Mistä haaveita ja unelmia?

[reino]

No entäs se että 25% alle 18v on jossain vaiheessa mielenterveyden häiriö, totta on ja melko hurjaa.

Mä tsekkasin pubmedistä ja luku on itse asiassa lähempänä 100%. Hakusana on puberty, jos haluat tarkistaa. :D

Niin onko joku väittänyt että kaikki mieltä vaivaavat ongelmat olisi? Monet kyllä mutta ei esim persoonallisuushäiriöt. Lisäksi jos nyt pilkkua viilataan niin kyllä sellanenkin lääkitys löytyy ettei itsemurhat onnistu.
... Tietysti jos henkilö täysissä järjen voimissa päättää itsensä tappaa niin mitäs siihen sitten voi, ja toisaalta se lie hänen oikeuskin?

Persoonallisuushäiriöt paranee useimmiten piiskaamalla. Jos hoito aloitetaan ajoissa.

Varmasti löytyy niin kovat mömmöt, ettei ihminen pysty itseään tappamaan eikä tekemään mitään muutakaan. Mutta totuushan pitää aina suhteuttaa ympärivuorokautisten akuuttihoitopaikkojen määrään jne.

Aika harva on täysissä järjen voimissa päättäessään tappaa itsensä. Jo ihmisen omahyväisen perusluonteen määritelmän mukaan.

Sanoit toisessa viestissä "että ihmisten on yhä pahempi elää ja olla. Uskoakseni nyky-yhteiskunta on kylmentynyt, sosiaaliset/taloudelliset erot kasvaneet ja huono-osaisten määrä lisääntynyt." Tämä on mielestäni aivan totta. Mutta mikään noista ongelmista ei ole pääasiallisesti lääketieteellinen. Voidaanko/pitäisikö niitä sitten yrittää ratkoa lääketieteen keinoin?

Ai niin, sinä kun tunnut olevan näihin asioihin perehtynyt, niin sanopa oliko tuossa mun valiumin historiikissani mitään perää (eli alunperin käytetty yleisesti akuutin masennuksen hoitoon loistavin tuloksin).

 

[reino]

Ok sori mun oli, aattelin et oli jotain dissausta tästä tuulipukukuvasta:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Timba79&image_id=14737825

Tästä en tiennytkään.

Ei jumalauta!!!1 Kansan syvät rivit juhannuskokolla! :D :kippis1: WAR tuulipuku!

P.S. pikkusiskon privamailiosoitetta mitään tsäänssiä saada ..?

 

[mira82]

Persoonallisuushäiriöt paranee useimmiten piiskaamalla. Jos hoito aloitetaan ajoissa.

Heh, myöhemmässäkin vaiheessa tekis mieli piiskata..

Varmasti löytyy niin kovat mömmöt, ettei ihminen pysty itseään tappamaan eikä tekemään mitään muutakaan. Mutta totuushan pitää aina suhteuttaa ympärivuorokautisten akuuttihoitopaikkojen määrään jne.

näinhän se on, pakkohoitoon toki riittää esim se että on epäily psykoottisesta ajatuksen juoksusta siinä määrin että on vaaraksi itselleen tai muille.

Aika harva on täysissä järjen voimissa päättäessään tappaa itsensä. Jo ihmisen omahyväisen perusluonteen määritelmän mukaan.

No varmaan näinkin, ja itsemurhatilastojen valossa onkin hyvä miettiä olisko joku hoito terapialla ja/tai lääkkeillä ollu pelastus... ja että määrätäänkö liikaa vai liian vähän.. Mutta, on myös tapauksia jossa ei ole psykiatrista ongelmaa, esimerkiksi erittäin heikko sosioekonominen tilanne (velat, tuomiot jne) tai vaikkapa pitkä ja vaikea sairaus (etenkin sen tuoma kipu) kuten vaikka syöpä.
Toisaalta molempiin voi liittyä ja usein liittyy depressiota, mutta ei välttämättä.

Sanoit toisessa viestissä "että ihmisten on yhä pahempi elää ja olla. Uskoakseni nyky-yhteiskunta on kylmentynyt, sosiaaliset/taloudelliset erot kasvaneet ja huono-osaisten määrä lisääntynyt." Tämä on mielestäni aivan totta. Mutta mikään noista ongelmista ei ole pääasiallisesti lääketieteellinen. Voidaanko/pitäisikö niitä sitten yrittää ratkoa lääketieteen keinoin?

Ei toki, mutta ne ovat omiaan laukaisemaan psyykkisiä ongelmia varsinkin sellasilla ihmisillä joilla on siihen alttius, lisäksi esimerkiksi hankala lapsuus on riskitekijä monelle mielenterveysongelmalle. Näin yhteiskunnan tilanne heijastuu esimerkiksi juuri mielialalääkkeiden käyttöön ja ehkä jopa enemmän anksiolyytteihin (pamit).

Ai niin, sinä kun tunnut olevan näihin asioihin perehtynyt, niin sanopa oliko tuossa mun valiumin historiikissani mitään perää (eli alunperin käytetty yleisesti akuutin masennuksen hoitoon loistavin tuloksin).

Varmaankin siinä mielessä että saadaan se depression ahdistuskomponentti hallintaan, mutta se ei ole kuin osa totuudesta.. En ole psyykenfarmakologian historiasta kovinkaan perillä, lisätietoja vois löytyä kirjasta kliininen farmakologia (kandidaattikustannus muistaakseni). Mutta lähinnä tulee mieleen että aiemmin saatto masennus merkitä vähän eri asiaa kun nykyään, että jos se oli joku pakkoneuroosi tms tila niin siihenhän varmaan tepsi tosi hyvin.. Tietty erittäin suurilla annoksilla pameja saadaan varmaankin suhteellisen hyvä olo aikaan vakavassakin depressiossa (tilapäisesti).. eli varmaan sama efekti jos antais vaikka morfiinia tms..

 

[reinhardt]

No eihän tos DEPSissä oo ku yks kysymys unesta ja BDIssä kaks? Mikkä ne tulokset on jos vastaat niihin neutraalisti?

Voi elämän kevät. Siellä on myös kysymyksiä tyyliin: "onko päätöksentekokykyksi vähentynyt?" Jos vastaat kyllä, saat masennuspisteitä -vaikka tosiasiahan on, että väsyneenä on vaikeampi tehdä päätöksiä. Melkein jokainen noista kysymyksistä on sellainen, että ihan sillka väsymys saa ihmiset vastaamaan samalla tavalla kuin jos olisi masentunut.

Ja ettei sinun tarvitsisi todeta, miten masennus aiheuttaa myös väsymystä: minulla on kaksikin diagnoosia sille, että olen ihan fyysisistä syistä väsynyt: anemia ja selkävaivat.

Minusta on uskomatonta, miten nykyään aina epäillään masennusta, ellei ihminen ole jatkuvasti joku Duracell- pupu. Masennus on vakava sairaus, ja tavanomainen siipi maassa -olo ei TODELLAKAAN ole masennusta nähnytkään.

Uskomatonta myös tuo, miten teineistä niin monet muka kärsivät mielenterveyden ongelmista. Kuten reino jo totesi, eikös toinen nimi ikävuosille 11-19 ole "jatkuva mielenterveyden häiriö ja loppumaton angst"? Mielestäni on suorastaan epätervettä, jos teini-iässä elämä ei potki päähän.

 

[Timba79]

Hohoho, mira82 on nähnyt vaivaa kaivaaksen linkin meikäläisestä galleriasta ja hänellähän ei mitään ollut hampaankolossa, no ehkä hän selittää että mikä tarkoitus tällä tempulla oli? Ja tuo ei valitettavasti ole edes tuulipuku vaan poolopaita jonka päällä on sellainen liivihomma. ;)

Onko tämä tapaus mira82 ihan oikeasti opiskelemassa lääkäriksi? Jos on niin toivottavasti tämä sen kirjoittelu on vain tätä kuuluisaa nettipätemistä, sillä jos ei ole niin olen todella huolissani millainen lekuri siitäkin tulee. Tollanen saatanan vouhotus johda mihinkään. Mä väitän että tiedän treenaamisesta n. 100 x enemmän mitä mira82 ja hän varmasti samanaverran enemmän mitä minä esim. tästä masennuksesta. No jos mira82 pistää aloittelijoiden osiolle ketjun pystyyn ja vaikka vähän provosoivaan sävyynkin kirjoittaa jonkun "typerän" kysymyksen, niin takuulla en ala vittuilemaan, vaikka enemmän tiedänkin, vaan yritän auttaa. Mutta mitä tekee meidän mira82, dissaa kaikkia muita keskustelijoita, jos heillä ei ole heittää jotain helvetin oppikirjaviitteitä tai linkkejä johonkin tutkimuksiin. JOS tämä mira82 on lääkäriopiskelija, niin taitaa olla aika pahalla asennevammalla varustettu sellainen. Ja todista että olen väärässä, jos asia ei näin ole!

 

[hamuk]

No täällähän jengi heittää mutu-tuntumalla väitteitä asioista, joiden laajaa kuvaa he tuskin tietävät. Kyseenalaistetaan nykyisiä hoitomenetelmiä ja tapoja, vaikka ei itse olla lääkäreitä tai alan ammattilaisia. Dissataan tutkimustuloksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. En yhtään ihmettele, että joku alaa opiskeleva tai valmistunut hermostuu tästä. Toki keskustelu lääkkeiden käytön tarpeellisuudesta ja miksi lääkärit ovat päätyneet nykyiseen hoitokäytäntöön on aina suotavaa.

 

[Herman]

No täällähän jengi heittää mutu-tuntumalla väitteitä asioista, joiden laajaa kuvaa he tuskin tietävät. Kyseenalaistetaan nykyisiä hoitomenetelmiä ja tapoja, vaikka ei itse olla lääkäreitä tai alan ammattilaisia. Dissataan tutkimustuloksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. En yhtään ihmettele, että joku alaa opiskeleva tai valmistunut hermostuu tästä.

No noilla perusteilla jäis aika vähiin keskustelu tällä palstalla. Ja lapsellista vaatia muilta keskustelijoilta lääketieteellistä osaamista. Jos kerran jollain on tietoa asiasta, niin luulisi selittävän asiat siten, että tyhmemmätkin tajuavat.

 

[hamuk]

Ei tässä mitään asiantuntijoita tarvitse olla, että asioista voi keskustella. Kaipa noita asioita on joku ihan oikea asiantuntijakin miettinyt joskus ja siltä pohjalta suunniteltu hoitotapoja. En tarkoita sitä ettei saisi keskustelulla asiasta vaan väitetään asioita paskapuheeksi eikä oteta asioista sen paremmin selvää. Jos joku antaa täällä tietoa ja kaikki eivät sitä ymmärrä, niin ehkä se osoittaa että asia ei olekaan niin yksinkertainen.

 

[Herman]

No tottakai asiat ovat monimutkaisia ja niitä tutkitaan/pohditaan jatkuvasti. Muutenhan ne olisi jo ratkaistu.

Kyllä se on mun mielestä silti sen asiantuntijan tehtävä selittää asia niin, että se menee perille maallikollekin, eikä heti ottaa kierroksia tyyliin "Vittu, lue nyt vaikka CD-10 tai vielä paremmin DSM-IV aluks ja sitte kliininen farmakologia (kandidaattikustannus muistaakseni) ennenku alat mulle!!11"

Tottakai on hölmöä tuomita joku homma paskapuheeksi ihan lonkalta, mutta nää on tälläsiä "kahvipöytäkeskusteluja päivän lööpeistä" aika usein. Mutkia on välillä ihan kiva vähän oikoa ja jos joku hermostuu, niin vielä parempaa :evil:

 

[Gillyanne]

Kyllä se on mun mielestä silti sen asiantuntijan tehtävä selittää asia niin, että se menee perille maallikollekin, eikä heti ottaa kierroksia tyyliin "Vittu, lue nyt vaikka CD-10 tai vielä paremmin DSM-IV aluks ja sitte kliininen farmakologia (kandidaattikustannus muistaakseni) ennenku alat mulle!!11"

Nimenomaan näin.

Minusta on uskomatonta, miten nykyään aina epäillään masennusta, ellei ihminen ole jatkuvasti joku Duracell- pupu. Masennus on vakava sairaus, ja tavanomainen siipi maassa -olo ei TODELLAKAAN ole masennusta nähnytkään.

Tätä ihmettelen minäkin. Ilmeisesti ihmiset eivät vain osaa suhtautua murheissaan olevaan ihmiseen luontevasti, vaan kokevat sen vaivaannuttavana tai jopa pelottavana. Missä vaiheessa meiltä pääsi unohtumaan se, että ne tummasävyisemmätkin tunteet KUULUVAT elämään, eikä niitä tarvitse heti olla napeilla ja pillereillä tukahduttamassa...? (Ja ennenkuin kukaan ehtii saivarrella mitään, niin myös minä tarkoitan tuollaista "tavallista" siipi maassa-fiilistä, kliininen masennus ja muut mielen sairaudet ovat sitten asia erikseen).

 

[hamuk]

mutta nää on tälläsiä "kahvipöytäkeskusteluja päivän lööpeistä" aika usein. Mutkia on välillä ihan kiva vähän oikoa ja jos joku hermostuu, niin vielä parempaa :evil:

Totta, tän takia nää onkin usein niin mielenkiintoisia

 

[Powerhousu]

En tarkoita sitä ettei saisi keskustelulla asiasta vaan väitetään asioita paskapuheeksi eikä oteta asioista sen paremmin selvää.

Milläs tässä nyt sitten otat paremmin selvää, jos "luotettavassa" tutkimuksessa lukee näin: "Väestötutkimusten perusteella kliinisesti merkittävän masennustilan pisteprevalenssiksi aikuisväestössä arvioidaan noin 5 %" Kuulostaa muuten luotettavalta. Ja sen takia väitin, että toi tutkimustulos ei voi pitää paikkaansa, koska tällaisesta asiasta nyt vaan on melkein mahdoton tehdä luotettavaa tutkimusta. Asiaan vaikuttaa niin moni asia. Suurimpana varmaan se, mitä kukakin pitää masennuksena.

 

[hamuk]

Suurimpana varmaan se, mitä kukakin pitää masennuksena.

Jep, eri ihmisillä on asiasta eri käsitys, mutta lääketieteellisessä mielessä, kun tietyt kriteerit täyttyvät voidaan oireet luokitella masennukseksi. Ainahan toki näissä on tuloksissa on tulkinnan varaa, mutta ei oikein ole muutakaan tapaa tehdä asiaa järjestelmällisesti. Samoin tutkimuksissa on aina myös tulkinnan varaa, mutta eiköhän tuo mainittu arvio 5 % ole paras mahdollinen tutkimustuloksiin perustuva luku. Paha sitä on mennä kommentoimaan kun ei tiedä miten se on saatu aikaan, tuskin sitä on kuitenkaan hihasta ravistettu.

 

[Powerhousu]

Paha sitä on mennä kommentoimaan kun ei tiedä miten se on saatu aikaan, tuskin sitä on kuitenkaan hihasta ravistettu.

No kun sitäkään ei tiedä mistä se on repästy. Saattaa olla, että joku on ton asian tiimoilta nähny paljonkin vaivaa, mutta jotenkin epäilen. Ei kukaan pidä masentuneiden osuuden selvittämistä niin tärkeänä. Kukaan täällä ei siis voi sanoa miten tutkimus on tehty, joten on ihan yhtä järkevää sanoa sitä luotettavaksi tai täydeksi paskaksi.


Tiedän kyllä, että olen vähän yliskeptinen kaiken maailman tutkimuksia kohtaan, kun tiedän millä perusteella niitäkin tehdään. Onhan noita esimerkkejä. Esim. Tupakkateollisuus teetti "luotettavan" tutkimuksen, jonka mukaan tupakoinnista ei seuraa terveyshaittoja. Ja yksi "tutkimus" tuli mieleen, jossa verrattiin hiilihapotettujen juomien ja kurkunpään syövän yhteyttä toisiinsa. Tutkimus oli siis suunnilleen sellainen, että joku oli hokassu, että kun nykyään juodaan hiilihappopitoisia juomia enemmän kuin ennen, ja kurkunpään syöpäkin on yleistynyt, niin sen syövän on pakko johtua näistä juomista. Ton vois yhdistää vaikka runkkaamiseen. Ensin tehdään tutkimus, jossa selvitetään, että nykyään runkataan enemmän kuin 100 vuotta sitten, ja päätellään siitä, että kurkunpään syövän on pakko johtua runkkaamisesta.

 

[Naene]

Itsellänikin on vaikeuksia uskoa tuota 5%. Jostain tuo luku on kyllä revitty, mutta itse aina olen ajatellut että masennus on sen luokan asia joka mm tekee ihmisestä työkyvyttömän. Ilmeisesti olen väärässä sillä 5% Suomen kansasta ei mielestäni ole työkyvytön masennuksen johdosta. Itseänikin kiinnostaisi tietää miten matala se kynnys sitten oikein on, että todetaan masentuneeksi. Varsinkin jos masennuslääkkeitä ollaan myöntämässä suht helposti esim Timba79:lle, jonkun asiantuntijan mukaan Timba79 on siis masentunut vaikka itse jamppa tuntee olonsa näköjään varsin normaaliksi. Varmaan tälläkin asiantuntijalla on sitten vaikutus tuohon 5%-lukuun...
Olen kuullut että näitä on luokiteltukin; vaikeasti masentunut ja masentunut ja olisiko vielä lievästi masentunut?Jos vaikeasti masentunut on "tapan itseni"-hlö, masentunut ihminen ei jaksa päivän askareita kunnialla läpi, niin mitä vaaditaan että on lievästi masentunut? Mikä se matalin kohta aidasta on jonka ylitse voi hypätä tuonne masentuineiden viiteen prosenttiin..? Kyllä tuo 5% kuulostaa aika rajulta.

 

[hamuk]

Ensin tehdään tutkimus, jossa selvitetään, että nykyään runkataan enemmän kuin 100 vuotta sitten, ja päätellään siitä, että kurkunpään syövän on pakko johtua runkkaamisesta.

Jotenki sellainen fiilis, että tällaisia tutkimuksia tulee tuolta länsinaapurin suunnalta useinkin :D Mites se hienosti sanottiin, että korrelaatio ei aiheuta kausaalisuutta, tai jotain sinne päin.

 

[protsku]

"Missä vaiheessa meiltä pääsi unohtumaan se, että ne tummasävyisemmätkin tunteet KUULUVAT elämään, eikä niitä tarvitse heti olla napeilla ja pillereillä tukahduttamassa."

Gillyannelta oivaa signatuuriainesta! Vastataan samalla esittämääsi kysymykseen: medikalisaatio ja arkielämän kaikkien tapahtumien psykologisoiminen sai ylivallan siinä vaiheessa kun lääketehtaat alkoivat sponsoroimaan lääkiksen opiskelijoita. Raha on hyvä renki mutta huono isäntä.

 

[Drugsta]

No kun sitäkään ei tiedä mistä se on repästy. Saattaa olla, että joku on ton asian tiimoilta nähny paljonkin vaivaa, mutta jotenkin epäilen. Ei kukaan pidä masentuneiden osuuden selvittämistä niin tärkeänä. Kukaan täällä ei siis voi sanoa miten tutkimus on tehty, joten on ihan yhtä järkevää sanoa sitä luotettavaksi tai täydeksi paskaksi.


Tiedän kyllä, että olen vähän yliskeptinen kaiken maailman tutkimuksia kohtaan, kun tiedän millä perusteella niitäkin tehdään. Onhan noita esimerkkejä. Esim. Tupakkateollisuus teetti "luotettavan" tutkimuksen, jonka mukaan tupakoinnista ei seuraa terveyshaittoja. Ja yksi "tutkimus" tuli mieleen, jossa verrattiin hiilihapotettujen juomien ja kurkunpään syövän yhteyttä toisiinsa. Tutkimus oli siis suunnilleen sellainen, että joku oli hokassu, että kun nykyään juodaan hiilihappopitoisia juomia enemmän kuin ennen, ja kurkunpään syöpäkin on yleistynyt, niin sen syövän on pakko johtua näistä juomista. Ton vois yhdistää vaikka runkkaamiseen. Ensin tehdään tutkimus, jossa selvitetään, että nykyään runkataan enemmän kuin 100 vuotta sitten, ja päätellään siitä, että kurkunpään syövän on pakko johtua runkkaamisesta.

Tilastollisten tutkimusten perusvirheitä on tehdä juuri mainitsemiesi kaltaisia virheitä. Ja näitä virheitä muuten tehdään paljon, kun metsästetään tiettyjä p-arvoja. Joku tilastotieteilijä saa jatkaa tästä halutessaan...

Luulisin, että näiden "5 prosentin tutkimusten" lähdeviittaukset ja sitä kautta alkuperä olisi helposti/helpohkosti tarkistettavissa, jolloin jokainen lukija jolla on pääsy ko. julkaisuihin voisi itse arvioida menetelmiä ja tulosten luotettavuutta sekä oikeellisuutta eikä perustaa skepsismiään siihen "ettei kukaan pidä tutkimusaihetta tärkeänä". Itsekin tutkin aivan mielettömän vähäpätöisiä asioita ainakin masennuksen esiintyvyyteen verrattuna ja silti tuntuu kiinnostusta asiaan riittävän niin Suomessa kuin maailmallakin.

 

[Herman]

Mites se hienosti sanottiin, että korrelaatio ei aiheuta kausaalisuutta, tai jotain sinne päin.

Joo tästä kai klassisin esimerkki on se "jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia" :D (molempien määrässä on selvä piikki kesä-aikaan)

Eiköhän noi lääketieteelliset tutkimukset ole kuitenkin tehty 'hieman' tarkemmin...

 

[lIhaa]

Milläs tässä nyt sitten otat paremmin selvää, jos "luotettavassa" tutkimuksessa lukee näin: "Väestötutkimusten perusteella kliinisesti merkittävän masennustilan pisteprevalenssiksi aikuisväestössä arvioidaan noin 5 %" Kuulostaa muuten luotettavalta. Ja sen takia väitin, että toi tutkimustulos ei voi pitää paikkaansa, koska tällaisesta asiasta nyt vaan on melkein mahdoton tehdä luotettavaa tutkimusta. Asiaan vaikuttaa niin moni asia. Suurimpana varmaan se, mitä kukakin pitää masennuksena.

Googlella löytyy Stakesin MielenterveysAtlas2005, jossa sanotaan seuraavaa (s. 5):
"Tuoreessa Terveys 2000 -tutkimuksessa on kansainvälisissä tutkimuksissa paljon käytetyn CIDI-mielenterveyshaastattelun avulla arvioitu tavallisimpien mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyksiä yli 29-vuotiailla suomalaisilla. Haastattelut toteutettiin syyskuun 2000 ja heinäkuun 2001 välisenä aikana. Niissä kysyttiin tutkittavilta haastattelua edeltäneen vuoden aikaisia mielenterveyshäiriöiden oireita ja asetettiin niille diagnoosit, silloin kun se
vakiintuneiden diagnostisten kriteereiden mukaan oli mahdollista."
Samassa läystäkkeessä (s. 6) todetaan, että yli 29-vuotiailla vakavan masennustilan esiintyvyys on 4,9% (n=6005). Jos siis tuon CIDI-haastattelun avulla saadaan luotettavasti määritettyä, onko haastateltava masentunut, pitäisi tuon yleisesti esitetyn arvion 5% pisteprevalenssista olla melko kohdallaan.

Jos joku tietää, miten tuo CIDI-haastattelu tehdään, voisi siitä kirjoittaa. Käytetäänkö siinä ICD-10:stä tai DSM-IV:stä löytyviä taudinmäärityksiä, vai onko siinä kevyemmät kriteerit masennusdiagnoosin asettamiseen?