Miksi teekkariksi?

[Vroomfundel]

Jotenkin pakko kommentoida vähän tätä avausta.

On kuitenkin vissi ero opiskella ihmisläheisiä/arkipäiväisempiä aloja, joita kunnan työt suurimmaksi osaksi ovat. Lukisitko sinä mielummin psykologiaa, lääketiedettä, kasvatustiedettä yms. vai piiriteoriaa/differentiaaliyhtälöitä? Ihmisläheisiä aineita lukisi jopa silloin tällöin vapaaehtoisesti vapaa-ajalla.

Niinkuin tuossa jo muutkin sanoivat, niin taustalla oleva oletus siitä että ala ei kiinnosta oikeastaan tappaa keskustelun jo alkuunsa. Eli olen itsekin yhtä mieltä siitä, että kannattaa opiskella sellaista alaa, mikä oikeasti kiinnostaa. Omalla kohdallani differentiaaliyhtälöt tuntuivat em. esimerkeistä selkeästi kiinnostavimmilta. (Oli oikea valinta minulle, kiitos kysymästä.)

Sen verran kommentoin vielä perusmatematiikkaa ja -fysiikkaa tekniikan alalla (oikeastaan ylipäänsä näitä aineita, ihan lukiota ja peruskoulua myöten), että näistä saatava hyöty ei ole välttämättä pelkässä laskurutiinissa, joka unohtuu muutamassa vuodessa. Jos näillä kursseilla vaivaa päätään riittävästi, niin saattaa myös harjaantua ihan yleisellä tasolla ongelmanratkaisussa, loogisessa päättelyssä, kyvyssä pelkistää asiat oleelliseen etc. Tästä nyt voisi kuvitella olevan hyötyä varsin laajalla skaalalla silloinkin kun dementia on syönyt kaikki näppärät integrointikikat muistista.

Tietenkin tästä hyödystä voi olla autuaan tietämätön, jos vetää minimipanoksella ja vaikeeta--ei-pysty asenteella.

Kunnan töissä saa pitää työnsä varmemmin kuin tekniikan töissä. Jos kunnilta loppuu raha, nostetaan veroja. Jos Nokialta loppuu raha, annetaan potkut insinöörille.

90-luvun laman aikaan muistan hämmentyneenä poikasena kuunnelleeni jotain uutisia leikkauksista, joten en nyt jaa ihan yhtä ruusuista mielikuvaa noista kuntien rahahanoista. Tuo on muutenkin aika vasemmistolainen näkemys minun makuuni. Kerrotko mistä se verotettava rahavirta on alkujaan muodostunut?

Neroille ja tekniikkaan intohimoisesti suhtautuville varmaan tekniikan luku on hyvä valinta, mutta näitä ei suuri osa ihmisistä ole. Miksi siis lukisit tekniikkaa, jos:
-on olemassa stressittömämpiä ja ihmisläheisempiä aloja
-näistä aloista tulee saamaan (ainakin lähes) saman palkan

Miksi muuten tekniikka on poimittuna toiseksi vaihtoehdoksi? Tähän voisit laittaa minkä tahansa muunkin huonoksi kokemasi alan.

Jotenkin tämä avauspostin tyyli herätti minussa hämmentyneen olankohautuksen: Kai nyt jotkut sitten haluaa edes jotain haasteita...? Vaikka kyllähän haastavaa duunia löytää varmasti kaikilta aloilta, jos intoa riittää. (Eli tyydyn lopulta vastaamaan: Miksi tekniikka? Jos sattuu kiinnostamaan.)

 

[Vroomfundel]

Hyvinvointivaltion dilemma. Kaikki on saatu valmiiksi käteen joten meidän suomalaisten ei tarvitse ponnistella hyvinvoinnin eteen. Matikasta voi saada tiukan rivin ykkösiä koska KETÄÄN ei kiinnosta. Tai näin ainakin ajatellaan. Monessa suomifirmassa näin onkin, duunia saa jos on "hyvä tyyppi" tai suhteet kunnossa. Sitten ihmetellään miksi täältä tulee niin vähän fiksuja ideoita ja suomalaisilla firmoilla menee heikosti.

Suomessa ei tarvitse oman hyvinvoinnin eteen kilpailla, mikä antaa ihmisille illuusion siitä että ryyppäminen ja hauskanpito on tärkeämpää kuin tenttiin lukeminen. Näin siis tekniikan alalla. Poikkeuksia on toki esim. tfy, tuta ja bioinfo. Muuten veikkaan että kauppakorkeassa, oikiksessa ja lääkiksessä on kummasti motivoituneempaa porukkaa.

Aalto yliopisto voisi pyrkiä laskemaan teekkareiden sisäänottoa sen 50% pitäen samalla nykyiset resurssit. Voisi laatu vähän parantua. Lisäksi nykyinen tapa jakaa rahoitusta yliopistoille (valmistuneiden mukaan) on kyllä laadun pahin vihollinen. Suomessa tuotetaan oikeasti putkiaivoapinoita halpatyövoimaksi yrityksiin.

Tässä postissa tuli kyllä rautaisannos asiaa. Okei, onko juuri 50% hyvä on tietysti tarkemman harkinnan paikka, mutta tuo rahoituksen jakoperuste liian paljon pelkän määrän mukaan on oikeasti huono juttu.

 

[Dopey]

Mutta minun käsityksen mukaan suurin osa TKK:n ongelmakursseista on joko matikan tai fyssan peruskauraa, tai sitten jonkun suunnan opintoja missä pitää soveltaa matikkaa & fysiikkaa rankasti johonkin tiettyyn juttuun. Ruåtsi tietysti on omassa arvossaan kun puhutaan TKK:n paskakursseista.

