Muita oikeasti huonogeenisiä?

[Deleted member 133729]

Eli oot vaan huono kyykkäämään, muuta ihmeellistähän tuossa nyt ei ole. 130kg ja 150kg penkin ero voi olla yllättävän pienestä kiinni, joten aika ohuita hiuksia sä nyt haljot. Itellä nousi 122->135 kahdessa kuukaudessa ohjelman muutoksella, siinä vaiheessa oli treenattu yli kymmenen vuotta ja oltu samoissa painoissa ties kuinka kauan. Jos geenien merkitys on niin valtava kuin sä tässä oot antanut ymmärtää, niin ethän sä millään voi väittää että ero paskojen ja ei-paskojen geenien välillä on 20kg? Ymmärrän että oot kehittynyt tosi hitaasti, mutta silti.

Sitä en käy kieltämään, että varmasti touhu on sinulle keskimääräistä hankalampaa, siitä täydet sympatiat. Helppoa ei ole viime aikoina ollut itsellänikään, mutta on tää sen verran pinttynyt tapa että ei irtikään pääse.

En ole varma ymmärsinkö kaikkea,mutta ero paskojen ja hyvien geenien välillä on ihan muuta kuin 20kg. Eron näkee karuiten kun koskee eka kerran tankoon. Huippu geenisen lähtötaso voi olla 50kg kovempi. Enemmänkin. Toinen voi pukata ilman treeniä 40kg ja toinen 100kg. Ei tarvitse arpoa kummasta tulee vahvempi kun aletaan treenata.

 

[täsmä]

Riippuu toki monesta asiasta. Esim jos yläaste-jonnet testailee kuka on vahvin, aika usein voittaa se, jolla on ”kasvu mieheksi” pisimmällä. Eli se 30kg penkkaava kimittäjä saattaa olla täysin eri asemissa 3v päästä.

 

[Deleted member 40111]

Sori, unohtu mainita että penkki oli 90kg kun lähdin armeijasta. Eli 30kg kehittyi tuossa 9kk ajassa. Olin siihen aikaan Jto:n valmennuksessa


Edit: pointtina siis se että armeijaan mennessä 178cm 68kg (eikä edes kireä), kestävyysurheilu ja pallopelitaustalla, saavutettiin kuitenkin jonkunlaiset voimatasot.

Heh, pitää kommentoida kun mitat on liki samat ollut. Tosin armeijaan mennessä mulla oli painoa enemmän, mutta kotiutuessa 180/67kg. Ja penkki 105kg. Oli salienkka 132,5kg ennen sitä. Siitä kotiutumishetkestä meni 3,5 vuotta kun otin ekan kerran 200kg, mutta kehonpaino oli noussut tosin yli 40 kiloa.

 

[täsmä]

Heh, pitää kommentoida kun mitat on liki samat ollut. Tosin armeijaan mennessä mulla oli painoa enemmän, mutta kotiutuessa 180/67kg. Ja penkki 105kg. Oli salienkka 132,5kg ennen sitä. Siitä kotiutumishetkestä meni 3,5 vuotta kun otin 200kg, mutta kehonpaino oli noussut tosin yli 40 kiloa.

Eikä sinusta tullut edes mikään valtavalla voimamahalla varustettu penkkisika ! Eli bulkkaukset oli paikallaan

 

[DropIt]

Kiitos Predatorille avauksesta, nuo tarinat nuoruudesta kuulosti hyvinkin tutuilta. Myös nuo jutut että paino nousee hitaasti, mutta paino laskee nopeasti on tuttua.

Itselläni salitaustaa n 16 vuoden ajalta. 100kg penkki edelleen haaveena, lähellä kuitenkin ollaan ja joku päivä se vielä nousee.

Kyykyn sain aikanaan menemään penkin edelle Mark Rippetoen opeilla. Tanko niin alas selkään kuin mahdollista (rannetuet pakolliset). Kyykky maksimi ollut parhaillaan ehkä 105-110.

Itsekin olen treenaillut 4, 3, 2, 1 jakoisilla. 5 - 3 kertaa viikossa, kokeiltu erilaisia progressiomalleja yms yms. Edelleen odotan sitä käänteen tekevää treenimetodia joka mullistaa kohdallani kaiken.

