi paikallaan varmasti tässä tapauksessa. Faktatiedosta ei missään tapauksessa ole kyse. 1990-luvun alun kriisistä voi kirjoittaa monesta näkökulmasta, mutta keskeiset ongelmat ovat kaikille selvät: rahapoliitikassa epäonnistuminen ja mm. Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamat ongelmat. Lukemieni kirjojen perusteella en lähtisi syyttämään Ahoa rahapolitiikan ongelmista, pahimmat mokat oli tehty paljon sitä aiemmin. Suosittelisin, että Protsku lukisit itse vähän laaja-alaisemmin aiheesta kirjoitettua kirjallisuutta.

 

[protsku]

ei näin...ei todellakaan näin...
http://www.iltalehti.fi/2005/12/10/200512103829096_uu.shtml

Luehan tuo edellinen posti niin selviää että Tarja Halosen valinnan suurin syy vuonna 2000 oli kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen vankkumaton tuki. Esko Ahon ajama politiikka vuosina 1990-1999 johti siihen että Keskustapuolue ja ammattiyhdistysliike olivat täydellisesti törmäyskurssilla. Iltalehden yksinkertaistuksiin ei kannata tuijottaa sokeasti koska asioilla on paljon pitempi historia ja syvällisemmät taustat! ;)

 

[protsku]

Mikä oli kolumnin lähde? Ottamatta kantaa kolumnin sisältöön, niin jonkinlainen lähdekritiikki olisi paikallaan varmasti tässä tapauksessa.

Voitko osoittaa kolumnin sisällöstä jonkun kohdan joka ei pidä paikkaansa? On muuten aika surkuhupaisaa että Esko Ahoa fanittavat henkilöt eivät halua laittaa häntä vastuuseen mistään hallituksen tekemistä päätöksistä vuosina 1990-1995. Eikös pääministeri ole se henkilö joka johtaa hallitusta? Ja toisaalla tässä samassa tredissä saamme sitten lukea miten jonkun mielestä on aivan sama mitä presidentti tekee koska Tarja Halonen ja Georg W. Bush ovat vain maansa muodollisia edustajia ja todelliset päätökset tehdään muualla. Kertokaa minulle minkä logiikan mukaan pääministeri ja presidentti eivät ole vastuussa maan asioista sinä aikana kun he ovat vallassa? Yhtä hyvin voisimme sanoa että 1990-luvun lama johtui siitä kun Suomi ajautui aikanaan kansalaissotaan ja nämä isoisiemme aikaiset rintamalinjat sitten purkautuivat Esko Ahon hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välisenä kädenvääntönä. Hohhoijaa sentään...

Eli Esko Aho ei ole vastuussa mistään. Oliko fanittajilla vielä jotain perusteluja tähän?

 

[protsku]

Tässä vielä lyhyt lainaus Suomen Tietotoimiston vuonna 1998 julkaisemasta uutisesta jossa Esko Aho hehkuttaa työreformin puolesta. Samaan asiaan on viitattu pidemmässä viestissäni:

Aho purkaisi eläkepomminkin työreformillaan

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho tarjoaa puolueensa työreformia ratkaisuksi väestön ikääntymisen luomiin ongelmiin. Aho sanoi sunnuntaina keskustan puoluekokouksen juhlapuheessaan, että ihmiset on saatava jaksamaan työssä nykyistä pidempään uudistamalla työelämää.

- Jos välttämättömiin uudistuksiin ei ajoissa ryhdytä, väestön ikääntyminen johtaa vääjäämättä kasvaviin paineisiin leikata eläkkeitä tai sosiaali- ja terveyspalveluja, Aho sanoi.

Ahon mielestä uhkakuvat eläkepommista tai sosiaali- ja terveyspalvelujen kriisiytymisestä eivät hälvene vaikenemalla. Nykyistä hallitusta hän syytti välinpitämättömyydestä ja räikeiden epäkohtien peittelystä.

- Me haluamme ja uskallamme tunnustaa vallitsevat epäkohdat, emme lietsoaksemme epävarmuutta ja toivottomuutta, vaan hakeaksemme niihin kestäviä ratkaisuja, Aho sanoi.

