Toki on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia nostoissa ja lihasryhmäkohtaisessa voimantuotossa, mutta mielestäni punnerrusliikkeissä pitkät vipuvarret omaavilla henkilöillä usein se loppuojennus tai noston puoliväli voi olla se heikoin kohta. Kun taas ns penkkaajatyypeillä, joilla liikerata on lyhyt, on yleisempää se, että tanko jää jo rinnalle tai muutama sentti irti rintakehästä. Ja loppu tulee helpommin.
Minä oon pitkäkätinen ja en kovin paksu penkkaajaksi, niin kyllä se loppuojennus on aina ollut se murheenkryyni. Maksimileveällä otteella tosin ei niin voimakkaasti ongelma kuin kapeammilla otteilla. Penkkipaidoista en ikinä saanut juuri mitään irti vaikka harjoittelu tähtäsi siihen sillonkuin ei ollut raw-kisoja olemassakaan vielä ipf:ssä. Toki siihen vaikutti myös se, että pitkillä välityksillä ei voi käyttää kovin jäykkää varustetta, kun muuten ei saa rintaan tulemaan mitään. Eikä paita silloin avusta ylös asti vaan se tangon liike-energia ehtii hyytyä ennen lukitusta. Jos voimareserviä ei siellä lopussa ole, niin huono se silloin kovin suuria "ylirautoja" on nostaa.