Pienten lasten ISIEN ketju!

[Invisus]

Tyhmä kysymys varmaan, mutta miten ihmeessä rv9:llä kaikki huomio voi kohdistua lapseen? Tuossa vaiheessa ollaan käytännössä niin olemattomia että ei sen pitäisi olla mikään syy tai este normaalille parisuhteelle, pl. alkoholi ja tuon tuollaiset päihdehommat. Taitaa nyt ne ongelmat olla enempi siellä korvienvälissä kuin itse fysiologiassa.

Itselle raskausaikaa pahempi oli kyllä lapsen syntymä, sillä usein lapsi on niin kiintynyt äitiinsä (ts. tissiin) että isänä jäi todella herkästi ulkopuolelle. Osallistuin kuitenkin kaikkeen aktiviteettiin täysillä ja ehkä sitä kautta sitten pahimman vauva-ajan jälkeen roolit vaihtuivat ja ei kelvannutkaan mikään muu kuin isän seura. Noi vauvat nyt kuitenkin on hyvin pitkälti alkukantaisten vaistojen ja toimintojen varassa ja siinä ei sitten auta muu kuin lämmin syli, ruoka ja puhtaat vaipat. Sekä kärsivällisyys. Jokainen lapsi nyt tietty on yksilöllinen niin nukkumisten kuin tarpeitten kanssa erilainen.

Otan osaa tilanteesi johdosta. Ei nimittäin ole millään muotoa helppo, ja erittäin todennäköisesti turpaan tulee monellakin osa-alueella. Pidä kuitenkin selkärankasi, sillä kukaan ei välitä miehistä joiden vertebralis on tehty nallekarkeista.

 

[Mopsy80]

Sori kun huutelen miesten ketjuun mutta tässä taitaa nyt @Feint iä fiilattu linssiin aika huolella. Näitkö kun nainen otti jälkiehkäisyn? Ja ilman muuta vaadit isyystestin.

 

[J.Jake]

Sori...

Kiitti Mopsi. Ainakin Feintin muijaa pantiin heti pyynnöstä.
Pysy omalla puolellasi.

Feint:
Jep. Huonoja uutisia.
Ensihuuman häivähdyksen voi joskus kokea uudestaan kun nainen tulee raskaaksi. Tai silloin kun sovitaan että yritetään saada se nainen raskaaksi.
Sulla noi meni päällekkäin. Seuraavan kerran voit tuntea vastaavaa on kun lapsesi tulee omien lastensa kanssa kylään luoksesi ja toteaa etteivät viihdy äidin luona yhtä hyvin kuin sun luona.

Toki rakastua voi uudestaan jne mutta toi tupla on paha ylittää.

Tossa joku jo totesikin ettei ysiviikolla vielä mitään pitäisi olla jne.
Kyllä jotkut ensi kantajat sekoaa tosta hommasta silti niin täydellisesti ettei pahemmasta väliä.

Kaikenlaista.

Tsemppiä sullekin

 

[Feint]

Tyhmä kysymys varmaan, mutta miten ihmeessä rv9:llä kaikki huomio voi kohdistua lapseen? Tuossa vaiheessa ollaan käytännössä niin olemattomia että ei sen pitäisi olla mikään syy tai este normaalille parisuhteelle, pl. alkoholi ja tuon tuollaiset päihdehommat. Taitaa nyt ne ongelmat olla enempi siellä korvienvälissä kuin itse fysiologiassa.

Itselle raskausaikaa pahempi oli kyllä lapsen syntymä, sillä usein lapsi on niin kiintynyt äitiinsä (ts. tissiin) että isänä jäi todella herkästi ulkopuolelle. Osallistuin kuitenkin kaikkeen aktiviteettiin täysillä ja ehkä sitä kautta sitten pahimman vauva-ajan jälkeen roolit vaihtuivat ja ei kelvannutkaan mikään muu kuin isän seura. Noi vauvat nyt kuitenkin on hyvin pitkälti alkukantaisten vaistojen ja toimintojen varassa ja siinä ei sitten auta muu kuin lämmin syli, ruoka ja puhtaat vaipat. Sekä kärsivällisyys. Jokainen lapsi nyt tietty on yksilöllinen niin nukkumisten kuin tarpeitten kanssa erilainen.

