Pienten lasten ISIEN ketju!

[Metalviking]

Jees, lapsen saaminen on kyllä yksi parhaimpia asioita elämässä.

 

[Dragon]

Älkää kukaan vetäkö herneitä,mutta oon täs miettinyt sitä mikä "pakko" on laittaa esim. messengerin avatariin tai tän foorumin avatariin oman lapsen kuva? Haluisin vaan tietää enkä vittuilla, koska en osaa päättää onko se lasta kohtaan mielestäni oikein että julkisesti esitellään.

Mulla on mesessä koulukaverin kaverin pojan kuva :D Kerran oon kyseisen naisen tavannut, naperoa en koskaan mutta se on vaan niin mainio kuva, että tahdon pitää sen siinä avatarina. Tuskinpa se muksu siinä vetää herneitä nokkaansa?

 

[Neuvostoliitto]

Älkää kukaan vetäkö herneitä,mutta oon täs miettinyt sitä mikä "pakko" on laittaa esim. messengerin avatariin tai tän foorumin avatariin oman lapsen kuva? Haluisin vaan tietää enkä vittuilla, koska en osaa päättää onko se lasta kohtaan mielestäni oikein että julkisesti esitellään.

Juridisesti oman lapsen kuvilla saa tehdä mitä haluaa. Kukin päättäköön omalta kohdaltaan mitä niillä tekee sitten kun on jälkikasvua.

 

[luumu]

Timba,

"Kestääkö muuten ne pilttipurkit pakastamista?" oli tuolla toisessa lukitussa ketjussa, jossa sanoin, että meillä niitä on kiertänyt pakkasessa hajoamatta.

Tiedustelin lisää ja monet kyllä sanovat, että käyttävät pakkasen kautta "vain muutaman kerran" juuri ehkäistäkseen hajoamisen mahdollisuuden.

Eiköhän täällä joku lujuuslaskelmakaveri osaa kertoa varmemmin... kiinnostaa itseäkin.

 

[walle]

Jep,tuore isä täälläkin,poika just tänään kuukauden vanha.Onhan se hienoa seurata sen kasvamista,tähän mennessä tullut n.400g viikoittain painoa lisää (syntyessä 3400g).Aika hurjaa kun paino nousee yli 10% viikossa,se ois tämmöselle satakiloiselle aikuiselle aika hankalaa:D !

Ja on ne ilmeet hupasia,voi sitä ihmetyksen määrää välillä!
Perkeleen ikävää vain kun huomenna alkaa työt,isyysloma oli kyllä hienoa aikaa kun sai keskittyä perheen kanssa olemiseen ja salillekin ehti hyvin.No ei silti passaa treenejä jättää vaikka vapaa-aika väheneekin.

 

[Misanthrop]

Täällä kolmekuinen poika paukuttaa pian pieneksi jäävän kehtonsa laitoja. Koetellaan isän käsityötaitojen rajoja.. ;)

Parasta vesselin kanssa ovat ehdottomasti kotiinpaluut. Überpaskakin duunipäiväkin unohtuu nanosekunnissa kun poika nauraa silmät kirkkaina faijan nähdessään. Sain tänään kuulla rakkaan isoäitini poismenosta, mutta tuo läskiposki se vaan jaksaa hymyllään muistuttaa että elämä jatkuu.

Ammatinvalinnasta johtuvan pitkän kesäloman takia ehdin katsella pojan ensimmäisen kuukauden rauhassa, joten isyyslomakin on vielä pitämättä. Jeah!

 

[Viitsu]

Mullaki on 4v pikkunapero, ihana pikkumies.
Valitettavasti asuu toisellapuolella Suomea, joten liika harvoin näkee :(

 

[Ironlife]

Älkää kukaan vetäkö herneitä,mutta oon täs miettinyt sitä mikä "pakko" on laittaa esim. messengerin avatariin tai tän foorumin avatariin oman lapsen kuva?

1. Joku saattaa olla ylpeä jälkikasvustaan?

2. Joku saattaa haluta näyttää porukalle miltä jälkikasvu näyttää?

3. Joku saattaa ajatella, että vauvakuvat on hauskoja?

...

