Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Dancecore]

Fail

Aloitin salitreenin maaliskuussa, enkä tiennyt silloin mistään ylikunnoista. Lopetin hommat kaksi kuukautta sitten outojen oireilujen takia.

- Pienen fyysisen rasituksen jälkeen (Esim. Siivous) alkaa pahoinvointi (silmäkipu,päänsärky,kuumotus)
- Outo "nuha" mikä ei ole mitään räkänuhaa.
- Iltaisin aina huonompi olo, kuin aamulla/päivällä
- Hengästyminen helposti
- Jatkuva väsymys
- Huimausta välissä (kuin olisi kännissä)

Sydänlihastulehdus testit otettiin ja oli normaalit. Lääkäri lyttäsi ylikunnon, kun kerroin käyväni salilla 4 kertaa viikossa. Nyt on alkanut pelottaa, että olisi jotain sairautta tämän takana. Pitänee levätä vielä ja käydä uudestaan lekurilla.

 

[Saunoja]

Joo kirjoittelin tänne joskus maaliskuussa. En mennyt lääkäriin.. mutta lopetin salitreenaamisen kokonaan, ja kävin kokeilemassa salilla joskus toukokuun tienoilla jolloin tuntui ihan hyvältä. Noh pari kertaa kävin ja alko taas tuntumaan jännältä. Kaikki kunnossa, uni tulee, ruoka kulkee jne. No pidin suunnilleen koko kesän taukoa. Ehkä muutamaa pelokasta kokeilua lukuunottamatta. Taukohan jatkui tuonno elokuun alkuun. Kaikki tuntui täydellistä, niin kuin silloin joskus. Noh, reilun kuukauden jälkeen alkoi taas semmonen jännä tunne. Ihan kuin olisi nuhassa tai kipeänä mutta ei ole kumminkaan. Ja sydän tykyttää. Kokeilin jatkaa pelkällä aerobisella, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja tein kerran vatsoja. Siitä se alamäki vasta alkoikin, uskon että liialla vatsojen tekemisellä sain sen ylikunnon aikaankin ja tuo oli suunnilleen eka kerta puoleen vuoteen kun edes kokeilin tehdä niitä. Sillon tein tyhmänä sellaiset neljäpäivää peräkkäin aina vatsat tappiin Noh nytten en ole käynyt koko kuussa kertaakaan salilla ja eikä helpota yhtään. Kuitenkin ruoka maistuu, uni kulkee. Voisikohan tässä olla jotain muutakin taustalla, koska mulle tulee tosi helposti heikko olo jos en saa ruokaa, tai siis helpottaa heti jos syön jotain. Väli ehkä 1-2h? tai sitten se on normaalia :D Mutta yleensä tuon treenauksen jälkeinen huono olotila on lähtenyt pois 1vk kuluessa tai edes helpottanut. Mutta nytten se on vieläkin päällä :curs: Toivoton olo kun haluais salille.. Tai edes tekemään aerobista. Korvatulehduksiakin 2 vuoden sisällä yli 15. Ja ensiviikolle lääkäriaika (taas) Pitäiskö kysästä noista treeniasioistakin?

 

[veke.ku_88]

palauttelua takana takana 10,5kk, selkeän ylikuormitus oiretilan alkamisesta jo yli 2vuotta. Edelleen kondis on aika loppuun palanut. Joulun aikaan, kun palauttelua oli vasta vähän takana seurasin liian raskaaksi menneiden ulkojää höntsypelien jälkeen palautumistani. Olin suorituksen jälkeen 2h himassa ja laitoin 3nneksi tunniksi sykemittarin päälle. istuskelin tunnin verran tietokoneella. 3.n palauttelutunnin keskisyke oli 105. Se kertokoon jotakin oleellista siitä kuin hapoille elimistö olikaan keretty ajaa. noh vajaa 8kk myöhemmin sorruin (työkavereiden painostuksella) ottamaan osaa puulaakifutikseen jossa rasitus oli suunilleen sama kuin jouluinen rasitus (ja voin sanoa että pahalta tuntui). noh mielenkiinnosta taas parin tunnin palauttelun jälkeen mittari päälle ja 3ntunnin palauttelu syke oli 92. eli palautumista tapahtuu mutta se on vaan karmeen hidasta. rasituskokeessa kävin juuri puolenvuoden tauon jälkeen. hauskaa oli huomata että kunto ei ollutkaan huonontunut vaan päinvastoin hivenen parantunut vaikka ei ole 10kk juuri tullut tehtyä muutakuin kevyttä aerobista. sympatikotonia näkyvissä (ja myöskin tunnettavissa) edelleen vahvasti ja verenpainereaktio vaimea.

henkinen puoli,hermoston tila ja yleinen jaksaminen tuntuu kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut. toisaalta palautumisen tasokin on vielä niin huonolla mallilla että miksipä fiilikset kovin kirkkaat olisikaan. moksu taisikin joskus linkittää jonkun tutkimuksen jonka mukaan ylikunnosta palautuneiden urheilijoiden serotoniinitasossa ei havaittu palautumista ainakaan vuoden aikana. joten tämän perusteella yleinen fiilis ja palautumisen edistyminen eivät välttämättä kulje ihan käsi kädessä. omalla kohdalla oireilun syyn löytymiseen meni niin kauan ja useiden tutkimusten jälkeen mitään ei löytynyt. tästä johtuen aika ajoin alkaa pähkäillä, että mitä jos kyse on sittekin vielä jostain muusta kuin ylikunnosta, kenties joku vakava sairaus. tai että jos elimistö on ajettu niin huonoon tilaan etten selviä tästä koskaan. tällaisesta ei tietysti ole mitään muutakuin haittaa kokonaisuudessa, mutta minkässitä luonteelleen voi. ja on selvää että näin isoilla aikaikkunoilla kun omassa tapauksessanikin on kyse niin vaiva jää myös väistämättä korvien väliin.

noh muutoksiakin olen elämässäin palautumistani silmällä pitäen tehnyt. alan vaihto (ainakin hetkeksi) poistaa paineet fyysisen suorituskyvyn ylläpitämisestä ja tuo vaihtelua elämään. enää ei tarvi miettiä kuin huono peruskuntoni onkaan ja se vähentää kyllä stressiä merkittävästi. ja stressiä kyllä piisasikin työnpuolesta ihan liiaksi. lisäksi olen ottanut meditaation muutama kerta viikossa rutiiniksi. kokeilin myös rosen terapiaa (http://www.rosenterapia.com/) ja taidan käydä uudemman kerran. Lisäksi firtsbeat sykevälimittaus suoritetaan ensimmäistä kertaa ja parin kuukauden päästä uudestaan jotta palautumistani voisi paremmin seurata.

