Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

BCAA-valmisjuoma

Pineapple Lemonade, 24 tlk

-40%
tomps123 sanoi:
Kotoahan ne pääosin opitaan, joitain asioita toki myös päiväkodista. Meillä on esikoisen tarhakaverina kolmesta sisaruksesta nuorin, ja hänen käytöksestään kyllä huomaa että on joutunut pitään puoliansa porukan pienimpänä. Kuuluu muuten tähän samaan korisporukkaan. Täytyy kyllä noista sukupuolirooleista sanoa sen verran, että mielestäni ne on tullut nyt esille esikoisen ja keskimmäisen (3v tyttö) kohdalla vahvemmin esille kun taas palasivat päiväkotiin aikoinaan.

Asiasta toiseen, tänään taas menossa koko perhe uimahalliin. Vaimon sain viime viikolla ensimmäistä kertaa mukaan, oon aiemmin käynyt itse lasten kanssa. Alkuun kävin vaan esikoisen kanssa kaksin, sitten vain keskimmäisen, sitten molempien. Nyt viimeksi kun vaimokin oli, niin oltiin koko porukka ja nuorin (1,5v) pääsi myös mukaan. Ei ollut niin kova hitti kun vanhemmat luuli :).

Mitä harrastuksia/touhuja te olette tehnyt lastenne kanssa tai koko perheen voimin? Välillä tuntuu että olisi aina vietävä esikoista johonkin monster truck -juttuihin ja pikkuneitiä johonkin prinsessakonserttiin yms. yms. mutta onneksi kuitenkin tajuaa että eihän se lapsi noita osaa kaivata. Jännä miten ei välillä tajua, että se lapsi tykkää ihan mielettömästi ihan vaan metsäretkestä johonkin nuotiopaikalle, makkaraa paistetaan ja vähän muutakin evästä ja metsän tutkimista... Ja siis näin isänä tärkein, eli toihan on ihan helvetin halpaa! Ja kivaa noissa on myös se, että ne mukulat jaksaa mennä siellä niin pirusti, eli kotiin mentäessä niille uni maistuu. Ja meille vanhemmille myös.

Sama ton uimahallin kanssa, lapselle se on kuitenkin aika iso juttu. Varsinkin noi, kun oon ottanut vaan yhden lapsen mukaan, eli hän saa kaiken huomion. Mutta siis, mitä kaikkea te isät perheidenne kanssa teette, ideat jakoon niin eiköhän itse kukin saa uusia ideoita, tai ainakin uutta motivaatioo touhuilla myös itse!
Click to expand...

Hyviä pointteja. Tuosta että empatia ei ole myötäsyntyistä ei mene yksiin omien kokemusten kanssa. Kahdesta pojasta toinen on huomattavasti empaattisempi kuin toinen. Samalla lailla molempia kasvatettu ja kuitenkin toisen empaattisuus näkynyt jo ihan vauvasta lähtien.

Koko perheen harrastuksina meillä ollut laskettelu, tennis ja suunnistus. Tennis tosin vaatii sen että poikia pitää viedä treeneihin kun ei ole aivan helppo laji. Uimassa yhteenä väliin käytiin, mutta jostain syystä jäänyt.

Tuo luonnossa liikkuminen / retkeilu on kyllä aivan mahtavaa. Meillä vaan ikävä kyllä jäänyt "poikien" touhuksi. Itse en kauheasti lapsuudesta (alle kouluikikäisestä) muista, mutta isän kanssa tehdyt metsäretket muistan hyvin, vaikkei niitä kovin montaa tullut tehtyäkään. No sitähän me ollaan tehty jo viimeiset miljoona vuotta, eli jo varmaan sen takia varma hitti. Vielä kun saataisiin äitikin innostumaan, niin olisi sekin koko perheen touhua.

Itse koen olevani todella onnellinen kun saan kopitella pesistä tai syötellä futiksella poikien kanssa. Toivon vaan ettei vaimo koe oloaan "ulkopuoliseksi" ja sen takia nämä koko perheen harrastukset ovatkin myös tärkeitä.
 