Tässä ketjussa on tasan yhdellä tällä hetkellä oman lapsen kuva avatarissa, joten timballehan sä vaan halusit vittuilla, eiks niin? Tai sitten valitsit vaan sattumalta tämän ketjun missä päätit asiasta kysyä. Kai se nyt yks lukkoonlyöty vittuiluketju asian tiimoilta riittää ja pointti tuli selväksi, että kaikkia ei vauvat kiinnosta.

Niin ja ei vedetä herneitä nenään kunhan mietiskelin. Sinänsähän tämä ketju ei minua kiinnosta, joten :piis:

 

[iivili]

Entinen työkaveri sanoi monesti "Juu, taas läx poijilta konsolit lukkojen taakse pariksi viikoksi, kun jäi läksyt pelaamisen takia tekemättä.". Heillä oli muistaakseni toinen poika silloin yläasteella ja toinen ala-asteella (lisäksi taisi olla ylä-asteikäinen tytär). Olisin ainakin toistaiseksi moisen toiminnan kannalla, saa nähdä miten toimin sitten, jos joskus on omia lapsia.

Harmillista näissä asioissa on se, mitä monesti pikkuveljeni (18-v) kanssa ollaan puhuttu. Eli tieza- ja konsolipelaaminen on nuoremmalla polvella (tai no, sitä pienemmät perässä, mitä isommat ensin, eli me noin 25-35-v olemme varmasti olleet asian suhteen edelläkävijöitä) niin yleistä ja määrällisesti runsasta, että se vähentää sosiaalista kanssakäymistä naamakkain ja liikuntaa erittäin paljon verrattuna esim. 1980-lukuun. :( Olihan silloinkin kuusnepa ja Vic20, mutta aika harvalla nykypäivän pelilaitteiden levinneisyyteen verrattuna.

Kymmeniä kertoja esim. pelailtiin hönzylätkää, oltiin lumisotasta, laskettiin mäkeä, oltiin puhallusputkisotaa, kiipeiltiin puihin, potkittiin palloa yms. kivaa touhuiltiin pikkuveljen kanssa kahdestaan. Kun kysyin, että soittelitko nyt varmasti kaikille kavereille, että eivätkö tulis messiin, tuli vastaukseksi apealla äänensävyllä "Ei ne ny tuu. Pelaavat varmaa jollai pleikalla taas vaa.". :( Eipä silti, kivaa on ollut pikkuveljen kanssa kahdestaankin telmuta, mutta sitä vaan monesti ajatteli, että ehkä isommalla porukalla olisi ollut vielä kivempaa.

 

[iivili]

Korvatulehduksista:

Minut pistettiin isoon päiväkotiin vissiin hyvin nuorena. Isä on monesti kertonut, miten sydäntä särki pitää voimalla kiinni täysillä huutavaa ja sätkivää poikaansa, kun lekuri puhkoi tärykalvoa korvatulehduksen tiimoilta. Olihan noita vaikka mitä muitakin lentsuja ja rokkoja vähän väliä pikkupoikana (niin kai sitä useimmilla lapsilla), antibiootteja napsittiin ainakin 6-v tehtyyn kita- ja nielurisaleikkaukseen asti joitain kuureja.

Pikkuveli oli pienenä ennen koulua vain pienessä ryhmässä perhepäivähoidossa, eikä hänellä ole ollut kertaakaan korvatulehdusta. Hmmm...

Em. vain pohdiskelua kahden tapauksen tiimoilta. Mistäs sen tietää varmaksi, korreloiko mainitut asiat mitenkään, mutta mainitsinpa vaan.

Toisaalta olen ollut aikuisiällä äärimmäisen terve, johon voi tolla pikkupoika-ajan sairastelullakin olla ollut oma vaikutuksensa.

