Pienten lasten ISIEN ketju!

[epäpätevä]

30h kuulostaa kyllä äkkiseltään aika hurjalta. Riippuu varmaan paljon hoitopaikasta. Tuttuun ja turvalliseen mummolaan voisi ihan hyvin viedä, kun taas perinteinen päiväkoti ei oikein omaan korvaan kuulosta mukavalta. Ei mun vastauksesta varmaan mitään apua ole, kunhan mölisen.

Edit- onko mahdollista, että toinen tekee vajaata työviikkoa, tai miten se tuollaisessa työssä ilmaistakaan. Sitten olis ainaki noin 1,5 ihmisen tulot.

 

[J.Jake]

En mä nyt näe tossa ongelmaa. Jos tosiaan kuukaudessa kaksi tai kolme tollaista pätkää.
Vaikka kolme vuotias on pieni niin ei nyt enää vauvakaan.
Enempihän tuo on kiinni siitä minkälainen paikka tuo on ja kokeeko muksu sen viihtyisäksi.
Missään perustarhassahan tuo ei onnistu. Kolmivuorotarhoissakaan ei mielestäni saa olla noin kauaa putkeen, mutta varmaankin olette näistä otteneet selvää?
Tutustuminen ainakin kannattanee aloittaa hyvissä ajoin.

 

[Elastiikkamestari]

Emäntä oli käyttäny meidän poikaa 4v tarkastuksessa neuvolalääkärillä ja oli tullu puheeksi että on vähän valikoiva ruuan suhteen, eli kasvikset sunmuut lasten normi-inhokit jää varmasti lautaselle syömättä. Muuten syö suht normaalisti, välillä lihaa, välillä pelkät perunat/pastat ja välillä kaiken. Ihan minun mielestä niin normaalisti kuin tuon ikäinen koltiainen nyt vain syö tai on syömättä. No lääkäri suositteli heti ravintoterapeuttia koska paino ei ollu noussu ihan käyrän mukaan.

S,R, ja L kirjainten ääntäminen ei onnistu vielä joten puheterapeuttia tarjotteli lääkäri

Sitten olivat jotakin piirrelleet niin ei kuulema ollu luonnistunu niinkuin tuon ikäisellä kuuluisi. Ja numeroita ei luetellut kuin neljään asti kun ei vissiin ollu kiinnostanu. No jo oli tästäki lääkäri ollu tavattoman huolissaan kun pitäis jo osata ja oli jotaki kehityshäiriötä epäilly ja kaise näihinki ongelmiin jotaki terapiaa jo suositteli.

Saakeli jos oisin ollu ite tuolla niin oisin kysyny välittömästi itelleni lähetettä vihanhallintaterapiaan

Kotosalla poika kyllä luettelee numerot kymppiin asti helposti jos vain haluaa. Piirtämistä ollaan jonkunverran harjoiteltu, tänäänki kokeiltiin että vähän väritellään ja piirretään mutta ei vain tunnu oikein kiinnostavan vielä. Vähän aikaa jotaki tuhertaa ja tuumii sitten että ei kiinnosta ja lähtee väsäilemään leegoja. Nyt on ruvennu kiinnostumaan kovasti kirjaimista ja kyselee millä kirjaimella mikäkin sana alkaa ja osaa jo tehdä jääkaappimagneettikirjaimilla oman nimensä. Muutenkin tuntuu polla pelaavan ihan siihen tyyliin kuin tuossa iässä vain olettaa sopii, kuten tietää kaikki mahdolliset kone ja rekkamerkit ja tunnistaa ne liikenteestä heittämällä. Ja muistaa asioita ja yksityiskohtia todella pitkältä ajalta.

