Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Victor]

Terveisiä uimahallista missä kävin juuri vetämässä 1,5km rintaa n. 45 minuuttiin ja ihan tosiaan palauttavilla syketasoilla. Olo on loistava ja malttamattona ootan jo ens viikkoa, et pääsee vielä vääntään puntilla ehjän setin ennen joulun tankkausta! ;)

Kiitos myötätunnosta ja onnitteluista, olen itsekin lueskellut tätä topiccia (kuin myös muutenkin pakkiksen sivuja) ja porukan toipumisia ilolla. Toivon todellakin myös omasta puolestani kaikille tän paskan keskellä kahlanneille parempaa huomista ja paluuta, jos ei nyt ihan vanhaan, niin ainakin aktiivisen liikunnan pariin mikä täällä kaikkia yhdistää. Ite ainakin sain tästä "vertaistukiryhmästä" paitsi ennen kaikkea uskon vahvistusta toipumiseen, niin ennen kaikkea helvetisti tietoa ongelman kanssa taistelleilta. Ja tuollainen ns. empiirinen tieto on arvokkaampaa, kuin pelkkä teoria, niin tärkeää kuin se teoria onkin. Toisaalta tuossa käytännön kokemuksessa korostuu yksilöllisyys mihin moksukin tuossa hyvin viittas - mikä toimii yhdellä - ei välttämättä pelitä toisella. Tietty noi perusjutut on haitaksi/hyväksi lähes jokaiselle vaivan kanssa painivalle. Toki täytyy erottaa onko kyseessä sympaattisen vai parasympaattisen hermoston ylivalta omassa ruhossa.

Suosittelen myös lämpimästi tuota Firstbeatin sykeseurantaa, oli järkyttävää huomata omalla kohdalla esim. se, kuinka yks bisse ja lasi viiniä vaikutti sykkeen kautta unen palauttavan jakson pituuteen. Sitä kun luuli vkl:na parin bissen/viinilasin jälkeen nukkuvansa niin sikeesti ja pitkään, niin loppujen lopuksi palauttavaa unta saattoikin olla 9h:sta 3-4h. Taas työpäivän jälkeen arkena palauttavaa unta saattoi olla se 6-7h, kun kroppa ei käynyt ns. ylikierroksilla alkoholia polttaessaan. Tuossa huomas sen, miksi huipulla olevat urheilijat ei voi aktiivikaudella nauttia juuri yhtään kuningas-alkoholia. (lajista riippuen tietty, Nykäs-Masa tapaus sinällään. :D) Ja muutenkin tuolla sykeseurannalla saa hyvän kuvan siitä, millasia stressipiikkejä ja -tasoja työpäivän aikana tulee. Puhumattakaan, kun sattui silloisen ex-rouvan kanssa sanailua tuohon mittausjaksolle, niin kylläpä oli stressimuuttujat tapissa! :D

 

[Saunoja]

Olisin kuitenkin hieman varovainen tällaisissa "broscience" neuvoissa. Tarkoitan siis sitä, että kun kaverilla toimii joku, niin kyllä se toimii sullakin -mentaliteetti. Kuitenkin tuota syke-eroa pidetään ylirasitusta käsittelevässä kirjallisuudessa hyvin yleisesti paikkansa pitävänä. Mutta siitä olen samaa mieltä, että muitakin oireita tulisi olla, kuin pelkkä syke-ero.

Valaisempa vähän enemmän omaa oireistoa. Elikä. Tuossa loppukesästä/alkusyksystä aloitin taas kuntosaliharjoittelun joka sujuikin reilun kuukauden kunnes alkoi järjetön hikoilu, ja sellainen huono-olo ja ehkä hieman äkkinäisetkin mielialanvaihtelut. + todella raastava nälkä, mikä ei meinannut lähteä syömällä. Aika paljolti samaa rataa kuin sillon maaliskuun loppupaikkeilla kun aloin pitämään taukoa, epäillen ylikuntoa ja toivovan tauon auttavan. Tosin tuolloin en älynnyt mitata ortostaattista sykettä.. noh tuli koko kesä taukoiltua muutamia kokeiluja lukuunottamatta mitkä sujuivat vaihtelevasti. Kun sitten syksyllä alkoi tulemaan oireita en oikein jaksanut uskoa, että ylikunto(?) ei ollut lähtenyt.. Noh aloin pitämään taas taukoa. Tulihan sitä pidettyä tuohon marraskuun paremmalle puolelle ja enää ei edes ollut oireita, kunnes oli in flamesin keikka ja siellä tuli epähuomiossa pompittua sellaiset kolmisen tuntia ja luulen että siitä alkoi taas tämä alamäki. Oireita oli mm. Aivan järkyttävä väsymys, ''uupumus'' ja alakuloisuus. En siis koko aikana syksyn jälkeen ole käynyt salilla. Tässä vaiheessa aloin varailemaan aikaa lääkäriin ja sieltä testeihin. No otettiin se perusverenkuva + muut normit. Ainut mikä herätti huomiota hieman, oli kilpparinvajaatoiminnasta kertova tsh arvo joka oli sitten kumminkin lekurin mielestä aivan ok. Ja joo tuossa rasituskokeessa oli joku Ylilääkäri valvomassa. En nyt tiedä oikein kun itse yrittää diagnosoida että ylikuntoa vai vajaatoimintaa. Kumminkin joillakin kilpirauhasfoorumeilla ihmisillä on lääkitys vaikka arvot olisivatkin olleet normeissa. Noihin oireisiin vielä, niin välillä tuntuu, että se paha olo lähtisi nielun alapuolelta, ehkä juuri sieltä missä kilppari sijaitsee, kumminkin taas tuo ortostaattinen koholla. Huomenna lääkäri taas.:face: Enkä tähänkään välttämättä muistanut kaikkea kirjoittaa, mutta tässä suurinpiirtein.

