Powerhousu sanoi:
Ja sekö sitten on pätemistä? Mä vaan koitan puristaa susta irti, jos nyt vihdoinkin kertoisit, että mihinköhän SÄ perustat sen väittämän, että masennuslääkkeitä ei määrätä turhaan? Ja turha antaa mitään viitettä mihinkään oppikirjaan. Niistä et sitä tietoa löydä vaikka miten haluaisit.
Mites meitsin sit pitää perustella jos muilla mielipiteet riittää? Noh, oppikirjoista sen verran että masennuksen diagnostiikka on vasta viime vuosikymmeninä selkiintyny ja itseasias diagnosoiminen sen alkuvaiheessa on parantunu juuri viimeaikoina huomattavasti. Nyt on selkeät kriteerit mitkä masennuksen pitää täyttää. Mikäli joku lääkäri alottaa ihan mielivaltasesti lääkityksen niin se on toki väärin, mutta ICD-10 antaa varsin selkeät ohjelinjat tästä.
Powerhousu sanoi:
Koko masennus tuntuu joltain ihme muoti-ilmiöltä. Joka saatanan vaivaan vaan masennuslääkettä, sillä se hoituu. Ja turha alkaa sitten taas vittuilemaan. Kyllä mä tiedän varsin hyvin, että sellaisiakin ihmisiä on, jotka OIKEASTI tarvitsevat sen masennuslääkityksen. Mutta musta on aika perseestä, että heti ollaan lyömässä reseptiä kouraan, kun menee valittaan lääkärille, että mulla on vähän paha mieli. Luulis, että sille asialle vois koittaa tehdä jotain muutakin, kun heti määrätä lääkkeitä.
Kerrohan nyt että mihin kaikkiin 'saatanan vaivoihin' sitä on aloitettu? Kuulopuheet ja omat kokemukset hyväksytään.
Toisaalta siinä vaiheessa kun lääkärille mennään valittamaan pahaa mieltä, tilanne lienee jo aika vakava? Ja myös ihmettelen että mitä ratkaisua sitä sitten haetaan jos näin tehdään? Lähinnä lääkitys ja ohjaus psykiatrialle ovat tk-lääkärin arsenaalia, lääkäri ei ole sosiaalityöntekijä tai pappi vaikka varmasti voi tarvittaessa ohjata eteenpäin (kumpikaan ei tarvi lähetettä).
Mielipaha ja mielialan lasku ovat tietysti eri asoita, ja ehkäpä sitten kansantajuisesti tässä on tarkoitettu samaa asiaa, mutta mielipahalla lie useammin jokin aiheuttaja, mutta mitäpä sille tk-lääkäri sitten voi? Eri asia on jos on kysymys kriisistä, se on enemmän tai vähemmän psykiatrista hoitoa vaativa tilanne, jota voi antaa vaikkapa kriisiterapeutti tai msh/esh. Tällöin ei mielialalääkitystä yleensä tietenkään tarvita koska kysymys on tilapäisestä, akuutista tapahtumasta kuten esimerkiksi läheisen kuolemasta tai avioerosta, tällöin myös tilapäinen anksiolyyttinen lääkitys on paikallaan. Toisaalta tulee muistaa että vaikeat menetykset ja hankalat elämäntilanteen muutokset voivat laukaista masennuksen, varsinkin jos on siihen taipumusta. Mutta muuten jos toivoo keskusteluapua (ei psykiatrisiin ongelmiin) niin on olemassa parempiakin paikkoja kuin pikainen vastaanotto.
Toisaalta taas jos puhutaan mielialan laskusta, viittaa se selkeästi psykiatriseen ongelmaan, vaikka tietenkin kaikki ovat allapäin joskus. Masennuksessa tämä on jatkuvaa. Masennuksen pääpiirteitä ovat mielialan lasku sekä tarmon ja toimeliaisuuden puute. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt. Depressio potilaista tuntuu että pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Lisäksi on nippu muita kriteereitä, joita ei varmaan tarvi tähän kirjoittaa. Jokatapauksessa siis on varsin selkeätä koska on edellytykset aloittaa lääkitys.
Powerhousu sanoi:
Tosta muoti ilmiöstä vielä: Tää on sitten mutua, mutta siis mulla on sellainen tunne, että nykyään masentuneiden määrä koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Ja mulla on tästä sellainen kutina, että se on tilastoharha, joka johtuu siitä, että näitä masennuslääkkeitä määrätään vähän turhan tiuhaan. Tätä menoahan kohta joka ihminen on masentunut, ainakin jos tilastoja uskotaan.
Itseasias uskon kanssa että masentuneiden määrä kasvaa ja kasvaa, mutta luulen että se on ihan todellista tuskaa, sitä että ihmisten on yhä pahempi elää ja olla. Uskoakseni nyky-yhteiskunta on kylmentynyt, sosiaaliset/taloudelliset erot kasvaneet ja huono-osaisten määrä lisääntynyt. Tämä oli siis ihan mielipide.
Luotettavien tutkimusten mukaan 5% koko kansasta on masentunut.
Powerhousu sanoi:
Mulla muuten on myöskin henkilökohtaista kokemusta melko pahasta masennuksesta. Siihen olis lääkitys ollut ihan paikallaan, mutta enpä hakenut, kun ei juuri napannut sekään. Siitä selvittiin kuitenkin ihan ilman niitä lääkkeitä, että tiedän mäkin vähän mistä puhun. Ei jokaiselle lievästi masentuneelle tarvitse niitä pillereitä lykätä käteen.
Varmaan näinkin mutta mitä antasit sitten neuvoksi kenelle pitää ja kenelle ei, varsinkin jos on keskivaikea masennus niin se on ihan ehdotonta että aloitetaan mielialalääkitys, ehkä jopa muukin psyykenlääke. Lievässäkin masennuksessa mielialalääkitys on aloitettava nykyisen (sivistysvaltioiden) hoitokäytännön mukaan. Tietysti terapiakin tässä vaiheessa auttaa tuomaan selkeyttä mutta huomattava on kuitenki se valitettava seikka, että SSRI-lääkkeiden teho ilmenee parhaimmillaan vasta 1-2kk käytön aloittamisesta, joten siinä mielessä mitä nopeammin sitä nopeammin.
Jos ymmärsin niin olet lääkäri tai sellaiseksi joskus tulossa (en osannut quotata mihin tuo yllä oleva vastasi 
). Jos näin on niin aika erikoiseen ja ylimieliseen tyyliin sinulta tulee kommentteja alalta. Se on taitoa esittää tietonsa ymmärrettävästi ja perustellusti; siihen pitäisi kyetä esittäessään faktoja tai sitten tehdä selväksi että kyseessä on oma kokemus tai mielipide.
) niin minun _mielestäni_ tilannehan on aivan hurja. Jos marketin kassalla on 20 tyyppiä jonossa, niin yksi niistä kärsii masennuksesta. Jopa niin pahasti, että pystyy olemaan tappamatta itseään vain lääkkeiden avulla? Syyspimeä Suomi alkaa näyttää entistäkin synkemmältä paikalta.