GOOD MORNING -40% KOODILLA PAKKIS
Ihan mielenkiinnosta tuota empatiakykyä kohtaan, niin onko kyse nuoremmasta vai vanhemmasta pojasta? Tuota nimittäin eilen vähän lueskelin ja isona osana empatiakyvyn (ja muidenkin kykyjen) kehittymiselle nähtiin nimenomaan sisaruksilta opitut mallit. Luin myös väitteen, jossa todettiin suurilapsisten perheiden lapsien omaksuvan paremmin mm. empatiakyvyn.

Sinänsä hauska aihe näin insinöörin näkökulmasta, kun eihän tuo mitään insinööritiedettä ole. Esim. tuo mainitsemasi "samalla lailla kasvatettu" vaatisi omasta näkökulmasta täysin samanlaisen kasvualustan vertailtavalle aikaperiodille, ja sehän ei ole millään muotoa mahdollista. Väitän, että lapsen havaitsemaan kasvuympäristöön vaikuttaa suuresti se, että onko hän ainoa lapsi perheessä vai ei.
 
tomps123 sanoi:
Ihan mielenkiinnosta tuota empatiakykyä kohtaan, niin onko kyse nuoremmasta vai vanhemmasta pojasta? Tuota nimittäin eilen vähän lueskelin ja isona osana empatiakyvyn (ja muidenkin kykyjen) kehittymiselle nähtiin nimenomaan sisaruksilta opitut mallit. Luin myös väitteen, jossa todettiin suurilapsisten perheiden lapsien omaksuvan paremmin mm. empatiakyvyn.

Sinänsä hauska aihe näin insinöörin näkökulmasta, kun eihän tuo mitään insinööritiedettä ole. Esim. tuo mainitsemasi "samalla lailla kasvatettu" vaatisi omasta näkökulmasta täysin samanlaisen kasvualustan vertailtavalle aikaperiodille, ja sehän ei ole millään muotoa mahdollista. Väitän, että lapsen havaitsemaan kasvuympäristöön vaikuttaa suuresti se, että onko hän ainoa lapsi perheessä vai ei.
Click to expand...

Eihän sitä kasvattamista voi desimaaleilla mitata, eli insinööreille täysin mahdoton tilanne :)

Empaattinen poika on nuorempi. Ei ole voinut sisarukseltaan oppia empatiaa.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Samaa mieltä Yatesin kanssa. Ei se sitä tarkoita etteikö nuorempi voisi oppia empatiakykyä vanhemmalta sisarukseltaan, vaikka tämä vanhempi sisarus ei itsessään olisikaan kovin empaattinen.
 
D.Yates sanoi:
Onkin varmaan oppinut sen kantapään kautta. Meilläkin nuorempi on selkeästi empaattisempi.
Click to expand...

tomps123 sanoi:
Samaa mieltä Yatesin kanssa. Ei se sitä tarkoita etteikö nuorempi voisi oppia empatiakykyä vanhemmalta sisarukseltaan, vaikka tämä vanhempi sisarus ei itsessään olisikaan kovin empaattinen.
Click to expand...

Hyvä pointteja, mutta jotenkin ei vaan sovi omiin kokemuksiin. Lapsien kavereina jokunen lapsi jotka katraan nuorimpia. Poikkeuksetta kaikki sellaisia joilla ongelmia empatian kanssa.

Enka oikeen tuohon oppimiseenkaan isoveljeltä usko. Vähän sama jos olisin Messin isoveli ja sanoisin hänen oppineen minulta futistaitonsa.
 
Oon kyllä sitä mieltä että on olemassa täysin mulkkuja luonteita ja ne ovat sitä vauvasta vaariksi ja hautaan. Tottakai kotoa, kaveripiiristä ja koulusta kasvatus tulee mutta mulkku on mulkku vaikka kuinka kasvattaisi ja ainoastaan voimankäyttöön yms perustuva valta-asema pitää tällaisen mulkun pohjimmaista luonnetta piilossa. Että ihan liikaa ei voi kasvatukseltakaan vaatia. Sama kuin väittäisi että heteroksi yms voi kasvattaa.