että tällasta...sainpahan vähän purkautua

 

[Moksu]

noh muutoksiakin olen elämässäin palautumistani silmällä pitäen tehnyt. alan vaihto (ainakin hetkeksi) poistaa paineet fyysisen suorituskyvyn ylläpitämisestä ja tuo vaihtelua elämään. enää ei tarvi miettiä kuin huono peruskuntoni onkaan ja se vähentää kyllä stressiä merkittävästi. ja stressiä kyllä piisasikin työnpuolesta ihan liiaksi. lisäksi olen ottanut meditaation muutama kerta viikossa rutiiniksi. kokeilin myös rosen terapiaa (http://www.rosenterapia.com/) ja taidan käydä uudemman kerran. Lisäksi firtsbeat sykevälimittaus suoritetaan ensimmäistä kertaa ja parin kuukauden päästä uudestaan jotta palautumistani voisi paremmin seurata.

että tällasta...sainpahan vähän purkautua

Tuo FirstBeat on kyllä hyvä siinä mielessä, että se näyttää hyvin sitä palautumista ja erityisesti pidemmällä aikavälillä näyttää sen, että onko paranemista tapahtunut.

Huono puoli siinä on sitten se, että alkaa stressata myös vähän niistä tuloksista. Erityisesti jos ne eivät ole sitä, mitä odotti. Se palautumisen paraneminen on kyllä onnettoman hidasta, joten siihen kannattaa varautua.

Mulla on alkanut tuntua, että elimistö ei tule olemaan koskaan entisensä. Se voi kyllä johtua ihan pelkästään iästäkin, mutta ei tästä enää tuu edes lähimainkaan samaa, mitä joskus on ollut. Sen voi jo pelkästään tehdä se, että tästä on jäänyt joku traumajälki korvien väliin, josta ei tiedä, onko se vain korvien välin asia, vai oikeasti joku pielessä oleva kemia.

Pystyn itse aika hyvin jumppailemaan, jos teen jumpat aamupäivän aikana. Viikossa jos tekee vain yhden kovemman treenin niin sillä systeemillä pystyy vetään pitkään, mutta heti jos yrittää treenata tavallisemmin niin homma alkaa sakkaamaan hyvin nopeasti. Jos taas treenaan illalla, en välttämättä nuku koko yönä, koska sydän lyö liian lujaa, enkä pysty rauhoittumaan. Sekin voi olla enemmän stressin aiheuttamaa "jännittämistä", kuin sitä, että kroppa ei palaudu ja rauhoitu.

Olen spekuloinut itsessäni niin, että, mitä vähemmän liikun, niin sitä parempi mun olotila todellisuudessa on. Liikunta toisaalta tuo sitä hyvää fiilistä, mutta pidemmällä aikavälillä se alkaa aina tuottamaan jonkunlaista lievää takapakkia, joka hellittää heti kun jättää liikkumiset minimiin.

Häikkää on. Joko psyykkistä tai fyysistä tai molempia. Kuitenkin pääpiirteittäin kropan kanssa menee todella hyvin edelleen, enkä koe, että kärsin enää varsinaisesta ylikunnosta.

edes kokeilin tehdä niitä. Sillon tein tyhmänä sellaiset neljäpäivää peräkkäin aina vatsat tappiin Noh nytten en ole käynyt koko kuussa kertaakaan salilla ja eikä helpota yhtään. Kuitenkin ruoka maistuu, uni kulkee. Voisikohan tässä olla jotain muutakin taustalla, koska mulle tulee tosi helposti heikko olo jos en saa ruokaa, tai siis helpottaa heti jos syön jotain. Väli ehkä 1-2h? tai sitten se on normaalia Mutta yleensä tuon treenauksen jälkeinen huono olotila on lähtenyt pois 1vk kuluessa tai edes helpottanut. Mutta nytten se on vieläkin päällä Toivoton olo kun haluais salille.. Tai edes tekemään aerobista. Korvatulehduksiakin 2 vuoden sisällä yli 15. Ja ensiviikolle lääkäriaika (taas) Pitäiskö kysästä noista treeniasioistakin?

Jos epäilee ylikuntoa niin pitäisi aina ensin tutkituttaa lääkärin kautta nuo verihommat. Ylikunnon/stressin tapaisia oireita kuitenkin voi tulla kilppariongelmista, lisämunuaisista ja mistä lie.

 

[Moksu]

Tuossa hyvää scheissea ylirasitukseen vihkiytyneeltä lääkäriltä Arja Uusitalolta:

http://www.lts.fi/filearc/914_uusitalo_ylikuormittuneen_urheilijan_tutkiminen.pdf

 

[veke.ku_88]

Tuossa hyvää scheissea ylirasitukseen vihkiytyneeltä lääkäriltä Arja Uusitalolta:

http://www.lts.fi/filearc/914_uusitalo_ylikuormittuneen_urheilijan_tutkiminen.pdf

joo tuota tutkimusta on tullut tutkailtua useampaan kertaan.

surullista kuulla että kyseinen vaiva on jättänyt noin pysyvän arven että muistuttelee itsestään jatkuvasti. en oikeen jaksa uskoa että pelkkä stressi asian suhteen tai pelkästään psyyke aiheuttaisi moisia oireita jälkeen päin. epäilisin että hormonitoimintaan jää jonkilainen kokonaan pysyvä tai erittäin krooninen toimintahäiriö, sillä elimistön toiminta on onnistuttu monessa suhteessa niin pahasti sekoittamaan. tiedä häntä. itse olen vielä toistaiseksi jaksanut uskoa täydelliseen toipumiseen. ajattelin mittauttaa testosteroni tason ja mikäli se on alentunut, lääkäri harkitsee korvaushoitoa jos palautuminen ei edisty.