Haaveeni oli olla nuori ja lihaksikas johon en koskaan yltänyt. Saa nähdä ehtiikö keski-ikäinen ja lihaksikas toteutua vai tuleeko minusta vasta pappana lihaksikas.

 

[beginner]

En ole varma ymmärsinkö kaikkea,mutta ero paskojen ja hyvien geenien välillä on ihan muuta kuin 20kg. Eron näkee karuiten kun koskee eka kerran tankoon. Huippu geenisen lähtötaso voi olla 50kg kovempi. Enemmänkin. Toinen voi pukata ilman treeniä 40kg ja toinen 100kg. Ei tarvitse arpoa kummasta tulee vahvempi kun aletaan treenata.

Halusin vain tarttua tuohon aloituspostiin, jossa sanoit että 150kg nostavaa et pidä lahjattomana, mutta oma 130kg penkkisi on sitten jo huonoja geenejä.

 

[TJJ]

Toinen voi pukata ilman treeniä 40kg ja toinen 100kg. Ei tarvitse arpoa kummasta tulee vahvempi kun aletaan treenata.

Ei se ihan niin yksioikoista ole. Toiset kehittyy kun ajavat salin ohi, joillakin töitä saa tehdä koko elämän. Lähtötaso mittaa lähtötason, ei sitä miten ja minkälaiseen treeniin vaste tulee.

Kannattaa iltalukemiseksi ottaa Brian Epsteinin The Sports Gene. Vaikkakin käsittelee enemmän muuta kuin voimaharjoittelua on kovin viihdyttävä opus.

 

[Deleted member 40111]

Ei se ihan niin yksioikoista ole. Toiset kehittyy kun ajavat salin ohi, joillakin töitä saa tehdä koko elämän. Lähtötaso mittaa lähtötason, ei sitä miten ja minkälaiseen treeniin vaste tulee.

Kannattaa iltalukemiseksi ottaa Brian Epsteinin The Sports Gene. Vaikkakin käsittelee enemmän muuta kuin voimaharjoittelua on kovin viihdyttävä opus.

Juuri näin. Minä oon heikompi kuin 90% treenikavereistani, jos tulisi 3kk taukoa treenistä tai toki korostuu, jos lopettaisi treenaamisen kokonaan. Vaikka näitä ko, kavereita vahvempi huomattavasti parhaillaan olen ollut. Eli vaste harjoitteluun merkkaa myös. Pelkkä lähtötaso ei hirveästi kerro, muutakuin että se luonnostaan heikompi kaveri saa tehdä paljon töitä sen eteen, että saa samat tulokset kuin se luonnonriski treenaamaton. Jos 10 vuotta tosissaan treenataan, niin ei voi tietää kumpi on vahvempi. Joku Smulter taas on niitä huippulahjakkuuksia, joilla on ollut korkea lähtötaso ja hemmetin hyvä vaste lajiharjoitteluun.

 

[Deleted member 40111]

Kiitos Predatorille avauksesta, nuo tarinat nuoruudesta kuulosti hyvinkin tutuilta. Myös nuo jutut että paino nousee hitaasti, mutta paino laskee nopeasti on tuttua.

Itselläni salitaustaa n 16 vuoden ajalta. 100kg penkki edelleen haaveena, lähellä kuitenkin ollaan ja joku päivä se vielä nousee.

Kyykyn sain aikanaan menemään penkin edelle Mark Rippetoen opeilla. Tanko niin alas selkään kuin mahdollista (rannetuet pakolliset). Kyykky maksimi ollut parhaillaan ehkä 105-110.

Itsekin olen treenaillut 4, 3, 2, 1 jakoisilla. 5 - 3 kertaa viikossa, kokeiltu erilaisia progressiomalleja yms yms. Edelleen odotan sitä käänteen tekevää treenimetodia joka mullistaa kohdallani kaiken.

Haaveeni oli olla nuori ja lihaksikas johon en koskaan yltänyt. Saa nähdä ehtiikö keski-ikäinen ja lihaksikas toteutua vai tuleeko minusta vasta pappana lihaksikas.

