Väkevä ja tarpeellinen avaus, peukutan vimmatusti!
Koska aihe on laaja, kuten tästäkin keskustelusta huomaa, päätän rajata oman näkökantani yhteen, etenkin naisten kohdalla oleelliseen ja yleisimpään alueeseen eli bloggaamiseen.
Ihmisen perimmäiset motiivit blogin perustamiselle ovat yleensä:
a) blogi toimii itselle ensisijaisesti päiväkirjana ja toissijaisesti välineenä viestiä muille viiteryhmään kuuluville tekemisistään ja ajatuksistaan
b) blogi toimii ensisijaisesti välineenä viestiä viiteryhmään kuuluville tekemisistään ja ajatuksistaan, toissijaisesti päiväkirjana itselle
Paneudun kohtaan b. Punttisalitouhut, etenkin "fitness", on loppupeleissä aika helvetin tylsä aihe, jos kirjoitetaan pelkästään asian ns. mekaanisesta puolesta: treenistä, ravinnosta ja levosta. Tämä korostuu etenkin sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla ei ole tavallista salillakävijää syvempää tietoa tai kokemusta näistä asioista. "Kuvia perseestä ja puurosta" kuvaa hyvin tällaisen kirjoittajan antia tälle bloggaajien alakulttuurille. Paradoksaalistahan tässä on myös toisaalta se, että tällainen raportoiminen toimii varmasti ihan hyvänä itsereflektointina, mutta samalla pyrkimys saada äänensä kuuluviin paikassa, jossa jo tuhat muuta samalla taajuudella viestivää toimijaa suoltaa samaa monotoniaa, hukuttaa viestin eikä minkäänlaista kaikupohjaa ole mahdollista syntyä - eikä täten tilaa reflektoida toisten samanhenkisten kanssa, mikä on aika olellinen aspekti kaikessa sosiaalisessa toiminnassa. "Kova peppu treeni koutsilt tuli käsky tiputtaa hiil Ari määriä kääks" -tason postaukset tuottavat vastaukseksi vain tsemppi- tai voivotteluviestejä. Tämä olisi jo ihan oman aiheensa paikka, mutta sitten voidaan vielä miettiä, että pitävätkö nämä bloggaajat itseään niin mielenkiintoisina persoonina, että mikä tahansa teksti- ja kuvamuotoinen paska kelpaa vai että se Internetiin suollettu tuuba olisi itsessään jotenkin mielenkiintoista - ja kumpi näistä on ajattelutavoista on huolestuttavampaa...
Selvä. Et tiedä yhtä paljon punttailusta kuin laynenortonit ja hulkkihietalat. Siispä punttailua voisi lähestyä vaikka hieman filosofisemmin. Isken tähän nyt kuvan käsipainosta ja siteeraan Paulo Coelhoa. Joo, ei. Suurin ongelma lukijan näkökulmasta on se, että valtaosa - ihan mistä asiasta tahansa - bloggaavista ihmisistä eivät joko osaa kirjoittaa tai ovat substanssiltaan kärpässarjaosastoa, yleensä molempia. Mitä tästä seuraa? Valtaosa blogeista on aivan helvetin geneeristä, mitäänsanomatonta ja persoonatonta massaa, joka ei herätä minkäänlaisia ajatuksia, tuntemuksia tai halua edes kommentoida sitä aivan turhaksi. Huono kirjoitustaito ja ohut substanssi johtaakin juuri siihen, että kirjoitetaan pintapuolisesti vähän sieltä ja täältä, ilman minkäänlaista punaista lankaa, hyvin pureskeltua pohdintaa tai edes perusteltua kannanottoa. Edelleenkin tätä "persettä ja puuroa" -osastoa. Okei, ihan hyvää yritystä on myös kirjoittaa ihan pohdiskelevaakin proosaa, mutta jotenkin näistä kaikista kuitenkin paistaa sellainen lapsenuskoinen oman elämäntyylin varaukseton ihanuuden ylistys ja kritiikitön suhtautuminen kaikkeen tekemiseen. "Siis ei täs niinku oo mitää järkee, mut hei c'mon shut up and squat mieluummin ku sipsipussi kourassa sohvalla" on aika ohkainen perustelu tekemiseensä, mutta oisinhan mäkin vetämässä varmaan herskaa, jos en kirjoittaisi tätä viestiä Pakkikselle.
LUKIJAN näkökulmasta siis: jos haluat lukijoita sille blogillesi, niin kuin suurin osa varmaan haluaa, niin niitä lukijoita saisi ainakin yhden enemmän, jos hommassa olisi punainen lanka, mahdollisesti jonkinlainen rajaus ja asian syvällisempi luotaaminen ja sopivan kriittinen näkökulma niin ilmiön, oman toiminnan tai ajatusten negatiivisiin kuin positiivisiinkin puoliin. Punttailun mekaaninen puoli kun on kirjoitettuna, kuten aikaisemmin sanottua, aika helvetin tylsää luettavaa, jos kirjoittaja ei siitä tiedä tavallista salimarkoa enempää.
Ps. Jos niitä persekuvia pitää laittaa, niin laittakaa ne edes liikkuvana t. Runk-Kari
