Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Lightman]

Minua kiinnostaisi myös ylikunnosta toipumisen eri vaiheet.

Olen mitä luultavimmin ylikunnossa. Lääkärissä otettu lukuisia testejä ja mitään ei tunnu olevan missään. Suorituskyky on silti laskenut huomattavasti, palautumisaika on kymmenkertainen, lihakset hapottaa jo pienimmästä sykettä nostavasta harjoituksesta, jatkuvia rytmihäiriöitä ja iltaisin asteella kohoava kehon lämpötila. Kysyin ylikunnosta, mutta ko. lääkäri ei ilmeisesti tiennyt siitä mitään ja sanoi että "jos tämä olisi ylikuntoa, niin sen olisi pitänyt mennä ohi jo parissa viikossa!"

Olen ollut lokakuun alusta puolikuntoinen. Vuoden jatkunut kuntosali- ja juoksuharjoittelu liian vähillä lepopäivillä, ongelmat puolison kanssa ja lopulta triggaavana tekijänä kausiflunssa ja puolikuntoisena treenaaminen.

Olen ollut pääsääntöisesti urheilematta, mutta silti välillä vedellyt leukoja ja punnerrellut. Tehnyt jopa jonkin rankankin treenin ja ollut seuraavana päivänä lähes petipotilaskunnossa. Nyt viimein ymmärrän, että kaikkea ylimääräistä rasitusta on vältettävä. Toivottavasti tämä menee pian ohi!

Millaisissa vaiheissa oireet lähtivät sinulta? Kiinnostaisi tämä kovasti.

 

[Deleted member 40111]

Minua kiinnostaisi myös ylikunnosta toipumisen eri vaiheet.

Olen mitä luultavimmin ylikunnossa. Lääkärissä otettu lukuisia testejä ja mitään ei tunnu olevan missään. Suorituskyky on silti laskenut huomattavasti, palautumisaika on kymmenkertainen, lihakset hapottaa jo pienimmästä sykettä nostavasta harjoituksesta, jatkuvia rytmihäiriöitä ja iltaisin asteella kohoava kehon lämpötila. Kysyin ylikunnosta, mutta ko. lääkäri ei ilmeisesti tiennyt siitä mitään ja sanoi että "jos tämä olisi ylikuntoa, niin sen olisi pitänyt mennä ohi jo parissa viikossa!"

Olen ollut lokakuun alusta puolikuntoinen. Vuoden jatkunut kuntosali- ja juoksuharjoittelu liian vähillä lepopäivillä, ongelmat puolison kanssa ja lopulta triggaavana tekijänä kausiflunssa ja puolikuntoisena treenaaminen.

Olen ollut pääsääntöisesti urheilematta, mutta silti välillä vedellyt leukoja ja punnerrellut. Tehnyt jopa jonkin rankankin treenin ja ollut seuraavana päivänä lähes petipotilaskunnossa. Nyt viimein ymmärrän, että kaikkea ylimääräistä rasitusta on vältettävä. Toivottavasti tämä menee pian ohi!

Millaisissa vaiheissa oireet lähtivät sinulta? Kiinnostaisi tämä kovasti.

Kertoo miten pihalla se lääkäri on ollut. Akuutista ylirasitustilasta kyllä selviää muutaman viikon lepo-/kevennysjaksolla, mutta ylikunnosta puhuttaessa se aikaikkuna on paremminkin kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen täydelliseen toipumiseen.

 

[Katri-lli]

Tässä kun on nyt sykkeistä ja verenpaineesta ollut keskustelua ylikuntoon liittyen, niin mahtaako kellään olla tietoa tai kokemusta voiko matala verenpaine + leposyke kertoa kroonisesta ylikunnota? Itsellä verikokeita tehty kahteen otteeseen ja kaikki kunnossa. Yläpaine liikkuu välillä 86-92 ja alapaine hieman päälle 50. Leposyke 42-48. Treenipainot on tippunu aika rajusti ja juosta ei jaksa. Ylämäkeen kävellessä pitää toisinaan pysähtyä "huilaamaan". Olen pitänyt treenittömiä päiviä nyt viimeisen kuukauden aikana useita viikossa, mutta ei ole tilannetta miksimään muuttanut. Yöt nukun ihan kohtuullisesti. Treeneissä ei hikoiluta, mutta toisaalta voi selittyä myös sillä, että intensiteetti ei päätä huimaa. Mieliala on kuukausia ollut aika tasapaksu ja saamaton, täytyy potkia itseään hanurille että saa yksinkertaisiakin askareita suoritettua. Näiden asioiden takia lääkärissä nyt käyty useamman kerran, syytä olotilalle ei vain löydy. :(

 

[Poppis]

Minua kiinnostaisi myös ylikunnosta toipumisen eri vaiheet.

Olen mitä luultavimmin ylikunnossa. Lääkärissä otettu lukuisia testejä ja mitään ei tunnu olevan missään. Suorituskyky on silti laskenut huomattavasti, palautumisaika on kymmenkertainen, lihakset hapottaa jo pienimmästä sykettä nostavasta harjoituksesta, jatkuvia rytmihäiriöitä ja iltaisin asteella kohoava kehon lämpötila. Kysyin ylikunnosta, mutta ko. lääkäri ei ilmeisesti tiennyt siitä mitään ja sanoi että "jos tämä olisi ylikuntoa, niin sen olisi pitänyt mennä ohi jo parissa viikossa!"

