Miksi teekkariksi?

[sivis]

Meinasin juuri tuota opiskelualojen vaativuuden vertailua, joka on mielenkiintoinen aihe ja liittyy topicciin kun kerran on kyseessä miksi joku ala kannattaisi valita tahi ei. Keskustelu vaan menee helposti umpikujaan. Toiset kokevat ihmisten arvottamisena sen, jos esimerkiksi esittäisi, että DI:n tutkinnon suorittaneet selviytyisivät keskimäärin paremmin psykologian opinnoista kuin psykologit DI:n vastaavista.

Ei, vaan tuollainen vertailu on aivan järjetöntä. Oma opiskeluala pitäisi valita sen perusteella minkä alan opiskelu kiinnostaa ja - mikä ehkä vielä tärkeämpää - kiinnostavako ne duunit joihin sillä koulutuksella on mahdollista päästä ja onko niitä duuneja rahkeita tehdä.

Se, että onko rahkeita tehdä ne opiskelut liittyy hyvin pitkälti pelkkään motivaatioon. Kyllä itsekin luin pitkän matikan lukiossa, mutta en olisi mistään hinnasta lähtenyt enää opiskelemaan yliopistoon mitään liian matikkapainotteista, ihan vaan sen takia, että matikka vitutti. Derviointi ja integrointi ei kaikille ole se elämän suola eivätkä kaikki halua käyttää elämäänsä kiertoliittymiä suunnitellen (tähän ei tarvi tarttua...) :D. Tällöin myös niiden opiskelualojen vertailu on vähän helvetin vaikeaa, jos toinen on matematiikkapainotteinen tiede (tekninen tiedonintressi) ja toinen ihmistiede/sosiaalitiede (hermeneuttinen tai emansipatorinen tiedonintressi).

Ei kellään ole enää rahkeita olla mitään 1600-luvun tyylisiä fyysikoita, biologeja, tähtitietelijöitä, matemaatikkoja, filosofeja ja maantieteilijöitä samassa paketissa. Todella huippu on mahdollista olla vain melko kapea-alaisella sektorilla jonkun tieteenalan (ja yleensä vielä jonkin suuntauksen) sisällä.

Mikä onkin oma perstuntumani... Vasta-argumentit eivät yleensä tosiaan keskity opintojen sisällön vertailuun vaan siihen, miten niitä tai ihmisiä ei saisi/voisi vertailla. Vaikkei opintojen haastavuustasosta mitenkään pidä seurata, että joku olisi jotenkin ihmeellisesti ihmisarvoltaan toista parempi.

Tällasia johtopäätöksiä kuitenkin ihmiset lopulta yleensä vetävät.

 

[Crusader]

Kai ne kaikki aineet yliopistossa ovat vaativampia, mutta ainakin lukiossa oikeastaan kaikki muut aineet olivat aivan pilipalitasoa vaatimuksiltaan pitkään matematiikkaan ja fysiikkaan nähden.

En tiedä psykologiasta, mutta keskimäärin nuo ihmistieteet ovat varmaan helpompia omaksua, ja ennenkaikkea ne pystyy ~jokainen halutessaan kohtuullisella vaivalla omaksumaan. Matematiikkaan ja fysiikkaan ei todellakaan ole kaikilla rahkeita, niin suuri osa tippuu yritettyäänkin kelkasta jo yläasteella. Mattih3 on ilmeisesti harvinen poikkeus tässä.

 

[naksu]

Liittyykö toi helpotus noissa analyyseissä kurssin sisältöön vai pelkästää siihen, että koe on helppo? Noi on mun käsittääkseni ollut aika vaikeita sillon joskus aiemmin kun niitten nimi oli vielä Differentiaali- & Integraalilaskenta. Syy on muuten varmaan tää nykynen käytäntö, että rahotusta tulee valmistuneiden määrän mukaisesti, joka tuottaa tollasta.

