Pienten lasten ISIEN ketju!

[J.Jake]

neuvostoliitto postasi 10:44 joten tuskin oli kyseessä kauhajoki? Ja jos oli niin melkoinen spesialisti meillä täällä.

Uskon että linkissä yritettiin linkittää molarin lapsen kuolemaa, sehän putosi 4v ikäisenä parvekkeelta ja sinänsäkin sopii threadiin "pienten lasten isien ketju". Kohtalon ivaa että 3 minuuttia postauksen jälkeen kauhajoella tapahtui aivan toisenlainen tragedia.

Ok. Klikkasin ja sanoi eteil linkki toimi, näytti sitten tuoreita otsikoita joissa ei, yllätten, muuta ollutkaan.

 

[Tytteli]

Laitan tänne tämän linkin näistä myrkyllisistä leluista, meillä näytti aika monella lapsella olevan näitä töissä... http://www.rkioski.fi/Takaisinveto.274.0.html

 

[Hansen]

Laitan tänne tämän linkin näistä myrkyllisistä leluista, meillä näytti aika monella lapsella olevan näitä töissä... http://www.rkioski.fi/Takaisinveto.274.0.html

Ei hemmetti. Noita on varmaan sata miljoonaa kpl liikkeellä. Meilläkin tursuaa joka hyllyllä.

 

[Heikki722]

"Ftalaatti on EU-direktiivien mukaan kielletty aine, mutta sallittu esimerkiksi Kanadassa."

"Kansanterveyslaitoksen asiantuntijan mukaan ftalaateista tässä mittakaavassa ei synny akuuttia myrkytystä, vaan altistuksen pitää olla pitkäaikaista, jotta haittoja syntyy. Tilapäinen lelunkäsittely ei tuo vaaraa."

Meidän pojan "mopsi" pysyy ikkunalaudalla.

Hössönhössön.

 

[Neuvostoliitto]

Nyt kun tuon lukaisee läpi niin herää kyllä mieleen ajatus että "sitä saa mitä tilaa". Helvetti ei pysty käsittämään kuka jättää edes ikkunan auki korkealla kerrostalossa josta leikkivät lapset voivat tippua ulos.

Itse en uskalla oikein pitää edes ranskalaisen parvekkeen ovea auki jos en ole vieressä vahtimassa, koska en luota että metallikalterit kestävät paksuilla pulteilla seinässä.
No, olen ehkä vähän ylivarovainen, mutta kai se on parempi niin päin.

Ei tuossa mainita, että ikkuna olisi ollut auki. Ja en yhtään ihmettele jos 4-vuotias saisi auki venäläisen kerrostalon ikkunan. Tuskin siellä mitään stoppareita on ollut.

 

[miccomacho]

Näyttäs olevan meilläkin tuollainen R-kioskilta ostettu piski.
Kai sen vois palauttaa. Kiitos vaan Tyttelille tiedotuksesta.

 

[J.Jake]

Ei tuossa mainita, että ikkuna olisi ollut auki. Ja en yhtään ihmettele jos 4-vuotias saisi auki venäläisen kerrostalon ikkunan. Tuskin siellä mitään stoppareita on ollut.

Muistaisin lukeneeni että oli just lapsiperheille suunniteltuja taloja. Ja että hyttys/ötökkäverho oli repeytynyt ja siitä pääsi putomaan. Korkeissa taloissa taitaa ikkunat usein alkaa ihan lattiasta mikä ei tietysti ole snadien kanssa parasta, hienoja kylläkin...

Olikohan muuten että 5000(!) asukkaan vai peräti asunnon talo?

 

[Anonymity]

Kun olen joskus keskustellut pienten lasten äitien kanssa, niin olen ymmärtänyt, että osa heistä (eivät tietenkään kaikki) ovat ihan loppuunpalaneita esim. yövalvomisien, kodin ylläpidon yms. tähden ja varsinkin, jos he ovat kotiäiteinä. Osa näistä äideistä selittää näillä asioilla sitä, etteivät he enää jaksa käydä liikkumassa eivätkä pitää itsestään ulkoisesti niin hyvää huolta. Välillä tuntuu siltä, että jos he saavat omaa vapaa-aikaa, niin silloinkin he lähinnä toivovat mielummin pääsevänsä nukkumaan kuin esim. tapaamaan ystäviään tai menemään harrastuksiinsa.

En kuitenkaan ole ikinä kuullut, että isät olisivat näin loppu tai että he pahemmin kieltäytyisivät lähtemästä tapaamaan ystäviään tai harrastuksiinsa, jos siihen tulee mahdollisuus. En sitten tiedä, miten on koti-isien laita. Onko heillä samanlaista loppuunpalamista kuin kotiäideillä?