 

[Moksu]

Valaisempa vähän enemmän omaa oireistoa. Elikä. Tuossa loppukesästä/alkusyksystä aloitin taas kuntosaliharjoittelun joka sujuikin reilun kuukauden kunnes alkoi järjetön hikoilu, ja sellainen huono-olo ja ehkä hieman äkkinäisetkin mielialanvaihtelut. + todella raastava nälkä, mikä ei meinannut lähteä syömällä.

Kyllähän semmoinen väsymys, uupumus ja alakuloisuus kertoo aina jonkinlaisesta väsähtämisestä. Sitä on tietenkin hankala arvioida, onko se liikunnan aiheuttamaa, vai jonkin muun/muiden asioiden yhteinen summa. Jos sulla on kilppariarvot viitealueen alarajoilla, niin voihan sekin tietenkin EHKÄ aiheuttaa näitä oireita. Kilpparin vajaatoiminnassahan ne oireet ainakin ovat hyvin samankaltaisia ylikunnon kanssa, mutta niin on kaikenlaiset stressioireetkin samanlaisia ylikunnon kanssa.

Jos sulla on kilpparin kanssa oireita, niin toivottavasti et ainakaan rajoita hiilareita.

Jos englanti taittuu niin tuolla on faktaankin perustuvaa asiaa hiilareista ja kilpparista:
http://anthonycolpo.com/?p=1743

Oliko tuota hikoilua öisin? En ole lääkäri, enkä pysty varmasti mitään sanomaan, mutta mielestäni tuo kuulostaa enemmän kilpparin ongelmalta..

 

[Saunoja]

No tänään käväsin sitten siellä lekurissa, ja aika paljolti tyrmäs sitten ton vajakkitoiminnan ainakin osittain siihen asti, että saadaan tutkittua muuten. Mainitsi jostain kroonisesta tulehduksesta nielussa.. Eipä kyllä lekuri tosta ylirasituksesta mitään pukahtanut, vaikka oli se ylilääkäri kirjottanu, että voinu olla jotain ylirasitusta. Sen kuvan siinä rasituskokeen yhteydessä lekurilta kumminkin sain, ettei(?)sitä enää olisi ja kaikki toimisi hyvin. Toki rasituskoetta valvonut lääkäri sanoi, että jos ylirasitustilaa ilmenee, pitää keventää ja tehdä kevyemmällä sykkeellä. Jos en väärin muista olisi sykkeen max. pitänyt olla korkeintaan joku 130 tai vähemmän. Mutta mutta, kattelen nyt iha rauhassa kuullostellen ja ehkä joulun tai uudenvuoden jälkeen käyn kevyesti kokeilemassa salilla

 

[Saunoja]

Jos sulla on kilpparin kanssa oireita, niin toivottavasti et ainakaan rajoita hiilareita.

Jos englanti taittuu niin tuolla on faktaankin perustuvaa asiaa hiilareista ja kilpparista:
http://anthonycolpo.com/?p=1743

Oliko tuota hikoilua öisin? En ole lääkäri, enkä pysty varmasti mitään sanomaan, mutta mielestäni tuo kuulostaa enemmän kilpparin ongelmalta..

Ei ole hikoilua ja nukunkin aika paljon ja hyvin, mutta silti väsyttää ja on uupunut olo. Mutta nyt kun aloin miettimään niin taisin juuri tuolloin sen ensinmäisen kilppariverikokeen aikoihin olla vähähiilarisella ruokavaliolla. Tosin lopetin vähän aikaa sitten kun en jaksanut enää. Ainakin nuo vaivat ovat jatkuneet samalla tavalla. Ehkä tuo selittää sen miksi ekassa verikokeessa se arvo oli niin koholla, mutta toisessa ei. Taidankin jatkaa tätä mättöämistä :D

 

[Moksu]

Kuinhan moni täälläkin potevista on ollu vhh ruokavaliolla yhdistettynä runsahkoon liikuntaan ja on sitten potenut ylikunnon/stressin/kilpparin vajaatoiminnan oireita tavoitellessaan sitä pronssijumalan kaltaista olemusta?