Tsemppiä treeneihin! Tuossa on hemmetisti periksiantamattomuutta. Pitkään tiedossa ollut, ettei ole yhtään itselle suotuisa laji/harrastus genetiikan suhteen, mutta silti nautit siitä ja teet sitä vuosikymmeniä. Sadan kilon penkistäkin varmasti nauttii/arvostaa suorituksena eri tavalla, kuin ne jotka sen saa 3kk treenillä. Mutta niinkuin aiemmin täällä jo todettu, että turhapa sitä on itseään muihin verrata. Omaa kehitystä seuraa ja on tyytyväinen, jos pääsee eteenpäin vähänkin. Kilpaurheilu sitten erikseen.

 

[Deleted member 133729]

Ja tuohon tuloskeskusteluun vielä, että penkissä ei kyllä TÄYSIN lahjaton ikinä pääse tuonne 130-150 lukemiin. Ainakaan ilman kemiaa. 150kg mielestäni peruspunttaajalle hyvä/kunnioitettava tulos, siis sellaiselle 90-100 kiloiselle. Kuten 200 kyykky ja 250 veto. Ja nuo on ihan hyviä vedenjakajia. Sanoisin suurimman osan pystyvän genetiikan puolesta, jos sen kaiken potentiaalinsa pystyy vaan ulosmittaamaan. Noiden yli mentäessä reippaasti voi jo alkaa puhua lahjakkuudesta jossain määrin. Mutta täysin lahjaton ei noihin pääse koskaan. Ja toki pitää myös suhteuttaa, että jos on huomattavasti pienikokoisempia treenaajia, niin silloin vähän matalammatkin tulokset ovat jo kovaa valuuttaa keskivertoon kuntoilijaan nähden.

Kiitos Predatorille avauksesta, nuo tarinat nuoruudesta kuulosti hyvinkin tutuilta. Myös nuo jutut että paino nousee hitaasti, mutta paino laskee nopeasti on tuttua.

Itselläni salitaustaa n 16 vuoden ajalta. 100kg penkki edelleen haaveena, lähellä kuitenkin ollaan ja joku päivä se vielä nousee.

Kyykyn sain aikanaan menemään penkin edelle Mark Rippetoen opeilla. Tanko niin alas selkään kuin mahdollista (rannetuet pakolliset). Kyykky maksimi ollut parhaillaan ehkä 105-110.

Itsekin olen treenaillut 4, 3, 2, 1 jakoisilla. 5 - 3 kertaa viikossa, kokeiltu erilaisia progressiomalleja yms yms. Edelleen odotan sitä käänteen tekevää treenimetodia joka mullistaa kohdallani kaiken.

Haaveeni oli olla nuori ja lihaksikas johon en koskaan yltänyt. Saa nähdä ehtiikö keski-ikäinen ja lihaksikas toteutua vai tuleeko minusta vasta pappana lihaksikas.

 

[Deleted member 133729]

Kiitos Predatorille avauksesta, nuo tarinat nuoruudesta kuulosti hyvinkin tutuilta. Myös nuo jutut että paino nousee hitaasti, mutta paino laskee nopeasti on tuttua.

Itselläni salitaustaa n 16 vuoden ajalta. 100kg penkki edelleen haaveena, lähellä kuitenkin ollaan ja joku päivä se vielä nousee.

Kyykyn sain aikanaan menemään penkin edelle Mark Rippetoen opeilla. Tanko niin alas selkään kuin mahdollista (rannetuet pakolliset). Kyykky maksimi ollut parhaillaan ehkä 105-110.

Itsekin olen treenaillut 4, 3, 2, 1 jakoisilla. 5 - 3 kertaa viikossa, kokeiltu erilaisia progressiomalleja yms yms. Edelleen odotan sitä käänteen tekevää treenimetodia joka mullistaa kohdallani kaiken.

Haaveeni oli olla nuori ja lihaksikas johon en koskaan yltänyt. Saa nähdä ehtiikö keski-ikäinen ja lihaksikas toteutua vai tuleeko minusta vasta pappana lihaksikas.

Nonniin nyt taisin löytää kohtalotoverin. Kehitysvauhti kuulostaa vastaavalta kuten kyykky tulos. Itsellä meni 100kg penkkiin 2 vuotta treeniä. Siis tuo perinteinen treenin aloitus boosti kun tulokset nousee kokoajan. 100kg nostettuani kehitys hiipui dramaattisesti. Meni 9 vuotta että sain penkin 117.5 lukemiin. Tuo olikin natu enkka. Sitten pistin horkkaa myllyyn kun 20 vuoden bodauksella painoin 76kg, enkä halunnut olla loppuelämää kukkakeppi.

