- Liittynyt
- 19.10.2002
- Viestejä
- 784
eli tuon edellisen summana.... Ensimmäinen ongelma menetelmässä on..millä saada se liike uppoamaan kuin kuuma veitsi voihin....
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
I appreciate you sharing this information, but please limit quotes to a few sentences rather than reposting entire articles or large portions of them and just post a link to the articles instead.
Thank you.
No problem. Sometimes it just seems like people ain't that enthusiastic opening links... Maybe not reading them either. But anyways.
This is true, but some people also will not read very long forum posts. It is probably best to quote just the key statements along with links to the full article. This way people who don't want to read a lot can get the basic points, and those who want more information can follow the links.
If there are specific points here that people disagree with or don't understand or questions I have not addressed in my articles let me know and I will cover them in future posts.
Thanks.
Well, Drew, there was some confusion about the repetition cadence; some posts saying that slower reps are worse than "normal" speed repetitions. And I already quoted some of your texts, concerning "explosive power" etc. Do you have anything to add?
Any repetition speed can be effective as long as exercises are performed with a high level of effort, but moving too quickly increases risk while decreasing the efficiency of muscular loading, and moving too slowly (slower than necessary to reverse direction smoothly and maintain strict body positioning and proper path of movement) appears to reduce the efficiency of inroading. There is no benefit to moving explosively or moving very, very slowly, and both have their disadvantages, but you're better off moving too slowly than too quickly if you value your long term joint health and mobility.
A)
Leuanveto x 6-8 toistoa (lisäpainot)
Hauiskääntö suoralla tangolla x 6-8 toistoa
Keskitetty hauiskääntö koneessa x 6-8 toistoa
Pystypunnerrus niskantakaa x 6-8 toistoa
Vipunosto sivulle kp:lla x 6-8 toistoa
Vipunosto taakse kp:lla x 6-8 toistoa
Maastaveto x 6-8 toistoa (vetoremmit; kadenssi 2/2-3)
Alatalja x 6-8 toistoa
Shrug tangolla x 6-8 toistoa (vetoremmit)
Shrug koneessa x 6-8 toistoa
Jalkojen nosto x 10-20 toistoa
Vatsarutistus lisäpainoilla x 8-12 toistoa
Wrist curl x 8-20 toistoa
Wrist extension x 8-20 toistoa
B)
Reisiojennus x 6-8 toistoa
Jalkaprässi x 6-8 toistoa
Takakyykky x 6-8 toistoa (tupla esiväsytys ennen kyykkyä; brutaalia!)
Reisikoukistus (vaiko rutistus?) istuen x 6-8 toistoa
Reisikoukistus maaten x 6-8 toistoa
Pohjenousu istuen x 6-8 toistoa
Pohjenousu istuen x 6-8 toistoa
Toe press x 6-8 toistoa
Dippi x 6-8 toistoa (lisäpainot)
Ojentajapunnerrus tangolla x 6-8 toistoa
Pushdown taljassa x 6-8 toistoa
Pec-Deck x 6-8 toistoa
Penkki tai chest press x 6-8 toistoa
Neck flexion x 8-12 toistoa
Neck extension x 8-12 toistoa
HIT-advokaatit vetoavat mielellään metodinsa tieteellisyyteen, vaikka todellisuudessa kyse on huteralta teoreettiselta pohjalta tehdystä päättelystä, joka ei kestä kokeellisen tutkimuksen näyttöä eikä kyllä tarkemmassa analyysissa ole edes teoreettisesti kovin kestävää. Esim.:
1) Lähes poikkeuksetta on osoitettu, että lihasryhmän harjoittaminen 2-3 kertaa viikossa on selvästi tehokkaampaa kuin kerran viikossa. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että kehoa ei voisi rasittaa kuin maksimissaan 3 kertaa viikossa ilman ylikuntoa.
