• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

Liittynyt
24.8.2018
Viestejä
1 086
Kaupunki
Kuopio
Joo kyllä se varottelee mutta usein et kyllä osaa lukea niitä merkkejä!
Ylikunnosta pääsee lepäämällä ja syömällä. Hiilarit auttaa, ei missään nimessä saa olla miinuskaloreilla. Pelkkä liikuntakielto ei auta. Sun pitää levätä. Pitkät yöunet, mä nukuin pahimpaan toipumisaikaan 12 h yössä. Vähintään 8 h arkena unta. Uni on se lepo. Kaikki muukin stressi pois. Kaikki mistä sulle tulee mieleen pakko tehdä, velvollisuudet ym pois.
Kiitti vinkeistä. Noin 1.5kk olin tekemättä mitään. Söin,lepäsin ja nukuin. Töissä käynyt 4h päiviä tekemässä. Ei fyysistä työtä. Kaloreista ei hätiä, koska olen ollut aina massakaudella. Ensi viikolla sydänlääkäri kertoo saako alottaa kuntoilun. Kaikki tutkimustulokset käsissä.
 
Liittynyt
9.2.2011
Viestejä
128
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ylikunnosta?
Kaikki alkoi 9vk sitten perus flunssalla. Meni ohi 2 viikossa, mutta uusiutui viikon jälkeen.
Tukkoisuus ja lämpöily kesti 3vk ja iltalämpöily 5vk. Sydän alkoi muljahdella ja syke oli jatkuvasti koholla paitsi iltaisin.
Nyt lämpöä ei enään ole mutta sydän reistaa. Aamuisin syke normaalissa työrasituksessa 140, eikä laske millään. Aijemmin huomattavasti matalampi syke töissäkin.
Aamusyke tasaantuu aamupäivän aikana normaaliksi mutta muljahtelut jatkuu. Päivällä mikään rasitus ei nosta sykettä normaalille tasolle. Jos kannan jotain raskasta, hengästyn todella helposti ja syke on samaan aikaan poikkeuksellisen alhainen (50-60) ja olo on todella heikko ja väsynyt. Illalla leposyke on poikkeuksellisen matala (38-46), lyöntejä jää välistä ja tuntuu muljahduksia kurkussa asti. Kotona väsymys poikkeuksellisen kova.
Salilta taukoa flunssan alusta asti.
Verenpaine hieman koholla (140/85)
Labroja otettu ja levossa ekg:ssä ei poikkeavaa. Ei sydänlihas tulehdusta.
Odotan pääsyä holter seurantaan, mutta kärsivällisyys alkaa loppua.
Tk lääkäri käski liikkua ja kokeilla salia, mutta en ole uskaltanut oireiden takia edes yrittää. Töissä askelia tulee päivässä vähintään 10k
 
Liittynyt
14.11.2008
Viestejä
67
Useampi kuukausi taas totaalista liikuntataukoa, jonka jälkeen aloittelin varovaisella kotitreenillä (punnerruksia, vatsoja) -> korkea leposyke ja uniongelmat palasivat samantien.
Löytyykö suosituksia osaavasta ylikuormitustilaan erikoistuneesta lääkäristä? kiinnostaisi myös kuulla mikäli tähän on olemassa jonkin sortin lääkitys.
 