 

[Deleted member 40111]

Nonniin nyt taisin löytää kohtalotoverin. Kehitysvauhti kuulostaa vastaavalta kuten kyykky tulos. Itsellä meni 100kg penkkiin 2 vuotta treeniä. Siis tuo perinteinen treenin aloitus boosti kun tulokset nousee kokoajan. 100kg nostettuani kehitys hiipui dramaattisesti. Meni 9 vuotta että sain penkin 117.5 lukemiin. Tuo olikin natu enkka. Sitten pistin horkkaa myllyyn kun 20 vuoden bodauksella painoin 76kg, enkä halunnut olla loppuelämää kukkakeppi.

Painoa kyllä saa syömällä. Joten siinä vika, jos kehonpaino ei nouse. Kyllähän siinä joutuu epämukavuusalueelta poistumaan, jos on adaptiivinen metabolia ja huonot syömisen lahjat. Mutta se on tekosyy etteikö saa painoa, jos syö tarpeeksi. En minäkään painanut 80 kiloa ekan kerran kuin kaksikymppisenä. Joten kokemusta on mitä se vaatii, jos on luontaisesti laiha.

 

[Mies847]

Toikin lahjakkuus ja sen ulosmittaaminen on monesta asiasta kiinni. Itse pääsin hyvin yksinkertaisella 2x6 penkin hinkkaamisella 140kg kuntoon yli 10 vuotta sitten. Sitten alkoikin vuosia kestänyt olkapäiden kipuilu ja motivaatio katosi samalla koko penkin hinkkaamiseen. Uskon, että mikäli paikat tulevaisuudessa kestävät, potentiaalia olisi kyllä ylemmäskin.

Vastapainona taas mave on ollut aina murheenkryyni. En ole ottanut 200kg tänäkään päivänä, vaikka etukyykystäkin on otettu 125kg eikä puhuta mistään niiauksista. Aina vaan joko hajoaa joku paikka (olkapää), loppuu motivaatio, sairastuu tms. Oon itsekseni todennut, että ihan turha sitä on sitten varsinkaan dieetillä hinkata. Ei vaan jaksa sahata samaa väliä ilman edistystä, niin vaihdoin nyt sitten dieetin ajaksi tilalle sjmv ja ghr. Luulisi, että hermostokin kestää paremmin näin ja jatketaan kilojen metsästystä jtolta saaduilla vinkeillä keväällä Sinänsä hauska, että räjähtävyyttä kyllä pitäisi löytyä, vaikkei ne kiloissa näykään. 81m on mennyt sisäradalla alle 10s.

 

[River.]

Ei se ihan niin yksioikoista ole. Toiset kehittyy kun ajavat salin ohi, joillakin töitä saa tehdä koko elämän. Lähtötaso mittaa lähtötason, ei sitä miten ja minkälaiseen treeniin vaste tulee.

Kannattaa iltalukemiseksi ottaa Brian Epsteinin The Sports Gene. Vaikkakin käsittelee enemmän muuta kuin voimaharjoittelua on kovin viihdyttävä opus.

Aivan samaa olin tulossa sanomaan. Lahjakkuus ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen ominaisuus. Muutamia pointteja, mitä tulee itselle mieleen:

1. Lahjakkuutta on sekä "yleisatleettisuutta" että liikekohtaista lahjakkuutta.

Kaikki on parempia tietyissä liikkeissä ja paskempia toisissa. Pätee aloittelijoista maailman huippuihin. Jos nyt vaikka miettii tuota Predatoria: 110-130-170 = 410 yt – kokonaisuudessaan ihan okei suoritus harrastajalta. Kyykky on suhteessa heikko, mutta sellaista se on. Mä puolestani en penkkaa tuota 130 kiloa, vaikka yt on 500 (op 85 kg). Punnerruksissa olen aika lahjaton, mutta samaa ei voi kyllä sanoa susta. Kukaan täysin lahjaton ei penkkaa 130 kiloa.

2. Lahjakkuudessa on eri ulottuvuuksia.

Itselle tulee heti mieleen neljä lahjakkuuden muotoa. Enemmänkin varmasti voisi eritellä, mutta ainakin näistä se muodostuu:
A = lähtötaso
B = kehitysnopeus
C = maksimipotentiaali
D = kehon taipumus hajota tai olla hajoamatta

Nämä eivät välttämättä korreloi keskenään, niin kuin yllä ovat monet todistaneet. Ja omaa C-kohtaansa ei voi tietää (tai edes arvailla), jos ei reenaa optimaalisesti, niin kuin Mr. Siima jo sanoi.