Aho arvosteli hallitusta myös markkinoiden ehdoille alistumisesta. Valtion holhouksen purkamisessa on menty toiseen äärimmäisyyteen, mikä näkyy hänen mielestään räikeällä tavalla suhtautumisessa verovarojen käyttöön elinkeinojen tukemiseen.

- Kaikkea sellaista, mikä ohjaa asioita markkinavoimien haluamaan suuntaan saa tukea verovaroin, sillä se on kehittämistä. Sitä vastoin kaikesta, joka pyrkii tasoittamaan markkinoiden synnyttämää eriarvoisuutta, tulisi pyrkiä ehdoin tahdoin eroon. Se kun on pahamaineista tukemista, Aho sanoi.

Kun tuota tekstiä lukee nyt 7 vuotta myöhemmin niin ei voi kun kysyä ihmetellen että mitä hittoa?

 

[Tuomas H.]

Miten tuosta tekstistä käy ilmi, että Esko Ahon hallituksen ajama politiikka ajoi Suomen lamaan? Eikö Ahon hallitus vain pessyt jälkipyykit, mitä edelliset olivat tehneet väärin mm. em. Rahoitusmarkkinoiden myöhäisen vapauttamisen, idänkauppaan painottuvan talouden ja yleisen nousubuumin takia?
Otetaanko tuossa kantaa siihen, mitkä tekijät ajoivat Suomen lamaan?
Onko otettu huomioon sossujen rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen pitkäaikaista vastustusta?
Onko otettu huomioon vasureiden kovaa intoa idänkauppaan ja yleistä länsivastaisuutta?
Olisi myös hauska tietää mikä on tekstin lähde, sillä tuo on kirjoitettu aikasen punaisten lasien läpi, joka käy ilmi erityisesti tekstin loppupäästä..
Ehkäpä Ahon hallitus ei aina tehny parhaimpia päätöksiä, mutta tilanne oli mitä oli, elithän sinäkin Protsu tuolloin parikymppisen elämää, jolloin sinulla olisi idealistina ollut parempia keinoja selvittää Suomi lamasta. Olisi mielenkiintoista tietää konkreettisia neuvoja mitä olisi tullut tehdä, kun ottaa huomioon todella tukalan tilanteen..
Mielestäni Suomi vapautti rahoitusmarkkinat liian myöhään ja nopeasti, josta seurasi väärään aikaan kaikkien sattumien summana pahin lama ikinä.
Tekstistä käy hyvin ilmi myös työmarkkinajärjestöjen suuri valta ja heidän takkuilunsa. Varmasti myös heidän toimet edesauttoivat Suomen talouskriisiä. Lipponen ja SDP:n muodostamaa sateenkaarihallitusta myös ylistetään tekstissäsi aikasen roimasti, vaikka edellisen hallituksen toimilla on todennäköisesti ollut merkitystä talouden paranemiseen noina aikoina mm. liittämällä Suomen EU.n ja saaden sieltä uusia kasvualustoja.
Ja miten tuo presidenttipeli liittyy tuohon lamaan enää mitenkään, miksi se on nostettu tuossa esille?

 

[protsku]

Miten tuosta tekstistä käy ilmi, että Esko Ahon hallituksen ajama politiikka ajoi Suomen lamaan? Eikö Ahon hallitus vain pessyt jälkipyykit, mitä edelliset olivat tehneet väärin?

Tuomas, kaiken voi kiteyttää siihen päivään 1990-luvun alussa kun kaikissa tiedotusvälineissä oli tällainen ykkösuutinen:

Markka kelluu!

On vaikea keksiä miten Esko Ahon hallituksen aikana tehdyt valuuttaoperaatiot olisivat voineet epäonnistua vielä surkeammin. Kaikki ja ehkä vielä enemmänkin meni pieleen. Ja tässä on turha syyttää Mauno Koivistoa. Katsokaa silloiseen pääministeriin ja sen aikaisiin pankkimiehiin.