Huomasin tuossa itse yks päivä, että olin jo vuosikausia kilpaurheillut vhh tyyppisellä ruokavaliolla. Ties mitä kaikkee olis välttänyt ja saavuttanut, kun olis uskonut liikunnan ravitsemuksen perusasioihin. Vielä kaiken sen jälkeenkin olen aina välillä yrittänyt jotain vhh ruokavaliota huomatakseni vain sen, että se ei toimi mulla ei mitenkään. Jos nyt uskoisin, että se ei oo todellakaan mulle soveltuva.

Fuck low carb.

 

[Lauri Lokki]

Hei, tulipas mieleen tämmöinen juttu että mitenköhän saunominen vaikuttaa ylikondiksesta palautumiseen, tai ylirasitustilasta... ? Kyllähän se ainakin pulssia nostaa ja täten rasittaa roppaa jonnin verran
Jostain muistan lukeneeni että saunominen saattaisi jopa olla hyväksi ylikunnon kannalta, aika ristiriitaista...

 

[Airwalk]

Hei, tulipas mieleen tämmöinen juttu että mitenköhän saunominen vaikuttaa ylikondiksesta palautumiseen, tai ylirasitustilasta... ? Kyllähän se ainakin pulssia nostaa ja täten rasittaa roppaa jonnin verran

Itse sain saunassa pieni muotoisen rytmihäiriön kun olin ylikunnossa, en ainakaan suositteli kovaa saunomista.

 

[Moksu]

Hei, tulipas mieleen tämmöinen juttu että mitenköhän saunominen vaikuttaa ylikondiksesta palautumiseen, tai ylirasitustilasta... ? Kyllähän se ainakin pulssia nostaa ja täten rasittaa roppaa jonnin verran
Jostain muistan lukeneeni että saunominen saattaisi jopa olla hyväksi ylikunnon kannalta, aika ristiriitaista...

Ei se kohtuullinen sykkeen nouseminen ole ongelmallista. Tekeehän kävelykin sen.

Saunan positiivinen puoli voisi olla se rentouttava efekti, joka on stressistä kärsivälle kaikista parasta hoitoa. Kyllä mun mielestä on ihan suositeltavaa saunoa, jos se vaan rentouttaa.

 

[turkane]

Mittasin tänään aamulla tuon ortostaattisen sykkeen, eli siis kun aamulla heräsin nii kävin kusella ja sen jälkeen makuulle ja mittari käyntiin, se näytti 44 leposyke maaten. sitte seisomaan ja uus mittaus. mittari näytti 75 useampaan kertaan.. eli aika iso ero nuilla. Muuten on ihan jees olo, taukoa pitäny kohta 2 viikkoa ja aattelin alottaa tässä kevyen treenin mutta jäi mietityttää tuo sykejuttu?? Eli kannattaako vaikka muuten ois ihan hyvä olo paitsi tuo että syke nousee ehkä pikkusen epätavallisen nopeasti ja korkealle nii treenata, edes kevyesti?

 

[jaska]

Itselläni hiilareilla kikkailu (laihdutusmielessä) oli varmasti yhtenä ylikunnon aiheuttavana tekijänä. Treenasin kestävyyslajeja ja tehopainoitteisesti ja hiilareiden rajoittamisen seurauksena palautuminen oli selkeästi hitaampaa kuin normaalisti runsaammilla hiilareilla. Puutteellisesta palautumisesta huolimatta tehotreenit tuli tehtyä, vaikka reisi saattoi olla välillä aika tyhjä. Väkisin siis. Ajattelin, että a) tämä on väliaikaista ja b) laihduttaessa treenit tökkii aina jonkin verran. Väliaikaisuus tahtoi todellisuudessa muuttua pysyväksi, kun jostain syystä niistä ylimääräisistä läskeistä ei meinannut päästä millään eroon. Oma lukunsa sinänsä, mutta oma käsitykseni on, että urvahtanut kroppa ei pelitä samalla tavalla kuin levännyt.