Olen ollut lokakuun alusta puolikuntoinen. Vuoden jatkunut kuntosali- ja juoksuharjoittelu liian vähillä lepopäivillä, ongelmat puolison kanssa ja lopulta triggaavana tekijänä kausiflunssa ja puolikuntoisena treenaaminen.

Olen ollut pääsääntöisesti urheilematta, mutta silti välillä vedellyt leukoja ja punnerrellut. Tehnyt jopa jonkin rankankin treenin ja ollut seuraavana päivänä lähes petipotilaskunnossa. Nyt viimein ymmärrän, että kaikkea ylimääräistä rasitusta on vältettävä. Toivottavasti tämä menee pian ohi!

Millaisissa vaiheissa oireet lähtivät sinulta? Kiinnostaisi tämä kovasti.

No mulla meni about 3 vuotta toipumiseen.
Ensin oli 2 kk totaalilepoa, korkeintaan pieniä kävelylenkkejä metsässä max 20 min. Sen jälkeen pystyi jo jotain pientä treenata, mutta alkuun vain kerran viikossa, myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Meni tosiaan kauan että kroppa kesti kolme kertaa viikossa ja sitäkin vain kaksi viikkoa, kolmas viikko olin ihan kuollut. Eli tuli taas totaalilepo kolmannella viikolla.

Pidä treenit lyhyenä, max 20 min ja jätä pois moninivelliikkeet, leuanveto, mave, kyykky koska ne rassaa paljon keskushermostoa. Penkkiä voi tehdä mutta pienillä painoilla ja jalat penkin päällä.

Mun viimeinen askel parempaan oloon oli kun sain tyroksiinilääkityksen, silloin palautuminenkin normalisoitui. Kannattaa siis seurailla kilpirauhasarvoja ja otattaa myös rautavarastoarvot, ferritiini.

Myönnä itsellesi että olet toipilas ja saat myös makoilla sohvalla.
Mä sain itseni ylikuntoon saliharjoittelulla ja kahden vuoden jälkeen huomasin että kroppa kesti hyvin rankkaakin aerobista harjoittelua eli thai/kick boxingia mutta salilla menin nopeasti piippuun - eli vaihdoin enemmän tuonne kamppailun puolelle.

Äärimmäisen tärkeää on maksimoida palautuminen ja tässä avainasemassa on yöunet ja syöminen. Alkuun nukuin jopa 12 h yöunia. Jos oot töissä, pidä huoli että nukut arkena ainakin 8 h, viikonloppuna vapaasti niin kauan kun pystyt.
Alkoholi vähentää palautumista, yksi ravintola-annos lyhentää palautumista, eli vähentää yöunien tehoa 2 tunnilla - huomaat että ei tarvitse montaa annosta ottaa kun 8 h yöunet ei palauta ollenkaan.

Älä tee asioita sen takia että sun on pakko, esimerkiksi treeniohjelma sanoo että maanantaina pitää treenata. Tee asioita sen takia kun haluat ja saat niistä hyvää oloa. Jätä pois kaikki mitkä stressaa sua/aiheuttaa sulle tunnetta että on pakko/aiheuttaa negatiivista oloa. Sun pitää päästä pois siitä suorittamisen tilasta.

Jos on vaikea nukahtaa/nukkua niin iltapuuro ja 10 mg/painokilo magnesiumsitraattia/malaattia ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa, samoin kuin inositoli ja l-teaniini. Makoilu piikkimatolla rauhoittaa ja lukeminen/äänikirjan kuuntelu.

 

[Poppis]

Tässä kun on nyt sykkeistä ja verenpaineesta ollut keskustelua ylikuntoon liittyen, niin mahtaako kellään olla tietoa tai kokemusta voiko matala verenpaine + leposyke kertoa kroonisesta ylikunnota? Itsellä verikokeita tehty kahteen otteeseen ja kaikki kunnossa. Yläpaine liikkuu välillä 86-92 ja alapaine hieman päälle 50. Leposyke 42-48. Treenipainot on tippunu aika rajusti ja juosta ei jaksa. Ylämäkeen kävellessä pitää toisinaan pysähtyä "huilaamaan". Olen pitänyt treenittömiä päiviä nyt viimeisen kuukauden aikana useita viikossa, mutta ei ole tilannetta miksimään muuttanut. Yöt nukun ihan kohtuullisesti. Treeneissä ei hikoiluta, mutta toisaalta voi selittyä myös sillä, että intensiteetti ei päätä huimaa. Mieliala on kuukausia ollut aika tasapaksu ja saamaton, täytyy potkia itseään hanurille että saa yksinkertaisiakin askareita suoritettua. Näiden asioiden takia lääkärissä nyt käyty useamman kerran, syytä olotilalle ei vain löydy. :(

Treenittömät päivät eivät riitä. Pidä kaksi viikkoa totaalilepoa treeneistä ja katso sitten mikä on tilanne.