 

[veijo esso]

Olen kolme v. Viivi tytön ja 1,5 v. Ville poijan iskä. Isyys on helkutin hienoa ja täytyy sanoa että isyys on laittanut asiat uuteen järjestykseen. Nimenomaan tärkeysjärjestykseen, itsekkyydestä on pitänyt luopua paljolti. Lasten hyvinvointi ja asiat number one. Toki itsekkyyttä pitää sen verran olla, että on jotain omia juttuja että jaksaa. Vekarat on mainioita, ja monet naurut on tullut naurettua, kun sanavarasto kasvaa. Sanavaraston myötä on silloin tällöin tullut noloja tilanteita vaikkapa kaupan kassalla - kun muksu sanoo just niinkuin ajattelee. Kaukana on ne ajat kun vaimon kanssa käytiin baanalla, katottiin dvd-leffoja kunnon melun kanssa tai nukuttiin yhdessä pitkäääään. Mutta hetkestäkään en luopuisi

 

[Wondadog]

Nimenomaan tärkeysjärjestykseen, itsekkyydestä on pitänyt luopua paljolti. Lasten hyvinvointi ja asiat number one. Toki itsekkyyttä pitää sen verran olla, että on jotain omia juttuja että jaksaa. Sanavaraston myötä on silloin tällöin tullut noloja tilanteita vaikkapa kaupan kassalla - kun muksu sanoo just niinkuin ajattelee.

Jepp. Itellä 3v ja 1v pojat.. Itellä on ollut vähän sopeutumista, en ole ikinä mikään bilehile tai baarirotta ollut, mutta aina ollut kova menemään, vierailemaan tms. Nyt kun molemmat tarviis pakata mukaan niin älytön homma, ja vaimo joka reissun jälkeen poikki (tarvinnee siis mun kattoo peiliin)
Tosin, kotona olemisesta on oppinut nauttimaan, mutta tää kesä on ollut aika raskas.

Aiemmin sivusin jossain postauksessani, mutta viime aikoina on ollut vaikea levätä tarpeeksi. Töissä jaksan hyvin (myyntialalla tulosvastuullista esimies/koulutustyötä) joka on aika korkeapaineduunia. Mutta sitten kun tulen kotiin niin alkuillasta alkaa päätä puristamaan, ei siis päänsärkyä, vaan sellainen "jumitus" ja joskus lievää suhinaa korvissa. Väsyneenä lasten mahdollinen kiukuttelu tai itku taas saa aikaan lyhytpinnaisuutta ja hermot ei meinaa kestää ollenkaan esim nukutaa nuorempaa jos laittaa vähänkään hanttiin. Sinällään tulee morkkis että ei se lasten vika ole. En ole kertaakaan kovakouraiseksi yltynyt, mutta harmittaa että sen silti yön ja illan hetkinä laittaa "lasten syyksi" että on kurja olla. Nukkumaan mentyäni simahdan heti, vaikka nukun sen 8-8.5h, aina vähintään 7h.

Nyt ruvennut saamaan aikataulua vasta kuntoon, jättänyt tv-sarjat vähemmälle ja turisen mahdollisesti esimieheni kanssa että kuittailen muutaman pitämättömän vapaapäivän tekemällä lyhennettyä työviikkoa.
Yksi pyyteetön hymy myös saa kummallisesti motivaatiota keskittymiseen, jotta voisi antaa lapselle turvallisen olon, mukavan illan.

Siinä on ollut itku piukassa kun on itse huomaamattaan ollut äkäisen oloinen ja vaimolle jotain tiuskiessaan poika kysyy epäröiden "isi mitä nyt, mitä nyt" tai koiralle hermostuessani "isi, älä lähjää"... (siis rähjää, ei lähde, sellaisilla en ole ikinä pelotellut) Onneksi asia on huomattu ja pikkuhiljaa saadaan hallintaan, lähinnä kirjoittelin muille varoittavaksi esimerkiksi.

Ja silti, ei kaduta. Iloa ja tarkoitusta ne tuo paljon elämään, ja on oppinut tarkastelemaan itseäänkin kun on pakko olla esimerkkinä.

 

[kaakamo]

Mulla on 4v. tyttö ja 3v. poika. Aivan loistavia paketteja molemmat. Vaikka lapset ovat syntyneet, kun olen ollu aika nuori, en usko menettäneeni silti mitään.

Kaikista parasta mun mielstä lasten kanssa on aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään, vaikka lapset heräävätkin aikaisten ja itse on väsynyt. Niistä hetkistä saa voimaa ja nauttii pitkään.

Laitetaan vielä meidän ns. perhepotretti :D :D , tosin ilman äitiä.

