Pienten lasten ISIEN ketju!

[karuotsa]

Millä helvetillä lapsen saa pysymään sängyssä, saatana!?

Oppi nukahtamaan puoli vuotta sitten hirveiden taistelujen jälkeen niin, että nousi kerran tai kaksi kun oli nukkumaan laitettu, mutta nyt on sisaruksen syntymän jälkeen ollut tilanne se, että joka saatanan ilta menee tunti, että lapsi nukahtaa.

Ikää on 2,5 vuotta. Se ravaa ulos huoneesta kymmeniä kertoja, varmaan kerran minuutissa. Tässä oli perheenlisäyksen päälle vielä muutto joten pienelle ihmiselle paljon on tapahtunut, mutta kohta menee isältäkin hermot.

Lapsi on äärettömän itsepäinen ja pitkäjänteinenkin joissain asioissa, kuten tässä, mutta aina nuo ominaisuudet ei ole hyväksi. Aikanaan 1,5 vuoden iässä se nousi oikeasti yhtenäkin iltana noin 300 kertaa ylös sängystä. Eli 6 kk meni opettamiseen.

Nyt vaan ei ole tullut 6 kuukaudessa mitään tuloksia. On kokeiltu hyvällä ja pahalla. Se ei auta yhtään, että se viedään takaisin sänkyyn, sitä on testattu nyt ihan tarpeeksi kauan. Kunnolla komentaminen ei auta, sitten se itkee ja kömpii ylös.

Rutiinit on selkeät, iltapala, iltatoimet, kirjan lukeminen, laulut ja sitten pitäisi alkaa nukkumaan.

 

[kopsis]

Rutiinit on selkeät, iltapala, iltatoimet, kirjan lukeminen, laulut ja sitten pitäisi alkaa nukkumaan.

Mihin aikaan yleensä herää aamulla/nukkuuko päikkärit/mihin aikaan menee sänkyyn ja kuinka kauan iltasadut etc. kestää?

Meillä oli kundin (7/05) kanssa vähän samanlaisia ongelmia, mutta kun jätettiin suosiolla päikkärit veke puolisen vuotta sitten, niin pienen "kikkailun" jälkeen alkoi helpottamaan. Aamulla heräs joskus vähän ennen kasia, illalla oli tietty väsyny ku piru itte - mutta aika hyvin (muutamassa viikossa) tottui rytmiin.

Nykyään on päiväkodissa, aamulla herääminen vaihtelee...jos mä vien, niin herätys seiskalta - jos vaimo vie, niin heräilee omia aikojaan kasin maissa. Iltapala/-pesut siinä puoli kahdeksasta alkaen, iltasatu vähän yli kasin (kesto vaihtelee yleensä lukijan vireystilasta riippuen, 5-30 minsaa ) ja sitten yövalo päälle, hyvät yöt ja pää tyynyyn.

Jos menee lähemmäs ysiä, niin saattaa jollotella omiaan puolikin tuntia, muttei kyllä tule (enää) sängystä ylös. Yleensä nukahtaa helpommin, mitä lähempänä kasia pää on tyynyssä!

Eli lonkalta heittäisin, että kannattais kokeilla ja vaihdella noita aikoja

Edit: niin, mekin muutettiin kolme kuukautta sitten uuteen kämppään ja kuukausi sen jälkeen meni päiväkotiin - kyllä tollanen sekottaa pienen miehen touhut hetkeksi!

 

[Red28]

Ensi kesäkuussa liityn joukkoonne ! :dance:

 

[Anonymity]

Ensi kesäkuussa liityn joukkoonne ! :dance:

Pitäisköhän tosta nyt onnitella...? ;)

Ei vaan... Onnea! Näytät selkeästi olevan kuitenkin iloinen asiasta. :haart:



(Itse tätä ketjua lukiessani muistan taas, miksi en ole ikinä erityisesti halunnut lapsia ja kokenut vauvakuumetta. Multa taitaa puuttua joku geeni)

 

[darker]

Lapsi on äärettömän itsepäinen ja pitkäjänteinenkin joissain asioissa, kuten tässä, mutta aina nuo ominaisuudet ei ole hyväksi. Aikanaan 1,5 vuoden iässä se nousi oikeasti yhtenäkin iltana noin 300 kertaa ylös sängystä. Eli 6 kk meni opettamiseen.