Eiköhänse nyt vain ole niin että lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja kehittää niitä osa-alueita mitkä sillähetkellä kiinnostaa. Tunnostaa vain että nykyään pitäisi olla heti hätäilemässä jos ei olla tiettyjen kriteerien ja käyrien sisällä sillähetkellä

 

[tomps123]

Kuinka pitkä on liian pitkä hoitojakso lapselle? Me emme tee 8-16 duunia, vaan ollaan tietty jakso töissä ja sitten vastaavasti pitempi jakso kotona. Laskeskeltiin, että jos äitinä olen kotona kunnes lapsi täyttää 3v (ilmeisesti kodinhoidontukea saa tähän asti) niin sitten kun palaisin osittain työelämään takaisin, niin lapselle tulisi kuukauden aikana kaksi tai kolme hoitovuorokautta, jolloin ottaen huomioon matkoihin kuluvat ajat, levon ym. lapsi olisi hoidossa noin 30 tuntia putkeen. Miehen mielestä tämä on lapselle aivan liian pitkä aika (vertaa ilmeisesti omaan lapsuuteensa, jolloin oli hoidossa joka päivä 7-17 tms. ja koki ne ajat pitkiksi). Lisäksi, koska olisin useita päiviä poissa kotoa, miehelle jäisi huolehdittavaksi aivan kaikki (eniten taitaa surra sitä, ettei pääse salille / lenkille). Isovanhempia en oikein haluaisi vaivata, eivät jaksa pientä lasta, sitä hälinää ja vahtimista (ovat itse tämän sanoneet). Toki varmasti nyt sen verran vahtivat että urheilemaan pääsee. Työni ei mitenkään jousta lyhyempiin työjaksoihin. Molempien töiden takia näitä käytännön asioita pitää enemmän miettiä, miten ne hoidetaan, kun ne eivät mene niinkuin valtaosalla perheistä.

Palkka meillä on suurinpiirtein samansuuruinen, joten ei ole merkitystä, kumpi käy töissä ja kumpi jää kotiin. Miehen mielestä äidin pitäisi olla sitten kotona kasvattamassa, mutta me emme elä yhdellä palkalla.
Onko näitä asioita turha miettiä liian tarkasti, eikö siinä yleensä käy niin, ettei ne pidäkään sitten enää 4 vuoden kuluttua paikkaansa?

Meillä on rouva tehnyt muutaman sijaisuuden sellaisessa vuoropäiväkodissa. Aika rankkaa menoa kuulemma, jos lapset on sen n. 16h siellä. Työt tänä päivänä ovat mitä ovat, joten jos ne eivät jousta niin kannattaahan tuota kokeilla. Jos alkaa näyttää siltä että lapsi ei siihen sovellu, niin on vissiin teidän aika vanhempina päättää perheenne suuntaa laajemmin. Vaikeitahan asioita nämä on. Nimim. reissutyö ja rouvalla vuorotyö.

Emäntä oli käyttäny meidän poikaa 4v tarkastuksessa neuvolalääkärillä ja oli tullu puheeksi että on vähän valikoiva ruuan suhteen, eli kasvikset sunmuut lasten normi-inhokit jää varmasti lautaselle syömättä. Muuten syö suht normaalisti, välillä lihaa, välillä pelkät perunat/pastat ja välillä kaiken. Ihan minun mielestä niin normaalisti kuin tuon ikäinen koltiainen nyt vain syö tai on syömättä. No lääkäri suositteli heti ravintoterapeuttia koska paino ei ollu noussu ihan käyrän mukaan.

S,R, ja L kirjainten ääntäminen ei onnistu vielä joten puheterapeuttia tarjotteli lääkäri

Sitten olivat jotakin piirrelleet niin ei kuulema ollu luonnistunu niinkuin tuon ikäisellä kuuluisi. Ja numeroita ei luetellut kuin neljään asti kun ei vissiin ollu kiinnostanu. No jo oli tästäki lääkäri ollu tavattoman huolissaan kun pitäis jo osata ja oli jotaki kehityshäiriötä epäilly ja kaise näihinki ongelmiin jotaki terapiaa jo suositteli.