2) Tieteellinen näyttö tukee vahvasti useiden harjoitussarjojen käyttöä per lihasryhmä yhden sijasta. Vanhemmissa tutkimuksissa on yleensä otos ollut liian pieni niin, että tilastollisesti merkittävää eroa ei ole saatu. Meta-analyysit ja uudemmat tutkimukset tukevat kuitenkin vahvasti ainakin neljän harjoitussarjan käyttöä per lihasryhmä, joissakin tutkimuksissa kokeneilla harjoittelijoilla jopa suurempia määriä. Toki on mahdollista, että käyttämällä useiden suorien sarjojen sijasta sarjanjatkotekniikoita (pudotussarjat, pakkotoistot jne.) kokonaissarjamäärä voidaan pitää pienempänä ja silti saada hyvä harjoitusvaste. Tätä ei vain ole vielä kovin kattavasti tutkittu.
3) TUT (time under tension)/ TUL (time under load) ei näytä olevan niinkään ratkaiseva vaan pikemminkin TUF eli tension under fatigue. Esim. japanilaisessa Kaatsu-harjoittelussa keinotekoinen hapenpuute lyhyntää TUT:a, mutta lisää silti lihaskasvua suuremman väsymyksen/hapenpuutteen vuoksi. Vastaava vaikutus on todettu myös sarjataukojen lyhentämisellä.
Reisien esiväsytys on ideana ihan ok, mutta mikä idea on esiväsyttää hauikset ennen soutuja selälle tai ojentajat ennen punnerruksia rinnalle?
Tokihan tuossakin tulee useimmille lihaksille 2-3 sarjaa, vaikka HIT:ssä yhdestä sarjasta puhutaankin. Noinhan se oli Yatesinkin ohjelmissa. Itse asiassa Mentzerkin alun perin suosi n. 5 sarjaa per lihasryhmä, kunnes keksi tuon yhden sarjan ideologian lähinnä teoreettisten pohdiskelujensa kautta ja aktiiviuransa lopettaneena.
HIT-advokaatit vetoavat mielellään metodinsa tieteellisyyteen, vaikka todellisuudessa kyse on huteralta teoreettiselta pohjalta tehdystä päättelystä, joka ei kestä kokeellisen tutkimuksen näyttöä eikä kyllä tarkemmassa analyysissa ole edes teoreettisesti kovin kestävää. Esim.:
1) Lähes poikkeuksetta on osoitettu, että lihasryhmän harjoittaminen 2-3 kertaa viikossa on selvästi tehokkaampaa kuin kerran viikossa. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että kehoa ei voisi rasittaa kuin maksimissaan 3 kertaa viikossa ilman ylikuntoa.
2) Tieteellinen näyttö tukee vahvasti useiden harjoitussarjojen käyttöä per lihasryhmä yhden sijasta. Vanhemmissa tutkimuksissa on yleensä otos ollut liian pieni niin, että tilastollisesti merkittävää eroa ei ole saatu. Meta-analyysit ja uudemmat tutkimukset tukevat kuitenkin vahvasti ainakin neljän harjoitussarjan käyttöä per lihasryhmä, joissakin tutkimuksissa kokeneilla harjoittelijoilla jopa suurempia määriä. Toki on mahdollista, että käyttämällä useiden suorien sarjojen sijasta sarjanjatkotekniikoita (pudotussarjat, pakkotoistot jne.) kokonaissarjamäärä voidaan pitää pienempänä ja silti saada hyvä harjoitusvaste. Tätä ei vain ole vielä kovin kattavasti tutkittu.
3) TUT (time under tension)/ TUL (time under load) ei näytä olevan niinkään ratkaiseva vaan pikemminkin TUF eli tension under fatigue. Esim. japanilaisessa Kaatsu-harjoittelussa keinotekoinen hapenpuute lyhyntää TUT:a, mutta lisää silti lihaskasvua suuremman väsymyksen/hapenpuutteen vuoksi. Vastaava vaikutus on todettu myös sarjataukojen lyhentämisellä.
Since it's two different things to lift explosively with the effort of max acceleration even with high% weights, and lifting explosively without paying attention to form&tension, your judgement is a bit harsh.
It's anyway kinda hard to lift heavy weights with high effort but still "too quickly" so to say..