Toki vaikea ottaa kantaa kuinka paljon mulkun lopullisissa piirteissä on geeniä ja paljonko kasvatusta koska monesti myös mulkun vanhemmat on mulkkuja ja mahdoton sanoa onko ominaisuudet fifty-sixty opittuja ja geeneissä vai toisinpäin.
 
Yritin Kelan sivuilta lukea mutten ihan päässyt selvyyteen, eli lapsen äiti ollut kotona ja vanhempainraha päättyy heinäkuussa. Käsittääkseni tämän jälkeen minä isänä voin ottaa loput isyysvapaasta (3vk pidetty heti syntymän jälkeen). Jos otan isyysvapaata, saako lapsen äiti enää mitään tukia, esim. kodinhoitotukea?
 
Vähän hatara muistikuva, vaikka ei tässä ole kuin tovi kun Kelan kanssa pelattiin: vahva ehkä on että äidin kotihoidontuesta vähennetään sinun saamasi isyysraha. Eli jos olet normipalkoilla niin ei jää äidille käytännössä maksettavaa.

Hoitolisät ja muut Kelan nimihirviöt olen jo unohtanut miten ne menivät. Kaiva Kelan nettilaskuri esiin ja nakuta tulonne sisään, mahdoton muuten sanoa juuri teidän keissiin mitään.
 
Kotihoidon tukeen osittain vaikuttaa tulot ja kotikunta. Jotain saa joka tapauksessa ja siihen kiinteään osaan ei edes tulot vaikuta, koska sitä maksetaan siitä hyvästä, että lasta ei viedä kunnalliseen päivähoitoon. Meilläkin aikanaan lapset olivat isovanhempien hoidossa ja saatiin hyvät rahat, vaikka molemmat vanhemmat kävi töissä. (Tietty lisäetuna se, että ei tarvinnut maksaa sitä päivähoitomaksua. Kahdella lapsella nettohyöty oli yli 1000 EUR/kk)

http://www.kela.fi/kotihoidontuki-maara-ja-maksaminen
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-15%
On kanssa ihan mutuilua, mutta jos isä hoitaa lasta kotona, niin miksi lapsen hoidosta maksettaisiin mitään äidille? Kotihoidontuen kiinteä osuus maksetaan tällöin isälle.

Suomi24-palvelussa on joku KelaKerttu tms. eli Kelan asiakaspalvelijat vastailee sinne jätettyihin kysymyksiin. Monesti sieltä löytää itseä koskevan kysymyksen/tilanteen johon tämä Kerttu on vastannut. Kannattaa tsekata ne läpi, kun ne tuppaa oleen vähän selkokielisemmin vrt. Kelan omat sivut.
 
Nyt illalla taas menny hermot tähän iltameininkiin. Lapset kohta 6v ja 4v. Illalla usein iltatoimet ja nukkumaanmeno on vaikeaa eikä millään haluta totella. Tästä on jo tullu lapsille leikki.

Erinäisiä peli ja telkkarikieltoja on kokeiltu, mutta vaikka kiellot heitä harmittaa, ei se kuitenkaan muuta käyttäytymistä.
 
Komennatko lapsia, kun he heittävät iltatouhut leikiksi? Komentamallahan annat heille huomiota. Hankalia noi kiellot kun ei lapsi välttämättä osaa yhdistää syy-seuraussuhdetta ihan sillä tasolla mitä me aikuiset.

Itse olen ainakin huomannut, että meidän lapsilla on sellainen "there's no bad attention" -tyylinen ideologia. Eli jos huomiota tulee, niin ihan sama minkälaista.