Pari päivää sitten tulleessa vaalikeskustelussa tuotiin muuten hyvin esiin se miten 1/4 Suomen yrityskannasta meni konkursiin noina vuosina. Ja vaikka ns. pankkikriisi oli parissa muussakin maassa Suomen lisäksi niin ainoastaan täällä tyrittiin koko homma täysin saamalla aikaan aivan järjetön lasku veronmaksajille Säästöpankkisotkusta.

En voi ymmärtää kuinka joku voi fanittaa Esko Ahoa vielä vuonna 2005 kaiken sen historiankirjoituksen valossa mitä on saatavilla. Ja tätä taustaa vasten ymmärrän vielä vähemmän niitä kansalaisia jotka fanittavat nykyistä pääministeriä. Yhtäläisyydet vuosien 1990-1995 pääministeriin kun ovat niin monessa suhteessa aivan silmiinpistäviä, pienen piirin kabinettipolitiikkaa mitä suurimmassa määrin. Eikä perustuslakikaan paina niissä kuvioissa mitään - tästähän puhuttiin vaalikeskustelussa.

 

[Tuomas H.]

Tuohon, että muilla mailla oli pankkikriisi, josta muut maat selvisivät helpommalla, niin eikö esimerkiksi Ruotsi vapauttanut rahoitusmarkkinansa aikaisemmin, heillä ei ollut yhtä laajaa idänkauppaa vaan keskittyivät Länsi-Euroopan markkinoille? Heidän edelliset hallitukset eivät ilmeisesti olleet yhtä Neuvostomyönteisiä kuten meillä.. Ruotsissa pankkien huomattavasti vähempi lukumääräkin mm. teki kriisistä hemmetisti helpomman Suomeen nähden. Eli toisin sanoen, koska sossut halusivat pitää rahoitusmarkkinat takapajuisena, niin nopea avaaminen oli liian iso kulttuurishokki Suomelle ja suomalaisille ja se tapahtui liian myöhään ja nopeasti kuten edellä todettu. Mikäli sosialistit olisivat avanneet ovensa vapaammalle kaupalle, niin kriisi olisi ollut helpompi.

 

[lej]

Jäkipyykkiähän se Ahon hallitus aika paljon pesim mutta kyllä siitäkin voisi sanoa, että väärin sammutettu. Toki koko soppa oli keitetty jo kauan sitten muidenkin toimista kokoon ja se nyt vain sattui Ahon vuorolla kiehumaan yli. Eli ihan oikeassa Tuomas H. on noiden syiden osalta. Voisi lisätä vielä järjettömän tukityöllistettyjen armeijan, joka oli piilotettu ties mihin koloihin.

Loppuun asti hekin koittivat kulisseja pitää yllä, kunnes paska valui yli. Viinasen johdolla sinänsä tehtii tarpeelliset leikkaukset, mutta kuten joku jo mainitsikin, niin olisi vaadittu myös vielä radikaalimpia toimia, joilla olisi pyritty saamaan talouskasvua nopeammin käyntiin.

Lisäksi henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pahimman laman aikana olisi ollut vuosisadan tilaisuus tehdä täysi hyvivointiyhtesikunnan remontti. Oma mielipide on se, että se oikein tehtynä tänäänkin pystyttäisiin tarjoamaan monilta osin paremmat palvelut tehokkaammin. Nyt jäi vielä järkyttävän suuret koneistot ja kymmenet eri virastot turhine paperinpyrittäjineen jäljelle. Kuinka paljon sekin helpottaisi jos esim. sosiaaliasiat hodettaisiin yhden instannssin toimesta eikä monilta eri luukuilta, joissa paperit menee edes takas ja joka kerran joku täti täyttää papereita ja palavereja pidetään ja palvelun taso luokkaa NL.

