Hämmennänpäs minäkin lusikkani soppaan.
Itse olen toimistohommissa, eli tutkijana. Pakkohan tästä työstä on pitää tai ei tätä muuten jaksa. Itselläni fiilikset työn suhteen vaihtelevat ajoittain kunnon kipinästä hälläväliä -asenteeseen. Välillä asiallisten juttujen ratkominen on upeinta mitä tiedän ja saan niistä aivan järjettömät kiksit (ihan oikeasti muuten), mutta välillä näpistykset, varkaudet ja vahingonteot käyvät uskomattoman puuduttavaksi. Itse koen tällä hetkellä työn vielä välillä haasteelliseksi ja juuri siksi mitä haluankin tehdä, mutta en näe itseäni 10 vuoden päästä tekemässä samaa hommaa. Rikostutkinta on ehdottomasti omaa hommaani, mutta veikkaanpa, että tuon maagisen 10 vuoden päästä tässäkään hommassa ei ole enää kovin paljon uutta nähtävää ja se käy siinä vaiheessa jo oikeasti työstä.
Itse tienaan jotain 35 000 - 36 000 euroa vuodessa ja mielestäni se on itselleni riittävä. Mutta tässä kannattaa muistaa, että itse en ole perheellinen, asun vaihtelevan mukavasti kohtuullisen edullisessa kerrostalon vuokra-asunnossa, enkä esimerkiksi matkustele tällä hetkellä juurikaan. Mutta en todellakaan näe itseäni tekemässä tällä palkalla töitä 10 vuoden päästä, vaikka palkka nyt jonkin verran nouseekin siihen mennessä. Ja itse teen viikonloppuja kanssatyöntekijöitäni enemmän, koska opiskelen yliopistossa työn ohella ja tarvitsen viikolle vapaata, joten palkkaakin haittojen muodossa siunaantuu jonkun verran enemmän kuin muille samassa ryhmässä työskenteleville. Lisäksi teen yleensä pyhäpäivät, kuten juhannukset, joulut ja uudet vuodet töitä ihan puhtaasti rahan vuoksi.
Kuten sanoin, tästä työstä on pakko tykätä, että oikeasti tätä jaksaa. Samoja paskapuheita kuunnellessa samojen paskanaamarosvojen suusta kuultuna vuodesta toiseen alkaa pikkuhiljaa muuttua puuduttavaksi. Viimeksi tänä jouluna mietiskelin puolimätää ruumista käännellessä, että kaikkea sitä ihminen tekeekin ja ryhtyy tekemään. Tässä työssä näkee juttuja, joista siviilit eivät tiedä yhtikäs mitään ja se tuntuu hyvässä ja pahassa. Jotkut jutut ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja jotkut jutut sitten jotain aivan muuta. Kova pää täytyy olla ettei lannistu tai masennu. Eniten tässä työssä syö se, että kiitosta tulee harvoin ja samat rosvot istuvat välillä joitakin kuukausia tai vuosia linnassa ja palaavat kaduille, ja sama rumba jatkuu ja jatkuu. Tuntuu, että työ ei näy missään, vaikka kuinka paiskoisi hommia.
Ja minäkin mainitsen työnantajan. Oikeastaan mitään hyvää sanottavaa siitä ei ole. Työnantaja ei oikeastaan tue missään mitenkään koskaan ja jos joudut vastailemaan vastineisiin tai loukkaannut, olet omillasi. Valtiokonttori on pelkkä vitsi ja sellaista verenimijöiden kerhoa en ole toista koskaan nähnyt ja itse en ole koskaan edes joutunut tekemisiin sen porukan kanssa. Tiedotus ei pelaa mitenkään ja muutoksista saat lukea päivän lehdestä, koska kukaan ei koskaan tule niistä kertomaan mitään. Enkä edes aloita jostain määräaikaisrumbasta, joka rikkoo kaikkia lakeja ja asetuksia, sekä on täysin tunteetonta puuhaa. Onneksi on vakivirka alla, niin ei tarvitse sitä sekoilua enää sietää.
Itselleni tämä työtä on tällä hetkellä kaikenkaikkiaan mielekästä, mutta en todellakaan aio loppuelämääni tehdä tätä duunia.