Saakeli jos oisin ollu ite tuolla niin oisin kysyny välittömästi itelleni lähetettä vihanhallintaterapiaan

Kotosalla poika kyllä luettelee numerot kymppiin asti helposti jos vain haluaa. Piirtämistä ollaan jonkunverran harjoiteltu, tänäänki kokeiltiin että vähän väritellään ja piirretään mutta ei vain tunnu oikein kiinnostavan vielä. Vähän aikaa jotaki tuhertaa ja tuumii sitten että ei kiinnosta ja lähtee väsäilemään leegoja. Nyt on ruvennu kiinnostumaan kovasti kirjaimista ja kyselee millä kirjaimella mikäkin sana alkaa ja osaa jo tehdä jääkaappimagneettikirjaimilla oman nimensä. Muutenkin tuntuu polla pelaavan ihan siihen tyyliin kuin tuossa iässä vain olettaa sopii, kuten tietää kaikki mahdolliset kone ja rekkamerkit ja tunnistaa ne liikenteestä heittämällä. Ja muistaa asioita ja yksityiskohtia todella pitkältä ajalta.

Eiköhänse nyt vain ole niin että lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja kehittää niitä osa-alueita mitkä sillähetkellä kiinnostaa. Tunnostaa vain että nykyään pitäisi olla heti hätäilemässä jos ei olla tiettyjen kriteerien ja käyrien sisällä sillähetkellä

Niin, lähtökohtaisestihan ammattilaiset on ihan perseestä eikä tiedä mistään mitään.

Tuon puheterapeutin mä ainakin ottaisin innolla vastaan, meillä ei edes ole mahdollista ko. palvelut. Tarhassa harjoitellaan ärrän lausumista muiden "osaamattomien" lasten kanssa, mutta mitään puheterapeuttia ei siihen valjasteta. Kehityshäiriön epäilyä vaikea uskoa pelkän piirustuskokeen perusteella. Mä tykkään ajatuksesta, että yhteiskunta tarjoaa ammattiapua myös lastenkasvatukseen. Kuten itse sanoit, lapset kehittyvät omaa tahtia eri osa-alueilla. Ei siinä mun mielestä ole mitään väärää, että tarjotaan apua niiden ei vielä kehittyneiden osa-alueiden harjoittamiseen. "Terapia" kun nyt ei vielä tässä iässä tarkoita pillerikuuria ja mustekuvien katselua. Puheterapiaa ainakin suosittelen ihan vaan sen lapsen itsensä kannalta: päiväkodissa ja muutenkin lapsen oma mielenrauha säilyy paremmin kun hän osaa puhua kuten muutkin ja näinollen tuoda itseään paremmin ilmi. Tuossa iässä myös aletaan huomaan että muut osaakin ärrän ja minä en, olenko jotenkin viallinen.

Ajatusmaailmaa kannattaa vanhempana avartaa, eikä ottaa itseensä jos omasta lapsesta tuleekin erilaista diagnoosia mitä itse on ajatellut. Komppaan silti sua tossa, että eihän meitä jokaista voida samaan muottiin painaa.

Nämä siis peilaa pitkälti mun tuntemuksiin samaisen neuvolakäynnin tiimoilta. Kirosin mielessäni että "jumalauta neliöitä piirtämälläkö tästä elämästä selviää".

 

[Downing]

No niin kuukausi tuli eilen täyteen kaksosten kanssa. Mukavaahan tämä on mutta päivärytmit ihan hakosessa veijareilla vielä. Päivät kyllä nukutaan ja syödään hyvin mutta sen jälkeen kun illalla yhdeksän maissa laitat pään tyynyyn niin jo tunnin päästä alkaa koko yön kestävä show. Aamu seitsemältä tilanne rauhoittuu mut yön aikana pisin yhtäjaksoinen unenpätkä erittäin hyvällä tuurilla jopa 1,5h. Korjaantuis nyt kuntoon ku alkaa jo ennestään huonounista todella verottaa tää 24/7 valvomine äideillä on kuulemma jotain äitiys hormoneja jotka auttaa pahimman yli. Mitäs meillä iseillä? Luonto on epäreilu

 

[tomps123]

Meillä iseillä on varmaan luonnonmukainen keino lampsia helvettiin siitä perhe-elämästä, mutta kun ihminen itse meni keksimään perhearvot yms. ;)

Jos ei teillä kaksoset ole pulloruokinnassa, niin eikö äiti voisi hoitaa öitä kun kuitenkin ottaa lapset rinnalle? Vastaavasti sinä hoitaisit päivisin, jotta puolisosi saisi myös sen tarvitsemansa levon. Jos taas on pulloruokinnassa niin voisi kuvitella vuorottaisia öitä isän ja äidin kesken. Miettikää äkkiä teille toimiva järjestely, 1,5h yöunta alkaa melko äkkiä oleen liian vähän.