No, joka tapauksessa liian pitkään jatkunut kova treenaminen ja riittävän palautumisen laiminlyönti aiheutti selvät ylikunto-oireet. En edes kokenut tarvitsevani ammatti-apua tilan diagnosointiin vaan päättelin sen maalaisjärjellä ihan itse. Ylikunto-oireiden iskiessä oireet pahenivat aina, jos välttelin hiilareita ja lievittyi jos söin niitä. Luulen, että pääasissa ilmiö liittyy stressi-hormoneihin. Hiilareiden välttely parantaa rasvan käyttöä energiantuottoon, mutta lisää samalla stressi-hormonien määrää. Tai oikeastaan hieman toisin päin, hiilareiden saannin ollessa niukkaa, elimistö joutuu sopeutumaan tilanteeseen lisäämällä mm. rasvan käyttöä tehostavien hormonien eritystä, joihin kuuluvat myös nuo stressi-hormonit.

Kova treenaaminen ja hiilareiden välttely on ongelmallinen yhdistelmä, johon moni tavoitehakuinen treenaaja sortuu. Itsekin olisi pitänyt tietää paremmin, kun olen kuitenkin ravitsemusalan ammattilainen...

 

[NeitiKymppi]

Heti alkuun kiitos tälle threadille ja etenkin Jonille vuosien työstä, neuvoista ja kannustamisesta Oon lueskellut tän threadin läpi ja muutaman kerran ollut kirjottamassa mutta sit kuitenkin jättänyt tekemättä.

Paha loppupeleissä millon kaikki on alkanut- mutta nyt se on myönnettävä että keho on kovassa stressi tilassa ja ylikuormittuneena. Pari kuukautta sitten aloin huolestumaan yhä useemmista vaikeuksista motivoitua treeniin, voimakkaista väsymyksistä ja heikotuksista, sydäntuntemuksista, suhjusesta olosta, mielialojen vaihtelusta, ainasesta tukkosuudesta jotenkin toiminta kykykin tuntui vaihtelevan tosi paljon. Sykkeet ei meinannnu nousta ja välillä ne huiteli ties missä.
Ainaseen paleluun ja yöhikoiluun, vatsavaivoihin olin jo niin tottunut että olin vaan mielessäni ikäänkuin siirtänyt ongelmaa. Menkat mulla ei ole tulleet vuosiin.Syke on ollut levossa niinpitkään kun muistan hyvin alhanen, joskus vuosia sitten sen muistan EKG:ssä olleen huikeat 36.

Suhatutuminen treeniin ja safkaan on nyt jälkeenpäin mietittynä ollut aika överi jo 6-9 vuotta, ylirasitusta varmasti ollut nyt jälkeenpäin mietittynä aiemminkin, jotenkin sitä on vaan mindfuckannut itteään kai. 5 vuotta sitten oli vaihe jolloin vain kävelin, kun kaikki into muuhun liikkumiseen oli mennyt, ja olinkin kuihtunut n. 10kg ja olin aika kaukana hyvinvoinnista muutenkin :D

Mielestäni aloin kuntoutumaan ja treenaamaan fiksummin- mutta ihan vitusti liikaa. Vuosi vuodelta tää meininki on mennyt vaan överimmäks, ja tällä hetkellä tuntuu että oma käsitys ja tuntemus mikä on normaalia on ihan usvassa. "mikään ei vaan riitä".

Tän kaiken olen itelleni osittain tiedostamattani aiheuttanut. Nyt kun mietin ja kirjotan niin tajuan että jutut joita on tehnyt on ollut ihan törkeen urpoja, enkä ikinä neuvois ketään muuta tekemään samoin. Se endorfiinihumala mikä liikunnan aikana ( viimeaikoina se oli kyllä vaan taistelua ja itelleen näyttämistä) on petollinen. Mun "järjellä" jos väsyttää - > mee treenaa ni virkistyt. Viimesimmän puol vuotta treenimäärät alko vaan kasvamaan ja kasvamaan, eikä lepopäiviä ollut, ennenkuin siinä vaiheessa kun oli vaan niin saatanan väsynyt ettei jaksanut. Viimesimmän puolen vuodne aikana täysiä lepopäiviä ehkä max. 10. Aika normi settiä oli että 2 treenit päivässä , viimeaikoina jopa kolmet. Salilla "vaan" 1 treeni ja sekin piti vetää ihan överi kovaa. Parhaimmillaan salilla tuli käytyä 6x viikossa, 2-jakosella ohjelmalla. Ja aika pitkään se keho olikin ihan huippukunnossa, jossain vaiheessa kehitys rupes tyssää ja sit vaan puristaa kovempaa, motivaatio alko olee hakusessa, ja sitä aina vaan meni ja teki kun oli niin ajatellutkin. Hirveen huonot omatunnot lepopäivistä ja tuntu että oon ihan vätys heti. Tosi tervettä. Nyt kun mietin tajuun että liikkuminen on tosi kauan ollut mulle keino kokea itteni vahvaksi. Kokea että voin hallita jotain. Ei taida palvella ei. Sinäänsä huvittavaa että koen muuten olevani tosi onnellinen ja en stressaantunut mieleltäni, mutta kai tollanen addiktio jotain jäämiä vanhoista kärsimyksistä sitten on. Treenejä siis viikossa 8-15h.