Nyt vaan ei ole tullut 6 kuukaudessa mitään tuloksia. On kokeiltu hyvällä ja pahalla. Se ei auta yhtään, että se viedään takaisin sänkyyn, sitä on testattu nyt ihan tarpeeksi kauan. Kunnolla komentaminen ei auta, sitten se itkee ja kömpii ylös.

Rutiinit on selkeät, iltapala, iltatoimet, kirjan lukeminen, laulut ja sitten pitäisi alkaa nukkumaan.

Meidän tytöllä (4v.) kesti myös aika kauan tottua omassa huoneessa nukkumiseen. Vaikka rutiinit olivat samat ja hermotkin pysyivät suurin piirtein kasassa, jouduttiin itsepäistä tapausta viemään takaisin sänkyyn pahimmillaan kahden tunnin ajan. Kertoja ei jaksettu enää laskea. En muista enää tarkkaan, mutta kyllä sitä 1-2kk kesti ennen kuin tyttö tottui kunnolla. Pahimman vaiheen jälkeen on ollut lukuisia n. kuukauden kausia, jolloin sama hermoja koetteleva ruljanssi on jatkunut. Iän myötä nukkumaanmeno on kuitenkin selkeästi helpottanut, ja viimeisin "iltakiukkuttelu" oli lähinnä vain tarkistelua, pitääkö linja. Pitää se.

Usein on myös taisteltu tytön päiväunista, ja jollain tapaa ne liittyvät yöuniin. Tällä hetkellä on kiikun kaakun, jaksaako neiti ilman päiväunia, sillä hän on aina herännyt aikaisin (6-7) riippumatta päikkäreistä tai nukkumaanmenoajasta. Ja ne kerrat koko elämänsä aikana, jolloin on nukkunut kahdeksaa pidemmälle, voi laskea suunnilleen kaksin käsin sormin. Pikkuveljellä (10kk) on selkeästi säännöllisempi ja rauhallisempi unirytmi.

Mikä sitten vaikutti lopulta meidän tytön unirytmiin, onkin vaikeampi kysymys... lienee monien tekijöiden summa. Siitä ei varmaankaan ole ollut haittaa, että päivärytmi on yritetty pitää mahdollisimman säännöllisenä; varmistettu, että lapset saavat tarpeeksi yhteistä aikaa molempien vanhempien kanssa; sovittu yhdessä perheenjäsenten kanssa pelisäännöt (ei tietysti toimi, jos lapsi on liian pieni ymmärtääkseen sopimuksia); palkittu ja kannustettu silloin, kun lapsi on toiminut oikein - tuollaisessa tilanteessa rangaistukset eivät oikein toimi; pidetty omasta ja kumppanin varaventtiileistä huolta; ja ehkä tärkeimpänä oltu sopivasti "välinpitämättömiä", sillä jos lapsi huomaa aikuisen reagoivan voimakkaasti antaen täten huomiota, peli on sillä erää menetetty, jos linja ei muutu.

Vähän varttuneemman lapsen kanssa voi myös yrittää (päivällä) keskustella tilanteesta, sieltä voi joskus paljastua esim. lasta pelottavia asioita. Lapsikin voi nimittäin tuntea olonsa neuvottomaksi ja voimattomaksi tilanteessa, joka toistuu ja jatkuu ja jatkuu.

 

[hookoo]

(Itse tätä ketjua lukiessani muistan taas, miksi en ole ikinä erityisesti halunnut lapsia ja kokenut vauvakuumetta. Multa taitaa puuttua joku geeni)

Ei mullakaan vauvakuumetta ollut, olin itseasiassa asennoitunut että lasta ei tule kun ei kauhean hyviä ehdokkaitakaa meinannu vastaan tulla (siis lapsirakkaita) ja ankara bodauskin (saattaa) haitata lastentekoa jossain määrin.

Nyt kun on tuo 1 nassikka ja vaimo mielisi tottakai toista niin mua sensijaan enemmänkin huolestuttaa/pelottaa meneekö kaikki sitten enää hyvin. Johtunee siitä että yksikin lapsi tuntui ihan luojan lahjalta ja toisen haluaminen/yrittäminen voisi vaikuttaa jo ahneudelta. Tyhmää tiedän mutta niin sen itse koen.

 

[rasvis]

Millä helvetillä lapsen saa pysymään sängyssä, saatana!?