 

[Lightman]

No mulla meni about 3 vuotta toipumiseen.
Ensin oli 2 kk totaalilepoa, korkeintaan pieniä kävelylenkkejä metsässä max 20 min. Sen jälkeen pystyi jo jotain pientä treenata, mutta alkuun vain kerran viikossa, myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Meni tosiaan kauan että kroppa kesti kolme kertaa viikossa ja sitäkin vain kaksi viikkoa, kolmas viikko olin ihan kuollut. Eli tuli taas totaalilepo kolmannella viikolla.

Pidä treenit lyhyenä, max 20 min ja jätä pois moninivelliikkeet, leuanveto, mave, kyykky koska ne rassaa paljon keskushermostoa. Penkkiä voi tehdä mutta pienillä painoilla ja jalat penkin päällä.

Mun viimeinen askel parempaan oloon oli kun sain tyroksiinilääkityksen, silloin palautuminenkin normalisoitui. Kannattaa siis seurailla kilpirauhasarvoja ja otattaa myös rautavarastoarvot, ferritiini.

Myönnä itsellesi että olet toipilas ja saat myös makoilla sohvalla.
Mä sain itseni ylikuntoon saliharjoittelulla ja kahden vuoden jälkeen huomasin että kroppa kesti hyvin rankkaakin aerobista harjoittelua eli thai/kick boxingia mutta salilla menin nopeasti piippuun - eli vaihdoin enemmän tuonne kamppailun puolelle.

Äärimmäisen tärkeää on maksimoida palautuminen ja tässä avainasemassa on yöunet ja syöminen. Alkuun nukuin jopa 12 h yöunia. Jos oot töissä, pidä huoli että nukut arkena ainakin 8 h, viikonloppuna vapaasti niin kauan kun pystyt.
Alkoholi vähentää palautumista, yksi ravintola-annos lyhentää palautumista, eli vähentää yöunien tehoa 2 tunnilla - huomaat että ei tarvitse montaa annosta ottaa kun 8 h yöunet ei palauta ollenkaan.

Älä tee asioita sen takia että sun on pakko, esimerkiksi treeniohjelma sanoo että maanantaina pitää treenata. Tee asioita sen takia kun haluat ja saat niistä hyvää oloa. Jätä pois kaikki mitkä stressaa sua/aiheuttaa sulle tunnetta että on pakko/aiheuttaa negatiivista oloa. Sun pitää päästä pois siitä suorittamisen tilasta.

Jos on vaikea nukahtaa/nukkua niin iltapuuro ja 10 mg/painokilo magnesiumsitraattia/malaattia ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa, samoin kuin inositoli ja l-teaniini. Makoilu piikkimatolla rauhoittaa ja lukeminen/äänikirjan kuuntelu.

Kiitos todella paljon avusta! Hyviä neuvoja ja mukava kuulla kokemusta.

Pystytkö siis nykyään täysipainoisesti saliharjoittelemaan?



Nukkuminen on itselleni aina ollut hankalaa. En ole nukkunut yhtämittaisia 10 tunnin yöunia sitten lapsuuden. Kahdeksassa tunnissa on valtavasti tekemistä, ja uni on lähes aina katkonaista.

Millaista ravintoa olisi hyvä syödä?

Olen lihonut tämän liikuntatauon aikana 10 kiloa, joten ravintoa ei ainakaan liian vähän tule saatua. Olen yrittänyt jättää sokeria ja vehnää pois.
Olen addiktoituva persoona, ja olen hakenut lohtua nyt ruuasta liikunnan sijaan.

Kilpirauhasarvot olleet itselläni olleet normaalit, hemoglobiini 154, ferritiinejä ei ilmeisesti ole otettu, mutta pitänee kysyä niitä seuraavalla kerralla.

 

[Poppis]

Kiitos todella paljon avusta! Hyviä neuvoja ja mukava kuulla kokemusta.

Pystytkö siis nykyään täysipainoisesti saliharjoittelemaan?



Nukkuminen on itselleni aina ollut hankalaa. En ole nukkunut yhtämittaisia 10 tunnin yöunia sitten lapsuuden. Kahdeksassa tunnissa on valtavasti tekemistä, ja uni on lähes aina katkonaista.

Millaista ravintoa olisi hyvä syödä?

Olen lihonut tämän liikuntatauon aikana 10 kiloa, joten ravintoa ei ainakaan liian vähän tule saatua. Olen yrittänyt jättää sokeria ja vehnää pois.
Olen addiktoituva persoona, ja olen hakenut lohtua nyt ruuasta liikunnan sijaan.

Kilpirauhasarvot olleet itselläni olleet normaalit, hemoglobiini 154, ferritiinejä ei ilmeisesti ole otettu, mutta pitänee kysyä niitä seuraavalla kerralla.

Yritä panostaa tuohon uneen, tosiaan rauhoita itsesi, mielesi ja ajatuksesi tunti ennen nukkumaanmenoa. Hiljaisuutta, ei ruutuja. Siinä saattaa mennä aikaa ennenkuin rupeaa toimimaan mutta se on huikea tunne sitten kun huomaat että nukut tarpeeksi - haluaisit vain nukkua lisää ja lisää ja oikein odotat iltaa että pääset nukkumaan. Magnesium, teaniniini ja inositoli pitäisi auttaa tuohon katkonaisuuteen.