3. Moni luulee reenaavansa hyvin.

Esimerkiksi juuri kyykky vaan on joillekin ihan helvetin vaikea liike. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Reenasin salilla + 5 vuotta mielestäni helvetin säntillisesti, tein liikkeet oikein jne. Mavesta silloin 160 ja kyykystä 120. Ja siis ihan hyvällä urheilutaustallakin liikkeellä: futista ja pikajuoksua, joissa molemmissa pärjäsinkin. Muutama vuosi sitten heitin egon nurkkaan, kävin säännöllisesti fyssarilla, otin neuvoja vastaan, tutkin asioita ja aloin treenata "jokainen toisto on täydellinen" -mentaliteetilla. Kyykky nousi vuodessa 50 kiloa ja veto 40 kiloa, ilman kehonpainon nousua. Sen jälkeen tajusin, kuinka vaikeaa omaan tekemiseen on suhtautua kriittisesti.

99 % tapauksista esim. vedon ja kyykyn epäsuhta johtuu siitä, että kyykkyä ei vaan osata tehdä. Mäkin uskottelin itselleni pitkään, että mulla on väärät välitykset kyykkyyn, eikä koko liike tule ikinä onnistumaan. Tosiasiassa olin paska kyykkäämään; vetoon oli lahjakkuutta enemmän kuin kyykkyn, mikä tietysti lannisti myös. En halua vittuilla, mutta halusin vain kertoa omia kokemuksia ja muistutella siitä, että joskus se reality check on yllättävän vaikea paikka.

Jos katsoo tuota kohtaa 2, niin oma palettini näyttää tältä:

Lähtötaso: leuanvedossa hyvä, mavessa okei, kyykyssä olematon, penkissä huono jne.
Kehitysnopeus: vaihdellut älyttömästi; välillä vuosia pään hakkaamista seinään ja välillä nousukiitoa
Maksimipotentiaali: ilmeisesti ainakin ihan okei, mutta voi olla parempikin – täytyy kokeilla seuraavien 30 vuoden aikana
Hajoilu: paikat pysyvät ehjänä, mutta vaatii kovaa työtä

 

[Deleted member 133729]

Aivan samaa olin tulossa sanomaan. Lahjakkuus ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen ominaisuus. Muutamia pointteja, mitä tulee itselle mieleen:

1. Lahjakkuutta on sekä "yleisatleettisuutta" että liikekohtaista lahjakkuutta.

Kaikki on parempia tietyissä liikkeissä ja paskempia toisissa. Pätee aloittelijoista maailman huippuihin. Jos nyt vaikka miettii tuota Predatoria: 110-130-170 = 410 yt – kokonaisuudessaan ihan okei suoritus harrastajalta. Kyykky on suhteessa heikko, mutta sellaista se on. Mä puolestani en penkkaa tuota 130 kiloa, vaikka yt on 500 (op 85 kg). Punnerruksissa olen aika lahjaton, mutta samaa ei voi kyllä sanoa susta. Kukaan täysin lahjaton ei penkkaa 130 kiloa.

2. Lahjakkuudessa on eri ulottuvuuksia.

Itselle tulee heti mieleen neljä lahjakkuuden muotoa. Enemmänkin varmasti voisi eritellä, mutta ainakin näistä se muodostuu:
A = lähtötaso
B = kehitysnopeus
C = maksimipotentiaali
D = kehon taipumus hajota tai olla hajoamatta

Nämä eivät välttämättä korreloi keskenään, niin kuin yllä ovat monet todistaneet. Ja omaa C-kohtaansa ei voi tietää (tai edes arvailla), jos ei reenaa optimaalisesti, niin kuin Mr. Siima jo sanoi.