 

[Downing]

Meillä iseillä on varmaan luonnonmukainen keino lampsia helvettiin siitä perhe-elämästä, mutta kun ihminen itse meni keksimään perhearvot yms. ;)

Jos ei teillä kaksoset ole pulloruokinnassa, niin eikö äiti voisi hoitaa öitä kun kuitenkin ottaa lapset rinnalle? Vastaavasti sinä hoitaisit päivisin, jotta puolisosi saisi myös sen tarvitsemansa levon. Jos taas on pulloruokinnassa niin voisi kuvitella vuorottaisia öitä isän ja äidin kesken. Miettikää äkkiä teille toimiva järjestely, 1,5h yöunta alkaa melko äkkiä oleen liian vähän.

Joo tuossa äiskän suunnalta tuli ehdotustakin että hän hoitaa yön ja minä sitten aamun. Ainaki tämän päiväinen show toimi tuolleensa. Katkoja uneen tulee tuon tuosta, mutta ainakin vähän virkeämpänä on kun saa vähän enemmän köllötellä vuoteessa :D

 

[JuusoJ]

Onko täällä paljon yh-isejä? Itsehän liityin tähän kerhoon tossa kolme kuukautta sitten kun yhteisen lapsen äiti kuoli aivan yllättäen...

Tässä ollaan nyt sit maaliskuun lopulta saakka pyöritty kaksin tollasen vajaa kolme vuotiaan Kundin kanssa ....

 

[J.Jake]

Oho!
Tiukka paikka. Tsemppiä!

 

[Tukezu]

Onko täällä paljon yh-isejä? Itsehän liityin tähän kerhoon tossa kolme kuukautta sitten kun yhteisen lapsen äiti kuoli aivan yllättäen...

Tässä ollaan nyt sit maaliskuun lopulta saakka pyöritty kaksin tollasen vajaa kolme vuotiaan Kundin kanssa ....

Tsemppiä ja osanotot

 

[JuusoJ]

Kiitoksia.. Onhan tää joo kova paikka.

Hyvä et kundi nyt on noinki pieni ku mitä on mut kyllä tässä itse on välillä ihan hukassa. Tää yksinhuoltajuus pn aika oma todellisuutensa ja tukiverkot ku joutunut ihan nollista melkein rakentamaan

 

[J.Jake]

Kiitoksia.. Onhan tää joo kova paikka.

Hyvä et kundi nyt on noinki pieni ku mitä on mut kyllä tässä itse on välillä ihan hukassa. Tää yksinhuoltajuus pn aika oma todellisuutensa ja tukiverkot ku joutunut ihan nollista melkein rakentamaan

En kehdannut kysellä alkuun sen enempää.
Miten lapsen isovanhempien kanssa? Tai setiä, enoja ja tätejä mahdollisinen perheineen.
Varmastikin kaikki mahdollinen tukiverkko kannattaa ylläpitää ja vaikka rakentaa jos mahdollista?

 

[tomps123]

Mä kans kertoisin lähipiirille (sukulaiset, perhetutut, ystävät yms.) ton tilanteen ja yksinkertaisesti liputtaisin että apuja tarttis välillä. Vaikkei tarttiskaan, niin varmasti sua itseäskin helpottais tieto siitä, että sitä tukea on saatavilla.

Tsemppiä sulle, aika raffi juttuhan toi on. Neuvolaan kannattaa myös olla paljon yhteydessä ja kartoittaa apumahiksia sitä kautta.