Joskus meillä auttaa se, että pyydän lapset istumaan viereeni illalla ja sitten keskustellaan, että minkä takia nukkumaan pitäisi mennä ja miksi ne hampaat pitää pestä. Tuo viisivuotias ainakin tykkää hirveästi pohdiskella noita juttuja, niin yleensä ne on ainakin sille tepsinyt. Toki jos on virtaa niin eihän siinä mikään auta. Mutta toi lasten oman ajattelun herättäminen yleensä keskeyttää sen riehumismoodin, jolloin rauhoittuminenkin voi tapahtua ihan itsellään. Toinen hyvä tapa on ollut se, että jo alkuillasta käydään läpi loppuillan ohjelma: "nyt syödään, sitten mennään pihalle, sitten pelataan jotain peliä ja sitten iltapala ja iltapesut ja unille". Tota kun muistuttaa lapsille vähän väliä, niin se pysyy heillä mielessä. Ehkä se sitten tuntuu lapsesta johdonmukaiselta, kun vanhempi sanoo "noniin, nyt on aika lopettaa leikki. Muistatko kun sovittiin, että leikin jälkeen on iltapala".

Onko teillä päivät muuten minkälaisia? Oon huomannut, että huonoilla keleillä, kun ollaan sisällä koko päivä, niin lapsilla on ihan erilailla virtaa riehua vrt. jos on oltu paljon ulkona tai touhuttu jotain muuta. Aina ei aikaa ole touhuta arkena esim. uimahalleja tms. mutta kannattaa koittaa itse miettiä sitä kokonaisuutta: tunnin pyörälenkki pihalla vai 2h riehumista illalla.

Mutta siis loppukaneettina: ne on lapsia, ne riehuu ja leikkii. Aina siihen ei mikään tepsi, eikä kai pidäkään.
 
No niin voin minäkin nyt tänne ketjuun ottaa osaa. Viikko sitten syntyi kaksoset 1,5k etuajassa ja sairaalassa ollaan ja pysytään jonkun aikaa ennen kuin päästään kotiutumaan. Päiväksi on ainakin ohjelmaa ja vaikka meikäläisen kaltaiselle herkkäuniselle tuo kaksosten yöhoito onkin raskasta niin on se sen arvoista. Skidit on rauhallisia, ei ne huuda, mutta toi 3h välein ruoat + vaipanvaihto öisin on haasteellista :D ja tää poikalapsi ainakin on meikäläisen, sillä pieree ja paskoo housuun enemmän kuin minä ja on niin kiero huumori että monesti vaippoja vaihtaessa vääntää sellaset ruikulit ranteelle että on lähdettävä suoraan pesulle. Karskin näköinen sälli ja paljon bulkimpi kuin sisarensa joka on kyllä söötein otus päällä maan. Voi mennä montakin kymmentä minuuttia että vain tuijottaa sen nukkuvan :D
 
Miten te olette selvinneet uhmaiästä? Tyttärellä alkoi jo puolitoistavuotiaana ja nyt vuoden päästä tuosta niin on pahentunut entisestään, meille syntyi vauva alta vuosi sitten niin en tiedä onko se vaikuttanut? Välillä käy läpsäisemässä nuorempaa tai puraisemassa kädestä, ei kuuntele kieltoja, olemme ruvenneet laittamaan nopeammin jäähylle ja pidemmäksi aikaa, jopa 5 minuuttia, olen jopa muutaman kerran joutunut ottamaan sormenpäillä hiuksista ja tukistamaan että menee jakeluun. Tiedän että kohta tulee joku "kakkiatore" neuvomaan että ei saa fyysisesti kurittaa lasta, mutta välillä ainut keino mikä toimii. En tee sitä fyysistä kuritusta vihan vallassa huutaen, otan pinsettiotteella hiuksista kiinni, aina tuon jälkeen tulee itselle helvetinmoinen morkkis. Pakko vain saada jotenkin rajat lapselle, olen sanonut vaimolle että meillä ei ole kotona ollenkaan väkivaltaa kenenkään toimesta, haluaisin niin että koti olisi täysin rauhallinen paikka. Jotenkin tuntuu että toi uhma ei vain lopu ikinä, jos ottaa syliin ja halaa ja juttelee nii nauraa vain ja tekee kovemmin jotain tyhmää. Pitäisi löytää jotenkin kultainen keskitie, eli olisi vaikka "sivistynyttä" eurooppalaista kasvatusta 90% ja 10% olisi sitten vaikka "venäläistä" kovuutta kasvatusta. Toivottavasti ei nyt joku ymmärrä väärin viestiä.
 