Kannattaa jättää sokeri pois, leivät pois. Syö vain täysjyvää. Perunan voi vaihtaa bataattiin ja juureksiin, mutta perunakin on ok. Kasviksia on hyvä syödä kun niissä on antioksidantteja ja ne tasapainottaa sitä oksidatiivista stressiä kehossa.

Mä nykyään teen myös salia, vaikkakaan en säännöllisesti kun pääpaino on kamppailussa. Mutta pystyn tosiaan treenaamaan ainakin kolme kertaa viikossa normaalisti. Yritin aloittaa juoksukoulua jossa juostaan 5-6 kertaa viikossa mutta se oli liikaa kun tein sen kamppailun lisäksi. Toki kannattaa pitää välillä lepoviikkoja, huomaat kyllä kun on sen aika.

 

[Homo habilis]

No mulla meni about 3 vuotta toipumiseen.
Ensin oli 2 kk totaalilepoa, korkeintaan pieniä kävelylenkkejä metsässä max 20 min. Sen jälkeen pystyi jo jotain pientä treenata, mutta alkuun vain kerran viikossa, myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Meni tosiaan kauan että kroppa kesti kolme kertaa viikossa ja sitäkin vain kaksi viikkoa, kolmas viikko olin ihan kuollut. Eli tuli taas totaalilepo kolmannella viikolla.

Pidä treenit lyhyenä, max 20 min ja jätä pois moninivelliikkeet, leuanveto, mave, kyykky koska ne rassaa paljon keskushermostoa. Penkkiä voi tehdä mutta pienillä painoilla ja jalat penkin päällä.

Mun viimeinen askel parempaan oloon oli kun sain tyroksiinilääkityksen, silloin palautuminenkin normalisoitui. Kannattaa siis seurailla kilpirauhasarvoja ja otattaa myös rautavarastoarvot, ferritiini.

Myönnä itsellesi että olet toipilas ja saat myös makoilla sohvalla.
Mä sain itseni ylikuntoon saliharjoittelulla ja kahden vuoden jälkeen huomasin että kroppa kesti hyvin rankkaakin aerobista harjoittelua eli thai/kick boxingia mutta salilla menin nopeasti piippuun - eli vaihdoin enemmän tuonne kamppailun puolelle.

Äärimmäisen tärkeää on maksimoida palautuminen ja tässä avainasemassa on yöunet ja syöminen. Alkuun nukuin jopa 12 h yöunia. Jos oot töissä, pidä huoli että nukut arkena ainakin 8 h, viikonloppuna vapaasti niin kauan kun pystyt.
Alkoholi vähentää palautumista, yksi ravintola-annos lyhentää palautumista, eli vähentää yöunien tehoa 2 tunnilla - huomaat että ei tarvitse montaa annosta ottaa kun 8 h yöunet ei palauta ollenkaan.

Älä tee asioita sen takia että sun on pakko, esimerkiksi treeniohjelma sanoo että maanantaina pitää treenata. Tee asioita sen takia kun haluat ja saat niistä hyvää oloa. Jätä pois kaikki mitkä stressaa sua/aiheuttaa sulle tunnetta että on pakko/aiheuttaa negatiivista oloa. Sun pitää päästä pois siitä suorittamisen tilasta.

Ylikuntokin on varmaan ihmisestä riippuen yksilöllinen, eli millä tavalla oireet ilmenee ja kuinka ylikunto tulee? Ihmiset kun ovat yksilöitä ja yksilöittäin kestävät eri tavalla rasitusta.

En ole säännöllisesti harrastanut liikuntaa pitkään aikaan, viimeksi kun kävin salilla koin että en palautunut tarpeeksi hyvin, salilla käymisestä alkaa kohta olemaan jo kuukausi vierehtänyt

Ruokahalukin on vaihdellut, toisinaan syön hyvällä ruokahalulla toisinaan ruokahaluni on olematon. Mitä tulee unenlaatuun nyt olen viime aikoina nukkunut ihan hyvin, mutta toisinaan tulee hetkiä jolloin unensaanti on vähäistä ja päiviä jolloin ei jaksa juuri mitään tehdä.

En toki tiedä voiko omalla kohdallani puhua ylikunnosta vai onko kyseessä vain joku elimistön stressitila jos näin voi asian määritellä sanotaan nyt vaikka, että viimeisien vuosien aikana on tapahtunut paljon asioita jotka ovat muokannut paljon elämään.

Mutta liikuntaa kohtaan on kyllä paloa, mutta lajia ei ole löytynyt. Pitäisi aloittaa itsekin kevyesti ja kokeilla uusia lajeja ajan kanssa, olisi kiva löytää se oma juttu.

 

[Poppis]

Ylikuntokin on varmaan ihmisestä riippuen yksilöllinen, eli millä tavalla oireet ilmenee ja kuinka ylikunto tulee? Ihmiset kun ovat yksilöitä ja yksilöittäin kestävät eri tavalla rasitusta.