Liittynyt
21.2.2005
Viestejä
11 001
Ikä
32
Kaupunki
Lahti
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ylikunnosta?
Kaikki alkoi 9vk sitten perus flunssalla. Meni ohi 2 viikossa, mutta uusiutui viikon jälkeen.
Tukkoisuus ja lämpöily kesti 3vk ja iltalämpöily 5vk. Sydän alkoi muljahdella ja syke oli jatkuvasti koholla paitsi iltaisin.
Nyt lämpöä ei enään ole mutta sydän reistaa. Aamuisin syke normaalissa työrasituksessa 140, eikä laske millään. Aijemmin huomattavasti matalampi syke töissäkin.
Aamusyke tasaantuu aamupäivän aikana normaaliksi mutta muljahtelut jatkuu. Päivällä mikään rasitus ei nosta sykettä normaalille tasolle. Jos kannan jotain raskasta, hengästyn todella helposti ja syke on samaan aikaan poikkeuksellisen alhainen (50-60) ja olo on todella heikko ja väsynyt. Illalla leposyke on poikkeuksellisen matala (38-46), lyöntejä jää välistä ja tuntuu muljahduksia kurkussa asti. Kotona väsymys poikkeuksellisen kova.
Salilta taukoa flunssan alusta asti.
Verenpaine hieman koholla (140/85)
Labroja otettu ja levossa ekg:ssä ei poikkeavaa. Ei sydänlihas tulehdusta.
Odotan pääsyä holter seurantaan, mutta kärsivällisyys alkaa loppua.
Tk lääkäri käski liikkua ja kokeilla salia, mutta en ole uskaltanut oireiden takia edes yrittää. Töissä askelia tulee päivässä vähintään 10k
Itse odottaisin, että kaikki oireet olisivat lähteneet pois ja jos ei sairaslomalle ole/joudu/pääse, niin kävelisin vain työkävelyt ja muut työrasitukset ja huilisin kaiken vapaa-ajan mitä pystyy. Kroppa yrittää kertoa, että huili jo. Jos ei ite älyä, niin kyllä se lyö sellaset jarrut päälle, että on pakko. Fyysisen työn rasitusta ei voi tommosessa tilanteessa aliarvioida. Se tuo stressiä siinä missä salikin.

Samantyyppisiä kokemuksia on, mutta ilman tuota monen viikon lämpö-/kuumejaksoilua. Ei siihen yleensä muu auta kuin todella maltillinen liikkuminen, salitauko ja pitämällä sykkeet alhaalla. Ruokaa koneeseen ja lepo vaan. Sykemittari on hyvä omasta mielestä. Jos syketaso meinaa siis arkenakin päästä karkaamaan ylös. Muistaa aina hidastaa ajoissa. Muistaa nukkua mahdollisimman paljon ja pyrkiä nukkumaan hyvin. Alkoholi pois ja kofeiini/kaikki piristeet pois/minimiin. Jos käyttää.

Ja niin kannattaa siellä lääkärissäkin käydä ehdottomasti tutkituttamassa, että kaikki on muuten kunnossa pumpun, veriarvojen ja hormonitoiminnan suhteen. Mitä ite yrittänyt aihetta opiskella, niin autonominen hermosto siellä yleensä sakkaa ja siitä tuppaa monet sydänoireetkin johtua, mutta ei aina. Sen takia lääkäriin.

Ja sitten kun toivottavasti joskus saa kropan kuntoon ja kaiken reilaan, niin ei paukuta samalla tahdilla ja palaa salitekemiseen samalla meiningillä, jolla siihen ylikuntoon pääs. Eli ei mitään ykkösmaksimitapposarjahenkipois-settejä vaan rauhaksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
27.10.2018
Viestejä
17
Lyhyesti.

2008 Aloitin body/voima tyyppisen harjoittelun vuonna. Kehityin kohtalaisten geenieni (tai periksiantamattomuuteni) ansiosta huomattavasti treenikavereitani nopeammin.
(saattaa myös olla että kanssani harjoitelleet tyypit ovat vain lahjattomia, laiskoja tai nössöjä jotka luovuttavat heti kun sattuu, polttaa sekä tuntuu pahalta)
Asiaan! Treenasin alussa noin vuoden ajan 5-10 kertaa viikossa, pidin lepoja vain jos sairastuin tai tuli jotain muuta pakollista miksi en päässyt painojen kimppuun.
Harjoittelin päivittäin tunnin painoilla ja siihen päälle 3 kertaa viikossa sählyä. En ole kovin taitava mailan kanssa, mutta juoksin aina niin paljon kun kykenin.

2009 Salikuvioni muuttuivat ja pystyin harjoittelemaan painoilla 10 kertaa viikossa arviolta 1,5 tuntia kerralla.
Tuolloin treenasin pelkkää punttia isoilla painoilla ja ennätyksiä paukkui. Harjoittelu oli noina aikoina enemmän lihasmassan kasvattamista.