Otan osaa tilanteesi johdosta. Ei nimittäin ole millään muotoa helppo, ja erittäin todennäköisesti turpaan tulee monellakin osa-alueella. Pidä kuitenkin selkärankasi, sillä kukaan ei välitä miehistä joiden vertebralis on tehty nallekarkeista.

Kiitti. Turpaan tosiaan taitaa tulla, mutta ei anna luonne periksi olla yrittämättä. Varmasti suurin osa oireista toistaiseksi on shokkia ja hämmennystä, mutta kai siellä kroppakin heittää omat temppunsa peliin. Ainakin väsymys on kuulemma aivan järkyttävä, eikä senkään takia jaksa mihinkään ylimääräiseen uhrata aikaa tai energiaa. Tietysti mä tässä kohtaa mietin, onko parisuhde ja kumppani ylimääräistä. Oma kokemus lapsista rajoittuu siihen, että oon tainnu kerran pitää jonkun vauvaa sylissä. Ehkä. Tyttöystävä pärjää niiden kanssa hyvin, niin luulen(tosin varmaan mieli tulee muuttumaan) ettei mua haittaa, vaikka itsellä jäisi vähän vähemmälle tuo hoitaminen, kunhan muuten saan osallistua kaikkeen.

Sori kun huutelen miesten ketjuun mutta tässä taitaa nyt @Feint iä fiilattu linssiin aika huolella. Näitkö kun nainen otti jälkiehkäisyn? Ja ilman muuta vaadit isyystestin.

Tiedän että otti, mutta sitähän en tiedä, kauanko se pysyi sisällä. Aikaa ehti kulumaan sen verran, että voi oikeastikin johtua vain paskasta tuurista. Sitä nyt muutenkin on pakko olla liikkeellä, että ehkäisy pettää juuri sopivaan aikaan raskauden mahdollistamiseksi. Isyystestin joudun vaatimaan joka tapauksessa, jo pelkästään lähipiirin epäilyjen takia.

Kiitti Mopsi. Ainakin Feintin muijaa pantiin heti pyynnöstä.
Pysy omalla puolellasi.

Feint:
Jep. Huonoja uutisia.
Ensihuuman häivähdyksen voi joskus kokea uudestaan kun nainen tulee raskaaksi. Tai silloin kun sovitaan että yritetään saada se nainen raskaaksi.
Sulla noi meni päällekkäin. Seuraavan kerran voit tuntea vastaavaa on kun lapsesi tulee omien lastensa kanssa kylään luoksesi ja toteaa etteivät viihdy äidin luona yhtä hyvin kuin sun luona.

Toki rakastua voi uudestaan jne mutta toi tupla on paha ylittää.

Tossa joku jo totesikin ettei ysiviikolla vielä mitään pitäisi olla jne.
Kyllä jotkut ensi kantajat sekoaa tosta hommasta silti niin täydellisesti ettei pahemmasta väliä.

Kaikenlaista.

Tsemppiä sullekin

Tota mä vähän pelkäsinkin, mutta kiitos silti! Harmi homma, että meni hyvä vaimo pilalle heti alkuunsa. Täytyy nyt katsella, josko tästä vielä siedettävä parisuhde kehkeytyisi. Aikaa se kai vaatisi, mutta sitä ei juurikaan ole ylimääräistä tarjolla ja oireet tuskin muuttuvat ainakaan helpommiksi. Hetkellisiä toivonkipinöitä aina silloin tällöin osuu kohdalle, mutta kaukana tässä ollaan siitä, mitä itse tarvitsisi suhteelta.

 

[tomps123]

Mun 50 senttiä:

Noin aikaisilla viikoilla ei voi vedota mihinkään väsymykseen tms. ja tämän varjolla jättää osallistumatta parisuhteeseen/arkeen. Tai sitten on kyse jostain fysiologisesta tilasta, joka pitää huomioida lääkärillä. Vai miten luulet että loppuraskaus menee, jos nyt jo on noin paskana? Toinen tärkeä (mielestäni tärkeä) pointti on se, että älä nyt jumalauta teetä isyystestiä lähipiirin epäilyjen takia. Tämä asia on vain sun ja lapsen äidin välinen asia, ei kenenkään muun.