Koe on selkeästi helpompi yliopistolla, mutta sisältö on aikalailla samaa. Kävin nuo kurssit (tai oikeastaan kävin tentissä) silloin kun nimi oli vielä Differentiaali- ja integraalilaskenta I.1 jne. Tällöinkin kokeissa oli selkeät erot TKK:n laajoihin, jotka tentin myös, mutta nämä vaati huomattavasti enemmän lukemista.

Kursseissa on tiettyjä eroja, koska yliopistolla tosiaan todistetaan joitain tuloksia, jotka jäävät TKK:n kursseilla käsittelemättä. Toisaalta yliopiston kurssilla reaalilukujen täydellisyys ja olemassaolo oletetaan aksioomana, joten reaalilukujen olemassaoloa ei koskaan todisteta joko Dedekindin leikkauksilla tai sitten ekvivalentisti muodostamalla järjestetty kunta rationaalilukujoukon Cauchy-jonojen ekvivalenssiluokista (tämä konstruktio tehdään L1:n alussa). Tätä pidän yliopiston kurssilla erittäin suurena puutteena, koska juuri tämä todistus on koko modernin analyysin pohjana. Ainoa syy miksi tämä on ilmeisesti jätetty pois on juuri se, että menetelmä on aika abstrakti ja tiputtaisi uudet opiskelijat heti kärryiltä, koska ensimmäinen kurssi pitäisi periaatteessa aloittaa tällä. TKK:lla muistan kaikkien valittaneen, etteivät tajunneet tästä juuri mitään, mutta tämä kuitenkin käsiteltiin, vaikka tentissä harvemmin aiheesta kysytään.

 

[naksu]

Derviointi ja integrointi ei kaikille ole se elämän suola eivätkä kaikki halua käyttää elämäänsä kiertoliittymiä suunnitellen (tähän ei tarvi tarttua...) :D

Voisin muuten tähän kommentoida, että just totesin kahvipöydässä tässä viime viikolla, etten ole laskenut varmaan yli vuoteen ainuttakaan integraalia. Olen tainnut derivoida pari kertaa (tosin kyseessä ei ollut derivaatta, vaan ns. derivointioperaattori). Näin siis matematiikon näkökulmasta...

Pidin tosiaan itse lukion matikkaa todella tylsänä, mutta myös naurettavan helppona. Jos harrastaa ohjelmointia, niin tämä on paljon lähempänä yliopistomatikkaa vaaditun ajattelun suhteen kuin mikään koulussa opetettava matikka.

 

[rollipeikko]

Ok. Minusta arvosana, sikäli kun se on hyväksytty, on aivan triviaali asia, eikä vaikuta työelämässä suoriutumiseen juuri mitenkään. Viiden vuoden päästä kurssin suorittamisesta muistissa on todennäköisesti yhtä paljon/vähän sillä ykkösen ja vitosen saaneilla.

Sensijaan jos epäonnistuu tuossa opiskeluaikojensa verkostoitumisessa ja sosiaalisuus on nollassa, niin se vaikuttaa kyllä mahdollisesti koko työuraan. Toki näitä pingottajia itseään vituttaa selvästi se, että heidät usein ohitetaan sitten työelämässä, ja sisäänotoista nurina saattaa alkaa siitä kun näkee humalaisen teekkarin. Kukin tyylillään.

Tässä on tietty eturistiriita yksilön ja ryhmän (firma, maa, joku muu) välillä. Väitän että yksilölle on periaatteessa kaikkein paras valinta pyrkiä valmistua nopeasti jostain maineikkaasta yliopistosta/hyvältä linjalta laajalla verkostolla. Näin on siis hyvä duunipaikka ja kova palkka varmistettu. Firman kannalta en ole enää varma onko tälläinen sijoitus se optimaalinen. Sosiaalinen ja verkostoitunut teekkari saattaa siis saada juuri sen paikan joka oikeasti sopisi matikkanerolle.