2010 Aloitin enemmän voimaan tähätäävän ojhelman suorittamisen ja tuohon kuului kovasti pakkotoistoja, osatoistoja, tiputuksia, ykkösiä, supereita, triploja, negatiivisia
yms yms..mitä vaan keksittiin. Salia tuli 6-7 kertaa viikkoon. En nuoruuden innossa ja hormoneiden jyllätessä (omien, ei ulkoisten) levännyt kuin loukkaantumisten tai sairauden takia.
Olin voittamaton, supermies. Kyykky nousi 250kg veto saman verran ja penkistä satasen vähemmän eli puolitoista hunttia. Painoin 84.

2010-2011 Saapuivat unihalvaukset, ensin kuukausittain, sitten viikottano. Noihin kerkesi jo tottua, mutta en vaan älynnyt mistä johtuu.
2011 Rupesi keho oireilemaan, tulokset laskivat pikkuhiljaa ja hikoilin öisin saunassa. Lakanat vaihtuivat joka yö ja sänkyyn piti ottaa pyyhkeitä.
Kaikille nyt tiedoksi ketkä miettivät olisiko tuo kuitenkin yökastelua niin ei, en kuse ylävartaloni ihon kautta muuta kuin hikeä=)

2012 Vuoden alku syksystä kuntoni romahti täysin, tulokset valuivat käsistä ja jaloista vaikka treenasin ihan v'''sti

2012 Kaiken tämän jälkeen sairastuin ylirasitustilasta ylikuntoon ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tuosta palautuminen vei 3 vuotta.
Olisipa ollut järkeä ja olisinpa kuunnellut muita enkä ollut niin jääräpää!

Nyt kilpirauhanen erittää taas tyroksiinia ja tulokset nousevat, ei enää kuin 23 vuotiaana aloittaessani, mutta kuitenkin.
4-5 kertaa treeniä viikkoon ja syklittämällä sekä jopa 2 viikon lepoja välillä! Hyvältä tuntuu ja kehitys ihan riittävä!
 
Liittynyt
6.2.2019
Viestejä
1
Moi!

Täällä on ollut keskustelua ylikunnosta, mutta jotenkin omat oireet oli niin voimakkaat että ajattelin tehdä oman ketjun jos jollain vaikka nousisi ajatuksia ongelmasta.

Minulla tuli tuossa pari viikkoa sitten seinä täysin vastaan treenissä. Treeni on ollut vähän väkinäistä jo varmaan vuoden, mutta virtaa treenaamiseen puntilla ja joukkuelajin parissa on löytynyt. Pari viikkoa sitten huomasin kuitenkin salilla, että treeni on todella tahmeaa ja rauta liikkui lämmittelypainojen tasolla. Tämän jälkeen aika pian nappasinkin flunssan, jossa oireet ei olleet rajut mutta pidin lepoa kuitenkin pahimman vaiheen yli. Toipumispäivät tuli pidettyä mutta puntti oli edelleen todella tahmeaa ja rautaa sai laittaa tankoon vain noin 60% normaaleista sarjapainoista ja paikat oli silti täysin paskana.
Tulokset eivät ole kasvaneet hetkeen, mutta treenmisen intensiteetin(2-4krt/vk) huomioon ottaen en ole siitä repinyt stressiä.

Tämän lisäksi paino on pudonnut varmaan parin kuukauden sisään 80kg -> 76kg ja koko talvea voisi kuvata sanalla uupumus. Elämässä rasitusta tulee myös töistä ja koulusta, muttei mielestäni kohtuuttomasti. Untakin tulee yössä 8-9 tuntia, mutta menisi varmaan enemmänkin jos herätyskello ei olisi aamulla vastassa.

Anemian mahdollisuus on suljettu pois.
 
Liittynyt
16.7.2015
Viestejä
3
Terve! Itsellä ollut nyt suurinpiirtein 10kk jonkinnäkönen rasitustila päällä. Repelsonin tarinaan pystyin samaistumaan melkein sanasta sanaan.