Kaikki huipentu reilu kuukaus sitten, olin lomalla ja oli aikaa treenata ja tulikin vedettyä 3 treenit päivässä. Lenkkiä, intervallia, punttia, kamppailua. Ton viikon jaksoin vielä suht hyvillä virroilla - mut kotiin tulon jälkeen kaikki aiemmin "vähän jäytäneet oireet" jota oli sivuttanut kuulemasta niin monikertaistu. Sit alko univaikeudetkin kunnolla, ja mieli tietenkin sekasin että ei voi olla liikkumatta kun lihon ihan palloks, ja eniten jostain syystä pelkäsin että jos nyt oon liikkumatta musta tulis sohvaperuna. Oon kuitenkin saanut liikkumisesta elämääni niiiin paljon, että ehkä eniten pelotti että se hyvää tuova sisältö katoaa. Hyvää se toi- mutta sen hyvän nälkä kun oli aivan loputon eikä mikään vaan tuntunut riittävän.

Aika kauan vetkuttelin lääkärin varaamista, "kun eihän nyt mulla" ja " mä oon vaan vähän väsynyt" ja mitäs selityksiä sitä keksikään. Katoin sen ortostaattisen sykkeen ja se erotus oli 30 ja aamusin herätessä olin niin koomassa ja huimas että varasin sen lääkärin, ja menin saman tien hyvälle ja kokeneelle urheilulääkärille, onneks.

Tuli käsky että 2 viikkoa täyslepoa, otettiin labroja ja näin.
Eihän tää pässi pää mihinkään täyslepoon suostunut,vaikka alkuun taisinkin olla niin koomassa että pari päivää tuli otettua ihan rauhassa, mutta vähensin treenejä REIPPAASTI ja oon opetellut ja opettelen toki edelleen kuuntelemaan kehoani fiksummin. Reippaita lenkkejä tai intervalleja en oo tehnyt, salitreenit oon vähentänyt ja käynyt kävelyillä yms. Safkaa kanssa syönyt enempi.
Tuli vedettyä aika vähähiilarisella, viljattomalla ruokavaliolla- tiedä sitten onko sekin vaikuttanut, mutta liian vähän olen varmasti syöyt treeneihin nähden.
Lepo ja kevennys alko pikkuhiljaa tehdä hyvää , yöt tuli nukuttua paremmin ja alko olla oikeesti voimaantuneempi olo. Joku naksahdus päässä kävi myös. En ole kehoni. En ole mieleni. En ole tunteenikaan. Tuli halu voida hyvin ja aidosti. Kävin treenailemassa ja se tuntu pirun hyvältä, kun omaa "sisästä" pakkoa ei ollut samoissa määrin ainakaan. Oli ikäänkuin lupa levätä. Lääkäri soitti labroista ja muuten ookoo, muuta kilpirauhanen käy vajaalla, josta myös noi monet oireetkin kielii. Ens viikolla lisää labroja, mutta näyttäs siltä että lääkityksen tarvitsee.
Ilmeisesti siis liian kovalla treenillä, liian vähällä safkalla, yms. olen tän itelleni aiheuttanut. Joku sairas toivonkipinä musta vielä toivoo että toi vois olla vaan väliaikaista, et tilanne vois vielä korjaantua..

Nyt vähän ihmettelen mitä tehdä.
En tiedä innostuinko liikaa, olenko silti treenannut liikaa, mutta nyt 2 päivää olo ollut taas aika vetelä ja voimaton. Tänään en nyt sitten tehnyt muutakuin kävelyn, joka teki kyllä hyvää.Ens viikolla lisää labroja ja sit uudelleen lääkäriin. Nyt huomaa että keho kerää nestettä hyvin, ja se meinaa ottaa kuupan päälle. En halua nyt tätä ryssiä. Nyt takas taas sitä kehon kuuntelua, rentoutta ja muuta.

Ihanaa terapiaa tää kirjottaminen. Tässä pieni pätkä tätä tarinaa, teki hyvää omalle päälle vähän käydä asioita läpi. Ja saa toki antaa vinkkejä ja tsemppiä, sitä teille kaikille hurjasti. Kun sen samman "sissin asenteen" jolla ittensä tähän tilaan on saanut käyttää siihen että voi paremmin aidosti, niin on varmasti jo pitkällä. Jokaisen tie olkoon omanlainen, ja omat oppimme täällä ollaan hakemassa. Hassua että oon jotenkin kiitollinen vitutuksen keskellä, mä saan oppia mitä se vitun tasapaino on...ehkä joskus :D

 

[Ambassador]

Morjesta!