Tällä hetkellä pinnalla tuntuu olevan juuri nämä verkostoitumista ja sosiaalisuutta korostavat arvot (mitkä sinäänsä ovat tärkeitä erityisesti suomessa, koska meidän kulttuuri itsessään ei korosta sosiaalisuutta). Anyway, sosiaalisuus ja verkostoituminen eivät korvaa osaamista ja kovaa duunia ainakaan tulosta odottavan firman kannalta. Käsienheiluttajat saavat kyllä varmasti kovaa tulosta aikaan lyhyellä aikavälillä (varsinkin itselleen), mutta samalla syövät pitkän aikavälin osaamista.

 

[Dopey]

Kun mä sain ekan duunipaikan softanvääntäjänä opintojen ollessa kesken vielä TKK:lla firman toimitusjohtaja kysyi haastattelussa arvosanoista. Kun kerroin, että olin kerännyt koko värisuoran ykkösestä vitoseen niin toimari hymyili, että pelkät ykköset tai vitoset ei olisi kelvannutkaan. Ne pari ykköstä jostain automaatiotekniikasta tms. kertoi sille, että osaan keskittyä olennaiseen.

 

[rollipeikko]

Analoginen säätö on kyllä TKK:n paskin kurssi. Jos siitä saa yli ykkösen on päässä jotain vikaa ;)

 

[Crusader]

Tässä on tietty eturistiriita yksilön ja ryhmän (firma, maa, joku muu) välillä. Väitän että yksilölle on periaatteessa kaikkein paras valinta pyrkiä valmistua nopeasti jostain maineikkaasta yliopistosta/hyvältä linjalta laajalla verkostolla. Näin on siis hyvä duunipaikka ja kova palkka varmistettu. Firman kannalta en ole enää varma onko tälläinen sijoitus se optimaalinen. Sosiaalinen ja verkostoitunut teekkari saattaa siis saada juuri sen paikan joka oikeasti sopisi matikkanerolle.

Teet aika yksioikoisen oletuksen siitä, että se hyvän numeron saanut on a) matikkanero ja/tai b) edes jollain tasolla parempi edes siinä peruskurssin asiassa. Kumpikaan ei välttämättä pidä paikkaansa. Voi olla että se lahjakkaampi ja laiskempi ja/tai asiat toiseen tärkeysjärjestykseen pistänyt on saanut lukematta ykkösen, ja vitosen saanut on opetellut viikon lukemisella laskuharjoitukset ulkoa. Mielestäni se ero jossain peruskurssin massaluentokurssilla, kun toisella on vaikkapa 55% pisteet ja toisella 85% pisteet, ei ole lainkaan niin perustavanlaatuinen että siitä voitaisiin tehdä oikeastaan mitään kovin kauaskantoista johtopäätöstä kummankaan neroudesta tai edes matemaattisista kyvyistä. Erityisen vahvasti olen eri mieltä siitä, että voitaisiin olettaa sen epäsosiaalisen pänttääjän olevan firman kannalta parempi työntekijä, pikemminkin asian voisi nähdä olevan toisinpäin. Aika ja resurssit ovat rajallisia, ja toisinaan pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, priorisointia ja ongelmanratkaisua ilman että tukeutuu koko alan kirjallisuuteen. Tuo sosiaalisuuden vaikutus on ilman muuta myös firman sisäinen. Teollisuudessa nykyisin projekteissa on monien alojen asiantuntijoita, joiden kanssa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä, samoin sidosryhmien kanssa. Verkostoitunut työntekijä saattaa tuoda mukanaan omat sidosryhmänsä, jopa asiakkaansa.

Tällä hetkellä pinnalla tuntuu olevan juuri nämä verkostoitumista ja sosiaalisuutta korostavat arvot (mitkä sinäänsä ovat tärkeitä erityisesti suomessa, koska meidän kulttuuri itsessään ei korosta sosiaalisuutta). Anyway, sosiaalisuus ja verkostoituminen eivät korvaa osaamista ja kovaa duunia ainakaan tulosta odottavan firman kannalta. Käsienheiluttajat saavat kyllä varmasti kovaa tulosta aikaan lyhyellä aikavälillä (varsinkin itselleen), mutta samalla syövät pitkän aikavälin osaamista.