 

[JuusoJ]

En kehdannut kysellä alkuun sen enempää.
Miten lapsen isovanhempien kanssa? Tai setiä, enoja ja tätejä mahdollisinen perheineen.
Varmastikin kaikki mahdollinen tukiverkko kannattaa ylläpitää ja vaikka rakentaa jos mahdollista?

Mä kans kertoisin lähipiirille (sukulaiset, perhetutut, ystävät yms.) ton tilanteen ja yksinkertaisesti liputtaisin että apuja tarttis välillä. Vaikkei tarttiskaan, niin varmasti sua itseäskin helpottais tieto siitä, että sitä tukea on saatavilla.

Tsemppiä sulle, aika raffi juttuhan toi on. Neuvolaan kannattaa myös olla paljon yhteydessä ja kartoittaa apumahiksia sitä kautta.

Äidin puolelta isovanhempiin mitään välejä juurikaan tai ei siellä ole kuin isoäiti, mutta häntä poika juurikaan ole kiinnostanut... Äidin puolelta onneksi äidin sisko auttaa ja on mukana pojan elämässä.

Mun omat vanhemmat nyt auttaa sillon tällön mut sillekään ole mitään säännöllisyyttä ja riippuu niin paljon siitä mistä roikuu...

Joo kyllä kaikki läheiset tästä aikalailla tietää, omasta elämästä vaan puuttuu kaverit kenellä olis lapsia niin tää on ollu aika nollasta rakentamista.

Joo kyllähän sossulla oli aluksi kova tohina päällä ja sanoivat, että jeesiä saa ja tulevat auttamaan, mut nyt heinäkuun alkupuolella tulevat kotikäynnille niin jos sais vähän tietoa ja työkaluja

 

[SteveBerman]

Kyl tää elämän raadollisuus joskus hätkähdyttää. JuusoJlle isot tsempit ja ota sosiaalitoimesta kaikki apu vastaan mitä saat ja yritä olla aktiivinen siihen suuntaan. Kokemuksesta toimiessa sosiaalihuollon kanssa tiedän että ne kyllä unohtaa helposti asiakkaan avuntarpeen jos sitä ei itse selkeästi ilmaise. Säästöt painaa sosiaalitoimessakin.

 

[Feint]

Kehtaako täällä kysellä, miten meni isien aika kumppanin ollessa raskaana ensimmäistä kertaa? Oliko helppoa/vaikeaa, kärsikö parisuhde, oliko ulkopuolinen olo synnytykseen tai tiettyyn pisteeseen asti? Missä vaiheessa ja tilanteessa raskaus ilmestyi kuvioihin?

T. tuore parisuhde, tunnettu 9 viikkoa ja RV 9 menossa. Ei oo helppoa.

 

[GoR]

Kehtaako täällä kysellä, miten meni isien aika kumppanin ollessa raskaana ensimmäistä kertaa? Oliko helppoa/vaikeaa, kärsikö parisuhde, oliko ulkopuolinen olo synnytykseen tai tiettyyn pisteeseen asti? Missä vaiheessa ja tilanteessa raskaus ilmestyi kuvioihin?

T. tuore parisuhde, tunnettu 9 viikkoa ja RV 9 menossa. Ei oo helppoa.

Itellä ainakin tuli se ulkopuolinen olo lapsen syntymään jälkeen enemmän, kuin raskausaikana. Raskausaika meni oikeestaan ihan nätistä siitäkin huolimatta, että itellä tuli aika paljon kuljettua kavereiden kanssa kaljoilla yms.

Tosin toi asia, että olette tuntenu vasta reilu pari kuukautta niin voi aiheuttaa ongelmia, kun ei vielä tunne toista kovin hyvin. Itse olin ollut lapsen äidin kanssa jo 6 vuotta yhdessä enneku teimme ensimmäisen lapsen.

 

[J.Jake]

Kehtaako täällä kysellä, miten meni isien aika kumppanin ollessa raskaana ensimmäistä kertaa? Oliko helppoa/vaikeaa, kärsikö parisuhde, oliko ulkopuolinen olo synnytykseen tai tiettyyn pisteeseen asti? Missä vaiheessa ja tilanteessa raskaus ilmestyi kuvioihin?
T. tuore parisuhde, tunnettu 9 viikkoa ja RV 9 menossa. Ei oo helppoa.