Onko joku muukin kokenut, että loppuu hikoilu melkein kokonaan? Tuntuu, että kroppa yrittäisi puristaa hikipisaroita, mutta saa aikaan vaan semmoisen "kuumottavan tilan" kroppaan.
 

Bläkäri

VIP
Liittynyt
8.1.2012
Viestejä
1 441
Mulla on tainnut olla lievää alipalautumista päällä viimeisen parin viikon aikana. En tunnu saavan täysiä tehoja salilla, tulokset eivät oikein nouse, välillä tulee sydämenmuljahduksia, rintaa puristaa ja polttelee, närästää, päätä särkee, silmissä on vähön sumeutta, jalat ovat vähän kipeät, väsy, masentaa välillä, tulee kuumia ja kylmiä aaltoja, yöllä hikoilee eikä saa unta ja olo on yleisesti ottaen vähän puolivireinen eikä inspaa oikein mikään, mutta salille tekisi mieli koko ajan. Pulssi oli aamulla 49 ja paineet 105/61 mutta en tajunnut ottaa ortostaattista.

Pidän nyt tämän viikon täyslepoa ja käyn ensi viikolla koklaamassa vain jos fiilis on normalisoitunut. Olen todella herkkä kaikille fiilisten ja mielialojen muutoksille joten tämä voi olla vain hyvin aluillaan oleva keissi. Mulla ei ole mitään stressaavaa työtä ja aikaa on paljon joten rasitus on treeniperäistä. Luultavasti olen vetänyt liian isoilla painoilla kovia sarjoja.
 

Bläkäri

VIP
Liittynyt
8.1.2012
Viestejä
1 441
Sykemittauksen erotus istualtaan ja seisaaltaan on 7 pojoa, mikä on ilmeisesti positiivinen tulos. Syke on liikkunut 40-70 välillä yleensä vähän tekijöistä riippuen, ja paineet 90-120/50-70 välillä. Tosin näköjään pelkkä pulssi on huono indikaattori kuntotilasta sellaisenaan (DOI: 10.1055/s-2007-1021141).
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
22.4.2019
Viestejä
2
Minkälaisia kokemuksia on toipumisvaiheesta?
Oma tarina alkoi kirjoittumaan Vantaalaisella enduroreitillä viime kesäkuussa. Aivan totaalihyytyminen kesken kieroksen. Läksin kotiin ja koitin vielä parina päivänä väkisin josko lähtisi kulkemaan, ei lähtenyt, todella paha olo tuli.
Urheilutausta on pitkä, voimailua, kamppailua, maastöpyöräilyä, juoksua, sun muuta kolmatta vuosikymmentä. Viimeiset pari vuotta ollut aika kova treenikiima päällä samaan syssyyn työkiireiden ja kotiongelmien kanssa. Lopputulos, näin jälkikäteen, oli nähtävissä.
Vaimo arvasi heti ylikunnoksi, lääkärit ei keksineet mitään muutakaan selitystä, urheilulääkäri kauppasi myös ylikuntoa.
Puolisen vuotta meni niin että pahoinvointia seurasi vähänkin kovemmasta rasituksesta. Juosta ei voinut, hetkellinenkin kova ponnistus antoi vähäksi aikaa pahoinvointia. Viimeinen isompi pahoinvointi marraskuusta, koitin vartin ajaa kevyesti enduroa ja naps. Loppupäivän makasin sängyssä. Siitä hissukseen alkoi helpottaa, joululomalla huomasi että kestää jo ajaa hiki päässä. Aloin hissukseen treenailla. PK-lenkkiä, vähän punttia ja enskaa. Muuten ok mutta välillä öisin hikoilukohtauksia ja kylmiä väreitä pitkin päivää.
Siihen perään parin kuukauden flunssakierre jonka jälkeen olen taas treenaillut mutta ei tämä ihan normaalilta tunnu.
Kylmiä väreitä, hassuja hikoiluja ja satunnaisia ponnistuspahoinvointeja.
PK:ta tuntuu kestävän, ajamisestakaan ei tule pahoinvointia mutta aikamoiset hiet saa reilummasta treenistä yöllä.
Taidan tässä kohti myöntää ettei tätä ole vielä taputeltu.
Mutta siis, minkälaisilla portailla olette tästä suosta kömpineet? Oli ihan selkeä raja siinä kun tajusin että pystyy menemään pyörällä metsään ja riehumaan vapautuneesti ilman pahaa oloa. Mutta toisaalta ei ole ihan normaalikaan olo.
Enduro jos ei ole tuttua, on rasitukseltaan aika monipuolista. Sykkeet huutaa m
 