Kuten edellä, vaikuttaa siltä että näet sosiaalisuuden ja verkostoneisuuden pelkästään perseennuolemisena ja hyvänä palkkaneuvotteluna, kun se ei sitä ole. Jos sille matikkanerolle on jossain paikka, niin harvakseltaan se sosiaalisempi tyyppi edes sitä lopulta haluaa. Sen "neron" valtti saattaa olla lopulta muutama sata ulkoa opeteltua harkkatehtävää, joista ei muista enää yhtäkään, ja niiden avulla saadut paremmat arvosanat. Jos teollisuudessa toimiva suunnittelija tarvitsee jotain kaavaa, sitä ei ainakaan kannata yrittää ulkomuististaan vetää. En pidä mitenkään kummallisena, että DI:n arvosanoihin ei yleensä nykyisin kiinnitetä kovin suurta huomiota, jos niitä edes pyydetään näyttämään.

Tuo käsienheiluttelija on siis termi, jolla tarkoitin erinäisiä ei-teknisten alojen henkilöitä. Näille yhteistä on luennoitsijan pikkutakki, haistavittu-pallurakaaviot, jarisarasvuomainen luennointityyli ja yleensä käsienheiluttelu, kun matematiikka on prosenttilaskua ja taululle ei tarvitse kirjoittaa. Jos sinusta käsienheiluttelija on esim. valmis DI, joka on yhteistyökykyinen, valmiiksi verkoistoitunut, mutta jolla ei ole huippuarvosanoja kursseistaan, en kyllä allekirjoita tuota väitettäsi lainkaan.

 

[naksu]

Arvosanoilla on paljon enemmän merkitystä muualla maailmassa ja tämä johtuu siitä, että Suomi on todella pieni maa. Yhdysvalloissa esimerkiksi huippukoulun hyviä arvosanoja pidetään usein merkkinä siitä, ettei ainakaan ole täysi idiootti. Huonot arvosanat eivät kerro vastausta kysymykseen onko henkilö tyhmä, mutta hyvät arvosanat kertovat yleensä ettei ole. Wall Streetillä töissä olevat tuttuni ovat kaikki olleet todella sosiaalisia ja verkoistoituvia ja lisäksi kaikilla on ollut todella hyvät arvosanat pääasiassa MIT, Harvard, Princeton, UPenn, Columbia akselilta. Eli näitä asioita pystyy mainiosti yhdistämään ja mielestäni kummankin yhdistäminen näyttää että osaa tehdä paskatkin hommat, jos tarvitsee.

Suomessa on muutenkin outo asenne, että arvosanoista ei tartte välittää. Tyypillinen on just tämä "emmä edes yrittäny" vastaus. Outoa on, ettei edes ole kovin vaikeata Suomessa yhdistää aktiivista sosiaalista elämää kunnolliseen opiskeluun, koska koulut vaativat vähemmän kuin huippukoulut ulkomailla. Kannattaa ottaa huomioon myös sen, että jos haluaa ulkomaille duuniin, niin huonoilla arvosanoilla on lähes turha yrittää. Ainakaan jos tähtää johonkin globaalilla mittakaavalla haluttuun duuniin. Lusmuilemalla koulussa selvästi oman potentiaalinsa alapuolella sulkee myös kätevästi ovia, jos mielii lähteä duuniin esim. Lontooseen tai New Yorkiin.

Itseäni vitutti esim. suunnattomasti se, että kesken 1. vuoden opintojeni Suomessa sain ajatuksen, että olisin hakenut Yhdysvaltoihin tekemään tutkintoa. Homma lopahti siihen, että olin kusassut lukion täysin olemalla patalaiska lintsaaja ja ylppäreissä kaikki arvosanat olivat joko A tai L ja keskiarvo 7 hujakoilla. Hylky tuli kaikkialta jonne hain vaikka oli taustalla menestystä matikkakilpailuista. Väitöskirjaa pääsikin sitten tekemään kun oli lukenut itsensä läpi vitosen keskiarvolla. Tästä syystä ihmettelen vähän sitä, että Suomessa usein jopa kannustetaan vetämään osa kursseista läpi lusmuilemalla. Kukaan ei välttämättä tiedä mitä parin vuoden päästä haluaa ja ovia on aivan turha sulkea jo etukäteen.