 

[lej]

tupla

 

[lej]

Tuohon, että muilla mailla oli pankkikriisi, josta muut maat selvisivät helpommalla, niin eikö esimerkiksi Ruotsi vapauttanut rahoitusmarkkinansa aikaisemmin, heillä ei ollut yhtä laajaa idänkauppaa vaan keskittyivät Länsi-Euroopan markkinoille? Heidän edelliset hallitukset eivät ilmeisesti olleet yhtä Neuvostomyönteisiä kuten meillä.. Ruotsissa pankkien huomattavasti vähempi lukumääräkin mm. teki kriisistä hemmetisti helpomman Suomeen nähden. Eli toisin sanoen, koska sossut halusivat pitää rahoitusmarkkinat takapajuisena, niin nopea avaaminen oli liian iso kulttuurishokki Suomelle ja suomalaisille ja se tapahtui liian myöhään ja nopeasti kuten edellä todettu. Mikäli sosialistit olisivat avanneet ovensa vapaammalle kaupalle, niin kriisi olisi ollut helpompi.

Suomessahan pankkiala ei tosiaankaan ollut kilpailtu vaan ennemmin ehkä jaettu kavereiden kesken. Täällähän meni ikuisuus ennen kuin ekat ulkomaiset pankitkaan saivat kunnolla toimia. Ja ekä McDonald'skin pääsi tänne vissiin 1986. Sotkuhan tulee jo siitä, kun pienestä vakaasta kaveripiiristä lähdetään kehään isojen poikien kanssa ilman, että niitä kunnolla koskaan edes nähnyt, tyyliin Skopin ja muiden seikkailut maailmalla.

Suomen markkinatalous ja kilpailukin rajojen sisällä oli aika kapealla pohjalla juuri senkin takia, että käytiin bilateriaalikauppaa neukkujen kanssa, jossa keskenään firmat aina kerran vuodessa sopivat, että kuka tekee mitäkin. Lisäksi neukkujen kanssa oli tavallaan niin helppo ja tuottavaa toimia, että ei ollut syytä miettiä muita suuntia nii vakavasti, lisäksi vielä uskomus siitä, että se maa on pystyssä ikuisesti. Lisäksi pieni väestö ja aika suljettu talous esti (tai teki tarpeettomaksi) myös aidon kilpailun vähittäiskaupassakin.

 

[protsku]

Lisäksi henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pahimman laman aikana olisi ollut vuosisadan tilaisuus tehdä täysi hyvivointiyhtesikunnan remontti. Oma mielipide on se, että se oikein tehtynä tänäänkin pystyttäisiin tarjoamaan monilta osin paremmat palvelut tehokkaammin. Nyt jäi vielä järkyttävän suuret koneistot ja kymmenet eri virastot turhine paperinpyrittäjineen jäljelle. Kuinka paljon sekin helpottaisi jos esim. sosiaaliasiat hodettaisiin yhden instannssin toimesta eikä monilta eri luukuilta, joissa paperit menee edes takas ja joka kerran joku täti täyttää papereita ja palavereja pidetään ja palvelun taso luokkaa NL.

Erinomainen ja hyvin perusteltu kirjoitus Lej! Kommentoin tässä tuota viimeistä kohtaa: radiosta tuli reilu kuukausi sitten nykyisen sosiaali- ja terveysministerin haastattelu. Hän sanoi aivan suoraan että nykyinen järjestelmä ei toimi juuri sen takia että on liian paljon päällekkäistä byrokratiaa. Paperinpyörittäjiä on liikaa. Samoin pykäläviidakko on sellainen etteivät työntekijät itsekään aina tiedä että miten niitä pitäisi soveltaa.

Ministeri olikin haastattelussa sitä mieltä että nykyään kuntien vastuulla oleva ns. perusnormi on laitettava KELA:n maksettavaksi. Näin poistuu monimutkainen harkinnanvaraisen toimeentulotuen arvioinnin tarve, kunnat voivat keskittyä ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön ja KELA huolehtii siitä että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus saada kuukaudessa toimeentulonormin verran rahaa käyttöönsä. Suurin osa samojen paperien pyörittämisestä poistuu koska Kansaneläkelaitoksella on jo ennestään tiedot mm. työttömyyspäivärahasta ja asumistuesta. Tavoitteena on yhden luukun sosiaaliturva ja tästä on tehty lakialoitus joka ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi.