Oppi nukahtamaan puoli vuotta sitten hirveiden taistelujen jälkeen niin, että nousi kerran tai kaksi kun oli nukkumaan laitettu, mutta nyt on sisaruksen syntymän jälkeen ollut tilanne se, että joka saatanan ilta menee tunti, että lapsi nukahtaa.

Ikää on 2,5 vuotta. Se ravaa ulos huoneesta kymmeniä kertoja, varmaan kerran minuutissa. Tässä oli perheenlisäyksen päälle vielä muutto joten pienelle ihmiselle paljon on tapahtunut, mutta kohta menee isältäkin hermot.

Lapsi on äärettömän itsepäinen ja pitkäjänteinenkin joissain asioissa, kuten tässä, mutta aina nuo ominaisuudet ei ole hyväksi. Aikanaan 1,5 vuoden iässä se nousi oikeasti yhtenäkin iltana noin 300 kertaa ylös sängystä. Eli 6 kk meni opettamiseen.

Nyt vaan ei ole tullut 6 kuukaudessa mitään tuloksia. On kokeiltu hyvällä ja pahalla. Se ei auta yhtään, että se viedään takaisin sänkyyn, sitä on testattu nyt ihan tarpeeksi kauan. Kunnolla komentaminen ei auta, sitten se itkee ja kömpii ylös.

Rutiinit on selkeät, iltapala, iltatoimet, kirjan lukeminen, laulut ja sitten pitäisi alkaa nukkumaan.

Jaksamista, tuo voi olla rankkaa. Tuon nukkumaanmenon kanssa on moni muukin hakannut päätään seinään. Onneksi siihen on olemassa ratkaisu. Hienoa että noi selkeät rutiinit on olemassa - tekee elämästä huomattavasti helpompaa. Nukkumaanmenossa ajoitus on lisäksi tärkeää, lapsen tulee olla tarpeeksi väsynyt nukkumaan, mutta ei liian väsynyt ettei mene pelkäksi kiukutteluksi.

Esittelen tässä yhden metodin, joka voi toimia tuon ikäiselle. Vaatii ennenkaikkea vanhempien yhteispeliä (molemmilla samat rutiinit ja samat säännöt )ja kärsivällisyyttä. Samoin kuin muissakin, tuloksia voi tulla päivässä, mutta yleensä kokeilua kannattaa jatkaa sen 7-14 päivää ennenkuin voi oikeasti sanoa että toimiko vai ei. Muista kertoa lapselle uudesta menetelmästä, selitä uudet säännöt hyvissa ajoin (samana päivänä), kertaa vielä illalla niin että lapsi varmasti ymmärtää ne.

Joskus tuo "tavallinen" sänkyynpalauttaminen ei toimi - vaikka kuinka olisi johdonmukainen, lapsi voi kokea saamansa vähäisenkin huomion palkitsevana. Ovensulkemistekniikka on yksi useammista samalla periaatteella toimivista joissa palkintoa (tässä siis huomiota) ei saa väärästä toiminnasta, vaan oikeasta.

Ovensulkemistekniikka:

• Kun lapsi tulee pois sängystä, ohjaa hänet takaisin omaan huoneeseensa ja käske mennä takaisin sänkyyn. Älä halaa, älä keskustele, älä jää perustelemaan ratkaisua tai järkeilemään lapsen kanssa, pidä kaikki kommunikaatio yksinkertaisena (keskustelut on hoidettu aikaisemmin, nyt säännöt on ne mitkä on).
• Älä mene huoneeseen vaan sulje ovi.
• Pidä ovi suljettuna 10s
• Avaa ovi; jos lapsi on sängyssä, kehu (älä mene huoneeseen), jätä ovi raolleen.
• Jos lapsi ei ole sängyssä, tai tulee uudestaan pois:
• Lapsi takaisin huoneeseen, käske mennä sänkyyn
• Ovi kiinni 10s pidemmäksi aikaa kuin edellisellä kerralla (max 60s).
• Toista

Päätä että jaksat viedä sen takaisin kerran useammin kuin se jaksaa tulla pois.

 

[Zelda]

Meillä ipana laitettiin omaan huoneeseen jo 6kk, tällöin ei eroahdistusta pitäisi tulla siitä. Tottunut jo sitten isompana olemaan omassa huoneessa (ainakin toivon mukaan). Alkoi nukkua paremmin heti kun laitettiin omaan huoneeseen ja jätettiin yöruokailut pois.