Tässäkin keskustelussa paistaa läpi tämä asenne, että arvosanat ovat täysin turhia. Ovat kyllä joo, jos ei halua hakea duunia Suomen ulkopuolelta (tai McKinseyltä).

 

[sivis]

Naksulta hyvä kirjoitus, mutta väitän myös, että osansa on tällä Suomen tehdasyliopistomallilla. Opiskelijoita per opettaja on aika helvetin paljon isompi määrä kuin anglo-amerikkalaisissa maissa.

Käsittääkseni siellä rapakon toisella puolella opiskelijoiden ohjaus on paljon paremmalla tolalla kuin täällä ja siellä uskalletaan myös vaatia enemmän. Täällä vähän kaikilla (niin opiskelijoilla kuin proffilla) on se asenne, että "ihan sama", kun pitää tuottaa niitä kiintiömaistereita.

Suomessa ratkaisu olisi kylmästi pudottaa sisäänottomääriä. Tätähän nyt on peräänkuulutettu vuosia, mutta mitään ei saada aikaiseksi. Paskaa vaan jauhetaan innovaatioista ja laadusta, mutta samaan aikaan tehdään ratkaisuja, joilla taataan ettei niitä varmasti saada. Ja laman ollessa päällä ei varsinkaan, koska on tilastojen puolesta nätimpää, että ihmiset ovat opiskelijoita (vaikka haluaisivat töitä) kuin työttömiä.

 

[Hard Justice]

Onko tästä keskustelusta vedettävä se johtopäätös että pitäisi siis opiskelut hoitaa tahallaan huonosti että olisi parempia mahdollisuuksia pärjätä työnhaussa?
Itse olen vain amk-insinööri ja menestyin keskitasoa paremmin, palkintona tästä teen paskaduunia niiden seurassa, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen menneet mihinkään kouluun tai jättäneet opiskelut kesken.
Olenko minä ja moni muu kuitannut itselleen vuosien liian ahkeralla opiskelulla ikuisen kurjuuden?

 

[Indica]

Kai ne kaikki aineet yliopistossa ovat vaativampia, mutta ainakin lukiossa oikeastaan kaikki muut aineet olivat aivan pilipalitasoa vaatimuksiltaan pitkään matematiikkaan ja fysiikkaan nähden.

En tiedä psykologiasta, mutta keskimäärin nuo ihmistieteet ovat varmaan helpompia omaksua, ja ennenkaikkea ne pystyy ~jokainen halutessaan kohtuullisella vaivalla omaksumaan. Matematiikkaan ja fysiikkaan ei todellakaan ole kaikilla rahkeita, niin suuri osa tippuu yritettyäänkin kelkasta jo yläasteella. Mattih3 on ilmeisesti harvinen poikkeus tässä.

Tästä olen 100% samaa mieltä. Kyllähän nyt niitä jotka on hyviä matikassa on jonkinverran, yleensä nämä samat pärjäävät myös reaaliaineissa ja kielissä vallan mainiosti, sensijaan useat (useimmat) tuntemani jotka ovat olleet hyviä ehkä tyyliin yhdessä/kahdessa aineessa ei pärjää sitten missään muussa. Ja ne jotka eivät pärjää matematiikassa, eivät yleensä kovin kaksisesti tajua kuin ehkä joitain aihealueita.