Ajattelin vielä yhden "potilaskertomuksen" lisätä ketjuun. Selaisin tässä viikon aikana koko ketjun läpi, ei ihan kerralla siine kyennyt.. mielenkiintoinen ketju

Elikkäs lyhyesti ja ytimekkäästi;):

Ongelmani on se,että sairastelen talvisin aina todella paljon. Tuntuu etten syyskuun ja maaliskuun aikana siedä ympärilläni yhtäkään pöpöä vaan ne kaikki tuntuvat tarttuvan limakalvoilleni(ihan vaan kiusallaan).. No ei siinä vielä mitään että saan taudin, mutta kun yleensä käy niin että ne jättävät pitkät oireet jälkeensä. Täytyy vielä uudelleen korostaa, että kesäisin tuskin koskaan olen ollut kipeänä. Talvisin sairastan aina perusflunssat mutta myös influenssan olen monesti sairastanut sekä mykoplasman. Jotenkin olen aina ollut sitä mieltä että minussa on jotain vikaa kun olen aina kipeänä. Nyt viimeisinä vuosina flunssat ovat jostain syystä olleet todella pieniä eivätkä nosta kuumetta koskaan; oireina lähinnä turvonneet limakalvot(tukkoinen nenä) ja todella uupunut olemus(pienikin fyysinen rasitus on tuskaa). Ensimmäinen tälläinen todella pitkittynyt oireilu sysksyllä 2008, ei meinannut millään parantua. Lääkäri tutki,imi kuiviin ja tulitti röntgenillä.. mitään ei löytynyt. Oloa kesti noin 2kk(uskokaa vaan) ja lopulta oloni parani kortisoni kuurilla ja suoja-antibiootilla. En tosin tiedä oliko tässä placeboo kuinka paljon. Ja kumpi paransi minut,antibiootti vai kortisoni. Joka tapauksessa hyvä veto tohtorilta. Silloin ei tutkittu mykoplasmaa mutta ehkä se oli syynä..

Seuraava samanlainen sairastelu iski 2010 alkuvuodesta.. samoja oireita taas, ihan kuin flunssa olisi jäänyt päälle ilman mitään vakavaa oiretta. Tai voi olla että aluks oli ns. normaali flunssa(kuume,kurkkukipu ym) mutta sitten jotenkin jään toipilaaksi. Nyt tutkittiin myös mykoplasma, tutkimukset sanoi että tulos viittaa aiemmin sairastettuun tautiin. vasta-aineet oli jotain 60 luokkaa. Mitäs ootte mieltä,onko tollanen arvo varmasti vanhaa perua oleva myko-infektio? No lopulta kahen kuukauden sairastelun jälkeen paranin. Viiminen hoito tais olla krooninen pneumokokki-infektio kurkussa ja antibiootin tueks sain singulairin hoitamaan limakalvojen turvotusta. En sitten tiedä pitikö toi pneumokokki mun toipilasoloa yllä.

Nyt samanlainen sairastelu alkoi elokuussa(heti kun ilmat vähän viileni), silloin taas pitkittynyt flunssa, joka kesti pari viikkoa. Uudelleen kipeäksi syyskuun lopulla. Ja taas uudelleen marraskuun puolivälissä ja sama tauti jatkuu edelleen(1,5kk).
Oireet alkavat usein samalla tavalla kuten normi flunssakin, mutta sitten käy niin ettei mulle tuu sitä kunnon tautia vaan sama paska olo vaan jää päälle. Tukkoisuus kestää ja kestää, mitään ei jaksa,mitään ei huvita tehdä(koska väsyy niin helpolla). Mun tukkoinen olo ei pahene,parene eikä mee pois. Lisäks olen todella uupunut pienestäkin rasituksesta, sydän hakkaa hulluna. Se oikeesti hakkaa ja tunnen sen lyönnit joka solussa. Pulssi saattaa kuitenkin olla lähellä normaalia.

Lääkärissä on taas kaikki perusveret testailtu ja röntgenit kuvattu. Ei mitään löytyny. Kysyin lääkäriltä et mistä vois johtua et koko ajan sairaana talvisin niin se heitti astman. Toinen lääkäri oli sitä mieltä et vois olla ylikunto päällä. Lääkärillä oli omalla valmennettavalla ilmeisesti kans ylikonto päällä.

Mutta miksi olen sairaana vain talvisin. Voisko olla et ylikunto on kesän ollu poissa mutta tullut sit takaisin ja sen takia sairastelen koko ajan.Mutta kesällä oli kuitenkin todella hyvässä kunnossa ja treenasin kuin pieni sika
Astmaa testaillaan parhaillaan ja puhalluksia tehään mut kipeänä ne tuskin antaa luotettavia tuloksia. Mulla ei toi mahdollinen astma muuten oireile paitti joskus rasituksessa tulee kovaa yskää. Ainoa vaan et oon koko ajan sairaana. TODELLA RASITTAVAA!