Tämän takia aloin miettimään, että miksi asiat kenties ovat näin? Eivätkö isät annan äidille tarpeeksi omaa vapaata, eivätkö äidit halua lähteä koska eivät luota isän tai jonkun muun lastenhoitotaitoihin vai ovatko äidit vaan niin loppu, ettei mikään enää kiinnosta? Voiko kyse olla siitä, että jotkut äidit pyrkivät olemaan täydellisiä ja perheensä eteen niin uhrautuvia, että he eivät enää jaksa?

Ymmärrän kyllä, että äidit, perhetilanteet, lapset (esim. huonosti nukkuvat/sairaat) ja puolisot ovat erilaisia. Tämän ei ole tarkoitus olla yleistys.

 

[harde20]

Kyllä itellä ainakin on välillä just tuota aamuheräämisen/kodinhoidon takia aiheutuvaa väsymystä josta tulee sellainen noidankehä että ei oikeen jaksa tehä mitään ja kun lapsi nukkuu niin itekin tulee nukuttua että on lapsen herättyä itsekin valmiina seuraavaan koitkokseen. Omaa aikaa on oikeastaan vain illalla klo 19-20 jälkeen kun poika menee nukkumaan ja sekin menee suurilta osin WOWin ääressä :D

 

[Timba79]

Kun olen joskus keskustellut pienten lasten äitien kanssa, niin olen ymmärtänyt, että osa heistä (eivät tietenkään kaikki) ovat ihan loppuunpalaneita esim. yövalvomisien, kodin ylläpidon yms. tähden ja varsinkin, jos he ovat kotiäiteinä. Osa näistä äideistä selittää näillä asioilla sitä, etteivät he enää jaksa käydä liikkumassa eivätkä pitää itsestään ulkoisesti niin hyvää huolta. Välillä tuntuu siltä, että jos he saavat omaa vapaa-aikaa, niin silloinkin he lähinnä toivovat mielummin pääsevänsä nukkumaan kuin esim. tapaamaan ystäviään tai menemään harrastuksiinsa.

En kuitenkaan ole ikinä kuullut, että isät olisivat näin loppu tai että he pahemmin kieltäytyisivät lähtemästä tapaamaan ystäviään tai harrastuksiinsa, jos siihen tulee mahdollisuus. En sitten tiedä, miten on koti-isien laita. Onko heillä samanlaista loppuunpalamista kuin kotiäideillä?

Tämän takia aloin miettimään, että miksi asiat kenties ovat näin? Eivätkö isät annan äidille tarpeeksi omaa vapaata, eivätkö äidit halua lähteä koska eivät luota isän tai jonkun muun lastenhoitotaitoihin vai ovatko äidit vaan niin loppu, ettei mikään enää kiinnosta? Voiko kyse olla siitä, että jotkut äidit pyrkivät olemaan täydellisiä ja perheensä eteen niin uhrautuvia, että he eivät enää jaksa?

Ymmärrän kyllä, että äidit, perhetilanteet, lapset (esim. huonosti nukkuvat/sairaat) ja puolisot ovat erilaisia. Tämän ei ole tarkoitus olla yleistys.

Mielenkiintoinen juttu joka on meilläkin ollut tapetilla. Ja yöheräämisissä on meillä se ongelma, että poika kun ei sitä pulloa ole huolinut ja isän on paha imettää, niin eipä ole vaihtoehtoja kuka yöllä on herännyt. Tosin nuorempi nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, joten herään kyllä itsekin 4/5:stä kun poika herää ja vaihdan vaipat jos ne tarvii yöllä vaihtaa.

Mä ymmärrän meillä että vaimo on väsynyt. Mutta tuntuu (ehkä nyt yleistän) että naiset ei ymmärrä, että töissä käyvä mies on yhtälailla väsynyt! Yöunet jaa yhtälailla vähemmälle, illat menee ennemminkin lasten kanssa leikkiessä kun levätessä ja jos se työ on vielä fyysinen, niin kyllä siinä on koetuksella molemmat. Jotenkin vain tuntuu, että naisen väsymys on sallittua, mutta miehen ei. Ehkä olen väärässä?

Nyt ei sitten tuo meidän nuorempi kasva riittävästi, vain 200g tullut painoa viimesen vajaan kuukauden aikana. Parin viikon päästä etsitään syitä lääkärin kera. Kaikkea mielenkiintosta neuvolasta taas tuli, kuten että nuo yöheräämiset vaikuttaa kasvuun? Mä en ymmärrä miten, ehkä täällä joku osaa selittää. Itse olen sitä mieltä, että se vaan syö liian vähän, mutta mites pakotat 7 kuukauden ikäsen syömään enemmän? Eikä tuo meidän vanhempikaan mikään possu ole ikinä ollut, laiha sekin on vaikka syö ihan törkeesti mun mielestä! Välillä meinaa pää mennä sekasin näiden juttujen kanssa.