Kunnilla ei ole rahaa eikä riittävästi työntekijöitä sossun toimintojen pyörittämiseen. Pahimmillaan tilanne on se että joillakin työttömyyspaikkakunnilla ei ole yhtään täysin pätevää sosiaalityöntekijää. Ja kuitenkin siellä sitten epäpätevät henkilöt pyörittävät niitä papereita ja tekevät epäpäteviä päätöksiä.

Ministerin ehdotus on käytännössä sama kuin kansalaispalkka jota jo Osmo Soininvaara ehdotti aikoinaan. KELA:n päätökset ovat koko Suomessa samat. Ei ole "kuntakohtaista" harkintaa ja säätämistä. Kun ja jos saadaan laki joka sanoo mihin ihmisillä on oikeus niin KELA maksaa sen ja sillä sipuli. Ja ilman järjettömän suurta päällekkäistä paperien pyöritystä.

Olin tuosta haastattelusta varsin yllättynyt koska ministeri puhui erittäin suoraan eikä hän yhtään kaunistellut niitä epäkohtia mitä nykyjärjestelmässä on. Kuntien harkinnanvaraisuus on johtanut mm. siihen että yrittäjät ovat sairaustapauksissa täydellisiä väliinputoajia toimeentulotuessa ja terveyspalveluissa!

P.S. Niin kyseessähän oli sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen joka on itsekin työskennellyt sosiaalialalla. Erittäin fiksu nainen!

http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=688&k=fi

 

[lej]

Haataisen idea, tai mistä sitä tietää mikä Sailas siellä taustalla on, mutta joka tapauksessa kuulostaa paljon fiksummalta kyin nykyinen.

 

[Tosikova]

http://www.varjovaalit.tk Tollaset pidettiin jo muutama kuukausi sitten.

 

[lIhaa]

Voitko osoittaa kolumnin sisällöstä jonkun kohdan joka ei pidä paikkaansa?

Kolumni ei ole ongelmallinen asiavirheiden takia, vaan koska se on kirjoitettu nähden SAK:n toimissa ainoastaan hyvää ja hallituksen toimissa ainoastaan virheitä. Tasapainoista kuvaa tapahtumista siitä ei saa ja erityisesti tapahtumien konteksti on jätetty kokonaan pois. Otetaan esimerkki:

Syksyllä 1992 [...] Suomen taloustilanne oli hyvin huono, tuhansia yrityksiä ajautui konkurssiin ja työttömyys kasvoi ripeästi. Hallitus esitti työttömyysturvaan suuria leikkauksia. [...] Esillä olivat myös työlainsäädännön muutokset. SAK:n valtuusto 20.11.1992 hylkäsi hallituksen esitykset ja uhkasi aloittaa koko SAK:n järjestövoimalla työtaistelun. [...] Palkansaajakeskusjärjestöt torjuivat yhteislakkouhkauksella 1992 hallituksen ehdottamat rajut leikkaukset työttömyysturvaan.

Onko mahdollista, että lisää yrityksiä ajautui konkurssiin ja työttömyys kasvoi vieläkin ripeämmin SAK:n toimien ansiosta? Ehdotetuilla työlainsäädännön muutoksilla haluttiin nimenomaan parantaa yritysten toimintaedellytyksiä.

On muuten aika surkuhupaisaa että Esko Ahoa fanittavat henkilöt eivät halua laittaa häntä vastuuseen mistään hallituksen tekemistä päätöksistä vuosina 1990-1995.

Laittamassasi kolumnissahan hehkutetaan, kuinka pienen miehen ystävä SAK sai urhoollisella taistelulla torpedoitua tai vesitettyä kaikki Ahon hallituksen esittämät muutokset työmarkkinoiden toimintaan. Kyllä, Ahon hallitus teki virheitä laman aikana. Ei ole kuitenkaan järkevää väittää, että hallitus ja Aho olisivat syyllisiä kaikkiin negatiivisiin tapahtumiin Suomessa vuosien 1990-95 aikana. Vitun Aho, mä en saanu kertaakaan vuonna 1995.