3. Moni luulee reenaavansa hyvin.

Esimerkiksi juuri kyykky vaan on joillekin ihan helvetin vaikea liike. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Reenasin salilla + 5 vuotta mielestäni helvetin säntillisesti, tein liikkeet oikein jne. Mavesta silloin 160 ja kyykystä 120. Ja siis ihan hyvällä urheilutaustallakin liikkeellä: futista ja pikajuoksua, joissa molemmissa pärjäsinkin. Muutama vuosi sitten heitin egon nurkkaan, kävin säännöllisesti fyssarilla, otin neuvoja vastaan, tutkin asioita ja aloin treenata "jokainen toisto on täydellinen" -mentaliteetilla. Kyykky nousi vuodessa 50 kiloa ja veto 40 kiloa, ilman kehonpainon nousua. Sen jälkeen tajusin, kuinka vaikeaa omaan tekemiseen on suhtautua kriittisesti.

99 % tapauksista esim. vedon ja kyykyn epäsuhta johtuu siitä, että kyykkyä ei vaan osata tehdä. Mäkin uskottelin itselleni pitkään, että mulla on väärät välitykset kyykkyyn, eikä koko liike tule ikinä onnistumaan. Tosiasiassa olin paska kyykkäämään; vetoon oli lahjakkuutta enemmän kuin kyykkyn, mikä tietysti lannisti myös. En halua vittuilla, mutta halusin vain kertoa omia kokemuksia ja muistutella siitä, että joskus se reality check on yllättävän vaikea paikka.

Jos katsoo tuota kohtaa 2, niin oma palettini näyttää tältä:

Lähtötaso: leuanvedossa hyvä, mavessa okei, kyykyssä olematon, penkissä huono jne.
Kehitysnopeus: vaihdellut älyttömästi; välillä vuosia pään hakkaamista seinään ja välillä nousukiitoa
Maksimipotentiaali: ilmeisesti ainakin ihan okei, mutta voi olla parempikin – täytyy kokeilla seuraavien 30 vuoden aikana
Hajoilu: paikat pysyvät ehjänä, mutta vaatii kovaa työtä

Mielenkiintoisia pointteja. Kyykky on suhteessa huono, mutta punnerrukset mielestäni vahvuus. Saisin tuota penkkiä ylemmäksikin, jos paikat kestäisivät. Vauhtipunnerrus miltei kyykyn tasoa. 102.5kg. Niskantakaa punnerrus istuen 95kg. Enemmän kuin etukyykky maximini. Kohta D: Vammoja tulee todella helposti. Rinta revennyt kahdesti. Myös terveempi puoli venähti kun nostin tuon 130kg. Kyykyssä venähtänyt etureisi x 2 ja lonkankoukistaja kerran. Leveät selkälihakset puolenkymmentä kertaa. Polvet ( etureisien kiinnityskohdat? ) Kipeytyvät jos kuormittaa liikaa. Yksi välilevynpullistuma nuoruudesta. Iskias kipua jos alaselkää kuormittaa liikaa.

 

[jsjarvn]

Ite en penkkaa ollenkaan, eli olen täysi nolla geenien suhteen.

 

[masaf2]

Painoa kyllä saa syömällä. Joten siinä vika, jos kehonpaino ei nouse. Kyllähän siinä joutuu epämukavuusalueelta poistumaan, jos on adaptiivinen metabolia ja huonot syömisen lahjat. Mutta se on tekosyy etteikö saa painoa, jos syö tarpeeksi. En minäkään painanut 80 kiloa ekan kerran kuin kaksikymppisenä. Joten kokemusta on mitä se vaatii, jos on luontaisesti laiha.

Niin mäkin joskus 20 kiloa ja monta vuotta sitten ajattelin 67,5-kilosena läpipaskona (erittäin nopea ja mukautuva aineenvaihdunta), että voin syödä mitä vaan paskaa enkä saa painoa jne. kunnes rupesin 4 vuotta sitten syömään säännöllisesti kunnon ruokaa ja tarpeeksi. Höttöä meni ennen helposti, mutta oli siinä vähän perkuleesti opettelemista ahtaa laadukasta oikeeta ruokaa vaikka 3500 kcal edestä naamariin, kesti muutama kk opetella, että sain aamupalan alas. Nyt menee helposti vaikka tuplana.