Urheillu olen koko ikäni ja se on mut aina määrittäny. Joten rasitus ei sinänsä ole lisääntynyt. Oon aina pelaillu kaikkia pallo/mailapelejä. Nyt aikuisiällä alottanut lukkopainin ja vapaaottelun.
Treenaan aina kun pystyn.'Ainoa muutos elämääni on uusi työ jonka aloitin 2010 syksylly, jaan postia. Töissä tulee todella paljon poljettua raskaalla pyörällä ja juostus kerrostalon rappuja ylös(joskus jopa 30 rappua putkeen). Mutta tietysti postissa saamani liikunta on vain extraa normaalien treenien lisäksi. Käytännössä siis treenaan arkisin kaks kertaa päivässä. Viikonloppuisin oon niin väsyny et nukun kellon ympäri molempina päivinä. Alkoholia käytän todella vähän, syön terveellisesti(paljon marjoja ja hedelmiä, pähkinöit ym.,paljon ravintolisiä; mm. kreatiinia,BCAA, glutamiinia, Beta-alaniinia, ZMA:ta, Heraa, lisäks oon ostanu tehonlisääjiä(Crack,NO-Xplode) ja muutamia muita palautumistuotteita(bullet proof,Re-con))

Ja silti olen kipeänä koko ajan!

Voisiko ylikunto olla syynä siihen että oon koko ajan kipeänä?

Entä voisiko astma aiheuttaa infektiokierten. Kävin jo spirometriassa ja tulokset olivat ihan hyvät(tosin olin kipeänä)?

Entäs mykoplasma,voisiko se jäädä piileväksi elimistöön ja aiheuttaa vastustuskyvyn laskua?

Joka tapauksessa olen nyt reagoinut elämääni ja muutoksia pitää tehdä --> lopetin työt postissa, koska se oli yksinkertaisesti liian raskasta(työtä ei voi tehdä toipilaana)
Nyt tällä hetkellä lepään kotona kuudetta viikkoa ja edelleen tukkoisuus vaivaa. Kaikki ihmettelevät että mikä vaivaa kun ulkoisesti vaikutan olevan kunnossa enkä näytä sellaiselta todella sairaalta. Todella raskasta selitellä kaikille ettei ole terve.
Itselle urheilu menee työn ohi ja yritän seuraavaksi saada tutkintoni valmiiksi ja etsiä nätin sisätyön

Olen tehnyt kävelylenkkejä ja sykkeet ovat olleet suht normaalit. Ortostaattisia en ole mittaillut, silla niille ei ole vertailupohjaa. Leposykkeet ovat jo aika normaalit. Tietysti pitää ottaa huomioon että kuuden viikon sairastelun jälkeen kunto on laskenut ja hengästyy paljon helpommin mutta silti en ole mielestäni terve. Tuntuu etten millään palaudu rasituksesta.

Kiitokset kaikille, jotka jaksavat lukea. Jos joku keksii mikä voisi minua vaivata niin olisin todella kiitollinen. Varsinkin tuo ylikunnon diagnosointi/poissulku olisi tärkeää tehdä.

 

[Moksu]

*snip*

Kuulostipa sairaalloisen tutulta. Mut hei,sitten jonkin ajan päästä kun sä oot näitä asioita pyöritelly ja pähkäilly, niin sä voit miettiä, että kuinka hyvässä kunnossa sitä olisi voinut olla, jos olisi toteuttanut asioita järkevästi. Arvaa vituttaako se?

Kiitos tarinan jakamisesta ja toivon kyllä sullekin onnea tuleviin koitoksiin elpymisessä. Ole ny kärsivällinen ja järkevä sekä tutustu vaikkapa urheiluvalmennukseen, jotta osaisit sitten joskus jatkossa tehdä asioita oikein, eikä vain järjettömänä endorfiininarkkarina.

Ei muutaku uuteen nousuun ja toivottavasti pidät meitä täällä vähän ajan tasalla. Vaikka monella notkahduksia tapahtuu, niin viimeaikoina on ollu mukava lukee nuita "parantumisia".

Ajattelin vielä yhden "potilaskertomuksen" lisätä ketjuun. Selaisin tässä viikon aikana koko ketjun läpi, ei ihan kerralla siine kyennyt.. mielenkiintoinen ketju

Hirveän hankala sanoa pelkän sairastamisen perusteella mitään. Nuilla treenimäärillä kyllä voi ylirasitustilaan tai ylikuntoon ittensä pukata, mutta kyllä se sitten kestäisi kesälläkin. Pelkkää mutuilua, mutta kesällä on tuota valoa ja d-vitamiinia paremmin tarjolla, niin voisikohan tuo sun heikentyny immuniteetti liittyä jotenkin tuohon.