 

[Huppe]

Toi alko paskoa housuihinsa :wtf:
Monta kuukautta jo tehnyt potalle tarpeensa mutta nyt neljättä päivää vetää paskat suoraan housuun, pissihädästä osaa sanoa... Missä vika?!
Alkoi siis kun oltiin Suomessa käymässä ja siellä viimeisenä päivänä aloitti tuon touhun.

Suomen maitotuotteet muuten vetivät mahan veteläksi muutenkin. Kertaakaan ei mitään vatsaongelmia ole ollut ulkomailla asuessa (Thaimaa/Saksa)

 

[Neuvostoliitto]

Toi alko paskoa housuihinsa :wtf:
Monta kuukautta jo tehnyt potalle tarpeensa mutta nyt neljättä päivää vetää paskat suoraan housuun, pissihädästä osaa sanoa... Missä vika?!
Alkoi siis kun oltiin Suomessa käymässä ja siellä viimeisenä päivänä aloitti tuon touhun.

Suomen maitotuotteet muuten vetivät mahan veteläksi muutenkin. Kertaakaan ei mitään vatsaongelmia ole ollut ulkomailla asuessa (Thaimaa/Saksa)

Suomi on paska maa?:D

Vetikö reissussa normaalia enemmän maitotuotteita?
Vetikö reissussa normaalia enemmän maitoatuotteita suhteessa muuhun ruokaan?
Vetikö ennen ulkomailla asumista Suomessa paljon maitotuotteita?

Meidän ipanoilla on aina reissun tai vieraiden jälkeen sellainen normirytmiin siirtymävaihe jolloin ilmenee kaikkea normaalista poikkeavaa. Nytkin pienempi ollut ihan vitun rauhaton kun oli muutaman päivän enemmän hälinää. Normirytmistä ja ruokavaliosta poikkeaminen saattaa joskus aiheuttaa muutoksia lapsen ja suolen käyttäytymiseen. Uskon, että tuo housuun paskominen on ohimenevää ja normaalia, ei kannata tehdä siitä isompaa numeroa. Eikä ainakaan ottaa vaippaa uudelleen käyttöön. Eli ei tytössä mitään vikaa ole, lapset vaan on tuollaisia.

 

[rasvis]

Monta kuukautta jo tehnyt potalle tarpeensa mutta nyt neljättä päivää vetää paskat suoraan housuun, pissihädästä osaa sanoa... Missä vika?!

Toi taantuminen ei ole mitenkään hirveän epätavallista. Ymmärtääkseni aika usein tommoiseen liittyy joku isompi muutos elämässä (tarhaanmeno, uusi vauva, muutto tms), jonka seurauksena tapahtuu pientä taantumista jo opituissa jutuissa.

En nyt tiedä tarvitko neuvoja, mutta suututamisen uhallakin yritän

Itse juttelisin lapsen kanssa aiheesta. Sen jälkeen pitäisi taas vähän aikaa muistaa kysellä aina välillä että onko vessahätä. Jos tuo ei riitä niin kannattaisi harkita tarrataulua tai muuta palkintoa siitä kun kakka tulee sinne minne pitääkin. Vasta aivan viimeisenä keinona sitten vaippa takaisin :(

 

[jambo]

Aika karua varmasti. Hienoa että olet selvinnyt tuosta(?). Voitko kertoa milloin nuo lapset syntyivät, eli kuinka kauan tuosta on aikaa? Jotenkin muistelen että joku pakkiksella kertoi joskus kolmoset saaneensa, en vain muista milloin.

Joo, selvitty ollaan ja voin kertoa että tuo jälkeen ei työssä ja muussa elämässä ole enää stressannut oikeastaan mikään. Pahempaa aallonpohjaa en pysty kuvittelemaan. Jälkenpäin ajatellen meikäläisen olotila täytti kaikki masennuksen tuntomerkit. Ilman vaimon ja minun hyvää yhteistyötä ja onnellista avioliittoa tuosta ei olisi tullut mitään. Tietysti täytyy kiittää myös sukulaisia jotka auttoivat minkä jaksoivat. Lapset syntyivät 2004 syksyllä. Hyvin on jäänyt mieleen 2004 jouluaaton jälkeinen yö jolloin ensimmäistä kertaa kaikki ipanat nukkuivat edes kohtuullisesti syötyään ekoja kertoja vellit. Se oli todellista juhlaa. Hyvin on jäänyt mieleeni myös se tunne kun helmikuussa 2005 aloitin työt ja kävelin ulos autolle aamulla. Voi sitä vapauden tunnetta. Ja kun sai töissä rauhassa juoda híljaisuudessa aamukahvin ja lukea lehden :dance2:.

