- Liittynyt
- 14.6.2021
- Viestejä
- 3
Punelle painavaa viestiä seuraavassa. Ota nyt iisisti niin voit treenailla sitten terveenä loppuelämän parhaassa tapauksessa. Itselleni puski todella paha kroonistunut ylirasitustila päälle viime kesällä, josta toipuminen on todella pahasti kesken. Minulle ylikunto iski päälle hyvin äkillisesti. Lähtötilanteesta sen verran, että olen aktiiviliikkuja ja salilla rakastin käydä joka viikko 4-5 kertaa ja siihe päälle vielä jtn pientä aerobista säännöllisesti. Treenimäärät ei tosiaan mitään huikean korkeita, mutta sen lisäksi myös kilpailuhenkistä suorittamista työrintamalla. En kokenut olevani mitenkään erityisen kuormittunut ennen vakavien terveysongelmien alkamista. Sairastin keväällä 2020 koronaviruksen lievänä niin sen vaikutusta tähän mun tilanteeseen voi tietty spekuloida paljonkin, mutta ei se lopputulemaa muuta mihinkään. Olisi pitänyt ottaa heti iisimmin siitä toivuttua, vaikka tauti olikin hyvin lievä. Sitä kun on pakko päästä treenaamaan, kun se vaan on niin siistiä ja tulee hyvä pumppi ja olo.
Mulla ei ollut mitään uniongelmia tai väsymystä, mielialaongelmia eikä korkeita sykkeitäkään ja reeni kulki hyvin vielä kesälläkin. Ainut mitä jälkikäteen tajusin, että vatsani toiminta oli muuttunut loppukeväästä ja tämän laitoin koronan piikkiin. Saattoihan se johtua osin siitäkin, mutta todennäköisesti se oli vaan minun kehon varoitusmerkki siitä, että kuormitus on liian kovaa. Ensimmäiset selkeät ja haittaavat ylirasitusoireet tulivat ennen juhannusta. Olin ollut siinä jo viihteellä edellisenä vkl ja seuraavana viikkona olin jotenkin todella ahdistunut ja kävin kierroksilla. Kävin tietty normityyliin treenaamassa, mutta ei se tuntunut samalla tavalla hyvältä. Rikoin myös käteni sillä viikolla salilla, mikä oli myös selkeä merkki siitä, että kehoni alkaa lagaamaan. Noh siitä sitten juhannuksen viettoon ja pää täynnä 3 päivää. Oli hemmetin hauskaa, vaikka sinne lähdinkin ylikierroksilla ja ahdistuneena. Seuraava viikko siitä menikin ihan järkyttävässä väsymyksessä. Nukuin 11-12 h yöunia varmaan 5 vrk putkeen. Pidin tarkoituksella kevyemmin liikunnan suhteen, koska epäilin että nyt on akuuttia ylirasitusta. Viikko siinä meni ja olo alkoi olemaan taas hyvä ja olin innoissani kesästä ja alkavasta lomasta. Tätä iloa kestikin taas sen vajaa pari viikkoa, kun oireet alkoivat uudestaan (ahdistus, urheilu ei tuntunut hyvälle jne.) Yritin siinä sitten väkisin urheilla ja viettää muutenkin riehakasta kesäelämää. Aloin vakuuttumaan, että nyt oon oikeasti ylirasittunut ja päätin, että nyt pitää heittää linjat kiinni, koska ahdistus alkoi vaan kasvamaan ja kunto huononemaan. Tajusin mistä oli kyse, mutta liian myöhään. Se kuuluisa kamelinselkä katkesi ja syöksykierre oli valmis. Mun sympaattinen hermosto, jätti ns. kaasun päälle ja psyyke ja fyysinen kunto kyykkäsi täysin. Sen sijaan, etten kuunnellut kroppaa ajoissa niin sitten vaan rukoillaan, että kroppa palautuu edes jokseenkin normaaliksi tässä ajan (vuosien kuluessa). Olen ollut tässä nyt kohta 8 kk saikulla ja palaan töihin kevennettynä piakkoin, vaikka olo ei todellakaan ole vielä hääppöinen.