En ole säännöllisesti harrastanut liikuntaa pitkään aikaan, viimeksi kun kävin salilla koin että en palautunut tarpeeksi hyvin, salilla käymisestä alkaa kohta olemaan jo kuukausi vierehtänyt

Ruokahalukin on vaihdellut, toisinaan syön hyvällä ruokahalulla toisinaan ruokahaluni on olematon. Mitä tulee unenlaatuun nyt olen viime aikoina nukkunut ihan hyvin, mutta toisinaan tulee hetkiä jolloin unensaanti on vähäistä ja päiviä jolloin ei jaksa juuri mitään tehdä.

En toki tiedä voiko omalla kohdallani puhua ylikunnosta vai onko kyseessä vain joku elimistön stressitila jos näin voi asian määritellä sanotaan nyt vaikka, että viimeisien vuosien aikana on tapahtunut paljon asioita jotka ovat muokannut paljon elämään.

Mutta liikuntaa kohtaan on kyllä paloa, mutta lajia ei ole löytynyt. Pitäisi aloittaa itsekin kevyesti ja kokeilla uusia lajeja ajan kanssa, olisi kiva löytää se oma juttu.

On kahdentyyppistä ylikuntoa, sympaattista ja parasympaattista ja niitäkin on eri sateisia, riippuen kuinka piippuun vedät itsesi. Ylirasitus on lievä, siitä selviää päivän tai viikon levolla, mitä kauemmin treenaat huonolla palautumisella, sen pahempi ylikunto vaivaa. On niitäkin huippu-urheilijoita jotka ei pysty enää urheilemaan.

 

[Lightman]

Kävin vesijuoksemassa ja avannossa. Ei kroppa oikein tahtonut kestää sitäkään. Pari päivää mennyt todella väsyneenä.

Mistä tiedätte milloin voi taas liikkua?

 

[Katri-lli]

Vielä tulin tänne oireideni kanssa kun ei tunnu lääkärissä tähän apua löytyvän. Olen ravannut vaikka missä tutkimuksissa ja verikokeissa ja sydänultrassa mutta kaikkien niiden mittareiden mukaan olen kunnossa. Järkyttävän väsymyksen, alhaisen leposykkeen ja verenpaineen lisäksi allekirjoittaneelta löytyy myös tällaisia:

- painonnousu (tuntuu että kaikki pakkautunut keskivartaloon)
- vatsan turvotus + ummetus
- selkäkipu
- lantion ja oikean nivustaipeen/polvitaipeen kipu
- sormien ja luomien turvotus aamuisin
- suupielet auki toista kuukautta (mitkään lääkärin määräämät voiteet eivät auta)
- kynsivallintulehdus ( kaksi antibioottikuuria syöty, ei auta)
- lihaskivut ja säryt joiden sijainti vaihtelee, viimeisimmäksi käsivarret
- kuukautisia ei kuulu
- totaalinen väsähtäminen esimerkiksi kävellessä, jolloin pakko välillä pysähtyä hengähtämään (ei aina)
- ärsyyntyminen tavallista helpommin
- mikään ei oikein innosta
- ajattelu takkuaa, tuntuu etten ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita enkä jaksa miettiä

Ennen kuin alan kauhuskenaarioita maalailemaan, niin mahtaako tästä oirekuvasta löytyä ylikunnon kokeneille tuttuja oireita? Salilla en ole käynyt reiluun viikkoon tekemässä mitään, kävelykin maksimissaan ollut 3km. Koska ei vaan jaksa.

 

[Poppis]

Kävin vesijuoksemassa ja avannossa. Ei kroppa oikein tahtonut kestää sitäkään. Pari päivää mennyt todella väsyneenä.

Mistä tiedätte milloin voi taas liikkua?

Kokeilemalla tietää. Saatko jo nukuttua?
Avannon luulisi olevan rentouttava, teitkö nämä molemmat samana päivänä? Jos näin niin kokeile ensin vesijuoksua pelkästään, mutta älä nyt tuntia juokse, joku 20 min on jo riittävä alkuun. Avanto sitten eri päivänä.
Kun liikut niin ethän liiku sillai sata lasissa? Just fitneksessä vallalla oleva ajatus "tee aina failureen" ym. on todella haitallista. Sun pitää liikunnan suhteen ottaa nyt sellainen "mummo/vaari" touch, eli teet kaiken hitaasti ja rauhallisesti ja käytä vain puolet sun voimavaroista.

Kokeile uudestaan kahden viikon kuluttua, jos silloin pystyy jo vähän tekemään niin älä innostu liikaa vaan tee kerran viikossa jotain pientä.

Mulla oli siinä vaiheessa kun jotain pystyi jo treenaamaan, niin kahdessa viikossa pystyin tekemään kolme treeniä, nekin noin puoli tuntia kerralla, ja sitten viikon lepo. Mutta pikku hiljaa se siitä nousee kun kuuntelee kroppaa ja oppii siihen että ei tarvitse vetää aina äärirajoille ja pois mukavuusalueelta.

