^ Kyllä mä tuon uskon ymmärtäväni aika tarkkaankin, vaikka omat tavoitteet ovat enemmän siellä muodossa toiminnallisuuden sijaan. Toki salitreenin pariin palasin paljolti siksi, että alkoi ottamaan kupoliin se mikä peilistä näkyi. Mutta se, miksi se mulle se rakkain laji aina on, on se itse treeni, ja siinä itsensä ylittäminen ja kehittäminen, niin lihaserottuvuuden, suorituskyvyn kuin treenitapojen suhteen. Eli ne superfiilikset juurikin. Eikä sovi väheksyä niitä onnistumisen tunteita, mitä siitä saan, että tähän hommaan on vähän lahjojakin, verrattuna varsinkin joukkuelajeihin, joissa tupannut olla se vilttiketjun pelaaja.
Siihen, liikkuuko mulla miten 'isot' painot, en aidosti pysty ottamaan kantaa (pitänee joskus varmaan kysäistä), koska ne ovat itselle vain niin puhtaasti suoritusväline. Esim. alataljasoudussa tappi on painopakassa tällä hetkellä kasissa, ja sen verran helposti meni nyt viimeksi, että seuraavaksi lykkään tapin ysiin. Onko se vastus kiloja vai paunoja, ja naiseksi vähän vai ok, ei mitään tietoa. Mutta tiettyhän mä itsekin edistystä sillä mittaan, että rautaa liikkuu enemmän ja enemmän, eli olisi varmaankin pitänyt puhua voimailupuolesta voimapuolen sijaan.
Se vaan sinänsä ei ole niin se itseisarvo mulle, ja seuraan edistystä enemmän sillä, miten nyt on esim. alkanut kivasti muhkua tulemaan olkapäihin ja takareisiin, kun niihin enemmän keskittyi. Peba saa toki pyöristyä myös. Ja ei niin, etteikö aiemminkin olisi ollut jo ihan ok, mutta pitäähän sitä taas sitten jotain (lisä)tavoitteitakin asettaa.
Ja joo, hihattomassa ajattelin itsekin ensi kesänä kuljeskella. Sikatiukkoihin housuihin siirryin takaisin jo, hihattomien osalta joutuu odottelemaan kelejä. ;)
