- Liittynyt
- 16.4.2003
- Viestejä
- 303
- Ikä
- 43
Noniin, nyt se on "todistettu"
Äkkiä kaikki syömään kahden tunnin välein!!1
Terveys | Pätkäpaastot ovat yhteydessä suurempaan kuolemanriskiin, kertoo tuore tutkimus
Aikarajoitetun syömisen, kuten 16/8-paaston tehosta ei ole saatu yksiselitteistä näyttöä.www.hs.fi
Kyseessä on siis epidemiologinen tutkimus, jossa tutkijat ovat hyödyntäneet kahta aineistoa: vuosittaisia kyselyjä osallistujien ruokailutottumuksista (NHANES) ja kuolintilastoja (National Death Index). Käytetyssä metodologiassa on seuraavia merkittäviä puutteita:
1. Kontrolliryhmän puute ja virhelähteet: pätkäpaastoilijat eroteltiin omaksi ryhmäkseen siten, että jakavana tekijänä oli kaksi (!) kyselyä koskien ruokailuja 24h ajanjaksoilta ensimmäisen vuoden ajalta kun tutkittava oli osallistunut tutkimukseen. Sitä voi jokainen miettiä, kuinka luotettava metodi tämä on, kun pitäisi tehdä ruokailutottumusten terveystuloksia koskevia päätelmiä erittäin rajoittuneella datalla. Ihmisen vuosikausien ravitsemushistorian tiivistäminen kahta päivää koskeviin kyselyihin on tässä eräänlainen hokkuspokkus-temppu jolla saadaan eriytettyä pätkäpaastoilijat. Sanotaan, että muistikuvat eivät ole mittauksia ja se pitää tässäkin paikkaansa. Ylipäätään ihmiset vastailevat ravitsemukseen liittyviin kyselyihin miten sattuu, joten virhelähdekin voi olla todella huomattava. Ilmeisesti edes pätkäpaastoilun säännöllistä noudattamista vuosien aikana ei kontrolloitu kyselyjen kautta mitenkään?
2. Muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä ei huomioitu ollenkaan. Joukossa on voinut sattuman oikusta olla enemmän sydänsairaita/diabeetikkoja/ylipainoisia/metabolisen oireyhtymän omaavia jne.
3. Ravinnon laatua ei huomioitu ollenkaan. Pätkäpaastolla voi aivan hyvin syödä sekä erittäin terveellisesti että erittäin epäterveellisesti. Ilman ravinnon kontrollointia tai luotettavaa tietoa siitä, ei voida mitenkään tietää, oliko syynä kuolemiin pätkäpaastoilu vai jokin muu seikka. Liittyy myös kohtaan 2.
4. tutkimuksesta puuttuu varsinainen tutkimuksellinen eli kokeellinen osuus. Tämä on tietysti yleinen epidemologisen tutkimuksen haaste.
91% prosentin suurempi riski kuolla sydän- ja verisuoniongelmien vuoksi tietysti kuulostaa erittäin hälyttävälle, jos ei ole perillä tutkimuksen periaatteista. Jotta korrelaatio muuttuisi kausaatioksi, tarvitaan vahva yhteys kahden muuttujan välille. Yleensä rajana epidemologisissa tutkimuksissa on pidetty raja-arvona lukua 2.0, jolloin voi alkaa epäillä, että assosiaatiosta voisi löytyäkin jotakin tieteellisesti merkittävää. 91% prosenttia tarkoittaisi siis lukua 1,91. Vertailun vuoksi, assosiaatio tupakoinnin ja keuhkosyövän kehittymisen riskin välillä on arvioitu 8.0 - 32.0 -kertaiseksi riippuen tupakoinnin määrästä.
Toinen huomionarvoinen asia on se, että jos pätkäpaastoilulla on tutkittu olevan positiivisia terveysvaikutuksia, niin mitkä olisivat ne tekijät, jotka johtaisivat pidemmällä ajalla ennenaikaiseen sydän- tai verisuoniperäiseen kuolemaan? Jos tutkimuksessa esimerkiksi on joukko sairaalloisen ylipainoisia, jotka ovat päättäneet kokeilla pätkäpaastoilua mutta ehtivät terveydentilan lievästä korjaantumisesta huolimatta kuolla tutkimusaikana silti, niin sehän ei varsinaisesti ole pätkäpaastoilun vika. Ja koska data on puutteellista, mahdollisesti biasoitunutta, eikä muita tekijöitä ole huomioitu lainkaan, niin ei tätä kovin luotettavana tässä vaiheessa voi pitää.