 

[Timba79]

Kyllä itellä ainakin on välillä just tuota aamuheräämisen/kodinhoidon takia aiheutuvaa väsymystä josta tulee sellainen noidankehä että ei oikeen jaksa tehä mitään ja kun lapsi nukkuu niin itekin tulee nukuttua että on lapsen herättyä itsekin valmiina seuraavaan koitkokseen. Omaa aikaa on oikeastaan vain illalla klo 19-20 jälkeen kun poika menee nukkumaan ja sekin menee suurilta osin WOWin ääressä :D

Ja yksi juttu mitä en ymmärrä on se, että miksein niistä kotitöistä voi tinkiä ja levätä enemmän? Ei kaikkien paikkojen tartte olla niin tiptop jos väsyttää.

Mutta tuo oman ajan antaminen on tärkeetä. Kun lapsi alkaa olemaan rinnalla harvemmin, niin se emäntä pitää pakottaa sieltä kotoa veke jos ei muuten lähde!

 

[hookoo]

Tämän takia aloin miettimään, että miksi asiat kenties ovat näin? Eivätkö isät annan äidille tarpeeksi omaa vapaata, eivätkö äidit halua lähteä koska eivät luota isän tai jonkun muun lastenhoitotaitoihin vai ovatko äidit vaan niin loppu, ettei mikään enää kiinnosta? Voiko kyse olla siitä, että jotkut äidit pyrkivät olemaan täydellisiä ja perheensä eteen niin uhrautuvia, että he eivät enää jaksa?

Meillä vaimo on herännyt lähes aina öisin ja siitä suuri kiitos. Vastapainona pojan kanssa sallitaan vaimolle/äidille mahdollisimman paljon omaa aikaa mm. kuntosalikäynnit iltaisin ja myös satunnaisia kokonaisia vapaita viikonloppuja ja leffailtoja yhdessä+erikseen. Esimerkikkinä nyt lokakuussa lennän pojan kanssa pohjanmaalle niin äiti saa kokonaisen vapaan viikonlopun, samanmoisia on tiedossa pitkällekin ajanjaksolle mm. omaa lomaa wienissä viikonloppu jne. Ei semmosia ole pyydetty, mutta niitä toki suodaan. Selväähän se on että jokainen tarvitsee rauhaa ja lepoakin. Kaiken vastapainona isän ja pojan väli kehkeytyy paremmaksi+vahvemmaksi.

Yleistä tilannetta on vaikea kuvitella, mutta yllättävän monella mies hoitaa talouden ja nainen lapset. Siitä ei kaikissa tapauksissa edes jousteta tippaakaan. Hoitaa toimeentulon tai ei, niin hoitovastuu kuuluu molemmille ja yhteiseen hiileen kannattaa puhaltaa. Selväähän se on että kokonaisuus on vain niin vahva kuin sen heikoin osa.

EDIT: Imeväisikäisten kohdalla isät ovat usein varsin voimattomia auttamaan, paitsi kotityöt voi aina tehdä.

 

[Anonymity]

Mä vielä lainaan itseäni, eli nämä kysymykset ovat niitä, jotka minua kiinnostavat erityisesti eniten:

En kuitenkaan ole ikinä kuullut, että isät olisivat näin loppu tai että he pahemmin kieltäytyisivät lähtemästä tapaamaan ystäviään tai harrastuksiinsa, jos siihen tulee mahdollisuus. En sitten tiedä, miten on koti-isien laita. Onko heillä samanlaista loppuunpalamista kuin kotiäideillä?

Oletteko te isät joskus näin loppu tai oletteko te kuulleet, että jotkut muut isät ovat olleet?

Elättekö nyt tai oletteko joskus eläneet ajanjakson, jolloin ette jaksa pitää itsestänne huolta ettekä tavata ystäviänne tai mennä harrastuksiin lapsen/lapsien takia?

Tuo huolenpitäminen itsestä ei tietenkään näy niin helposti miehissä, koska miehet eivät meikkaa ja hiuksiakaan ei tarvitse sen kummemmin laittaa.


Nämä naiset, joita tarkoitan, ovat sellaisia, jotka valitsevat hiusmallinkin sen mukaan, ettei niitä tarvitse sen kummemmin kauheasti itse laittaa (niitä voi pitää kiinni) tai että niidentakia ei tarvitse kauheasti käydä kampaajalla. Tuo kampaajallakäymisasia voi johtua myös siitä,e ttei ole kauhean paljon varaa käydä kampaajalla, jos on normaalia pienemmät tulot.