Teidän täytyis pystyä keskusteleen kahdestaan teidän tulevaisuudesta. Haluaako lapsen äiti olla kanssasi yhdessä ja toimia perheenä? Noin uusi tuttavuus kuitenkin puolin ja toisin, että se pitäisi nyt ihan oikeasti heti alkumetreillä päättää. Tai ainakin siitä keskustella. Jos lapsen äiti ei kykene siihen keskusteluun, niin aika olemattomat edellytykset teillä on jatkaa yhdessä. Mieti myös itse, mitä roolia haluat elää. Loppuviimein et ole velvollinen muuta kuin sille lapselle. Tätäkin sun kannattaa miettiä, eli se testaaminen. Varsinkin jos teidän tienne eroavat, niin silloin ehdottomasti se testaus. Ei elatusmaksuja kannata maksaa toisten jälkikasvusta. Ehkä se myös antais sulle rauhan ja olisi helpompi jättää huono parisuhde.

Taidatte olla aika nuoria? Entäs toi parisuhde, oliko se niinkun muovautunut jo parisuhteeksi ennen raskauden varmistumista vai tuliko se siitä niinkun automaattisena jatkumona? Entäs tämä lapsen äiti, tunsitko häntä jo ennenkö heitit kurat ränniin vai onko siis täysin tuntematon ennestään?

 

[naruman]

Toinen tärkeä (mielestäni tärkeä) pointti on se, että älä nyt jumalauta teetä isyystestiä lähipiirin epäilyjen takia. Tämä asia on vain sun ja lapsen äidin välinen asia, ei kenenkään muun.

Mun mielestä isyystesti pitäisi tehdä aina ja millaisessa parisuhteessa tahansa, huolimatta onko epäilyksiä tai ei. Samoin kuin avioehto. Ehkä miehen kannalta elämän suurimmat asiat, niin miksi jättää itsensä epävarmaan asemaan.

 

[tomps123]

Mun mielestä isyystesti pitäisi tehdä aina ja millaisessa parisuhteessa tahansa, huolimatta onko epäilyksiä tai ei. Samoin kuin avioehto. Ehkä miehen kannalta elämän suurimmat asiat, niin miksi jättää itsensä epävarmaan asemaan.

Koska valinnan- ja yksilönvapaus. Mua vituttaa lähtökohtasesti kaikki mitä tehdään ilman mun päätöstä/mielipidettä.

Järkeviähän noi on, mutta mun mielestä kunkin oman päätöksen takana kuitenkin. Toisaalta kyllä mielenkiinnolla koitan kuvitella maailmaa, jossa esim. isyystestit tulis automaationa. Olis aika paljo enempi draamaa ihmisten elämässä :D
Avioehtoa en taas suosittele, koska esim. vanhojen, varakkaiden miesten mahdollisuudet saada parikymppisiä vaimoja kaventuisi huomattavasti.

 

[J.Jake]

Avioehtoa en taas suosittele, koska esim. vanhojen, varakkaiden miesten mahdollisuudet saada parikymppisiä vaimoja kaventuisi huomattavasti.

Siis automaatiksi? Onhan se nytkin etukäteen sovittu miten tavarat jaetaan? Ei kai olisi väliä jos silällön saisi kuitenkin päättää itse.

Kysyitkö muuten Feint:iltä tuota parisuhde ennen raskaus juttua? Mun mielestä se sanoi juuri aiemmin että tapasivat iltana jolloin emäntå ajautui siunattuun tilaan.

 

[tomps123]

Siis automaatiksi? Onhan se nytkin etukäteen sovittu miten tavarat jaetaan? Ei kai olisi väliä jos silällön saisi kuitenkin päättää itse.

Kysyitkö muuten Feint:iltä tuota parisuhde ennen raskaus juttua? Mun mielestä se sanoi juuri aiemmin että tapasivat iltana jolloin emäntå ajautui siunattuun tilaan.