Mutta kyllä mä olen vaan sitä mieltä että pitkä fysiikka lukiossa on aivan lastenhommaa, reilusti helpompaa kuin matikka, ainakin mulle oli ( mulla oli pitkä fysiikka 9 ja matikka 6) Tosin puhdas matematiikka itsessään ei mua silloin vielä kiinnostanut, nykyisin sitä katuu että miten helvetillisen lapsellinen sitä oli 16-vuotiaana, kun kaverin kanssa matikantunnit pelasi ristinollaa, eikä paljoa kotiläksyjä laskenut. Fysiikka sensijaan kiinnosti todella paljon, ja siitä mä vedin ysiä ja kymppiä koko lukioajan. Tosin mielestäni edelleen ihan kuka tahansa pälli saa LUKIOfysiikasta vaikka 10:n, mutta matematiikassa tarvitaan vähän älykkyyttäkin. Ei se lukion fysiikan kurssien kahlaus 10:n keskiarvolla ainakaan minun silmissä minkään älykön viittaan oikeuta, jonkinlaisella työnteolla varmaan itsekin olisin niin tehnyt. Tohon ysiin ei kyllä tarvinut panostaa vielä.

Tai ainakin mulle fysiikka oli kouluaikoina todella helppoa, voihan se jonkun muun mielestä olla eri asia taas. Matikka oisi vaatinut työtä, korkeakoulussa se nyt sitten on sujunut paljon paremmin jo (kauppiksen matikka tosin on ihan täysin yläastetasoa)

Sitä olen miettinyt että onko jonkunlaisella korkeakoulutason fysiikan osaamisella minkäänlaista hyötyä kauppatieteilijälle, vähän houkuttelisi vaivata päätään oikeastikin;)
e: sanoisin opiskelualan vaativuudesta, ainakin itse jos rekrytoisin haluasin valita mahdollisimman vaikean koulun käynyttä porukkaa, näillä todennäköisemmin omaksumiskyky on parempaa luokkaa, ja omaksumiskyky on se mitä tarvitaan.

 

[Mika1979]

Onko tästä keskustelusta vedettävä se johtopäätös että pitäisi siis opiskelut hoitaa tahallaan huonosti että olisi parempia mahdollisuuksia pärjätä työnhaussa?
Itse olen vain amk-insinööri ja menestyin keskitasoa paremmin, palkintona tästä teen paskaduunia niiden seurassa, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen menneet mihinkään kouluun tai jättäneet opiskelut kesken.
Olenko ja moni muu kuitannut itselleen vuosien liian ahkeralla opiskelulla ikuisen kurjuuden?

Ei kai nyt sentään.
En sanoisi että itelläkään on noista vitosista haittaa ollu. Lopputyönkin tein nykyisen työn ohessa ja kyllä oikeasti fiksut haastattelijat (tj:t yms.) osaaavat olla tuijottamatta liikaa arvosanoihin, oli ne sitten mitä tahansa. Tosin amk-inssi vain itekin, ja papereilla pääsisin suoraan eteenpäin mutta en ole keksinyt tarpeeksi hyviä syitä lähteä DI:ksi jatkamaan.
Itsekin muuten peräänkuuluttaisin tuota opiskelun aikaisen muun sosiaalisen toiminnan merkitystä. En kadu yhtään sitä että tuli oltua mukana kaikessa mahdollisessa (IOL, tutor, paikallisjärjestöt, opiskelijakunnat yms.) vaikka se ehkä muutamalla kuukaudella valmistumista viivästyttikin.

 

[Crusader]

Arvosanoilla on paljon enemmän merkitystä muualla maailmassa ja tämä johtuu siitä, että Suomi on todella pieni maa. Yhdysvalloissa esimerkiksi huippukoulun hyviä arvosanoja pidetään usein merkkinä siitä, ettei ainakaan ole täysi idiootti. Huonot arvosanat eivät kerro vastausta kysymykseen onko henkilö tyhmä, mutta hyvät arvosanat kertovat yleensä ettei ole. Wall Streetillä töissä olevat tuttuni ovat kaikki olleet todella sosiaalisia ja verkoistoituvia ja lisäksi kaikilla on ollut todella hyvät arvosanat pääasiassa MIT, Harvard, Princeton, UPenn, Columbia akselilta. Eli näitä asioita pystyy mainiosti yhdistämään ja mielestäni kummankin yhdistäminen näyttää että osaa tehdä paskatkin hommat, jos tarvitsee.