Samat naiset alkavat kulkemaan suht säännöllisesti helpoissa vermeissä ulkona (ihan luontevaa, jos käy puistoissa) crockseissa eivätkä enää kiinnitä pukeutumiseensa niin paljon huomiota eivätkä ehkä enää juurikaan meikkaa.

Ja tässä ei ole tarkoitus missään nimessä syyllistää äitejä, vaan kirjoitan tähän niitä merkkejä, joita olen havainnut loppuunpalaneissa äideissä.

 

[IvanB]

Ja yksi juttu mitä en ymmärrä on se, että miksein niistä kotitöistä voi tinkiä ja levätä enemmän? Ei kaikkien paikkojen tartte olla niin tiptop jos väsyttää.

Meillä tulee kodin siisteydestä sanomista jos isi hoitaa lapsia. Isi keskittyy lapsiin ei kodin siisteyteen Vaimo pystyy hoitamaan lapset sekä kodin siisteyden, mutta sitten se aina välillä valittaa kun väsyttää ja ei ole omaa aikaa.

Anonymityn kysymyksiin.

Oletteko te isät joskus näin loppu tai oletteko te kuulleet, että jotkut muut isät ovat olleet?

En ole ollut nniin loppu ettei mitään jaksaisi. En ole kullut että kukaan tuttavistanikaan olisi ollut.

Elättekö nyt tai oletteko joskus eläneet ajanjakson, jolloin ette jaksa pitää itsestänne huolta ettekä tavata ystäviänne tai mennä harrastuksiin lapsen/lapsien takia?

Kyllä sitä itsestään jaksaa pitää huolta. Liikuntaan käytettyä aikaa on vähän vähennetty, mutta muuten mennään suht samanlailla kuin ennen lapsia.

 

[Kuki]

Meillä oli lasten vauva-aikana poikki niin äiti kuin isäkin. Mies heräili öisin poikien kitinään ja yritti jeesatakin, vaikka olimme kyllä päättäneet, että se joka on kotona, hoitaa yöheräilyt. Iltaisin käytiin salilla vuorotellen, eikä mies tainnut muissa illanvietoissa käydä kuin jossain pakollisissa duunijutuissa. Vaan eipä kuulemma olis jaksanutkaan.

Itse kyllä olen ollut aika väsynyt kun kotona oli kaksi vaippaikäistä, mutta siltikin olen saanut itseni kammetuksi salille tai muualle ihmisten ilmoille. Pelkkä kauppareissu yksin oli luksusta ja ihanaa :D

 

[jambo]

Oletteko te isät joskus näin loppu tai oletteko te kuulleet, että jotkut muut isät ovat olleet?

Elättekö nyt tai oletteko joskus eläneet ajanjakson, jolloin ette jaksa pitää itsestänne huolta ettekä tavata ystäviänne tai mennä harrastuksiin lapsen/lapsien takia?

Todellakin on kokemusta väsymyksestä ja loppuun palamisesta. Ensimmäiset 6 kk lasten syntymän (3 kpl kerralla) jälkeen oli tietyllä tapaa synkintä aikaa elämässäni. Kerrottavaa olis niin paljon että sitä ei oikein vieläkään pysty jäsentelemään. Jotenkin sen hetkiseen mielentilaan voi päästä kun kuvitelee miltä tuntuu valvoa lähes kaikki yöt 6 kk ajan vuoden pimeimpänä ajanjaksona, harrastaa ei kerkiä eikä jaksaisikaan, pisin matka oven ulkopuolelle on kerran viikossa postilaatikolle. Kaikki energia meni selviytymiseen arjesta.

 

[kopsis]

...sen hetkiseen mielentilaan voi päästä kun kuvitelee miltä tuntuu valvoa lähes kaikki yöt 6 kk ajan vuoden pimeimpänä ajanjaksona...

Huh - ei varmasti ollut helppoa...mutta selvisit silti, hyvä niin :thumbs:

 

[Timba79]

Meillä tulee kodin siisteydestä sanomista jos isi hoitaa lapsia. Isi keskittyy lapsiin ei kodin siisteyteen Vaimo pystyy hoitamaan lapset sekä kodin siisteyden, mutta sitten se aina välillä valittaa kun väsyttää ja ei ole omaa aikaa.

