Helpottavaa kuulla
Kauan paranemisprosessi kokonaisuudessaan kesti ja onko mitään huomioita tai asioita minkä huomasit edesauttavan toipumista? Miten ylipäätään pääsit yli tuosta kirouksesta? Käytitkö jotain tiettyjä lisäravinteita/lääkitystä/kuntoilua vai lähtikö pelkällä sitkeällä levolla? Teitkö mitään virhettä mikä antoi kovasti takapakkia?
Kokonaisuudessaan se kesti mielestäni sen 6-7 vuotta. 2006 alkoi ja siitä eteenpäin. Loppuaika on tietenkin vaikeampi arvioida, kun pikkuhiljaa alkoi mennä koko ajan paremmin. Mielestäni se korvien väliin mennyt ylikunto oli kaikista pahin ja sillä teki eniten hallaa itselle ja toipumiselle. Ehkä se varsinainen hermoston ylirasitus meni loppujen lopuksi nopeasti ohitse, mutta itse "provosoi" tilannetta miettimällä liikaa. Enhän minä kyllä kuitenkaan voi tietää, kuinka paljon niistä ongelmista oli fyysisiä oireita ja kuinka paljon itse keksimiäni ja ylläpitämiäni oireita.
Yks parhaita apuja oli ehkä kuitenkin Firstbeatin analyysi, jolla mittailtiin puolen vuoden aikana useampi mittausjakso. Lääkärin määräyksestä sain enää vain kävellä. Tuo puoli vuotta osoitti kuitenkin, että pikkuhiljaa se palautumisen määrä ja laatu parani.
Tein paljon virheitä. Yritin kokeilla kaikenlaisia erilaisia ruokavaliometodeja, lisäravinteita ja mitä lie auttaakseni itseäni. Niistä oli varmasti lähinnä se vaikutus, että ne hidastivat palautumista ja tervehtymistä. Olisi pitänyt vain syödä riittävästi kunnollista ruokaa ja erityisesti painottaa hyvälaatuisiin hiilareihin. Hyvä puoli niissä välillä oli se, että ne veivät ajatukseni pois ylikunnosta ja siten hoitivat korvien väliä.
Olen myös tehnyt liian kovia maksimivoimajaksoja. Sain vasta nyt tänä vuonna tehtyä ensimmäistä kertaa maksimivoimajakson loppuun. Yleensä jouduin aina jättämään ohjelman kesken. Siihen taikasana oli se, että minun piti reenata kevyemmin. Sain myös paremmat tulokset sitä kautta. Mutuni on, että saan hermoston menemään tukkoon hyvin helpolla.
Tuohon ajanjaksoon mahtuu myös tosi paljon erilaisia tavalliseen elämään liittyviä vaikeempia ja stressaavampia hetkiä ja kestokykyni niihin ei ole enää entisenlainen.
Yksi todella hyvä kuntouttava tekijä oli myös lasten saaminen. Ei minulla ole enää sen jälkeen ollut aikaa miettiä ylimääräisiä. Liiallisen ajattelemisen paras hoitokeino on se, että hankkii vain niin paljon kaikkea tekemistä, ettei ehdi miettiä sitä asiaa, joka vaivaa.
Yhteenvetona arvioisin niin, että hermoston ylirasituksesta ja "burn outista" pääsin eroon levolla ja kävelemällä. Korvien välin ongelmista pääsin eroon sillä, että en enää ehtinyt miettiä niitä asioita ja meditaatio on ollut hyvänä apuna vaikeina aikoina.
Kävelkää, syökää paljon kunnollista ruokaa, meditoikaa, hankkikaa muuta tekemistä ja lakatkaa vain välittämästä.