 

[Poppis]

Vielä tulin tänne oireideni kanssa kun ei tunnu lääkärissä tähän apua löytyvän. Olen ravannut vaikka missä tutkimuksissa ja verikokeissa ja sydänultrassa mutta kaikkien niiden mittareiden mukaan olen kunnossa. Järkyttävän väsymyksen, alhaisen leposykkeen ja verenpaineen lisäksi allekirjoittaneelta löytyy myös tällaisia:

- painonnousu (tuntuu että kaikki pakkautunut keskivartaloon)
- vatsan turvotus + ummetus
- selkäkipu
- lantion ja oikean nivustaipeen/polvitaipeen kipu
- sormien ja luomien turvotus aamuisin
- suupielet auki toista kuukautta (mitkään lääkärin määräämät voiteet eivät auta)
- kynsivallintulehdus ( kaksi antibioottikuuria syöty, ei auta)
- lihaskivut ja säryt joiden sijainti vaihtelee, viimeisimmäksi käsivarret
- kuukautisia ei kuulu
- totaalinen väsähtäminen esimerkiksi kävellessä, jolloin pakko välillä pysähtyä hengähtämään (ei aina)
- ärsyyntyminen tavallista helpommin
- mikään ei oikein innosta
- ajattelu takkuaa, tuntuu etten ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita enkä jaksa miettiä

Ennen kuin alan kauhuskenaarioita maalailemaan, niin mahtaako tästä oirekuvasta löytyä ylikunnon kokeneille tuttuja oireita? Salilla en ole käynyt reiluun viikkoon tekemässä mitään, kävelykin maksimissaan ollut 3km. Koska ei vaan jaksa.

Boldasin mun oireet, samoin että syke nousi kahteen sataan heti, sydän muljuaa rinnassa koko ajan, lihasten palautuminen treenistä kesti about 7 päivää ym.

Koskaan ei tee pahaa pitää parin viikon totaalilepo.

Jos nyt mietin niin ylikunnosta pääsee pois kun kaksi asiaa pistää kuntoon. Nukkuminen mahdollisimman pitkään, ihan vähintään 8 h, itse nukuin 12 h yöunia, sekä vaikein on saada aivot pois suorittamisesta ja rupeaa hidastamaan elämää, eli rupeat havainnoimaan maailmaa. Ota tavaksi joka päivä miettiä kolme asiaa mistä olet kiitollinen tänään, kolme positiivista asiaa. Joka kerta kun olet ulkona, tarkkaile ympäristöä ja tee havaintoja - kuuntele miten linnut on alkanut laulamaan ja kuulostaa keväältä, miten päivänvaloa on jo näkyvissä kun lähdet töihin, miten pitkään sitä riittää jo iltapäivällä, kohta voi ruveta jo bongaamaan muuttolintuja ym. Se opettaa sut pois tuosta suorittamisesta.

 

[Lightman]

Vielä tulin tänne oireideni kanssa kun ei tunnu lääkärissä tähän apua löytyvän. Olen ravannut vaikka missä tutkimuksissa ja verikokeissa ja sydänultrassa mutta kaikkien niiden mittareiden mukaan olen kunnossa. Järkyttävän väsymyksen, alhaisen leposykkeen ja verenpaineen lisäksi allekirjoittaneelta löytyy myös tällaisia:

- painonnousu (tuntuu että kaikki pakkautunut keskivartaloon)
- vatsan turvotus + ummetus
- selkäkipu
- lantion ja oikean nivustaipeen/polvitaipeen kipu
- sormien ja luomien turvotus aamuisin
- suupielet auki toista kuukautta (mitkään lääkärin määräämät voiteet eivät auta)
- kynsivallintulehdus ( kaksi antibioottikuuria syöty, ei auta)
- lihaskivut ja säryt joiden sijainti vaihtelee, viimeisimmäksi käsivarret
- kuukautisia ei kuulu
- totaalinen väsähtäminen esimerkiksi kävellessä, jolloin pakko välillä pysähtyä hengähtämään (ei aina)
- ärsyyntyminen tavallista helpommin
- mikään ei oikein innosta
- ajattelu takkuaa, tuntuu etten ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita enkä jaksa miettiä

Ennen kuin alan kauhuskenaarioita maalailemaan, niin mahtaako tästä oirekuvasta löytyä ylikunnon kokeneille tuttuja oireita? Salilla en ole käynyt reiluun viikkoon tekemässä mitään, kävelykin maksimissaan ollut 3km. Koska ei vaan jaksa.

Itselläni samoja oireita! Varsinkin nämä spesifit kolahti: suupielet auki ja kynsivallintulehdus.

Suurin osa löytyy muistakin. Paino on noussut huolella, eikä tahdo laskea vaikka syö kuinka järkevästi.

Kokeilemalla tietää. Saatko jo nukuttua?
Avannon luulisi olevan rentouttava, teitkö nämä molemmat samana päivänä? Jos näin niin kokeile ensin vesijuoksua pelkästään, mutta älä nyt tuntia juokse, joku 20 min on jo riittävä alkuun. Avanto sitten eri päivänä.
Kun liikut niin ethän liiku sillai sata lasissa? Just fitneksessä vallalla oleva ajatus "tee aina failureen" ym. on todella haitallista. Sun pitää liikunnan suhteen ottaa nyt sellainen "mummo/vaari" touch, eli teet kaiken hitaasti ja rauhallisesti ja käytä vain puolet sun voimavaroista.

Kokeile uudestaan kahden viikon kuluttua, jos silloin pystyy jo vähän tekemään niin älä innostu liikaa vaan tee kerran viikossa jotain pientä.