Mitä tulee HIT:n tieteellisyyteen niin olen joihinkin lähteisiin vedonnut, mutta ne näköjään sivuutetaan.
Spekuloin vain, eikä minulla ole lähteitäni tässä mukana, eikä ole sinullakaan. Jokainen väite joka tänne on "lennähtänyt", ovat vailla lähdettä. En kyseenalaista sisältöä tämän takia - keskusteluunhan minä pyrin en jonninjoutavaan väittelyyn - mutta olisi kiva saada jotain, mistä voisin itse saada lisää tietoa. Lähteitä esiin, kiitos!
2) Vaihtoehtoisesti:
Q&A: Meta-Analyses Do Not Support Multiple Sets or High Volume Training | High Intensity Training by Drew Baye
Muistaakseni Baye on käsitellyt asiaa vähän enemmänkin, katsotaan jos saisin hänet vastaamaan myös tämän asian tiimoilta.
Lähes kaikki HIT-ohjelmat, mitä tiedän, suosittelevat "useampaa sarjaa per lihas". Hauska, että ajatellaan näin, eikä niin kuin sen aiemmin esitin: yksi sarja PER LIIKE. Esim. jos tehdään selkää, niin yleensä ohjelmaan kuuluu ylätalja/leuanveto, alatalja/soutu ja maastaveto/hyperextension. Volyymi (= kuinka monta liikettä) on täysin yksilöllistä.
Voisin toki laittaa lähteitäkin, mutta tällainen loppujen lopuksi bittiavaruuteen katoava nettikirjoittelu kävisi silloin aika työlääksi. Omat lähteesi ovat aika vanhoja. Luulisi, että olisit itse vaivautunut lukemaan edes tämän: The Influence of Frequency, Intensity,Volume and Mode of Strength Training on Whole Muscle Cross-Sectional Area in Humans. Tämä onkin ehkä relevantein, koska koskee nimenomaan hypertrofiaa. Esimerkin vuoksi, tässä yksi uudempi tutkimus koskien treenivolyymia: Strength and neuromuscular adaptation following one, four, and eight sets of high intensity resistance exercise in trained males Muita saat etsiä itse, en aio tehdä työtä puolestasi, mutta voin kertoa, että olen seurannut alan tutkimuksia 25 vuotta, voimaillut saman aikaa ja työnikin liittyy asiaan.
Mikäs jumala tuo Baye nyt sitten tässä asiassa on? Auktoriteettiuskosta luovuin kolmivuotiaana. Kaiken lisäksi, Jos haluaisin keskustella hänen kanssaan, teen sen sitten mieluummin suoraan. Tuo hänen meta-analyysi kritiikkinsä missaa täydellisesti pointin. Meta-analyysin tarkoitus on nimenomaan kerätä yhteen useiden tutkimusten data, koska monet tutkimukset ovat olleet liian pieniä esim. tilastollisesti merkittävän eron saamiseksi ryhmien välille, jos niitä katsotaan yksittäin. Yhteen koottuna viesti on kuitenkin vahvasti suurempaa voluumia tukeva. Kaiken lisäksi eri meta-analyysit ovat päätyneet yllättävänkin yhdenmukaisiin tuloksiin.
Useimpien lihasten kohdalla monet eri liikkeet kuitenkin rasittavat kohdelihasta pääosin samankaltaisesti, joten miten sitten oleellisesti tuollainen HIT-ohjelma enää eroaa siitä, että perinteisemmässä treenissä tehtäisiin vähemmän liikkeitä, mutta kussakin enemmän sarjoja? Todellisuudessa taitaa olla kyse siitä, että pohjimmiltaan HIT-treenaritkin tajuavat, että yksi sarja ei riitä, mutta sen sijaan että antaisivat periksi filosofiselle yksi sarja per liike-vakaumukselleen tekemällä enemmän sarjoja samassa liikkeessä, he kiertävät ongelman tekemällä lisäsarjat toisissa lihasta kuitenkin samankaltaisesti rasittavissa liikkeissä.