Liittynyt
22.4.2019
Viestejä
2
Pahoittelut tuplakkeesta, luulin tuon edellisen kadonneen bittiavaruuteen kesken jutun ja kirjoitin uuden. Tässä viimeisessä oleellisimmat, tuon saa poistaa.

Minkälaisia kokemuksia toipumisen kulusta on?
Itselle paukkasi viime kesäkuussa täysi hyytyminen endurotreenissä, siitä eteenpäin pahoinvointia kaikesta rasituksesta. Lääkärit ei löytäneet mitään, urheilulääkäri tarjosi ylikuntoa. Edelliset pari vuotta menty työstressin ,kotiongelmien ja treenikiiman suossa.
Ongelmia korjailtiin ja levättiin puolisen vuotta, sen jälkeen alkoi kestää jo vähän rasittaa, kohtuu kovankin treenin sai kiskoa ilman pahoinvointia, jumalaton yöhikoilu kyllä seurasi.
Tuon vaiheen jälkeen pidin parin kuukauden flunssakierteen, nykyisellään pystyy urheilemaan mutta yöhikoilua ja kylmiä väreitä ja satunnaisia outoja oloja tulee pitkin päivää.
Poikkeuksena tyypilliseen tarinaan, en kokenut juurikaan uniongelmia tai hikoilua kun oireet olivat pahimmillaan, nyt niitä satunnaisesti esiintyy.
Tässä on vähän samaa tuntua kuin joskus kun on terveenä vetänyt vaan aivan liian pitkän ja kovan suorituksen.
Pahoittelut jaarittelusta, kysymys on siis muotoa: minkälaisilla vaiheilla olette tästä suosta kiivenneet? Onko oireet hävinneet yksi kerrallaan? Miten olette päässeet aloittamaan harjoittelua? Onko joitain oireita jäönyt pidemmäksi aikaa kummittelemaan?
 
Liittynyt
11.10.2006
Viestejä
34
Onko kellään kokemusta et ylikunto ois vetäny koko ruoansulatusjärjestelmän sekasin? Tässä nyt viimisen 3 kuukauden aikana laihtunu 10 kiloo ja aina jos koittaa syödä reilummin ni maha turpoo palloks ja kylmä hiki pienestäki liikkumisesta suu ja nielu tuntunu myös kuivalle kokoajan, nyt viimiset 2 viikkoo ollu tilanne niin paha et joutunu käyttää rauhottavii et saa nukutuks ( tulee säpsähtelyjä ku saamas unenpäästä kiinni ja aamusin herää "horkkakohtauksiin" ilman niitä. Mitään selittävää ei oo löytyny verikokeista,ultraäänestä eikä tähystyksistä (molemmista päistä tähystetty).. Verenpaineet kyllä ollu hiukan koholla 135-150/85 ja leposyke ollu välillä 67-105.. Muitakin perus ylikunnon oireita on ollu, mut toi ruoansulatuksen totaalinen sekoominen ihmetyttää eniten, nyt nukkunu/lepäilly muutamana päivänä vähintään 12 tuntii ja mitään kävelyy raskaampaa harrastanu ni tuntuis ainaki vähä pirteemmälle olotila... Mitään älyttömiä tappotreenejä ei ollu ennenku oireet alko mut stressiä sitäki enemmän ja nyt ku miettiny asiaa tarkemmin ni ehkä jotain ylikuntoon viittaavii oireita oli jo viimesyksynä.
 