Kuukauden töissä olon jälkeen tuli ensimmäistä kertaa ikävä kotiin ja kaipasin lapsia. Ennen tuota se oli lähinnä onnellisuutta joka hetkestä jonka pääsi pois. Minun kokemukseni isyydestä on ollut se että olen tavallaan oppinut rakastamaan lapsia ajan myötä, niin karulta kuin se kuullostaa. Nythän nuo on koko elämän ydin ja sisältö. Nykyään kun ipanat on neljän ikäisiä niin tämä on jo yhtä juhlaa. Yhdesää voi tehdä vaikka mitä, käydään uimassa, pelatan futista, kirjasto visiittejä, voimistelua, salikeikkoja, ravintolassa herkuttelua ja mukavia arkijuttuja kotona.

Meillä muuten tuo omassa sägyssä nukkuminen ja yö heräily ratkaistiin niin että jokaiselle tehtiin kalenteri seinälle johon sai omassa sängyssä nukutusta yöstä tarran. Tietyn tarramäärän jälkeen sai pienen yllätyksen. Toimi kuin junan vessa. Ja vois toimia potta-asioissakin.

 

[Timba79]

Meillä oli jonkin aikaa pinnasänky pojan huoneessa kun mahottomasti pomppi sängystä pois. Muutaman kerran kun tuli, niin sitten joutui pinnasänkyyn ja sinne ei otettu unikavereita mukaan. Muutaman kerran se kokeili, että joutuuko sinen oikeasti ja sitten oppi aika hyvin jäämään omaan sänkyynsä. Kyllähän se sieltä usein pari kertaa pois pomppaa, mutta kiltisti jää yleensä viimestään kolmannella kerralla.

Ja nuo pissat ja kakat pöksyyn taantumiset on kaiketi aika tavallisia. Meillä oltiin pitkään ilman yövaippaa ja nyt on useamman kerran tullu pienet pissin yöllä pöksyyn. Kyl poika aina illlalla muistaa sanoa, että jos on pissihätä niin isi pitää herättää. Mutta minkäs teet jos se ei edes herää siihen pissihätään. Pidetään nyt vähän aikaa vaippaa ja katotaan sitten uudelleen...

 

[olbax]

On se muuten jännä, miten pienet digitaalinäytöt on tuommoisen 7kk sankarin mieleen. Muutoin ei hirveästi viitsi ryömiä, mutta kyllä digiboxia jaksetaan tulla hakkaamaan monen metrin päästä, jos sille päälle satutaan. Tarpeetonta sanoa, että boksi on kromijalkaisen lasilevyn päällä ja hetken päästä lasilevy on 15cm syvyyteen ihan himmeä pienten rasvaiste/kuolaisten käsien taputtelun jälkeen. Tulee poika isäänsä, kun elektroniikka kiinnostaa. Oppisi vielä kävelemään, niin otetaan mitsit käyttöön.

Hiljaisuus on yllättävän hyvä merkki siitä, että jotain pahaa/hassua/epämukavaa/outoa tapahtuu. Silloin kannattaa yleensä varata kamera valmiiksi.

 

[Huppe]

Ryssä mainitsi täällä lapsen putoamisen parvekkeelta. Omasta mielestäni tuo on vielä pientä kun lukee tänään tämän:

Koiran raatelema 2-vuotias taistelee hengestään
http://www.iltalehti.fi/oulu/200810038367304_ou.shtml

josta muutama ote:

Isä: "Se tapahtui aivan yllättäen"

Miten helvetissä tuo voi tapahtua "yllättäen":

Koiraa oli pidetty kaksi päivää eristettynä ennen perheen vierailua, koska koiran tiedettiin olevan aggressiivinen. IS:n mukaan koira oli ollut samassa huoneessa neljän lapsen kanssa. Aikuiset olivat toisaalla asunnossa.

Siis Aggressiivinen koira laskettiin eristyksistä kun lapsivieraat tulivat kylään, tulos tässä:

IS:n mukaan pojalla on kallonmurtumia sekä pahoja vammoja kasvoissa. Lapsi yritettiin irrottaa eilen hengityskoneesta jatkohoitoon siirtämistä varten, mutta poika pysyi tajuttomana, eikä kyennyt itse hengittämään.