Vielä kehityksestä sananen, tyttö kehittyy ihan järkyttävää vauhtia, kaikki luulee vuotta vanhemmaksi vähintään, ratkaisee ongelmia ja hahmottaa matemaattisia asioita ja oivaltaa kaikkea. Päiväkotiin laitetaan nyt reilun kuukauden päästä ja yksi hoitajista ehdotti että laitettaisiin vanhempien ryhmään koska selviytyy noin hyvin.
 
No siis ehdotuksiahan voi kysellä ja parhaimmillaan tämä ketju olikin vertaistukea.
Teette ihan niinkuin on teille parasta.
Tietysti tarha-asiassa ne ohjaajat/opettajat tietää oman talonsa muut skidit ja osaa sanoa sen sopivuuden paremmin.

Muksut kehittyy sitä tahtia kun kehittyy. Usein kuitenkin kai niin että kaikki hommat ei kehity samaan aikaan.
Ehkä teillä se sosiaalisuus kaikkine muotoineen tasoittuu muun osaamisen tasolle myöhemmin?
 
Tänään muksulla ensimmäinen yö omassa huoneessa. Toivottavasti lähtee hyvin liikkeelle. Ihan hyvin nukkuu kyllä yöt, eli melko luottavaisin mielen ollaan. Lapsella 2,5v ikää.
 
Vanhempi lapsista kehittyy myös nopeaa. Ikää 1.5v ja 11kk iässä alkoi kävelemään kunnolla ja 1v2kk käveli jo takaperin mutta puhetta ei vielä tule oikein. Nuorempi lapsista syntyi toukokuun alusta! Onneksi itsellä ikää vasta 21 niin jaksaa hyvin ;)
 
Kuinka pitkä on liian pitkä hoitojakso lapselle? Me emme tee 8-16 duunia, vaan ollaan tietty jakso töissä ja sitten vastaavasti pitempi jakso kotona. Laskeskeltiin, että jos äitinä olen kotona kunnes lapsi täyttää 3v (ilmeisesti kodinhoidontukea saa tähän asti) niin sitten kun palaisin osittain työelämään takaisin, niin lapselle tulisi kuukauden aikana kaksi tai kolme hoitovuorokautta, jolloin ottaen huomioon matkoihin kuluvat ajat, levon ym. lapsi olisi hoidossa noin 30 tuntia putkeen. Miehen mielestä tämä on lapselle aivan liian pitkä aika (vertaa ilmeisesti omaan lapsuuteensa, jolloin oli hoidossa joka päivä 7-17 tms. ja koki ne ajat pitkiksi). Lisäksi, koska olisin useita päiviä poissa kotoa, miehelle jäisi huolehdittavaksi aivan kaikki (eniten taitaa surra sitä, ettei pääse salille / lenkille). Isovanhempia en oikein haluaisi vaivata, eivät jaksa pientä lasta, sitä hälinää ja vahtimista (ovat itse tämän sanoneet). Toki varmasti nyt sen verran vahtivat että urheilemaan pääsee. Työni ei mitenkään jousta lyhyempiin työjaksoihin. Molempien töiden takia näitä käytännön asioita pitää enemmän miettiä, miten ne hoidetaan, kun ne eivät mene niinkuin valtaosalla perheistä.

Palkka meillä on suurinpiirtein samansuuruinen, joten ei ole merkitystä, kumpi käy töissä ja kumpi jää kotiin. Miehen mielestä äidin pitäisi olla sitten kotona kasvattamassa, mutta me emme elä yhdellä palkalla.
Onko näitä asioita turha miettiä liian tarkasti, eikö siinä yleensä käy niin, ettei ne pidäkään sitten enää 4 vuoden kuluttua paikkaansa?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom