Minä myönnän provosoineeni.
Myönnettäköön yhtälailla, että ei täällä maallakaan kaikilla college-housuja ole. Kylänraitilla on mm. nähty kuuskymppinen vanhaisäntä originaaleissa oldskool läppäshortseissa, siis mallia Lasse Virén 1972 München ja kaatuminen kymppitonnilla, eli ultralyhyet. Aiemmin oltiin huolissaan kikkelin vilahtamisesta, mutta vanhemmalla väellä tässä mallissa vilahtaa kyllä paljon muutakin. Kaikki menee niin sanotusti etelään, enkä tarkoita tällä muuttoliikettä pois maaseudulta.
Niille, jotka empivät college-housujen hankkimista niiden nilkkoihin valahtamisen pelossa, tässä pro-tipsit, jotka opin takametsien miehiltä, pätevät yhtälailla naisiin.
- Ostohetkellä kannattaa kiinnittää huomiota vyötärökaistaleen ominaisuuksiin. Pelkällä kuminauhalla varustetut voivat käytössä aiheuttaa vilautusvaaran, kannattaa aina valita malli, josta löytyy myös kiristysnauha. Jos et täysin persjalkainen ole, narut tiukkaan kiristämällä takapuolen ja vyötärön välinen topografia pitää housut toivotulla korkeudella.
- Nauhamalliset housut palvelevat myös vielä perinteisen viiden vuoden sisäänajojakson jälkeen, vaikka nykyajan kuminauhasta on jo kauan sitten suurin elastisuus hävinnyt (ennen oli kaikki paremmin...).
- Jos kuitenkin tulet nauhattomat mallit hankkineeksi, kätevänä isäntänä/emäntänä voit kuminauhakujaan sujauttaa vaikka paalinarusta punotun hätäratkaisun. Vanha kengännauhakin toimii.
- Kevään ja syksyn kurakeleillä kuminauhakujat myös lahkeissa ovat must, eivät kerää niin paljon sontaa.
- Käytössä ohenneet housut eivät suinkaan kuulu roskiin, vaan keveytensä ansiosta ainoastaan allokoituvat kesäkäyttöön.
Ja pitää muistaa, että eiväthän nuo meleeratut mukavuusasusteet salilla suinkaan landepaukkujen yksinoikeus ole. Maitotiloilla kasvaneet tonkannostelijat samaistuvat piäkaapunnin salityyli-ikoneista ainakin citytöyhtöhyyppä-Hulukkiin, koska "sekin käy meijerillä kolitseissa".