 

[Dr.Faustus]

15-vuotiaana jäi 40kg rinnalle penkissä. Siitä sitten alkoi vuosien säännöllinen treenaus. 3-4krt viikossa tuli eri ohjelmilla tehtyä. Välillä aika bodymunkkeilua oli ja kovasti hankittiin tietoa, miten lihaksia kasvatetaan. Kehitys meni siten että vuoden päästä sain jo 55kg penkistä. Vuosi kovaa treeniä lisää niin meni jo 70kg. Sama 15kg vuotuinen tahti jatkui useamman vuoden kunnes taso jämähti siihen 110kg tietämille. Pituutta venähti tuolloin 15v jälkeen 193cm asti ja painoa oli alkuun 70kg. Massan saaminen oli tuskan takana. Piti vain joka aterialla ahtaa niin että tuli paha olo. Laitoin myös kellon soimaan aina aamuyöstä ja join valmiiksi tehdyn tuhdin massanlisäysjuoman. Aikuisiällä sitten tuli tehtyä paljon muutakin. Kamppailua yms voimailua häiritsevää. Sitten tuli loukkaantumiset. 30v jälkeen, perheellistymisen myötä taas enemmän punttitreeneihin. Kovalla työllä taas se 110kg penkistä kun oma paino oli myös 110kg. wlogien opeilla lihasten osalta kehityttiin elämän parhaimpiiin kuntoihin 35 vuotiaana. Mutta penkki pysyi tuossa 110kg tasossa. Sitten innostuin JTO:n juttuja lukemaan ja kokeilin selkeämpää voimaohjelmatyyppistä. Puolessa vuodessa penkki sitten hyppäsi 150kg asti.

 

[Solid10]

Joku voisi kuvitella, että tämä jto on luonut itselleen muutaman käyttäjätunnuksen lisää ja käy täällä hehkuttamassa palveluitaan.

Pakko kai se on itsekin jossain kohtaa kokeilla jto-valmennusta, sen verran joka puolelta kuuluu hehkutusta. Saapahan jto'kin haastetta elämäänsä.

Oletteko te "geenittömät kynikset" koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, miten tulokset tippuvat eri lihasryhmien kohdalla tauon jälkeen? Mulla lähtee kyykystä aina ihan mielettömiä määriä pienenkin tauon jälkeen. Joku kulmasoutu tai penkki ei välttämättä inahdakaan. Mistä tuo ero johtuu?

Edit. Alku kuulosti kuin en tietäisi kuka jto on. Tiedän. Kaikkihan sen tietää

 

[Höömy]

Onpas täällä arvioita huonoista tai ei-huonoista geeneistä. Siitä olen kyllä erittäin samaa mieltä jonkun kanssa, että näkemyksiin vaikuttaa todella paljon, millaisella salilla ja millaisissa porukoissa liikkuu. Huomiota kiinnittää kuitenkin, että huonoista geeneistä (tai tuloksista) nillittää sellaisetkin, joilla penkki on 1,5 kertaa oma paino tai mave yli 2,5 kertaa oma paino. Ne on tuloksia, joiden saavuttajien geenit eivät ole mitenkään erityisen huonot. Olisi hyvä muistaa, että kansainväliselle huipputasolle lajissa kuin lajissa voi yltää noin 1 % väestöstä. Eri lajeissa tietty eri porukka. Kaikki näistä ei syystä tai toisesta treenaa parhaalla mahdollsiella tavalla, vaikka lajinsa parissa olisivatkin ja saattavat siis jäädä potentiaalinsa alle. Tuo prosentti väestöstä on aika sakki. Jos yhdessä ikäluokassa on 30 000 henkilöä Suomessa, on joka ikäluokassa jonkun lajin lahjakkaita samassa porukassa 300. Jos aktiivisessa treeni-iässä olleen vaikkapa 15-30 vuotiaina, on aktiivien sakki 4500 koko maassa. Tässä riittää pirusti niitä yli 200 penkkaajia ja 300 vetäjiä, mutta ei se tarkoita millän muotoa, että 180 penkkaaja tai 260 vetäjä olisio geeneiltään huono.

Itsellä on mennyt elämä kamppailulajeissa ja 1970-luvulla nyrkkeilijän ehdottomana maksimitasona pidettiin penkissä 1,5 kertaa omaa painoa, siitä yli menevää haitallisena treeniajan käytön vuoksi. Itse pääsin tuohon jo 15-vuotiaana, mutta en edes monen vuoden pelkällä voimailulla juurikaan yli 1,7 kertaa oman painon. Kiloissa jäin parhaimmillaankin 150 kiloon. En pidä itseäni silti mitenkään lahjattomana vaan tavallisena.