Siis tapasit muijan just kun se oli tullu raskaaksi vai tuli raskaaksi ensi tapaamisella?
Eli onko sun vai ei.
Se vaikuttaa suhtautumiseen vaikka mitä väittäisi.

 

[Feint]

Siis tapasit muijan just kun se oli tullu raskaaksi vai tuli raskaaksi ensi tapaamisella?
Eli onko sun vai ei.
Se vaikuttaa suhtautumiseen vaikka mitä väittäisi.

Munhan se taitaa olla. Väkisinkin tota vähän epäilee kun on käytännössä ekasta kerrasta tärpännyt, jälkiehkäisystä huolimatta.

Elän kuitenkin sen mukaan, että mun se on ja olen täysillä mukana kaikessa. Jäi vaan parisuhde samalla sekunnilla niin paitsioon, että on vaikea uskoa tän enää edes muuttuvan paremmaksi. Läheisyys, huomio ja seksi on muuttunut seinäksi, joka torjuu kaiken, ei viitsi enää edes yrittää kun satuttaa vain itseään joka kerta enemmän. Toistaiseksi pahin moka on kuitenkin ollut omista tunteista ja tarpeista puhuminen, tyhmempikin olisi varmasti tajunnut, ettei ketään oikeasti kiinnosta.

Katkeralta tuntuu, vaikka periaatteessa olen(tai luulin olevani) onnellinen koko hommasta. Parisuhteesta jäi kuitenkin käytännössä todella lyhyen alkuhuuman jälkeen kaikki kokematta ja nyt tuntuu siltä, ettei koskaan palata siihen mihin jäätiin. Pelottaa tulevaisuuden kannalta, että ollaan lähinnä kämppiksiä siihen asti, että jommalta kummalta loppuu jaksaminen.

 

[Feint]

Itellä ainakin tuli se ulkopuolinen olo lapsen syntymään jälkeen enemmän, kuin raskausaikana. Raskausaika meni oikeestaan ihan nätistä siitäkin huolimatta, että itellä tuli aika paljon kuljettua kavereiden kanssa kaljoilla yms.

Tosin toi asia, että olette tuntenu vasta reilu pari kuukautta niin voi aiheuttaa ongelmia, kun ei vielä tunne toista kovin hyvin. Itse olin ollut lapsen äidin kanssa jo 6 vuotta yhdessä enneku teimme ensimmäisen lapsen.

Toi kuulostaa aika pelottavalta, olin jotenkin vakuutellut itselleni, että lapsen syntymän jälkeen tunnen itsekin kuuluvani mukaan koko hommaan. Suhdehan siinä varmaan on koetuksella, jos kaipaa itselleen huomiota, kun kaikki aika ja kiinnostus(varsinkin äidin suunnalta) kohdistuu lapseen.

Luulen, että samoja fiiliksiä on myös pidemmän suhteen kohdalla, mutta asiaan tottuu helpommin jos/kun lapsi on suunniteltu. Silloin on ehtinyt jo käymään suhteen kiihkeimmät vaiheet läpi ja toisesta on tullut osa omaa elämää, eikä ulkopuolinen olo ehkä tunnu niin pahalta.

Pahalta tuntuu todeta, että positiivisen raskaustestin jälkeinen viikko oli ehkä elämäni onnellisinta aikaa, mutta sitä seuranneet neljä ovat olleet sitten se toinen ääripää. Ikävä kyllä Suomessa ei miehen asema tälläisessä tilanteessa ole kovin hyvä, jos tahtoo(tai vaikkei tahtoisikaan) kantaa vastuunsa ja olla mukana tulevan lapsen elämässä. Abortistahan päättää nainen, eikä miehen tahdolla ole painoarvoa. Pelkään jo nyt, mitä siitä seuraa kun tulen pyytämään isyyden testattavaksi sitten joskus.