 

[Moksu]

surullista kuulla että kyseinen vaiva on jättänyt noin pysyvän arven että muistuttelee itsestään jatkuvasti. en oikeen jaksa uskoa että pelkkä stressi asian suhteen tai pelkästään psyyke aiheuttaisi moisia oireita jälkeen päin. epäilisin että hormonitoimintaan jää jonkilainen kokonaan pysyvä tai erittäin krooninen toimintahäiriö, sillä elimistön toiminta on onnistuttu monessa suhteessa niin pahasti sekoittamaan. tiedä häntä. itse olen vielä toistaiseksi jaksanut uskoa täydelliseen toipumiseen. ajattelin mittauttaa testosteroni tason ja mikäli se on alentunut, lääkäri harkitsee korvaushoitoa jos palautuminen ei edisty.

Vähän samoilla linjoilla, eli loppuelämän vaivaksi jää, mutta sen kans kait oppii jossain vaiheessa elämään.

Testotasoista heittäisin villin veikkauksen, että viitearvojen sisällä on niin, että pätkähtää. Oon ite mitannu useamman kerran ja aina on mallillaan.

 

[AHD]

Moro!

Minulla taitaa olla kyseenalainen kunnia olla tämän ketjun pisimpään ylikunnosta kärsinyt. Tosiaan uskoakseni ylikuntoa takana n. 6 vuotta, eikä loppu nyt ihan heti ole näköpiirissä.

Alkuun ei voi sanoa muuta kuin, että tosi V:MAINEN tauti, sairaus tai mitä ikinä.

Viime toukokuussa löysin tämän ketjun ja sen jälkeen on ollut käynnissä aktiivinen kuntoutuminen.

Taustana, että olen entinen sm:tason urheilija, joka ei urheilu-uran loppumisen jälkeen osannut olla urheilematta vaan tietty treenirutiini oli pidettävä yllä vaikka elämässä oli jo aika paljon muita, myös stressaavia asioita. Uskoakseni ylikunto / ylirasitus sai toden teolla otteen siirtyessäni nykyiseen työpaikkaani, jossa alkuun koin todella kovaa työstressiä kun piti näyttää suhteellisen haastavassa toimessa kuinka hyvä työntekijä sitä on.

Tästä alkoi sitten tutut oireet sykkeen nousu, hikoilu, väsymys " sumussa olo", levottomuus jne. Tavalliselle lääkärille, joka sitten totesi, kun tuloksista ei mitään löytynyt että urheilua voi hyvin jatkaa ja lisätäkin, sillä mikään ei viittaa mihinkään huolestuttavaan. Treeni jatkui ja valitettavan yksipuolisena niinkuin urheilu-urallakin eli valmentajan puuttuessa maksimina. Minun onneni ehkä jälkikäteen ajatellen, että treenikerrat jäi varmaankin n. kahteen viikossa perhe ym. asioiden takia, joka varmasti esti ylikunnon menemistä ihan niin pahaksi kuin täällä joillain. Tosin esim. ortostaattista sykettä tai spriroergometriaa ei tuolloin mitattu.

Sitten suht " väljähtyneen" oloisena Arja Uusitalon puheille Helsingin Urheilulääkäriasemalle, joka epäili kyseen olevan ylikunnosta. Hän ehdotti spiroergometriaa, kävelyä ja mahdollisesti sykkeen tarkkailua, jonka jälkikäteen olen ymmärtänyt Firts Beatiksi. Kuitenkin viisaana ja eritoten kauhistuneena kävelystä kieltäydyin näistä sekä kerroin yrittäväni vielä omineni > seuraavana päivänä lenkille (kuinka tyhmä ihminen voi ollakaan). Onneksi lääkärin sanat sen verran saivat minuun järkeä, että treenaamisen syketasot laski aika hyvin ja määrä n. 2 krt viikko.

Uskoakseni tämä on minulla kestänyt näin kauan psyykkisten ongelmien ja sitä kautta aiheutuneen stressin takia. Olen kärsinyt työstressin aiheuttamana keskivaikeista paniikkikohtauksista ja siihen liittyvän häpeän takia toipuminen on ollut hidasta. Myöskin pidin asioita liian pitkään sisälläni enkä osannut puhua niistä lähipiirillenikään, joka lisäsi tuskaa. Luonteeltani olen myös " herkkä pohdiskelija", jonka veke.88 taisikin laittaa erääksi tyypilliseksi luonteeksi ylikunnosta kärsivälle. Asioita tulee siis kelailtua liikaa ja pyöriteltyä ettei välillä oikein itsekään tiedä minkä takia samoja asioita kelaa uudestaan ja uudestaan. Mitään lääkkeitä en ole syönyt ja toivottavasti ei tarvitsekaan. Tässä asiassa itsepäisyydestä ja sitkeydestä, joka ylikuntoonkin ajoi, on ollut hyötyä kun on tullut mentyä ja tehtyä asioita kuten normaalistikin eikä tullut annettua ongelmille valtaa vaikka aika pahalta on välillä tuntunut. Askel lääkkeisiin on ollut suuri kun tuntuu, että helpotusta ne tuovat mutta eivät ratkaise ongelmaa.

Nyt työstressi ja psyykkinen puoli alkaa pikkuhiljaa olla kunnossa. Tosin töitä ja uskoa sekin puoli vielä vaatii.

Viime toukokuussa kävin tekemässä spiroergometrian, jonka tulosten perusteella estettä toipumiselle ei pitäisi olla. 1 kk:n totaalitauon jälkeen on ohjelmassa ollut kävely n. 3 kk:n ajan Moksulta saatujen kokemusten perusteella. Ortostaattisessa vaihtelu on ollut levosta ylösnoustessa 5 minuutin keskiarvoina n. 25. Välillä se on lähtenyt 2 viimeisen minuutin ajaksi seilaamaan ylöspäin, mutta välillä kun tuntuu että todella stressitön päivä ollut takana vaihtelu on pysynyt n. 20 tuntumassa. Itse olen mittaillut tätä muutenkin kuin aamulla, sillä välillä aamulla huonon yön jäljiltä on tuntenut kropassaan jännityksen ja olo on ollut huonompi ja mittaustulokset kuin esim. töistä tullessa " hyvän" päivän jälkeen. Tämän hermojännityksen kyllä tuntee kropassaan ja melkein tietää koska tulee hyvät tulokset ja koska ei. Urheilulääkärit ovat olleet sitä mieltä, että rasitusta voi lähteä koventamaan (sykkeet alle 140), mutta vielä en ole uskaltanut sitä lähteä tekemään. Mielenkiintoista myös, että yksi Suomen huippu-urheilulääkäreistä ei hirveästi noteerannut tätä ortostaattista ja vielä vähemmän FirtBeatia ylikunnosta toipumisen tarkkailussa.