Suomessa on muutenkin outo asenne, että arvosanoista ei tartte välittää. Tyypillinen on just tämä "emmä edes yrittäny" vastaus. Outoa on, ettei edes ole kovin vaikeata Suomessa yhdistää aktiivista sosiaalista elämää kunnolliseen opiskeluun, koska koulut vaativat vähemmän kuin huippukoulut ulkomailla. Kannattaa ottaa huomioon myös sen, että jos haluaa ulkomaille duuniin, niin huonoilla arvosanoilla on lähes turha yrittää. Ainakaan jos tähtää johonkin globaalilla mittakaavalla haluttuun duuniin. Lusmuilemalla koulussa selvästi oman potentiaalinsa alapuolella sulkee myös kätevästi ovia, jos mielii lähteä duuniin esim. Lontooseen tai New Yorkiin.

Onhan tuo hyvin arvosanojen haaliminen sitten tietysti vaivan arvoista, jos ne ratkaisevat pääsyn jatko-opiskelupaikkaan tai töihin. Ja toki on sekä fiksuja ja sosiaalisia että hyviä arvosanoja saavia opiskelijoita, TTY:llä näitä edustavat esim. nuo mainitut käsienheiluttelijat. Heidän koulutusohjelmiinsa ei pääse ilman hyviä arvosanoja, ja heidän on kilpailtava keskenään arvosanoilla opiskelunsa aikana. Vähänpä ne hyvät arvosanat silti heitä varsinaisella työurallaan auttavat, veikkaan.

Tässäkin keskustelussa paistaa läpi tämä asenne, että arvosanat ovat täysin turhia. Ovat kyllä joo, jos ei halua hakea duunia Suomen ulkopuolelta (tai McKinseyltä).

Suomesta ulkomaille töihin lähtevät perinteisten insinööritieteiden DI:t lähtevät varmaankin valtaosassa tapauksista Suomessa edustamansa firman kautta, joko konsernin eri maiden yksiköihin tai asiakasyrityksen palvelukseen. Tuskin niitä papereita siinä vaiheessa hirveästi katsellaan. Tietysti, jos tarkoituksena olisi hakea jonnekin piilaaksoon suoraan papereilla, niin varmasti olisi järkevää saada kaikista kursseista hyviä arvosanoja (olkoonkin että aika fat chance se töihinpääsy olisi siltikään). Käy se priorisointi tietysti niinkinpäin, että otetaan arvosanoja jos niitä erityisesti tarvitaan. Osa kursseista on tärkeämpiä kuin toiset jne.

 

[Sft]

Onko tästä keskustelusta vedettävä se johtopäätös että pitäisi siis opiskelut hoitaa tahallaan huonosti että olisi parempia mahdollisuuksia pärjätä työnhaussa?

Miten niin? Kun asia on juurikin niin, että joihinkin paikkoihin haettaessa paranee olla arvosanat kunnossa.

 

[Indica]

JA voihan sinne ulkomaille nyt lähtä samalla asenteella kuin suomeenkin hommiin. Eihän sitä nyt aivan ensimmäiseksi välttämättä sitä parasta duunia tartte saada, voihan sitä työssäkin näyttää rahkeensa ja hyvillä suosituksilla, menestyksekkäällä ja nousujohteisella urallakin edetä parempiin liksoihin.