 

[H.R.]

Valitettavasti ei ole isoa kokemusta näistä vauvavuosista, mutta siitä eteenpäin rajusti. Avon lapset olleet "omia" n. 9 vuotta ja siinä on on varafaija opetellut X-boxin, tietsikan, telkkarin + muutaman nautintoaineen rajat 7v-21v!
Kantapää 1: ole johdonmukainen (pikkupojat muistavat hämmästyttävän hyvin sopimukset ja sen, jos itse vähänkin lipeät niistä)
Kantapää 2: älä ole herkkänahkainen (vanhemmiten niskaan sataa "v**tu, s***ana, h**o, p**ka-juttua)
Kantapää 3: talossa on isäntä/emäntä ja sitten lapsia. Lapsia ei tarvitse alistaa, mutta isäntä/emäntä määrää tahdin. (siis järkevyyden rajoissa tottakai)
Kantapää 4: lapsi ei mene rikki säännöistä, rajoitteista tai aikatauluista. Vanha kunnon "muutkin saa tehdä tälleen!!!", on edelleenkin myytti!!. Ei saa (mutta tähän piltti aina vetoaa)!
Kantapää 5: vanhemmiten lapsi oppii vanhempien toimintatavat ja jos toinen vanhempi on "helpompi", niin ainakin pojat hakevat sen helpomman vanhemman kautta kontaktia esim. "pienen" bailuillan jälkeen.

P.S. Väärä ketju avautua, mutta tulipahan tehtyä. Itselleni ei ole koskaan auennut nuo vauva hommat/lapsuuden ilot (paitsi onhan ne). Tarkoituksena ei ole esittää vaikeaa, mutta teillä vauvojen onnellisilla isillä tulee nämäkin ajat eteen, mutta p*****ko väliä? Nauttikaa tästä ajasta ja NAUTTIKAA tulevistakin ajoista. Välillä tuskaa, välillä nautintoa, mutta kyllä niistä näköjään miehiä tulee (faijapuolesta huolimattakin).

 

[MC Aropupu]

Tuonne vauvaruokaketjuun jo ehdinkin kirjoitella enne lukotusta, eli meillä on reilu 5 kk poika. Tähän asti on päästy todella helpolla, ei mitään ongelmia ja junnu on hyväntuulinen lähes aina. Nyt alkaa pikkusen hirvittää, kun näyttää aika pian lähtevän liikenteeseen. Kierimällä ja hitaasti mutta varmasti ryömimällä edetään jo, eikä enää uskalla jättää sängylle yksin köllimään, vaikka kuinka tekisi ympärille tyynyistä ja peitoista esteet. Sieltä tullaan raivolla läpi. :evil: Pitää varmaan kohtapuoliin tehdä vähän järjestelyjä, remonttitavarat pois lattialta ja kukkaruukut piiloon, pian mikään ei ole turvassa...

Tänään meinasi vähän mennä junnulla ja iskällä molemmilla hermot, tai siis junnulla menikin. Uutta hammasta puskee suuhun ja sehän toki harmittaa. Lisäksi vielä pääsi nälkä vähän yllättämään ja äiti oli tulossa kotiin vasta vartin päästä. Vartti on pitkä aika nälän yllättäessä. Todella pitkä. En kuitenkaan enää alkanut lämmittelemään maitoja, kun siinä olisi kuitenkin mennyt sen aikaa, että äiti olisi melkein saman tien kotona. Itse olin juuri tullut salilta törkeän nälkäisenä ja yritin lämmitellä itselleni ruokaa. Laitoin lapsen lattialle ja menin lämmittämään keittoa ja kuuntelin samalla kitinän yltymistä. Puolen minuutin päästä kaveri huusi jo kuin palosireeni ja sitten mentiinkin jo äkkiä lohduttamaan. Siellä sitä jo oltiin pää aivan tulipunaisena ja hiessä, eikä huutamisen välissä meinannut saada henkeä vedettyä. Ihan pieni lohduttaminen ei sitten enää auttanutkaan, katse oli varsin kärsinyt ja syyttävä. Käsittämätöntä kuinka äkkiä junnulla on pää ihan litimärkä, kun alkaa itkettämään. Tässä vaiheessa vettä valui jo päälaelta niskaan. Samoin junnun syödessä saa koko ajan löyhytellä ja puhallella kun tulee niin kuuma, vaikka olisi kuinka vähissä vaatteissa. Lopulta sain ruokani syötyä vasta kun äiti palasi kotiin ja antoi lapselle ruokaa.

