Mistä haaveita ja unelmia?

[haba78]

Tohon riehakkaaseen off-topic keskusteluun sen verran, että yksi mahdollisuushan on tietysti vetää se puolen vuoden pamikuuri. Sen jälkeen haavemaailmaan ei sitten mahdukaan enää mitään muuta kuin unelma jokapäiväisestä pamiannoksesta. Toleranssikorotuksella.

Pakko säestää Francinea...

 

[mira82]

:lol2:

Ja mielialalääkkeetkö sitten on säännölliseen käyttöön tarkoitettuja?

No perussetti on 6kk päivittäin jos puhutaan SSRI lääkkeistä, monesti kuitenkin tarvitaan vielä pidempiä jaksoja ja monissa keskivaikeissa ja vaikeissa masennuksissa puhutaankin sitten vuosista.

Mutta olishan se hullunkurista jos ei tarvis pyytämällä pyytää unilääkkeitä? :lol2:

 

[mira82]

Niissä ei edelleenkään puhuttu depression hoidosta yhtään mitään, yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, tai sua aletaan pitään ihan latvakakkosena. Timba vaan selitti, että sillekin oltiin määräämässä jotain ihme masennuslääkkeitä vaikkei sillä edes masennusta ole, depressiosta puhumattakaan. Mä en ainakaan mistään kohtaa löytänyt, että joku olisi sanonut, että depressiota hoidetaan väärin. Lähinnä kaikkia muita sairauksia hoidetaan liian helposti depressiona.

Oiskohan menny niin että Timballe oli tarjottu lääkkeitä, sit sen kaveri on mielisairaalassa hoitajana ja sitten kaikelle kansalle tarjotaan vaan mielialalääkkeitä eikä oikeeta hoitoa ja neuvoja?

 

[mira82]

Pakko säestää Francinea...

Joo sen verran kans tästä että pamit ei oo ketään parantanu, paitsi poikkeuksena alkoholi delirium. (ja ennen epilepsia)

 

[osku]

Mutta se on oikein että nukahtamislääkkeitä tarvitsee pyytämällä pyytää, ne eivät ole säännölliseen käyttöön tarkoitettuja.

Jaa mulla on ainakin yks ongelma vähemmän kun aloin suosiolla syömään nukahtamislääkkeitä säännöllisesti.

 

[Vilkas]

Jos joskus sais peppuu ni ois ihan jees.



No ei nyt kai, Aprillii Aprillii!


Haaveita? hmm... Lottovoitto. täydellinen nainen ja iso mela jolla soutaa täydellisen naisen kirkkovenettä YKSIN!!!

Myös Davis Hasselhofin kanssa kaljoittelu olisi varsin haaveiltava kokemus. Yksi Davidille.

 

[Timba79]

Oiskohan menny niin että Timballe oli tarjottu lääkkeitä, sit sen kaveri on mielisairaalassa hoitajana ja sitten kaikelle kansalle tarjotaan vaan mielialalääkkeitä eikä oikeeta hoitoa ja neuvoja?

Voi helvetti sun kanssa, oletko oikeasti noin tyhmä vai esitätkö vain?

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=772235&postcount=3

Ton linkin takana on sun vastaus tähän ketjuun ja se on ketjun kolmas reply, että mietippä nyt uudelleen mistä tuo nappikeskustelu alkoi ja mietippä jo siitä, miksi olen sitä mieltä että noita mielialalääkkeitä ihan liian helposti jaetaan.

Mun tiedot ei todellakaan perustu mihinkään vitun tilastoihin tai tieteelliseen tutkimukseen. Se perustuu puhtaasti omiin ja kavereiden kokemukseen asiasta, sekä kahden mielisairaalahoitajan mielipiteeseen ja heillä olevaan TIETOON ja KOKEMUKSEEN. Ja varsinkin toinen näistä oli erittäin huolissaan noiden lääkkäiden jakamisesta kevyinkin perustein. Lääkkeistä on 100% varma hyöty paikassaan, mutta ei helveti se nyt voi ensimmäinen keino olla kokeilla jos tulisi vähän parempi mieli.

Lueppa nyt mira82 nuo mun viestit uudelleen ja mieti sitten mitä mä tarkotin tolla nukahtamislääkejutulla. No mä kertaan sen vielä tähän, eli mun mielestä on todella hullua, että samantien olisi napsahtanut puolen vuoden respa jotain masennuslääkettä, mutta nukahtamislääkettä ei meinannut saada millään. Onko tämä mielestäsi järkevä tapa toimia? Ja sama kävi ihan yhdelle läheiselle tyypille ja se otti sitten ne mielialalääkkeet, no tän kuurin jälkeen kaikki hommat palasi pikkuhiljaa siihen mitä oli ennen kuuria, joten jokainen voi vetää johtopäätökset että oliko se kuuri tarpeellinen vai ei.