Mulla oli siinä vaiheessa kun jotain pystyi jo treenaamaan, niin kahdessa viikossa pystyin tekemään kolme treeniä, nekin noin puoli tuntia kerralla, ja sitten viikon lepo. Mutta pikku hiljaa se siitä nousee kun kuuntelee kroppaa ja oppii siihen että ei tarvitse vetää aina äärirajoille ja pois mukavuusalueelta.

Samalla kertaa joo. Myös ravinto jäi vajaaksi ja tuli vielä siivottua koko kämppä samana päivänä, niin eipä tuo ihmekkään että piiputti. Nyt olen käynyt kerran viikossa vesijuoksemassa tuon 20 minuuttia kerralla, ja samalla käynnillä avannossa, eikä oireita ole tullut.

Ajattelin vielä vaihtaa vesijuoksun pois ja kokeilla pelkkää avantoa. Töiden tuoma fyysinen rasitus käy yhä liikunnasta.

Kiitos neuvoista, ja voimia kaikille!

 

[Poppis]

Tämä on tosiaan pitkä ja kivinen tie tämä toipuminen ja aina kun ajattelet että nyt oot päässyt yli, niin aina tulee jokin juttu joka tuo taas oireet esiin.
Suorittamisen kun pystyis lopettamaan niin helpottais, mutta siihen aina ajautuu.

 

[Lightman]

Kävin tänään rasituskokeessa. Pyörää poljettiin, verenpainetta ja sydänkäyrää mitattiin.

Lääkäri sanoi että mitään ei ole, ja kehoitti liikkumaan normaalisti.

Pitää lähtä hiljalleen kokeilemaan, jos sitä on tullut kuitenkin sitten suurin osa kuviteltua ja ylireagoitua.

Katellaan.

 

[Roboz]

Minua kiinnostaisi myös ylikunnosta toipumisen eri vaiheet.

Olen mitä luultavimmin ylikunnossa. Lääkärissä otettu lukuisia testejä ja mitään ei tunnu olevan missään. Suorituskyky on silti laskenut huomattavasti, palautumisaika on kymmenkertainen, lihakset hapottaa jo pienimmästä sykettä nostavasta harjoituksesta, jatkuvia rytmihäiriöitä ja iltaisin asteella kohoava kehon lämpötila. Kysyin ylikunnosta, mutta ko. lääkäri ei ilmeisesti tiennyt siitä mitään ja sanoi että "jos tämä olisi ylikuntoa, niin sen olisi pitänyt mennä ohi jo parissa viikossa!"

Olen ollut lokakuun alusta puolikuntoinen. Vuoden jatkunut kuntosali- ja juoksuharjoittelu liian vähillä lepopäivillä, ongelmat puolison kanssa ja lopulta triggaavana tekijänä kausiflunssa ja puolikuntoisena treenaaminen.

Olen ollut pääsääntöisesti urheilematta, mutta silti välillä vedellyt leukoja ja punnerrellut. Tehnyt jopa jonkin rankankin treenin ja ollut seuraavana päivänä lähes petipotilaskunnossa. Nyt viimein ymmärrän, että kaikkea ylimääräistä rasitusta on vältettävä. Toivottavasti tämä menee pian ohi!

Millaisissa vaiheissa oireet lähtivät sinulta? Kiinnostaisi tämä kovasti.

Eva Wahlström kertoi hesarissa kuvaavasti omasta ylikunnostaan, kannattaa lukea sieltä https://dynamic.hs.fi/a/2020/wahlstrom/

Pointti on se ettei kannata haaveilla pikaisesta toipumisesta tai nopeista muutoksista, toki vähän riippuen miten pahaksi tilansa on päästänyt. Oman, täysin EMPIIRISEN näkemyksen mukaan tuo menee enemmän niin päin, että triggaava tekijä on ylikunto ja seuraus kausiflunssa, Ylikunto tekee ihmeitä ihmisen immuunipuolustukselle, ja sitä kautta tila on vakavampi kuin moni uskoo. Monihan ei usko koko ylikuntoon, se on vaan lahjattomien tekosyy olla treenaamatta, ja sitten seuraavassa hengenvedossa luetellaan liuta oireita jotka syntyvät suoraan ylikunnosta. Tämä eräskin heppu luetteli ensin viikkoaikataulustaan loputtoman määrän liikuntaa ja aktiviteetteja, ja sitten ihmetteli että "kun lepopulssi laukkaa hulluna eikä iltaisin tule uni, mistä ihmeestä voi johtua?". "No kuule mistä mahtais johtua, varmaan jostain mitä söit?"