Toi on niin totta! Itsekin haluan keskittyä leikkimään lasten kanssa silloin kun sen aika on, enkä mopata mitään vidun lattioita. Ja jotenkin se lasten mukaan otto kodin askareisiin käy vaimolta luonnostaa, itseltä taas ei niinkään. Samaa sanoneet samassa tilanteessa olevat kaveritkin. Naiselta tuo kaikki käy jotenkin luonnostaan ja mies joutuu opettelemalla opettelemaan kaikki. ;)

No meillä alkaa nuo pojat jo viihtymään keskenään aika hyvin, eli kuhan on kuulo ja näköetäisyydellä, niin voi pikkuhiljaa jo oikeasti tehdä muutakin. Vuoden päästä leikkivät jo todennäköisesti omassa huoneessaan ja riittää tuo kuuloetäisyys hyvin pitkälle.

On sitä itsekin joutunut esim. salillakäyntiä vähentämään. Ennen lapsia kävin yleensä neljä, jopa viisi kertaa ja nyt olen pari vuotta käynyt kolmesti. Teen vain vähän enemmän kerralla, joten eipä tota missään huomaa. Ja tossa mun salilla (Jyväskylän Elixia) on se hiton hyvä puoli, että sinne saa kahdesti viikossa lapset mukaan ja siellä on ihan lastenhoitajat sitä varten. Nyt kun nuoremmankin voi sinne ottaa, niin pääseepä vaimo sitten omiin juttuihinsa jos ei itse silloin salille mene. Meilläkin mä reenaan punttia, joten ihan sama mihin aikaa käy ja vaimo käy pääsääntöisesti ohjatuilla tunneilla, jotka on iltasin. Eli tällaisina päivinä käyn itse heti töiden jälkeen ja käyn sitten kaupassa taikka vaimo lähtee kauppaan ja salille. Eli tehdään vahdinvaihto kotona. Lauantaisin tulee käytyä aamusta ja silloin otan molemmat pojat mukaan.

 

[Misanthrop]

Toi on niin totta! Itsekin haluan keskittyä leikkimään lasten kanssa silloin kun sen aika on, enkä mopata mitään vidun lattioita. Ja jotenkin se lasten mukaan otto kodin askareisiin käy vaimolta luonnostaa, itseltä taas ei niinkään. Samaa sanoneet samassa tilanteessa olevat kaveritkin. Naiselta tuo kaikki käy jotenkin luonnostaan ja mies joutuu opettelemalla opettelemaan kaikki. ;)

Meillä on tuo asia jostain syystä hieman toisin. Silloin kun ollaan pojan kanssa kahdestaan kotosalla (kuten esim. koko kuluva viikko), kotitöitä; siivousta, tiskausta jne. tulee tehtyä ohimennen muun toiminnan ohella. Vaimolla on enempi sellainen tapa, että johonkin helvetin siivousprojektiin ryhdytään, eli toiminta edellyttää huolellista suunnittelua ja psyykkausta jo ajoissa etukäteen. Itse siivouksen aikana onkin muun perheen parasta pysytellä poissa kotoa. :curs:

Nyt otetaan lunkisti; välillä jää tiskialtaaseen paskaisia lautasia, mutta kyllä ne sieltä melko nopeasti siirtyvät myös pesuun. Varmaa on ainakin se, että mutsin palatessa kotona on siistimpää kuin tämän lähtiessä. :hyvä:

 

[Huppe]

Oletteko te isät joskus näin loppu tai oletteko te kuulleet, että jotkut muut isät ovat olleet?

Elättekö nyt tai oletteko joskus eläneet ajanjakson, jolloin ette jaksa pitää itsestänne huolta ettekä tavata ystäviänne tai mennä harrastuksiin lapsen/lapsien takia?

Todellakin on kokemusta väsymyksestä ja loppuun palamisesta. Ensimmäiset 6 kk lasten syntymän (3 kpl kerralla) jälkeen oli tietyllä tapaa synkintä aikaa elämässäni. Kerrottavaa olis niin paljon että sitä ei oikein vieläkään pysty jäsentelemään. Jotenkin sen hetkiseen mielentilaan voi päästä kun kuvitelee miltä tuntuu valvoa lähes kaikki yöt 6 kk ajan vuoden pimeimpänä ajanjaksona, harrastaa ei kerkiä eikä jaksaisikaan, pisin matka oven ulkopuolelle on kerran viikossa postilaatikolle. Kaikki energia meni selviytymiseen arjesta.

Aika karua varmasti. Hienoa että olet selvinnyt tuosta(?). Voitko kertoa milloin nuo lapset syntyivät, eli kuinka kauan tuosta on aikaa? Jotenkin muistelen että joku pakkiksella kertoi joskus kolmoset saaneensa, en vain muista milloin.