- Liittynyt
- 9.8.2007
- Viestejä
- 2 973
Mun mielestä voimaharjottelussa istuu vähän turhan syvällä se tappiin asti tekeminen, "nou pein nou gein"-asenne ja uskoisin että se on tuolta jostain bodylehdistä yms. sinne juurtunut.
Vakiosarjat on aika hyvä tapa rajoittaa tuota liian tappiin asti tekemistä. Ei mitään 5*5:ttä voi tehdä vakio painolla jos eka sarja on tosi tiukka, puhumattakaan pidemmistä sarjoista. 4*8 kyykyssä 10 max painolla on jo hemmetin raskas, ja moni tuskin tuohon ilman pohjia pystyykään kohtuullisilla palautuksilla. Ei tarvitse olla mikään tiedemies älytäkseen miksi juuri vaikka tuossakin esimerkissä 4*8 on hemmetin paljon kehittävämpi kuin peräsuoli ulkona tehty kympin sarja. Toistoja lihaksille ja hermostolle enemmän, ekoissa sarjoissa vähän varaa josta voima kiittää, ja vikat sarjat saa jo puristaa josta lihakset kiittää. Loukkaantumisriski vähenee, hilavitkuttimien tarve pienee ja suurimpana: progression tekeminen helpottuu koska sarjamäärien lisäyskin on kehitystä. Listaa voisi jatkaa pitkään...
Tuohon päälle kun lyö sen että vaihtelee vielä niitä sarjoja ja painoja treenin sisällä, niin ei voi olla kehittymättä. Esim. 4*8*100 sijasta 2*8*100 + 2*6*105 tai 4*10-6*95-105. Pää kiittää tuosta myös, kun on ainakin henk. koht. vaikea motivoitua tekemään vaikka etukykyssä 6*6 samalla painolla