Itsellä siis tämä on kestänyt hoidon aloittamattomuuden takia näin pitkään, mutta tietämättömyyden ja henkisen puolen ongelmien takia sitä oli " taantunut" ja kuitenkin pystyi jollain lailla harrastamaan kun stressitasot olivat suht matalia, ennenkuin jatkuvan sairastelun ja itselle myöntämisen kautta tajusi vihdoin mistä oikeasti oli kyse. Tosin lääkäreitäkin kannattaisi uskoa.

Omalta osaltani kiitokset palstalle kirjoittaneille ja erityisesti Moksulle!! Itselle ainakin ketjusta ollut suuri apu.

 

[Moksu]

*snip*

Eipä tähän oikein muuta voi sanoa kuin otan osaa.

Lopetin itse nuo ortostaattiset mittailut sen takia, että stressasin niistä. Odotin ja toivoin aina, että se tulos olis parantunut, mutta sitten tuli vain lähinnä paska fiilis, kun lukemat osoittaa sitä samaa.

Oma näkemykseni nuihin lääkkeisiin on ristiriitainen. On alkanut jo jotenkin hieman tuntua, että keho ei oikein pääse korjaamaan edes kaikilta osilta itseään ja mietin, että auttaisivatkohan jotkin lääkkeet siihen. Lääkkeiden vaikutuksesta on kuitenkin niin hankala sanoa ja varsinkin tästä pienimuotoisesta unihäiriöstä, mikä minulla on, on vielä hankalampi sanoa mitään. Selkeästi jokin häikkä on, mutta se pysyy kurissa isolla hiilareiden määrällä. Jotenkin ehkä liittyy serotoniiniin, mutta mistä näistä tietää ja ennen kaikkea, miten lie tuotakaan asiaa voi selvittää?

Uusitaloko ei paljoa noteerannut ortostaattista ja FirstBeatia toipumisen tarkkailussa? Mun mielestä ne on kyllä hyviä sinällään, kunhan niiden tuloksista ei ala stressaan.

 

[Asser]

lepo

Itse kärsin vuoden ylikunnosta vuonna 2006. Keksin systeemin tai viikkorytmityksen jota noudatan. Kaksi viikkoa normaalia treeniä sitten yksi viikko lepoa. Tämä lepo tarkoittaa siis miltei täyslepoa vain kevyt kävely sallittua ja sitäkin vain pari kertaa viikossa puolituntia kerralla, se riittää.

Tätä rytmitystä voi käyttää myös 1viikko treeniä/yksi viikko lepoa, tai jos on hyvä palautumaan niin kolme viikko treeniä/yksi viikko lepoa. Lepo viikon aikana on olennaista, että kehoa ei rasiteta melkein ollenkaan eli ei laisinkaan esim. salitreeniä, ei edes kevyttä pumppailua.

2:1 systeemillä totaali lepoa tulee vuodessa 4 kuukautta ja tällä systeemillä olen voinut treenata ympäri vuoden kärsimättä ylikunnon oiresta. Ensimmäinen varoitusmerkki ylikunnosta on kun ei saa nukutuksi ja olo on hermostunut. Tällöin voi pitää ylimääräisen viikon lepoa

 

[jesc]

Morjensta kaikille,

tämä taitaa olla peräti toinen postini noin kolmen vuoden aikana eli kauhean aktiivinen sen suhteen en ole ollut. Luettua pakkista tulee kyllä päivittäin…
Eli pidemmittä puheitta itse aiheeseen eli ylikuntoon.
Tässä vaiheessa sen verran, että seuraava teksti tulee olemaan suhteellisen pitkä ja sekava, koska asiaa on paljon. Toivottavasti jaksatte lukea sen loppuun asti :D

Tässä on jo pidemmän aikaa tullut treenattua päivittäin suhteellisen kovalla intensiteetillä.
Päälajina on BJJ ja oheisharjoitteluna mm. crossfit, kahvakuula, puntti, juoksu, hiihto.
Kuten näkyy niin eri urheilulajeja on melko paljon, ja kun olen tällainen urheiluaddikti, niin kaikkia lajeja on pakko saada viikkoaikatauluun mahtumaan.

Ennen varsinaista treeniohjelmaa ja ylikunnon oireita kerron lyhyesti itsestäni, jotta osaatte ottaa paremmin kantaa tilanteeseeni.

Eli olen 25-vuotias perusterve mies. Pituutta löytyy 179 cm ja paino tällä hetkellä n. 66 kg.
Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni. Aivan junnuna testasin vähän kaikkia lajeja kuten yleisurheilu, jalkapallo, paini, uinti, tennis.
Yleisurheilu ja futis olivat ennen ala-aste ikää olevia harrastuksia. Painia harrastin ikävuosina 10-12,
uintia 12-14 ja tennistä 15-19, joka loppui kun menin armeijaan.
Puntin kolistelu alkoi ensimmäisiä kertoja jo uintiaikoina, mutta enemmän puntilla aloin käymään n. 17-vuotiaana. Armeijan jälkeen en erityisemmin muuta tehnytkään kun punttia sekä jotakin satunnaista juoksua ja hiihtoa. Hiihto on oikeastaan vasta viime vuosina tullut isommaksi osaksi treenaamistani.
BJJ:n aloitin muutama vuosi takaperin ja tästä oikeastaan voisi sanoa kovemman treenaamisen alkaneen.

Käsitykseksi treeneistäni voisin laittaa esimerkkiviikon talven sekä kesän treeneistäni. Tietenkin viikotkin vaihtelevat, mutta jonkunlaisen käsityksen näistä varmaan saa.

Talvi 2010-2011
ma: crossfit 1h + bjj 1h
ti: bjj 1,5h (tai hiihto 1,5h)
ke: bjj 2h (tai hiihto 1h + bjj 1h)
to: hiihto 1h + bjj 1h (pelkkää sparria)
pe: bjj 1,5h
la: hiihto 1-1,5h + bjj 1,5h (hiihto korkeintaan joka toinen la)
su: hiihto 1-2,5h (pituudet vaihteli paljon)

Kesä 2011
ma: crossfit 1h + bjj 1h
ti: puntti 1,5h (joskus kahvakuula 1h+puntti 1h)
ke: crossfit 1h + bjj 1h
to: puntti 1,5h + pyöräily 45 min (pyöräily ehkä joka toinen viikko)
pe: bjj 1,5h
la: puntti 1h + bjj 1,5h
su: pyöräily 1h + puntti 1h

Viikot tosiaan vaihtelee paljon eli joskus voi tulla kahvakuulaa enemmän ja painia vähemmän sekä toisin päin. Kuitenkin yksi asia toistuu viikosta toiseen…EI LEPOA!! Kai sitä ajattelee, että jos nyt lepään niin ne muut kehittyy siellä kaiken aikaa. Näinhän se ei tietenkään ole ja vieläkään en asiaa tunnu ymmärtävän.

Treenitunteja viikossa kertyy keskimäärin 11-12. Varmasti määränä monet treenaavat enemmän, mutta ilman lepoa ja kovalla treenillä tulee se raja joskus vastaan. Nyt taitaa se raja sitten olla tullut.

Ensimmäiset ylikunnon oireet alkoivat ilmetä jo kesällä 2010, kun tein lähes ainoastaan punttia (n. 5-6xviikossa+aerobiset päälle n. 3xviikossa). Tällöin ei olo kuitenkaan päässyt kauhean pahaksi ja olo parani muutamalla huilipäivällä. Kuitenkin tällöin sain niin sanotusti ensi maistiaiset ylikunnosta.
Tällöin olisi pitänyt jo osata hellittää tahtia, mutta ei…lisää pökköä koneeseen.

Viime syksynä oli ensimmäiset bjj-kisat ja painoa piti vähän vetää alaspäin. Onneksi pudotusta ei ollut kuin muutama kilo ja tämä onnistui hyvin VHH:lla. En tiedä oliko tämä sitten viimeinen pisara yhdistettynä kisoihin valmistautuvaan kovaan treenijaksoon ennen ”romahdusta”, mutta tästä alamäki sitten alkoi. Ylikunnon oireita alkoi hieman jo tässä vaiheessa ilmetä. Kuitenkin treenattava oli, koska pääkoppa niin sanoi. Talven vedin kovaa yläpuolella kuvaamani ohjelman mukaisesti. Tässä vaiheessa ylikunnon oireet lisääntyivät lisääntymistään. Kesällä 2011 tuli onneksi välillä otettua vähän kevyempiä jaksoja, mutta pääasiassa treenaaminen oli yhtäjaksoista.
Nyt tähän päivään tultaessa en meinaa osata vieläkään vähentää treenejä. Kroppa huutaa lepoa, mutta pääkoppa sanoo, että jaksaa jaksaa. On tuosta urheilusta kyllä tullut sellainen riippuvuus/pakkomielle, että henki täytyisi varmaan lähteä ennen kuin älyän sitä rajoittaa.

Tällä hetkellä minulla ilmenee seuraavanlaisia oireita (perässä ilmoitettu oireiden kestoaika):
- unettomuutta (nukahtaminen vaikeaa ja uni katkonaista), 2 kk
- ärtyneisyyttä (koko ajan on naama norsunvitulla ja kaikki ärsyttää), 12 kk
- Väsymystä (töissä ei meinaa jaksaa seistä tai kävellä. Kuitenkin treeneissä jaksaa jotenkin) 7 kk
- Nopeat mielialanvaihtelut, masennus, 6 kk
- Levottomuus (ei pysty olemaan paikallaan. Esim. leffan katselu on melkein mahdottomuus kun ei vaan osaa rauhottua), 4 kk
- Treeni ei kulje (kehitys täysin pysähtynyt), 3 kk
- Jatkuva virtsaamisen tarve (yöllä voi pahimmillaan joutua käymään 3xvessassa), 5 kk
- Keskittymisvaikeuksia, 5 kk
- Kirjaimien sekaisin menoa (tätäkin stooria kirjoittaessa joutui vähä väliä korjaamaan tekstiä), 2 kk
- Koko ajan nälkä tai toinen ääripää mikään ei maista, 5 kk
- Seksihaluttomuus (ei vaan yksinkertaisesti paneta), 5 kk
- takaraivossa outo kihelmöinti treenatessa, 2 vko
- Paikat aivan jumissa, hidas palautuminen, 3 kk
- Krampit (pohkeet kramppaavat öisin), 2 kk
- Yöllä välillä huono-olo, 2 vko

Tietenkin välillä jotkin oireet katoavat/helpottavat, mutta näitä kaikkia on kuitenkin esiintynyt.
HUH! empä ole ennen tajunnut, että lista on noin pitkä :O

Sykettä olen viime talvesta asti seuraillut, mutta en siinä ole paljoa muutoksia havainnut. Leposyke yleensä 37-39 ja ortostaattinen syke viime mittauksessa n.18. Ainut mikä on pistänyt merkille on, että sykkeen palautuminen rasituksen jälkeen on hidastunut. Yleisesti olen pitänyt leposykettä ylikunnon mittarina ja koska se on pysynyt vakiona olen treenejä jatkanut normaaliin tapaan.

Ruokapuolesta sen verran, että syön aamupalan ja välipalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Aika VHH-painotteisesti syön, joka jäi hieman päälle kun pudotin painoa kisoihin. Jotenkin vatsa toimii paremmin kun ei vedä hiilareita niin paljoa. Tietenkään tämä ei ole kovan treenin kanssa paras mahdollinen yhdistelmä ja varmasti vaikuttaa palautumiseen. Hiilarit olen keskittänyt treeniä edeltävälle välipalalle sekä palkkariin. Toisen lämpimän aterian syön yleensä vasta klo 21 kun treenit tuppaa menemään sen verran myöhäiseksi. Lämpimistä aterioista sen verran, että lounas tulee syötyä viikolla aina ulkona ja silloin todellakin syödään :D Usein muutaman kerran saa lautasen käydä täyttämässä…
Kuitenkin viimeaikoina on paino pikkuhiljaa pudonnut, mikä mielestäni on hieman outoa, koska tosiaan tulee syötyä melko tukevasti. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta vetämään sitä safkaa naamariin entistä enemmän.

Sitten hieman näistä oireista.
Pahin oire on varmaankin yleinen ärtyneisyys yhdistettynä huonoon nukkumiseen. Tämä aiheuttaa ongelmia normaalissa elämässä melko paljon kun tuntuu, että kaikki vituttaa ja masentaa. Perhepiirissä usein kysytäänkin, että mikä on kun koko ajan taas äksyilet kaikille ja olet huonolla päällä.
Enää en edes muista millaista on oikeasti olla iloinen ja nauttia elämästä. Kaikki on vähän hällä väliä meininkiä. Tähän olisi pakko saada muutos! Tuntuu, että seinät kaatuu päälle.
Juopoteltua tulee silloin tällöin, välillä enemmän välillä vähemmän. Tosin viimeaikoina en ole pystynyt edes kunnon humalaa vetämään, koska aina tulee huono-olo kun juo. Johtuuko kovasta treenistä vai mistä?
Ja tietenkin jos juo niin seuraavana päivänä ei pääse kunnolla treenaamaan! Tosin ei se pieni krapula ole treenaamista haitannut (typerää tiedän!).

Lisää vettä myllyyn aiheuttaa urheilun tuoma stressi. Koko ajan on seuraava urheilusuoritus mielessä, mitä tänään urheilisi, mistä jos jotakin muuta tulee enkä kerkeä treeneihin? mitä jos tänään treeni ei kuljekaan tai sairastun ja joudun pitämään pidemmän tauon. Tämä alkaa tosiaan vaikuttaa jo työelämässä, koska tosiaan en osaa ajatella muuta kuin urheilua. Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Loppuun voisi vetää yhteenvetona, että treenattu on kovaa ilman sen vaatimaa palautusta. Ruokapuoli on yleisesti ottaen kunnossa, mutta enemmän voisi syödä. Mitään herkkuja en pahemmin vedä vaan pyrin syömään päivän kalorit hyvistä lähteistä.
Lääkärissä en ole ainakaan vielä asian tiimoilta käynyt. Taitaa kuitenkin olla pakko hakea ”asiantuntijan” lausunto asiasta, koska muuten en osaa urheilua vähentää. Samalla saisi poistettua muut sairaudet listalta.
Varmaan tämänkin kirjoituksen tarkoitus on hakea ”hyväksyntä” tälle asialle, että urheilua on pakko vähentää. Niin pahalta kun se tuntuukin.
Mitä helvettiä sitä tekee kaiket illat jos ei pääse liikkumaan ? :D

No, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti ja ennen kaikkea tajusi jotain sekavasta tekstistä.
Olisi mukava saada kommentteja asiaan liittyen.

 

[Toohard]

Itse kärsin vuoden ylikunnosta vuonna 2006. Keksin systeemin tai viikkorytmityksen jota noudatan. Kaksi viikkoa normaalia treeniä sitten yksi viikko lepoa. Tämä lepo tarkoittaa siis miltei täyslepoa vain kevyt kävely sallittua ja sitäkin vain pari kertaa viikossa puolituntia kerralla, se riittää.

Tätä rytmitystä voi käyttää myös 1viikko treeniä/yksi viikko lepoa, tai jos on hyvä palautumaan niin kolme viikko treeniä/yksi viikko lepoa. Lepo viikon aikana on olennaista, että kehoa ei rasiteta melkein ollenkaan eli ei laisinkaan esim. salitreeniä, ei edes kevyttä pumppailua.

2:1 systeemillä totaali lepoa tulee vuodessa 4 kuukautta ja tällä systeemillä olen voinut treenata ympäri vuoden kärsimättä ylikunnon oiresta. Ensimmäinen varoitusmerkki ylikunnosta on kun ei saa nukutuksi ja olo on hermostunut. Tällöin voi pitää ylimääräisen viikon lepoa

Ootko nyt varma ettet kärsi mistään muusta? Terveydentila on muuten ok, hormonitoiminta ja muuten. Nimittäin normaali ihminen ei mihinkään ylikuntoon 2 viikossa edes pääse, joten eiköhän taustalla sulla ole jotain muuta häikkää terveydessä, eikä mikään ylikunto.

 

[Toohard]

Sykettä olen viime talvesta asti seuraillut, mutta en siinä ole paljoa muutoksia havainnut. Leposyke yleensä 37-39 ja ortostaattinen syke viime mittauksessa n.18. Ainut mikä on pistänyt merkille on, että sykkeen palautuminen rasituksen jälkeen on hidastunut. Yleisesti olen pitänyt leposykettä ylikunnon mittarina ja koska se on pysynyt vakiona olen treenejä jatkanut normaaliin tapaan.

Parasympaattisen hermoston ylikunnossa leposyke ei nouse, saattaa jopa laskea. Tämä muuten kolmesta ylikunnosta se pahin ja kestää pisiten toipua, onnea.

 

[AHD]

Itse asiassa lääkäri oli Petri Helenius. FirstBeatista sanoi vaikeana olevan luotettavan tulosten analysoinnin ja tuon mahdollisen stressaamisen tuovan sekoittavan tekijän. Itse samaa mieltä, että ortostaattinen ainakin erinomainen keino tarkkailla omaa kroppaa. En ihan varma kuitenkaan kuinka paljon hänellä kokemusta tämäntyyppisistä vaivoista.

Jesc itellä aika lailla kaikki samat oireet kuin sulla, mutta tuota seksihaluttomuutta en ainakaan tunnusta. Kannattaa tehdä nopea stoppi, sillä teet koko ajan vain hallaa itselles. Urheilemattomuus omalla kohdalla murheista pienimpiä alun totuttelun jälkeen, sillä elämänarvot menneet aika lailla uusiksi. Myös kävelylenkkiä voi innolla odottaa kun hyvällä kelillä pääsee patikoimaan esim. reiluksi tunniksi metsään.

 

[Moksu]

Olisi mukava saada kommentteja asiaan liittyen.

Todella tutun kuulosta mulle ja varmasti myös muidenkin ylikunnosta kärsivien/kärsineiden korvaan. Et ole siis ainoa, joka tuollaista käy läpi.

Sun pitäisi saada muutettua koko asenteesi urheiluun ja se ei ole helppoa. Jos olisin sinä, niin minä tekisin nyt näin:

Riippuen paikkakunnasta, missä asut, niin asiantuntevan urheilulääkärin puheille. Helsingissä se voisi olla Arja Uusitalo, Tampereella Medi-Sporttiin. Tulosta tuo koko kirjoittamasi rämpsy mukaan, niin uskon sen auttavan asian selvittämisen aloittamisessa. Lääkärillä saat mitattua kaikki tarvittavat veriarvot, jotta sitä ylikuntoa/stressiä voidaan alkaa syyttämään.

Hanki terapiaa. Oikeasti. Kuulostaa siltä, että olet rakentanut kuitenkin koko elämäsi ja osittain identiteettisi tuon urheilun varaan, joten seuraavan ohjeen läpikäyminen saattaa romuttaa sut täysin.

Lopeta urheilu. Rupeat vain kävelemään tai tekemään jotain muuta vastaavaa HYVIN kevyttä liikuntaa. Sun on tehtävä sitä niin kauan, että oireita ei ole ja vielä senkin jälkeen. Käytä sykemittaria, ettet innostu tekemään ylimääräisiä. Urheilun lopettaminen tulee olemaan ihan helvetin vaikeaa. Pahimmillaan näkee otsikoissa, mitä entisille urheilijoille uran jälkeen tapahtuu.

Heitä se VHH helvettiin. Syö monipuolisesti ja riittävästi sekä unohda ajatukset urheilusta, urheilijan ulkonäöstä ja ns. "terveellisestä" elämästä. Ala tavalliseksi ja unohda suorittaminen. Suorittaminen ja suorittamisen ihailu meidänkaltaisia ajaa typeriin tekoihin urheilussa. Tuo vhh saattaa vain pahentaa tilannettasi.

Kannattaa ymmärtää, että et tällä hetkellä kehity mihinkään ja ajat vaan itseäsi syvemmälle suohon. Jos et tee asioihin muutoksia niin tilanne vain pahenee ja pahimmillaan käy niin kuin meille monelle muulle, että kovat liikuntasuoritukset, erityisesti kilpaurheilu ja ehkä jopa säännöllisempi harjoittelu jää loppuelämäksi pois.

Valitse siis jatkatko tavalla, jonka olet huomannut huonoksi vai annat itsellesi vihdoin ja viimein periksi sekä alat miettiä, miten aiot jatkaa eteenpäin. Ala miettiä, onko tämä hetki tärkeämpi kuin se, mitä on viiden tai kymmenen vuoden päästä. Jatkamalla samalla lailla se stoppi tulee varmasti eteen entistä pahempana, joten toivottavasti satsaat tulevaisuuteen ja siihen, että joku päivä vielä pystyt tatamilla pyörimään.

 

[Asser]

recovery

Ootko nyt varma ettet kärsi mistään muusta? Terveydentila on muuten ok, hormonitoiminta ja muuten. Nimittäin normaali ihminen ei mihinkään ylikuntoon 2 viikossa edes pääse, joten eiköhän taustalla sulla ole jotain muuta häikkää terveydessä, eikä mikään ylikunto.

Ei ole mittään somaattisia sairauksia, ravinto ja lepo kunnossa. Olen vain huono palautumaan. Kyllä yltiöpäisellä treenilla saa jo viikossa ittensä ylirasitustilaan ja jos liiallista harjoittelua aina jatketään ilman riittävää lepoa niin rasitustila tuppaa kroonistumaan, tämä on omakohtaisesti koettu.

 

[jesc]

Terveppä taas kaikille,

Vähän tilanne päivitystä tähän väliin.
Elikkä tämän viikon olen ollut täysin treenaamatta, eikä muutoksia olotilassa pahemmin ole ollut.
Tämä nyt ei tullut mitenkään yllätyksenä.
Tänään kävin myös urheilulääkärin juttusilla ja sellainen tunne jäi, että hän todella ymmärsi tilanteeni ja otti hyvin siihen myös kantaa. Kerroin hänelle edellisessä viestissä mainitsemistani oireista ja hän sanoi, että oireet ovat kuin suoraan ylikunnon oppikirjasta. Hän siis piti ylikuntoa erittäin todennäköisenä vaihtoehtona. Tietenkin hän myös määräsi minut verikokeisiin sekä EKG-mittaukseen. Testit otetaan ensi viikolla. Testotasojen mittaamista hän ei pitänyt kovin tärkeänä, koska vertailupohjaa näihin ei ole, ja urheilijoilla tasot voivat kuulemma vaihdella hyvin paljon.

Kuten Moksu edellä mainitsikin niin myös hänen mielestään VHH:n voi vetää vessanpöntöstä alas ja lisätä hiilareita reilusti ruokavalioon. Näin myös olen tällä viikolla tehnyt.
Aiemmin vaa’alla on tullut käytyä oikeestaan joka aamu, mutta nyt päätin heittää vaa’an kaappiin ja lakata murehtimasta mahdollisesta painon noususta. Saisi ainakin sen stressin pois.

Kuten täällä on useaan otteeseen todettu myös lääkärin mielestä puntin, kahvakuulan, crossfitin ja kaiken rasittavan voi jättää joksikin aikaa pois ohjelmasta. Hänen mielestään kuitenkaan totaalilepoa ei kannata pitää vaan tehdä juuri kevyttä kävelyä/hölkkää. Hän sanoi, että urheilu pitää nyt alkuun tehdä ”vain” 60% teholla. Hän sanoi viitearvojen mukaan tämän olevan minulle maksimissaan 160 sykkeellä. Mielestäni tämä on aika hemmetin paljon. Mitä olette mieltä?

Ortostaattista sykettä olen taas muutamana päivänä seurannut ja se on heittänyt todella paljon.
Eilen illalla sykkeiden erotus oli n.4 ja tänään aamulla taas taisi olla yli 30. Kuten täälläkin niin myös hän sanoi, että vertailukohtaa pitäisi olla ennen ylikunto tilaa, jotta johtopäätöksiä voisi tehdä.

No nyt mennään sitten olotilan mukaan ja aloitetaan liikkuminen kevyellä kävelyllä kun siltä alkaa tuntumaan.
Viikon päästä olisi tiedossa etelänreissu, mikä kyllä tulee aivan unelma väliin. Ehkäpä siellä saan ajatuksen pois urheilusta edes hetkeksi.
Tällä hetkellä tilanne ei tunnu mitenkään ylivoimaisen pahalle, mutta teidän kokemuksia lukemalla pitkä matka on vielä edessä. Uskon kuitenkin, että jos pystyn olemaan stressaamatta urheilusta sekä pitämään pääni tasapainossa tullaan tästä ojasta kipuamaan vielä pois. Toivottavasti mahdollisimman nopeasti. Toivoa en siis ole menettänyt.