Asiaa mutkistaa monet tekijät, tila on kovin yksilöllinen ja mahdollisuus palautua siitä samoin. Palautumisen pääosassa pitäisi olla lepo, asiallinen ravinto ja lihashuolto. Treeniä sopii aloitella hiljakseen sitten kun oireet ovat kadonneet ja elämä taas maistuu. Muussa tapauksessa sitä hyppii itsensä vaan syvemmälle sinne suohon, ja siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Eva tuossa jutussaan kertoo, että ylikunto käytännössä lopetti amatööriuran, koska liika treeni leipoi selkään sellaisen tulehduksen, että siinä kierteessä meni liikuntakyky pariksi vuodeksi ja jäljet tuntuu edelleen.. Omat kokemukset ovat vähän samankaltaisia, ts. itsellä on perussairautena astma joka tuotti lyhenevin väliajoin hengitystieinfektioita, ja sitten kun vihdoin älysi lopettaa treenit, niin meni viisi vuotta ennen kuin edes huvitti aloittaa uudelleen. Ts. kannattaa harkita kannattaako hyppiä itsensä siihen suohon, vai olisiko jokin toinen lähestymistapa hedelmällisempi? Ja sitten jos siellä suossa on, niin hissukseen, hissukseen pyrkii pois sieltä...koska hosumalla uppoaa vaan syvemmälle. Hierontaa, puhdasta ruokaa, kevyttä liikuntaa, lepoa, kyllä sen sitten huomaa itse koska olossa tapahtuu muutoksia, lepopulssi laskee jne. yöt tulee nukutuksi jne.

 

[pulla_]

Olen lueskellut ketjua ja kun samassa suossa ollaan ja syvällä, niin täytyy kiittää kaikkia, tästä saa vertaistukea josta olen kokenut paljon apua.
Muutama kysymys tai aihe olisi, joita ajattelin vielä nostaa esille.

Ensimmäinen on omakuva. Itsellä (kuten näköjään monella muullakin) yksi, mutta ei suinkaan ainoa ylikuntoon päätymisen syy oli puutteellinen syöminen, nyt olen sitten syönyt mahdollisimman hyvin, ja vaikka en missään nimessä ole mässäillyt, kiloja on ylikunnolle tyypillisesti kertynyt etenkin keskivartaloon. Tämä sörkkii itsetuntoa ihan huolella yhdessä sen kanssa että liikkuminen on jäänyt täysin pois elämästä (kroppa ei vielä kestä edes kävelyä kuin n.15 min). Tiedän että olen ylikuntomatkani alussa, nyt takana 3 kuukautta ja tuntemukset sellaiset että epäilen että vähintään vuosi menee. Miten olette henkisesti handlanneet lihomisen?

Toinen ja tärkeämpi asia on ylilyönnit toipumisen aikana. Tämä askarruttaa mieltäni kovasti ja toivoisin vastausta joltakin toipumisen tiellä pidemmällä olevalta. Yritän kokeilla kropan kanssa liikkumisen lisäämistä, yleensä systemaattisesti (esim. 10 min ->15 min), mutta välillä yksittäisiä suorituksia rennommin. Yleensä homma onnistuu mutta joskus menee yli, ja kroppa menee aivan sekaisin pariksi päiväksi. Minulla ongelmana on että itse suoritus ei ikinä oikeastaan tunnu miltään, mutta suorituksen jälkeen tai seuraavina päivänä voi olla aivan järkyttävä olo. Syyllistän ylilyönneistä itseäni sitten kovasti ja pelkään että vaarannan koko toipumisen. Haluaisinkin tietää onko muillakin ollut enemmän tai vähemmän säännöllisesti ylilyöntejä eli kuuluvatko ne vain asiaan vai sörkinkö itseäni koko ajan vielä syvemmälle tähän tilaan? Henkisesti kävelyt ja ulkona oleminen ovat minulle todella tärkeitä ja saan kyllä iloa siitä että voin tallustaa vaikka laavulle istuskelemaan pienen matkan autolta.

Kiitos jo etukäteen.

 

[Poppis]

Mitä tulee tuohon lihomiseen ja oman pään tottumiseen siihen, niin on ollut vaan pakko opetella ajattelemaan että oon aivan sama kun silloin 10 kg sitten, kelpaan tällaisenakin kaikille. Oikeastaan muu maailma viis veisaa sun kiloista, ainoastaan fitness maailma on raaka mitä tulee pieneen määrään ylimääräistä rasvaa.

Siis tarkoitat noilla ylilyönneillä ns liian kovaa treenaamista olosuhteisiin nähden? Sitä tulee vielä viiden vuoden jälkeenkin.
Treeni kulkee hyvin mutta nukkumaan mennessä huomaa että teki taas liikaa kun uni ei tuu, kierrokset päällä.
Sun pitää vaan oppia mikä on sopiva määrä, sitten vaikka 3 kk päästä voit kokeilla kestääkö vähän lisätä tehoja. Vielä kolmen vuoden päästä ylikunnosta pystyin tekemään 2-3 treeniä viikossa mutta sitten oli pidettävä viikko lepoa. Nykyään pärjää jo 2-3 treenillä viikossa kunnes kolmas viikko täytyy keventää mutta ei tarvitse täyttä lepoa, riittää kun tekee yhden treenin.

Tein kovaa punttitreeniä, eli anaerobista, kun tulin ylikuntoon, ja vaikea saada kroppa kestämään sitä kovaa treeniä vieläkään, mutta sitten taas 2-3 potkunyrkkeilytreeniä maksimisykkeillä menee hyvin. Eli mä pystyn tekemään tosi paljon aerobista treeniä, joten oon sitten panostanut siihen ja teen vaan yhden lihaskuntotreenin viikossa keskimäärin.

 

[ppr]

Mistä löytyisi tuo ihan alkuperäinen ylikuntotarina?