Lukaise tää teksti kunnolla (lukekaa myös muut, jotka miettii, että meneeköhän nyt äärirajoilla). En vois pahimmalle vihamiehellekään toivoa tätä tautia. Lisäyksenä vielä, että mut on tutkittu lääketieteellisesti hyvin kattavasti eli ei löydy kilppariarvoissa, rauta-arvoissa, testoissa jne. mitään häikkää. Hermosto on vaan mennyt rikki.
Mulla ei ollut mitään uniongelmia tai väsymystä, mielialaongelmia eikä korkeita sykkeitäkään ja reeni kulki hyvin vielä kesälläkin. Ainut mitä jälkikäteen tajusin, että vatsani toiminta oli muuttunut loppukeväästä ja tämän laitoin koronan piikkiin. Saattoihan se johtua osin siitäkin, mutta todennäköisesti se oli vaan minun kehon varoitusmerkki siitä, että kuormitus on liian kovaa. Ensimmäiset selkeät ja haittaavat ylirasitusoireet tulivat ennen juhannusta. Olin ollut siinä jo viihteellä edellisenä vkl ja seuraavana viikkona olin jotenkin todella ahdistunut ja kävin kierroksilla. Kävin tietty normityyliin treenaamassa, mutta ei se tuntunut samalla tavalla hyvältä. Rikoin myös käteni sillä viikolla salilla, mikä oli myös selkeä merkki siitä, että kehoni alkaa lagaamaan. Noh siitä sitten juhannuksen viettoon ja pää täynnä 3 päivää. Oli hemmetin hauskaa, vaikka sinne lähdinkin ylikierroksilla ja ahdistuneena. Seuraava viikko siitä menikin ihan järkyttävässä väsymyksessä. Nukuin 11-12 h yöunia varmaan 5 vrk putkeen. Pidin tarkoituksella kevyemmin liikunnan suhteen, koska epäilin että nyt on akuuttia ylirasitusta. Viikko siinä meni ja olo alkoi olemaan taas hyvä ja olin innoissani kesästä ja alkavasta lomasta. Tätä iloa kestikin taas sen vajaa pari viikkoa, kun oireet alkoivat uudestaan (ahdistus, urheilu ei tuntunut hyvälle jne.) Yritin siinä sitten väkisin urheilla ja viettää muutenkin riehakasta kesäelämää. Aloin vakuuttumaan, että nyt oon oikeasti ylirasittunut ja päätin, että nyt pitää heittää linjat kiinni, koska ahdistus alkoi vaan kasvamaan ja kunto huononemaan. Tajusin mistä oli kyse, mutta liian myöhään. Se kuuluisa kamelinselkä katkesi ja syöksykierre oli valmis. Mun sympaattinen hermosto, jätti ns. kaasun päälle ja psyyke ja fyysinen kunto kyykkäsi täysin. Sen sijaan, etten kuunnellut kroppaa ajoissa niin sitten vaan rukoillaan, että kroppa palautuu edes jokseenkin normaaliksi tässä ajan (vuosien kuluessa). Olen ollut tässä nyt kohta 8 kk saikulla ja palaan töihin kevennettynä piakkoin, vaikka olo ei todellakaan ole vielä hääppöinen.
Lukaise tää teksti kunnolla (lukekaa myös muut, jotka miettii, että meneeköhän nyt äärirajoilla). En vois pahimmalle vihamiehellekään toivoa tätä tautia. Lisäyksenä vielä, että mut on tutkittu lääketieteellisesti hyvin kattavasti eli ei löydy kilppariarvoissa, rauta-arvoissa, testoissa jne. mitään häikkää. Hermosto on vaan mennyt rikki.
Markun kanssa käytiin tilannetta läpi, jonka perusteella hän loi minulle treeniohjelman ja ruokavalion.
Joskus nuorempana tuli vedettyä paljo hullumpia treenejä pienillä kaloreilla ja huonoilla unilla, mutta nyt huomaa että kroppa ei anna enää samalla anteeks kuin parikymppisenä.