Voisi kuvitella, että sulla olisi muitakin oireita, kuin tuo pelkkä sairastelu talvisin, jos olisi ylikunto kyseessä. Ehkä se on enemmän siellä astman suunnalla, mutta lääkäri on huomattavasti parempi sanomaan tähän jotain.

Täällä ei oikein lausuntoja pysty tilastasi tekemään valitettavasti. Ymmärrän kyllä, että olisi mukava saada jokin selitys oireilulle, mutta sitä ei oikein pysty muu tarjoamaan kuin lekuri.

, syön terveellisesti(paljon marjoja ja hedelmiä, pähkinöit ym.,paljon ravintolisiä; mm. kreatiinia,BCAA, glutamiinia, Beta-alaniinia, ZMA:ta, Heraa, lisäks oon ostanu tehonlisääjiä(Crack,NO-Xplode) ja muutamia muita palautumistuotteita(bullet proof,Re-con))

Eipä nuo paljoa kerro vielä terveellisestä ruokavaliosta. Mites se kalorien määrä ja kait hiilareita menee helvetillinen määrä noilla treenimäärillä? Lisäravinteet ny o vaa lisäravinteita.

 

[Ambassador]

Kiitokset nopeasta vastauksesta!

Joo oon kyl tota d-vitamiinia tankkaillu. Ja kyllä hiilareita vedän, varsinkin aamuisin tulee tankattua kunnolla. Kaloreita syön varmasti ihan ookoo määrän, joskus vois kyllä vetää enemmänkin. Aikesemmin yritin lihaa välttää mut tällä hetkellä tulee sitäkin sillon tällön vedettyä. Ateriat yritän pitää kohtuu pieninä mutta syön tosi usein, 6-8 ateriaa päivässä.

Treenimäärät on varmasti kasvaneet sitten ton raskaan päivätyön myötä. Saattaa tosiaan tulla postissa tehtyä jopa 3-4h lenkkejä, vaikkakaan omat sykkeet pysyy hyvin kyllä siellä 100 ja 140 välillä. Mutta tietty noilla sykkeillä mennään jo peruskestävyys alueella, joten treeniä sekin.

Mutta olen vahvasti silti sitä mieltä että ongelma on jossain muualla kuin ylikunnossa. Esimerkiksi noi kesät kun voin aina hyvin eikä oo mitään ongelmia ja elämä maistuu.
Noh.. lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä et oon voinut olla viime keväänä ylirasittunut, joka on sen parin kuukauden levolla parantunut. Ja että nyt oon taas ajanut itse ylirasitustilaan, joka saattaa vaatia taas sen parin kuukauden levon, ehkä jopa enemmän. Ken tietää..

Yhtä kaikki, paska olo. Mitään ei jaksa.

 

[AHD]

Terve!

Itse suosittelisin käyntiä HUS:in infektioiden ylilääkärillä Ville Valtosella joka pitää vastaanottoa Helsingin Lääkärikeskuksessa. Ajan saaminen voi hiukan kestää.

 

[apple12]

Olisiko kenelläkään suositella Tampereelta lääkäriä jolla olisi jotain hajua/kokemusta näistä asioista?

 

[Moksu]

Tampereella ainakin MediSportilla Markku Tuominen.

 

[Timba79]

Kannattaa tosiaan suunnata erikoislääkärille jos sitä ei ole tehnyt jo. Vieläpä vaikka kahdelle eri lääkärille jos ei ala uskottavaa selitystä kuulumaan. Terveyskeskuksessa se tuppaa aina menemään niin, että otetaan verikuvat ja röntgenit ja jos selvää aiheuttajaa ei löydy, niin buranaa ja kotiin. Tiedän, siellä ei ole resursseja eikä pidäkkään olla, mutta miksi se on yleensä niin vaikeaa kirjoittaa lähete spesialistille tai kehoittaa menemään sinne? Onko lekureilla niin iso ego vai mistä se johtuu?

 

[apple12]

Tampereella ainakin MediSportilla Markku Tuominen.

Suuret kiitokset!

Muitakin vinkkejä otetaan vielä vastaan.

Nimim. Nyt kuukauden lääkäriltä toiselle pallotellut. Ekg:t, verikokeet ja kaikki perusjutut tarkistettu useaan kertaan. Eilen kävin yksityisellä sydämen ultraäänessä, köyhdyin 300e ja kuulin, että mikään ei vaivaa. Jännä juttu kun itse tietää, että ikinä ei ole näin heikossa hapessa ollut.

Helvata kun turhauttaa.