Toisekseen kyllähän nyt niin monissa maissa on noi verot jo senverta parempaa luokkaa kuin suomessa, että kyllä nyt näkisin että se vaivan palkitsee, vaikkei ihan investointipankkiin saakka rahkeet riittäisikään siellä (=ainakaan ilman vakuuttavia näyttöjä cv:ssä)

Voin olla kyllä ihan väärässäkin.
Mitä muuten tulee gradun tekoon ulkomailla? Onko palstalaisilla kokemusta? Itseä kiinnostaisi ajatus siitä..

e: ei kai se nyt vaivannäkö lopu korkeakouluaikaan? Mä näkisin että siitä se työ vasta alkaa, sillon pitää kääntää sitä turboruuvia kovemmalle ja vaihdetta isommalle, ja oikeasti tehdä ihan helvetin kovaa duunia, että saa sitä näyttöä cv:hen.

 

[Crusader]

Onko tästä keskustelusta vedettävä se johtopäätös että pitäisi siis opiskelut hoitaa tahallaan huonosti että olisi parempia mahdollisuuksia pärjätä työnhaussa?
Itse olen vain amk-insinööri ja menestyin keskitasoa paremmin, palkintona tästä teen paskaduunia niiden seurassa, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen menneet mihinkään kouluun tai jättäneet opiskelut kesken.
Olenko ja moni muu kuitannut itselleen vuosien liian ahkeralla opiskelulla ikuisen kurjuuden?

Ei tietenkään huonosti kannata opiskella, yritin lähinnä sanoa että esim. peruskurssien hyvien arvosanojen perusteella on turha tehdä mitään kovin syväluotaavia johtopäätöksiä koulun tai opiskelijan tasosta. Itse olen senverran surkea opiskelija itse ollut aina, että en ala ketään siinä asiassa neuvomaan, väitänpä kuitenkin lähinnä omiin kokemuksiini perustuen että työntekijän taso on pitkälti muista asioista kiinni kuin opintomenestyksestä, varsinkin jos kyseessä ovat peruskurssit. Tietysti jokaisen, jonka alalla esim. peruskurssien arvosanat ratkaisevat vaikkapa työpaikkojen saannin, kannattaa yrittää parhaansa mukaan saada sitten niitä hyviä arvosanoja.

 

[pååtta]

Itse olen harkitsemassa jos koettaisin hakea amkin jälkeen hakea TKK/TTY:lle jatkamaan. Keskiarvoni on nyt melko tasan 4 ja nyt kuin katselin, että mitä TTY:ssa vaaditaan paperihaussa (TKK:lla ei ollut keskiarvorajoja julkaistu) niin huomasi kyllä melkoinen ero esim koneen ja tutan välillä oli keskiarvoilla, jolla pääsi sisään. Koneelle vaadittiin 2,7 keskiarvoa ja tutalle 4:sta oman alan amk tutkinnosta. Lienee kohtalainen ero tasossa porukalla, ketkä opiskelevat noita aineita, mitenkään ketään konedi:tä loukkaamatta.

 

[Crusader]

Itse olen harkitsemassa jos koettaisin hakea amkin jälkeen hakea TKK/TTY:lle jatkamaan. Keskiarvoni on nyt melko tasan 4 ja nyt kuin katselin, että mitä TTY:ssa vaaditaan paperihaussa (TKK:lla ei ollut keskiarvorajoja julkaistu) niin huomasi kyllä melkoinen ero esim koneen ja tutan välillä oli keskiarvoilla, jolla pääsi sisään. Koneelle vaadittiin 2,7 keskiarvoa ja tutalle 4:sta oman alan amk tutkinnosta. Lienee kohtalainen ero tasossa porukalla, ketkä opiskelevat noita aineita, mitenkään ketään konedi:tä loukkaamatta.

Juu ei mitään, itse ainakin otan huumorilla amk-jamppojen puheet tasosta.

TuTalle on kyllä aika vaikea päästä sisään.

 

[pååtta]

Juu ei mitään, itse ainakin otan huumorilla amk-jamppojen puheet tasosta.

TuTalle on kyllä aika vaikea päästä sisään.

Noh noh, kyllä AMK:ssa on taso! (se yleensä vain on kovin matala)

Ei vaan olisin vaan yleisesti kiinnostunut miten eri linjoja arvotetaan teknisten yliopistojen sisällä, mitä pidetään vaativana, mitä ei jne..