Siis ei jumalauta, ei sanat tai näppäimet riitä kuvaamaan vihantunteita tuon koiran omistajaa kohtaan. Tekisi mieli mennä ja tappaa nuo omistajat. :curs:
Koiraakaan ei ole lopetettu.

 

[Timba79]

Omien havaintojen mukaan LAPSIIN TOTTUMATON koira käyttäytyy lähes poikkeuksetta argessiivisesti pieniä lapsia kohdatessaan. Ne suorastaan tuntuu pelkäävän niitä, murisee, näyttää hampaitaan yms. Mun lapsien lähelle ei tuoda yhtäkään tollasta koiraa. Lähtee sitten omistajakin vaikka niskaperseotteella jos ei muua auta. Muutenkin ihan kaikkien eläinten kanssa pitää olla erittäin varovainen kun on lapsia lähdellä!

 

[karuotsa]

Meillä oli jonkin aikaa pinnasänky pojan huoneessa kun mahottomasti pomppi sängystä pois. Muutaman kerran kun tuli, niin sitten joutui pinnasänkyyn ja sinne ei otettu unikavereita mukaan. Muutaman kerran se kokeili, että joutuuko sinen oikeasti ja sitten oppi aika hyvin jäämään omaan sänkyynsä. Kyllähän se sieltä usein pari kertaa pois pomppaa, mutta kiltisti jää yleensä viimestään kolmannella kerralla.

Aikoinaan kun se sen 300 kertaa illassa nousi niin kokeiltiin pinnasänkyä. Sinne se jäi huutamaan, ja vähän ajan päästä kuului kolinaa ja lapsi kävelee ulos huoneestaan. Laitettiin se uudestaan sinne ja jäätin oven taakse vakoilemaan, niin kiukku antoi tytölle sellaiset voimat, että se punnersi itsensä reunan yli ja sitten vaan mätkähti lattialle, tällä tokalla keralla toki otettiin kiinni ennen kuin putosi.

Eilen vähän sovellettuna kokeilin tuota rasviksen ohjetta niin se toimi ainakin nyt ekalla kerralla ilman, että ovea piti laittaa kiinni, kun lupasi käydä laulamassa yhden laulun vielä, jos se pysyy sängyssä. Kaksi kertaa kävin laulamassa, kun se oli pitkään maannut, niin nukahti ainakin helpomalla, vaikka ei se supernopeasti nytkään mennyt.

Kerta olisi varmaan riittänyt, mutta pienempi lapsi taas ei tällä kertaa halunnut nukahtaa ja sen metelöinti herätti isomman sen ekan laulukerran jälkeen. Selkeästi se lapsi on iltaisin väsynyt. Nytkin huomasi, että kun se vain hetkeksi rauhoittuu sänkyyn niin uni tulee kyllä aika helposti.

Mistään eroahdistuksesta ei ole koskaan ollut kyse, luonteenpiirteet vaan taitaa sillä olla sellaiset, että periksi ei anneta, jos joku ei mene oman mielen mukaan, ja uhma on todella kova tuolla ihmisellä.

 

[*Emppu*]

Koira talon taakse ja niskat nurin!!
Mitä teidän lapset herkuttelevat karkkipäivänä?
Rupeaa jo itse kyllästyttämään samat mässäilyt joka karkki päivä.

 

[Huppe]

Mitä teidän lapset herkuttelevat karkkipäivänä?
Rupeaa jo itse kyllästyttämään samat mässäilyt joka karkki päivä.

Vaahtokarkit ovat hyviä ja turvallisia pienemmällekin. Tosin on eri asia tarvitseeko pienet lapset karkkeja ylipäänsä.

 

[Neuvostoliitto]

Koira talon taakse ja niskat nurin!!
Mitä teidän lapset herkuttelevat karkkipäivänä?
Rupeaa jo itse kyllästyttämään samat mässäilyt joka karkki päivä.

Meillä on lauantaina karkkipäivänä aina sama setti. Joka kerta jää syömättä osa.

-Muumitikkari
-Rasia Muumi xylitol-pastilleja
-Kinder-muna
-Grandi-mehujää

Tottakai kerran viikossa oleva karkkipäivä on parempi kuin päivittäinen keksien, murojen, kaakaon yms. napostelu. Huppe, eiks vaahtokarkki nimenomaan tartu helposti kurkkuun?