Ja nukahtamislääkkeet auttaa mulla saamaan unirytmit kiinni, eli yksi tai kaksi puolikasta nappia viikossa riittää, joskus ei tartte ainuttakaan. Mun mielestä vähän fiksumpi tapa kuin vetää jotain jatkuvaa lääkitystä joka auttaa senaikaa kun lääkitys on päällä.

 

[Dobermann]

Musta tuntuu, että noi mitä lekurit määräilee helposti eri mielentilahäiriöihin tms niin on jotain kalkkitabuja jolla ei oo mitään vaiktutusta paitsi kalkin normaali vaikutukset

 

[reinhardt]

Kiitos, tähänhän tuli tosi paljon vastauksia. Ja nappijuttuja oli kiintoisa lukea, koska olen kyllä mielialalääkkeitäkin miettinyt heikkoina hetkinäni. Toisaalta siinä kyllä hoidettaisiin vaan oireita, ei varsinaista vaivaa. Selkäni on ollut pari päivää parempi, olen saanut ulkoiltua enemmän ja jaksan taas uskoa, että joskus pääsen taas treenaamaankin.

Lisäksi olen alkanut harkita, että aloittaisin uudelleen toisen vanhoista harrastuksistani: tanssimisen tai ratsastuksen. Molemmat sopii selkävaivaisille.

Joku ikäkriisi minulla varmaan on kyllä. Työelämä ei ole ihan vastannut odotuksiani jne.

Lapsien hankkiminen olisi siinä mielessä oivallinen ratkaisu, että sen jälkeen ei varmasti olisi aikaa murehtia. ;)

 

[reinhardt]

Jos tuossa on ongelman ydin, jatkuvassa tai usein toistuvassa kivussa, niin yksi askel on niellä katkera fakta, että asia on nyt näin. Sillon kun on hyvä päivä, niin siitä pitää uskaltaa ottaa ilo irti pelkäämättä seurauksia; väsymystä tai sitä että taas tulen lenkiltä porua vääntäen kahden kilsan jälkeen kun kymppiä yritin. Kipu osaa olla tosi turhauttavaa ja viedä voimat mutta kun joskus on tilanteita, että kipu on se "parempi" vaihtoehto (esim mahdollistaa paranemisen rauhassa); kivulle ei voi tehdä mitään tai kipu menee ohi pitkän ajan päästä kun sen aiheuttaja saadaan asettumaan. Kipeä selkä kai tahtoo olla hidas paranneltava eli vaatinee asennetta vaikka ennuste olisi hyväkin. Ne on karuja aikoja kun ainoa haave on, että kello lupaisi seuraavan särkylääkkeen tai kaiken ajan työn ulkopuolella säästät itseäsi että seuraavana päivänä jaksaisit sen 8 tuntia. Jakseluja vaan selän kanssa!

Tähän vielä vastaan, kun oli niin hyvä postaus. Ongelmana tuossa selkäkivussa on vielä se, että kukaan ei oikeastaan usko, että selkäni on kipeä -paitsi fysioterapeuttini, joka tuntee miten jumissa se välillä on. Tuntuu tylsältä sanoa aina, että ei, en jaksa lähteä baariin, kun väsyttää niin. Tai yrittää selittää miesystävälle, että vaikka HALUAISIN, ei reppuretkelle lähteminen välttämättä ole nyt paras mahdollinen ajatus.

 

[Timba79]

Tähän vielä vastaan, kun oli niin hyvä postaus. Ongelmana tuossa selkäkivussa on vielä se, että kukaan ei oikeastaan usko, että selkäni on kipeä -paitsi fysioterapeuttini, joka tuntee miten jumissa se välillä on. Tuntuu tylsältä sanoa aina, että ei, en jaksa lähteä baariin, kun väsyttää niin. Tai yrittää selittää miesystävälle, että vaikka HALUAISIN, ei reppuretkelle lähteminen välttämättä ole nyt paras mahdollinen ajatus.

Mulla on kokemusta tuosta selkäkivusta ihan liikaakin. Mulla on ylilikkuvat nivelet ja etenkin alaselkä on jumissa käytännössä aina. Joskus pystyy reenailemaan ihan normaalisti, joskus taas alaselkä haittaa vähän kaikkea. No tämän kanssa on jo oppinut elämään ja enää ei ole kuin joskus vitutusta asiaa koskien. Mutta inttiin mennessä homma oli aika paha. Ekojen tst-harjoitusten jälkeen selkä veti niin jumiin, että sukkia ei jalasta itse pois saanut. No vemppaahan siitä tietty tuli ja kun se parani niin kokeilemaan uudestaan ja taas sama homma. En alkanut sitten senkanssa leikkimään vaan vaadin päästä tutkimuksiin. Niihin pääsin ja siellä tuo yliliikuvuus todettiin. Lopulta lähdin intistä E-paperit kourassa veks ja siviiliin jännittämään joutuuko takasin. Siviilissä kävin lääkärissä joka kierjoitti heti suosituksen vapautukseen ja sen lopulta sain. Mutta aika paskana olin tuossa välissä, ei tietoa estääkö sen mun duunin vakinaistumisen, ei tietoa joutuuko sinne inttiin kärsimään takaisin tuosta selästä vai saako vapautuksen. No hyvinhän tuossa lopulta kävi, eli vapautus tuli intistä ja duunista sain vakipaikan. Mutta eipä sitä paljon ole selkäkipujen takia viittinyt saikkaria hakea, vaikka välillä tulee vedet silmiin kun selkä on niin kipeänä ja pitää varastossa touhuta. Mutta nyt kun tietää mistä se johtuu, niin senkin kestää.

 

[KatiP]

Ja nappijuttuja oli kiintoisa lukea, koska olen kyllä mielialalääkkeitäkin miettinyt heikkoina hetkinäni. Toisaalta siinä kyllä hoidettaisiin vaan oireita, ei varsinaista vaivaa. Selkäni on ollut pari päivää parempi, olen saanut ulkoiltua enemmän ja jaksan taas uskoa, että joskus pääsen taas treenaamaankin.

Ainakin koita sulkea selän osuus pois ennen kun pohdit mielialalääkitystä. Itselle on kipuilu tuttua ja sen mukana menevät fiilikset, siinä on sulattamista, on nöyryyttävää, kiukuttavaa, masentavaa... kasvattavaa. En muuten ihan ekana kuvittelisi hevosia selkäystävälliseksi urheilumuodoksi; nehän on isoja ja vaarallisia, en tiedä kumpaa päätä enempi pelkäisin!

 

[reinhardt]

Mulla on kokemusta tuosta selkäkivusta ihan liikaakin. Mulla on ylilikkuvat nivelet ja etenkin alaselkä on jumissa käytännössä aina.

Kuulostaa tutulta. Lisäksi niskani-hartiaseutuni on niin jumissa (suht paha notkoselkä saa koko selän jämähtämään, kun tekee päätetyötä), että fysioterapeuttini viimeksi totesi, ettei päässäni varmaan enää kierrä veri kovin hyvin. Selittää yhtä ja toista. ;)

Lisäksi minulla on ollut onni päästä lääkärille, joka ei meinaa antaa lähetettä fysioterapeutille, koska "kyllä tuossa iässä pitäisi pärjätä ilman jatkuvaa hoitoa". Kuitenkaan häntä ei kiinnostanut alkaa selvittää, mistä vaivat sitten saattavat johtua...Eikä puhettakaan lihasrelaksanteista -mikä on ehkä hyvä, jäisin niihin varmaan koukkuun.

KatiP:lle hevosista: ratsastus vahvistaa syviä lihaksia, mikä on selälle hyväksi, ja toisaalta selässä täytyy olla kohtalaisen rentona, jos haluaa ylipäänsä pysyä kyydissä. Lisäksi on erinomaisen hyväksi ihmisen päälle olla eläinten kanssa tekemisissä -ja hevosen kanssa puuhaillessa on hyvin vaikea ajatella mitään muuta, eli mielikin lepää samalla. Tietysti jos ei ole tottunut, niin onhan se iso eläin, jolla on kipeää tekevät hampaat (kokemusta on) ja kovat kaviot.

Mutta nöyryyttä tässä tosiaan minulle selvästi yritetään opettaa, kun tuntuu, että kroppani on pettänyt minut ja kukaan ei ymmärrä...

 

[jugga]

Minusta noita mielialalääkkeitä on turha pelätä, varsinkin kun reinhardilla tuntuu olevan aika terve asenne niiden käyttöön. Kun muistaa vaan, ettei nuo lääkkeet mitään oikeita ongelmia ratkaise, niin siitä vaan popsimaan jos tuntuu, että niistä olisi apua. Minulla on esim. yksi kaveri, joka ei suostu syömään koskaan mitään kipulääkkeitä, koska "kyllä miehen kipua pitää kestää". Sama juttu monilla mielialalääkkeiden kanssa. Turhaa itsensä piinaamista, imho. Siihen en ota kantaa, tarviiko reinhard moisia. Jos kyseessä esim. ohimenevä syyskyyn blues niin tuskimpa niitä lääkkeitä tarvii edes miettiä.

Muuten vähän samoissa fiiliksissä reinhardin kanssa. Minusta taas tuntuu, että jos vaan keksisi mitä sitä oikeasti haluasi, niin loppu olis helppoa. Elämä tuntuu etenevän niin ennalta määrätyillä urilla, että melkein tekee
mieli kapinoida vastaan. Taas toisaalta, kaikki on niin kuin (kait) haluan. Mielikuvituksen puutetta ja turhaa kätinää, ehkä. Jotenkin vaan tuntuu, että jotain lisäsisältöä tarvisi elämään.

 

[demoni]

Lisäksi minulla on ollut onni päästä lääkärille, joka ei meinaa antaa lähetettä fysioterapeutille, koska "kyllä tuossa iässä pitäisi pärjätä ilman jatkuvaa hoitoa". Kuitenkaan häntä ei kiinnostanut alkaa selvittää, mistä vaivat sitten saattavat johtua...Eikä puhettakaan lihasrelaksanteista -mikä on ehkä hyvä, jäisin niihin varmaan koukkuun.

Yleensä lääkäri lyö saman tien kouraan relaksantti- ja buranareseptit.
Onko siitä fysioterapiasta edes mitään apua jos potilas on vielä aivan jumissa.
Hyvästä hierojasta voi olla todella paljon apua (ja jostain toisesta lääkäristä).

Ei helvetti jos fyysisten vaivojen aiheuttamaan vitutukseen pitäisi syödä psyykelääkkeitä.

 

[Mocca81]

Kommentoinpa minäkin vähän näitä nappikeskusteluja.

Olen samaa mieltä mira82:n kanssa siitä, että nukahtamislääkkeitä ei todella pitäisi kovin helpolla tarjota, siitä voi tulla sellainen kuva, että ne ovat aivan harmittomia. Niihinhän toleranssi kasvaa suht helposti. Sellainen pari puolikasta viikossa ei kyllä kuulosta pahalta, mutta

Jaa mulla on ainakin yks ongelma vähemmän kun aloin suosiolla syömään nukahtamislääkkeitä säännöllisesti.

Hmm. Toivottavasti tästä ei tule ongelmaa jatkossa. Kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta.

No mä kertaan sen vielä tähän, eli mun mielestä on todella hullua, että samantien olisi napsahtanut puolen vuoden respa jotain masennuslääkettä, mutta nukahtamislääkettä ei meinannut saada millään. Onko tämä mielestäsi järkevä tapa toimia? Ja sama kävi ihan yhdelle läheiselle tyypille ja se otti sitten ne mielialalääkkeet, no tän kuurin jälkeen kaikki hommat palasi pikkuhiljaa siihen mitä oli ennen kuuria, joten jokainen voi vetää johtopäätökset että oliko se kuuri tarpeellinen vai ei.

Ja nukahtamislääkkeet auttaa mulla saamaan unirytmit kiinni, eli yksi tai kaksi puolikasta nappia viikossa riittää, joskus ei tartte ainuttakaan. Mun mielestä vähän fiksumpi tapa kuin vetää jotain jatkuvaa lääkitystä joka auttaa senaikaa kun lääkitys on päällä.

Nukahtamislääkkeet ja mielialalääkkeethän ovat vähän eri vaivaan, se on sitten tietysti lääkärin (ja potilaan) asia ratkaista mikä milloinkin on paikallaan. Tuo, että "hommat palasi pikkuhiljaa siihen mitä oli ennen kuuria" viittäisi mielestäni siihen, että lääkitys on lopetettu liian aikaisin. Mielialalääkkeet oikein käytettynä (mikä usein tarkoittaa riittävän pitkää hoitoa) eivät pelkästään auta lääkityksen aikana, vaan myös tavallaan herättelevät aivojen välitysradat toimimaan uudelleen normaalilla tavalla, jolloin niiden pitäisi toimia myös lääkityksen lopettamisen jälkeen kuten terveillä ihmisillä.
(Ehkä en osaa selittää näitä kovin hyvin )
Ja lisätään vielä, että minunkin mielestäni nykyään mielialalääkitys aloitetaan usein aivan liian helposti. Monissa tapauksissa ne ovat kuitenkin hyvä ratkaisu; helppo, halpa ja tehokas hoito.

Lisäksi minulla on ollut onni päästä lääkärille, joka ei meinaa antaa lähetettä fysioterapeutille, koska "kyllä tuossa iässä pitäisi pärjätä ilman jatkuvaa hoitoa". Kuitenkaan häntä ei kiinnostanut alkaa selvittää, mistä vaivat sitten saattavat johtua...Eikä puhettakaan lihasrelaksanteista -mikä on ehkä hyvä, jäisin niihin varmaan koukkuun.

Kuulostaapa idioottimaiselta lääkäriltä.
Käsitykseni mukaan tuollainen selkäkipu vaatisi ehdottomasti riittävän kipulääkityksen, koska pitkään jatkuessa kipu voi paheta ja kroonistua, kun kipeää kohtaa kuitenkin jännittää eikä se sitten pääse normaalisti parantumaan. Tietysti täytyy huomioida se, että jos kipu on lääkityksen avulla poissa, ei silti voi mennä täysillä treenaamaan.

Nämä ovat sitten vain minun käsityksiäni asioista. En ole lääkäri, ja tietämykseni asioista on rajallinen.

Ja vielä reinhardtille: ratsastamaan ehdottomasti! :thumbs:
Taidatkin tietää sen fiiliksen mikä hevosen selässä voi parhaimmillaan olla.
Onkohan toista lajia, jossa niin täydellisesti unohtuvat aivan kaikki muut asiat?

 

[Naene]

Lisäksi olen alkanut harkita, että aloittaisin uudelleen toisen vanhoista harrastuksistani: tanssimisen tai ratsastuksen. Molemmat sopii selkävaivaisille.

Moi taas, en tiedä onko tämä nyt off topic vai on topic, mutta luulisi ratsastuksen olevan toisinaan pahaksi selälle joka ei voi hyvin. Itse tykkään ratsastella heposilla toisinaan, mutta muistan ennen yläselässä ongelmia ratsastuksen aikana. Tosin niinä aikoina koin samoja ongelma pianon&viulun soitossa ja auton ajossakin (ja tietty röhnöttäessä tietokoneella). Voisi sinänsä uskoa että alaselkä tykkäisi ratsastuksesta kun se myötäilee niitä liikkeitä pehmeästi. Nyt haluan itsekin ratsastamaan

 

[Mocca81]

Moi taas, en tiedä onko tämä nyt off topic vai on topic, mutta luulisi ratsastuksen olevan toisinaan pahaksi selälle joka ei voi hyvin. Itse tykkään ratsastella heposilla toisinaan, mutta muistan ennen yläselässä ongelmia ratsastuksen aikana. Tosin niinä aikoina koin samoja ongelma pianon&viulun soitossa ja auton ajossakin (ja tietty röhnöttäessä tietokoneella). Voisi sinänsä uskoa että alaselkä tykkäisi ratsastuksesta kun se myötäilee niitä liikkeitä pehmeästi. Nyt haluan itsekin ratsastamaan

Ratsastus käy ihan kuntoutusmuotona selkävaivaisille. Asentoon toki on kiinnitettävä huomiota, mutta yleensä se on selälle luonnollinen ja hyvä asento. Onhan niitä satulatuolejakin, joita mainostetaan hyvin ergonomisina.

 

[Naene]

Ratsastus käy ihan kuntoutusmuotona selkävaivaisille. Asentoon toki on kiinnitettävä huomiota, mutta yleensä se on selälle luonnollinen ja hyvä asento. Onhan niitä satulatuolejakin, joita mainostetaan hyvin ergonomisina.

Juu tuo on totta. Ajattelin lähinnä kun ravataan ilman niitä välinousuja mikskäikinä niitä kutsuttiin, voisin kuvitella että kipeällä selällä selän jatkuva joustaminen voisi tehdä kipeää. Samoin jos mennään maastoon laukkaamaan ja pitää olla etukenossa, selkä salettiin väsyy jos kipeänä jännittää liikaa.
Tosin käynti on varmasti todella mukava asento selälle! ja normiravi ja laukka, miksipäs ei. Ne satulatuolit on todellakin mukavia.

 

[osku]

Hmm. Toivottavasti tästä ei tule ongelmaa jatkossa. Kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta.

En usko että tulee,turvaan noilla ainoastaan yö unet.Saan välillä nukuttua päikkäreitä ilman lääkkeitä.½-1 imovane vuorokaudessa ei kyllä aiheuta mitään kauheeta riippuvuutta.