Nuo yllättävät nälät pitäisi vaan pystyä ennakoimaan. Kun junnulla nälkä tosissaan iskee, niin siinä ei kyllä enää ehdi mitään maitoja lämmittämään ilman valtavaa raivaria. :evil:

 

[JPK]

kohta 1.5 v tyttö. Paljon ne ottaa mut paljon enemmän niiltä saa. onko parempaa herästystä olemassa, kuin se että tyttö repii peiton päältä ja hymyilee innoissaan ja huutaa isii.

 

[makez]

Parasta vesselin kanssa ovat ehdottomasti kotiinpaluut. Überpaskakin duunipäiväkin unohtuu nanosekunnissa kun poika nauraa silmät kirkkaina faijan nähdessään.

kohta 1.5 v tyttö. Paljon ne ottaa mut paljon enemmän niiltä saa. onko parempaa herästystä olemassa, kuin se että tyttö repii peiton päältä ja hymyilee innoissaan ja huutaa isii.

Kyllähän nuo vesselit osaavat ihmeellisesti piristää päivää. Tuo kotiin tuleminen on kyllä ehdottomasti yksi parhaista asioista. Vaikka olisi ollut kuinka raskas, väsyttävä tai paska työpäivä, niin tuo kyllä unohtuu kun avaa kotioven ja kuulee äänen tömps tömps... ja kulman takaa konttaa täyttä vauhtia poitsu nauraen suupielet korvissa.

Ja toinen on tuo herääminen, ei viikonloppuisin edes haittaa vaikka tuo vesseli herääkin kohtalaisen aikaisin. Jos poitsu on yöllä otettu meidän väliin nukkumaan, niin aamu alkaa mukavasti kun poitsu antaa itselleen aplodit hyvin nukutusta yöstä ja alkaa läpsiä kädellä poskelle ja säestää tuota nauramalla. Tuollaisista aamuista ei voi kuin nauttia.

 

[Jissen]

Onko monella muuten jäänut jompikumpi vanhemmista kotiin lapsen/lasten kanssa? Meillä on vähän kimurantti tilanne kun vaimon työn on osa-aikainen ja osa-aikaisena sen ei edes kannata mennä töihin kun käteen jää vähemmän mitä jäämällä kotiin kun hoitomaksu huomioidaan.

Meillä päädyttiin juurikin siihen että äiti jätti osa-aikatyönsä pariksi vuodeksi, ettei tarvitse aivan pieninä lapsia hoitoon laittaa. Kun tuo nuorempi täyttää kolme, alamme kai harkita taas duunia molemmille. Monen vuoden tauko ei kuitenkaan auta uuden duunin hankinnassa, kun ei sitä pohjakokemustakaan avokilla loppujen lopuksi kauhean huimasti ole...

 

[tuosar]

meillä nyt n. 15kk:n ikäinen pikkupallero tyttönen.
Olin itse reilu puolivuotta kotona (otin loparit kylmänrauhallisesti)
ja mama ollut kokoajan kotosalla...
nyt mamakin aloittelemassa työelämän ja palleromme lähtee perhepäivähoitolaan...
SUOSITTELEN ehdottomasti mahdollisimman :thumbs:
pitkää kotona oloaikaa isukeille... ei voi korvata millään, kun näkee oman lapsen heräävän
ja yleensäkin touhuavan....

 

[tuosar]

Älkää kukaan vetäkö herneitä,mutta oon täs miettinyt sitä mikä "pakko" on laittaa esim. messengerin avatariin tai tän foorumin avatariin oman lapsen kuva? Haluisin vaan tietää enkä vittuilla, koska en osaa päättää onko se lasta kohtaan mielestäni oikein että julkisesti esitellään.

KYLLÄ SÄÄ SITTEN YMMÄRRÄT, kun omia kersoja on
olettaisin ETTÄ EI ole vielä lapsosia:D