Bläkäri

VIP
Liittynyt
8.1.2012
Viestejä
1 441
Alkaakohan taas puskea ylisuoritusta päälle, kun oireita on syksyn mittaan ollut vähän miten sattuu. Päällimmäisenä on jonkinlainen masennustila, ja tuntuu ettei mikään inspaa ja kaikki on vain harmaata massaa ja huomaan välillä vain odottavani ajan kuluvan. Kongitiiviset kyvyt ovat mitä sattuu, en pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään ja ihmisten kanssa sosialisoituminen tökkii pahasti. Panetus on ollut pari kuukautta nollissa ja se alkaa vähän rasittaa parisuhdetta. Ruokahalu tuntuu olevan myös pohjaton mutta mistään ei saa sellaista tyydytystä.
 

makpek

VIP
Liittynyt
30.3.2010
Viestejä
76
Alkaakohan taas puskea ylisuoritusta päälle, kun oireita on syksyn mittaan ollut vähän miten sattuu. Päällimmäisenä on jonkinlainen masennustila, ja tuntuu ettei mikään inspaa ja kaikki on vain harmaata massaa ja huomaan välillä vain odottavani ajan kuluvan. Kongitiiviset kyvyt ovat mitä sattuu, en pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään ja ihmisten kanssa sosialisoituminen tökkii pahasti. Panetus on ollut pari kuukautta nollissa ja se alkaa vähän rasittaa parisuhdetta. Ruokahalu tuntuu olevan myös pohjaton mutta mistään ei saa sellaista tyydytystä.
Testot alhaalla? Sopii oireet mutta niin sopii varmaan moneen muuhunkin sairauteen.
 

habaton

VIP
Liittynyt
1.10.2012
Viestejä
77
Alkaakohan taas puskea ylisuoritusta päälle, kun oireita on syksyn mittaan ollut vähän miten sattuu. Päällimmäisenä on jonkinlainen masennustila, ja tuntuu ettei mikään inspaa ja kaikki on vain harmaata massaa ja huomaan välillä vain odottavani ajan kuluvan. Kongitiiviset kyvyt ovat mitä sattuu, en pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään ja ihmisten kanssa sosialisoituminen tökkii pahasti. Panetus on ollut pari kuukautta nollissa ja se alkaa vähän rasittaa parisuhdetta. Ruokahalu tuntuu olevan myös pohjaton mutta mistään ei saa sellaista tyydytystä.
Eikös tuossa voi olla kyseessä masennus? Oireet ainakin täsmää ja ei kait se ulkopuolinen testo immuuniksi masennukselle tee.
 

Bläkäri

VIP
Liittynyt
8.1.2012
Viestejä
1 441
Sitähän mä olen vähän epäillyt. Se olisi yksinkertaisin selitys, mutta koen että masennuslääkkeet todennäköisesti aiheuttaisivat enemmän sivareita kuin hyötyä. Joudun tekemään luovaa työtä ja kun pää ei toimi niin se kasvattaa vitutusta ihan eksponentiaalisella tavalla.

Mitä palautumiseen tulee, niin fyysinen palautuminen tuntuisi olevan ok ja väsymistä treeneissä ei niinkään ole, mutta psyyke ei. Kovemman treenin jälkeen saattaa iskeä ihan oikea masennus ja letargia.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
80
Sitähän mä olen vähän epäillyt. Se olisi yksinkertaisin selitys, mutta koen että masennuslääkkeet todennäköisesti aiheuttaisivat enemmän sivareita kuin hyötyä. Joudun tekemään luovaa työtä ja kun pää ei toimi niin se kasvattaa vitutusta ihan eksponentiaalisella tavalla.

Mitä palautumiseen tulee, niin fyysinen palautuminen tuntuisi olevan ok ja väsymistä treeneissä ei niinkään ole, mutta psyyke ei. Kovemman treenin jälkeen saattaa iskeä ihan oikea masennus ja letargia.
Samanlaisten oireiden kanssa kamppaillut koko elämän teini-iästä eteenpäin. Työt/koulut loppuu aina kesken, kun tuntuu ettei millää ole väliä. Jälleen 14kk maannut kotona ja arki koostuu koneella istumisesta ja välillä salillakäynnistä. Ei vaan jaksa tehdä mitään.
 
Ylös