Tarkoitin siis tuolla parisuhdekysymykselläni sitä ajanjaksoa, joka on "tilan siunauksen" ja varmistuneen raskauden välissä. Ne raskaustestin viivat kun ei heti panemista seuraavana aamuna (ikävä kyllä) näy. Eli oliko kyseessä yhden illan juttu, josta parin viikon päästä kuului vauvauutisia, vai jatkoivatko he yhdessäeloa panemisen jälkeen vaikka eivät vielä vauvasta tietäneetkään. Ehkä se perimmäinen hakemani asia on se, että vetikö tuo vauvauutinen nämä kaksi ihmistä "pariskunnaksi", vai olisiko se voinut tapahtua ilman vauvaakin. Tai siis että olisiko tämä lapsen äiti ollut halukas olemaan pariskunta ilman vauvauutista. Koska hänhän tässä tuntuu nyt ottavan etäisyyttä lapsen isään.

Kysymykseni toki oli kuvattu "parisuhde" sanalla, mutta eihän tossa parissa viikossa nyt parisuhdetta vielä oikein ehdi kehkeytyä.

 

[J.Jake]

Ok.
Niin tosiaan. En tottapuhuakseni edes muistanut moista.
Kauankos siinä menikään jos niitä viivojä kyttäili?

 

[GoR]

Ok.
Niin tosiaan. En tottapuhuakseni edes muistanut moista.
Kauankos siinä menikään jos niitä viivojä kyttäili?

Noin kaksi viikkoa hedelmöityksestä pitäs viivat näkyä.

 

[Nikula]

Vituttaa oikein huolella Lahden nykyinen päivähoitopolitiikka.. On jo alunperin vittumaista että puoliviikkohoitoa ei voi itse määritellä, vaan se on joko ma ja ti kokopäivä ja ke 8-12:30 tai sitten ke 11-15 ja to ja pe kokopäivä.

Tämänkin vielä ymmärtää ja saa sujumaan. Ongelmaksi tulee se että nyt on viimeisin päätös se ettei tuohon myöhempään puolipäivähoitoon kuulukkaan välipala, joka tarjoillaan klo 14. Tämän lisäksi myös omat eväät ovat kiellettyjä. Eli lapsi saa katsoa vierestä kun muut syö, tai viedään yksin johonkin muualle siksi aikaa. Toinen älynväläys on että jos olisi tuo alkuviikko ja keskivikko 8-12:30 niin päiväunille ei pääse, jonne muut lapset menevät viim. klo 12. Ei vaan voi tajuta tätä logiikkaa..

 

[J.Jake]

Toi liittynee siihen uuteen päivähoitolakiin.
Subjektiivista ei ole kaikilla enää automaattisesti. Käsittääkseni puolipäiväisyyteen on yhä oikeus.
Tuolla tavalla estetään se ettei ryhmissä ole aamupäivisin 30 skidi ja loppupäivän 10.

Noi päiväuni ja eväsjutut kuulostaa vittuilulta. Luulis nyt saakeli että eväät saa olla jos ei kuulu...
Miksei muuten kuulu? Kyllä, meidän muksu ruoan sai vaikka olikin puolipäiväisenä. Tosin Helsingissä.

 

[tomps123]

Kuulostaa taas siltä, että sitä lapsen etua ajatellaan oikein viimesen päälle. Luulisi, että päiväkotikin voisi tehdä oman tason poikkeuksia, ei aina kannata/voi seurata sokeasti ylempien tahojen päätöksiä.

 

[nevahood]

Mun 50 senttiä:

Noin aikaisilla viikoilla ei voi vedota mihinkään väsymykseen tms. ja tämän varjolla jättää osallistumatta parisuhteeseen/arkeen. Tai sitten on kyse jostain fysiologisesta tilasta, joka pitää huomioida lääkärillä. Vai miten luulet että loppuraskaus menee, jos nyt jo on noin paskana?

*naps*

Aika oudolta tuntuu tuo väite.

Alkuraskaudessa taitaa kyllä usein olla ne suurimmat hormonaaliset muutokset, juuri noilla viikoilla. Uskomaton väsymys ja huono olo, niin todennäköisin vastaus kaikkiin lähestymis- ja keskusteluyrityksiin voi hyvinkin olla "mee pois".

Varmasti raskasta, kun ei ehdi ensin tutustumaan millainen persoona on ns. normaalisti.