Näin siis täällä tällä kertaa. Katsellaan tilannetta uudestaan kun labrakokeet on saatu ja lomaviikko pidetty

 

[AHD]

Hienoa! tuosta se lähtee. Mielestäni rento, turhaa negatiivista pohdiskelematon, positiivinen asenne ja lehmämäinen annos kärsivällisyyttä on kaiken avain tästä selviämiseen. Itsellä jos pääkoppa olisi pysynyt kasassa olisi ylikunto selätetty jo kaksi vuotta sitten. Tuo syketaso kuulostaa kyllä todella reilulta. Itse pysyttelisin ihan max. 140.

Helsingin urheilulääkäriaseman lekureiden ja urheilufysiologin mielestä ortostaattinen mittaus on karkeahko mittaustapa ylikunnon selvittämiseen / seuraamiseen. Tarkempaa tietoa saa spiroergometrian avulla kun otetaan esim. laktaatit. Kotikonstina tuo on kyllä mielestäni ehdoton ja antaa hyvää tietoa kropan tilasta.

 

[Moksu]

Terveppä taas kaikille,

Vähän tilanne päivitystä tähän väliin.

Aivan loistavalta kuulostaa toimenpiteiden suhteen! Nyt kun pyrit vaan keskittymään siihen hieman kauempana siintävään aikaan, jolloin ylikunto on selätetty, niin uskoisin, että selviät ilman hirvittäviä takapakkeja tuosta ylikuntopaskasta ja koko homma ei pääse menemään korvien väliin.

Tuo 160 syke kuulostaa mun mielestä todella korkealta, enkä kävelyä nopeampaa harjoittelua tekisi, niin se syke pysyy kontrollissa.

Oikein tehty myös tuon puntarin suhteen ja yleensäkin kaikki seuranta, mittailu, yms. sais olla nyt pannassa, jotta ne eivät aiheuta edes alitajunnallista stressiä.

Ei muutaku rauhallisin ja hyvin mielin toipumisen suuntaan. Jos joku ihmettelee sun reenaamattomuutta, niin suosittelen vaan sanomaan: "Mulle tuli paha mieli." :D

 

[veke.ku_88]

oho. palstallehan on tullu paljon asiaa ja uusia kokemuksia lyhyessä ajassa! joo oireet mitä kerrotte kuulostaa todella tutulta. jesc.n kertoma kyvyttömyys rentoutua onniin tuttua! kortisolit on itselläkin varmaan ihan pilvissä. tuo asia että urheilulääkäri helenius ei perusta paljoa ortostaattisesta tai first beatista on jokseenki ymmärrettävää. ortostaattinen on niin yksilöllinen ja tosi herkkä erilaisille muuttujille ja mitä first beatiin tulee niin ulkoinen stressi herkästi muuttaa tuloksia.Omasta mielestä kaikista paras ehkä on kuitenkin rasituskoe (vaikka kallis onkin n.300€) senkö tekee ja puolen vuoden välein uudestaan niin pitkään ku on tarvis niin siitä saa kyllä aika kattavaa kuvaa. voin suositella helsingin urheilulääkäriasemaa lämpimästi. sielä itseasiassa kokenut hoitaja jyrki aho vaikuttaa todella asiantuntevalta (tuntuu että osaa tulkita tuloksia jopa paremmin ku lääkärit) ja antaa kattavan analyysin hermoston tilasta, muutoksista ja ohjeistaa palauttelussa.

itse tosiaan suoritin rasituskokeen ja kiva oli huomata et kunto oli parempi ko puol vuotta sitten vaikka kevyttä aerobista tullu vaan tehtyä. verenpainereaktio rasituksessa oli edelleen vaimea. sillon oireilun alettua sydäntutkimuksissa tehtiin kliininenrasituskoe ja paineet nousivat lineaarisesti rasituksen mukana siten että yläpaine oli lopussa 198. nyt paineet ei nouse yli 150 missään vaiheessa rasituskoetta. ja kyllä sen tuntee ettei suurta parannusta ole tapahtunut. "Hauskinta" on huomata aina kovan rasituksen jälkeen että kroppa kiittää kurkkukivulla tms infektiolla. ja aina kun on joku infektio valtaa elimistön, laskee se valmiiksi väsynyttä yleistilaa entisestään ja olo täysin burn out.

mulle tosiaan lääkäri heitti ilmoille ehdotuksen testosteronin käytöstä elimistön palauttamiseen. . nyt otettiin kortisoli ja vapaa testo verikokeet. ens viikolla saan tulokset. ylikuormittuneilla kortisolit on koholla ja testot alentunu, mutta sitä onko ne viitealueella jäädään mielenkiinnolla odottamaan.

teston käytöstä ylikunnon hoidossa on puhuttu aikasemminkin mutta puhutaanpa lisää. se että suomessa se ei ainakaan mikään normikäytäntö ole (jenkeissä kai käytetään joissain tapauksissa?) on toisaalta ihan ymmärrettävää tietäen aineen mahdolliset haittavaikutukset. taas vaikeammissa tapauksissa olen miettinyt että kumpi on pahempi:
A: antaa urheilijan kärsiä vaikeista oireista jopa vuosikausia. lisäksi jatkuvan stressitilan tiedetään aiheuttavan elimistön mekanismeissä pysyviä muutoksia, psyykkisistä puhumattakaan. B: hoitaa lääkärin valvonnassa järkevillä ja "terveillä" testomäärillä elimistöä ja kiihdyttää siten merkittävästi kokonaisvaltaista palautumista


Täytyy kyllä myöntää että ei ole kyllä todellakaan tarkkaa tietoa miten testosteronin käyttö oikeasti vaikuttaa. poistaahan se ylikunnon? mutta millä vauhdilla elimistön oma testotuotanto palautuu. jos (jo varmaan kaikki maailman ylikuntoa koskevat tutkimustulokset opiskellut :D ) Moksu voisi kertoa onko tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta esim.jenkeistä . itsellä puhdasta mutuilua