 

[SteveBerman]

Olen joskus tuolla Vituttaa ankarasti-ketjussa avautunut jälkikasvumme terveystilanteesta ja nyt yhdeksän vuoden tetsaamisen jälkeen olemme siinä pisteessä, että menemme kantasolusiirtoon tulevana tammikuuna. Sitten tämä päättyy tämän sairauden osalta tavalla tai toisella. Prosessi siirtoineen on raskas ennenkaikkea pienelle potilaalle, mutta tuleehan tuossa kyllä pakollista treenitaukoa itsellekin karanteenien myötä. Kyseessä siis ainutlaatuinen ja monisyinen autoimmuunisairaus.

 

[Tartsan]

Olen joskus tuolla Vituttaa ankarasti-ketjussa avautunut jälkikasvumme terveystilanteesta ja nyt yhdeksän vuoden tetsaamisen jälkeen olemme siinä pisteessä, että menemme kantasolusiirtoon tulevana tammikuuna. Sitten tämä päättyy tämän sairauden osalta tavalla tai toisella. Prosessi siirtoineen on raskas ennenkaikkea pienelle potilaalle, mutta tuleehan tuossa kyllä pakollista treenitaukoa itsellekin karanteenien myötä. Kyseessä siis ainutlaatuinen ja monisyinen autoimmuunisairaus.

Tsemppiä ja jaksamista!

 

[tomps123]

Olen joskus tuolla Vituttaa ankarasti-ketjussa avautunut jälkikasvumme terveystilanteesta ja nyt yhdeksän vuoden tetsaamisen jälkeen olemme siinä pisteessä, että menemme kantasolusiirtoon tulevana tammikuuna. Sitten tämä päättyy tämän sairauden osalta tavalla tai toisella. Prosessi siirtoineen on raskas ennenkaikkea pienelle potilaalle, mutta tuleehan tuossa kyllä pakollista treenitaukoa itsellekin karanteenien myötä. Kyseessä siis ainutlaatuinen ja monisyinen autoimmuunisairaus.

Huhhuh, nää asiat palauttaa aina omatkin näkökulmat takaisin perspektiiviin. Varmasti uskomattoman raskasta koko perheelle, mutta ennenkaikkea hurjasti tsemppiä sille pienellä sankarille, joka on noin hienosti taistellut jo useemman vuoden (muistelin että olisi jo alakouluikäinen?).

Meidänkin perheessä on terveyden suhteen ollut (ja on vieläkin) huolta ja murhetta, mm. useita leikkauksia joutunut yksi lapsista käymään, mutta ei ole kuitenkaan ihan tuon kokoluokan asioista kyse. Mutta väitän ymmärtäväni sitä vihaa, surua ja turhautumista maailmaa kohtaan jota tuntee, kun oma sairas lapsi itkien kysyy että koska tämä loppuu.

 

[nevahood]

Silloin tällöin on saanut kuulla legendaa, että pienten lasten isien rinnat saattavat jopa alkaa tuottamaan maitoa. Mitä isyys tekeekään hormonitoiminnalle?

Vuonna 2010: S-Testo 22 nmol/l
Vuonna 2011: S-Testo 16 nmol/l, S-Testo-V 374 pmol/l, S-Testo 17 nmol/l (S-Testo-V% 2,2 %)

Poika syntyi joulukuussa 2015, jonka jälkeen käytännössä yhdet yli 8 h yhtäjaksoiset yöunet työmatkalla. Normaalisti alle 4 h pätkissä unta, välillä ehkä 5-6 tuntia, vaikka unta muuten tulisikin riittävästi.

Vuonna 2016: S-Testo 10,8 nmol/l, S-LH 3,86 IU/l, S-Prolaktiini 138 mIU/l, Estradioli 0,09 nmol/l ja SHBG 27 nmol/l.

Osittain syy voi olla täydellisessä treenitauossakin, mutta ensimmäistä kertaa elämässä gynekomastiaa pukkaa (josta syystä lääkäriin).

 

[cisco]

Jos pienten lasten isillä ei ole suunnitelmia huomiselle niin tästä...
http://www.moottori.fi/ajoneuvot/jutut/auto-2016-sunnuntain-vinkit-lapsiperheille/