Se, että monella on noitten massamatikoiden ja -fyssien kanssa vaikeuksia ei mielestäni todellakaan tarjoita sitä, että ne olisivat jotenkin liian vaikeita. Ne menee lukiotietojen pohjalta läpi ihan OK arvosanoin vaikkei todellakaan olisi mikään matikkanero. Tuon pakollisen virkamiesruotsin verran ruotsia pitää lukea mihin tahansa korkeakoulututkintoon.

Vaikeus noissa peruskursseissa syntyy siitä, että moni jättää nuo ensimmäisinä opintovuosina väliin kun aika kuluu biletykseen ja niitä "kivojakin" kursseja on tarjolla joilla opintotukeen vaaditut nopat saa helpommin. Noihin palataan sitten juuri ennen valmistumista kun kaikki lukiotiedotkin on unohtuneet. Eli se vaikea homma tässä on palauttaa nuo lukiotiedot sinne pääkoppaan, eikä niinkään nuo kurssit itsessään.

Jos polilta saisi paperit ulos yhtä helposti kuin mitä sinne on päästä sisään, ei DI:n papereilla tekisi kohta mitään.

 

[123jippo]

Teekkariksi ei kannata lähteä jos ei halua akateemiselle uralle tutkijaksi tai vastaavaa. Niihin samoihin Inssin hommiin pääsee opistosta niin paljon helpommalla. Kannattaako inssiksi sitten ylipäätänsä opiskella on jo toinen juttu, rippunee aika paljon henkilöstä itsestään viihtyykö sitten perusinssin tylsähkössä hommassa.

 

[Riisikippo]

Teekkariksi ei kannata lähteä jos ei halua akateemiselle uralle tutkijaksi tai vastaavaa. Niihin samoihin Inssin hommiin pääsee opistosta niin paljon helpommalla. Kannattaako inssiksi sitten ylipäätänsä opiskella on jo toinen juttu, rippunee aika paljon henkilöstä itsestään viihtyykö sitten perusinssin tylsähkössä hommassa.

Tämä nyt on ihan schaibaa. Monessa hommassa arvostetaan DI:n papereita paljon enemmän ja ihan samoihin hommiin ei kyllä nykyään päästä molemmilla ilman poikkeuksellista kompetenssia. Pääsuunnittelijat, tiiminvetäjät jne. omaavat yleensä tuon ylemmän korkeakoulututkinnon. Meillä töissä on esim. suunnittelussa sekä inssejä, että Diplomi-inssejä ja inssit on nyt ekan YT-kierroksen jälkeen aika vähissä.

 

[123jippo]

Juu ihan scaibaa varmasti.

 

[Riisikippo]

Juu ihan scaibaa varmasti.

No joo, ehkä tarjosin vähän turhan helppoa koukkua, mihin tarttua. Mutta perustele toki rohkeasti muutenkin näkemystäsi.

 

[Crusader]

Noihin tutkijanhommiin päätyvät käsitykseni mukaan aika usein nämä rollipeikon peräänkuuluttamat epäsosiaaliset numeronmurskaajat, joille niiden kurssien arvosana on tärkein asia. Hyvää insinööriä hyvä opintomenestys ei todellakaan välttämättä tee. Enemmäkin kuin hyviä peruskurssien arvosanoja, pitäisi peräänkuuluttaa tuota motivaatiota ja kiinnostusta omaan alaan.

 

[Rankkuri]

Teekkariksi ei kannata lähteä jos ei halua akateemiselle uralle tutkijaksi tai vastaavaa.

No tää on kyl niin suurta tuubaa ettei tosikaan.

 

[Mattih3]

Joo jos se akateeminen ura kiinnostaa, niin eiköhän silloin kannata hakeutua ihan "oikeaan" yliopistoon, eikä tekniikkaa lukemaan.

Tuolla aiemmalla kommentillani teknillisen korkeakoulun matematiikan/fysiikan helppoudesta tarkoitin sitä, että verrattuna yliopistotason matematiikan tai fysiikan opintoihin noissa ei ole kovin paljon opeteltavaa. (Mikä on tietysti selvä asia, koska pitää ehtiä opetella paljon muutakin kuin pelkkää perustietoa.) Se mikä kenestäkin tuntuu vaikealta on tietysti aivan henkilökohtainen asia, mutta ei kyllä mitenkään yleisesti voida sanoa, että matematiikka tai fysiikka olisi vaikeampaa kuin vaikka historia tai psykologia. Itselleni ainakin nuo ensimmäisenä mainitut ovat kertaluokkia helpompia oppia. Sen sijaan voidaan kyllä melko suurella varmuudella sanoa, että jos ei tee laskareita niin ei myöskään opi matematiikkaa tai fysiikkaa. Tässä luultavasti piilee syy näiden kurssien näennäiseen vaikeuteen.

 

[rollipeikko]

Noihin tutkijanhommiin päätyvät käsitykseni mukaan aika usein nämä rollipeikon peräänkuuluttamat epäsosiaaliset numeronmurskaajat, joille niiden kurssien arvosana on tärkein asia. Hyvää insinööriä hyvä opintomenestys ei todellakaan välttämättä tee. Enemmäkin kuin hyviä peruskurssien arvosanoja, pitäisi peräänkuuluttaa tuota motivaatiota ja kiinnostusta omaan alaan.

:wtf: meitsi on itsekin tutkija.. taidan siis olla epäsosiaalinen numeronmurskaaja... fuck

Tutkijat kyllä taitaa olla keskimäärin hieman enemmän "nörtihtäviä" kuin vaikkapa myyntihommiin päätyvät tyypit. TKK kurssien numerot eivät kuitenkaan kerro oikeaa osaamista. Koulusysteemi pystyy kuitenkin parhaimmillaankin vain mittaamaan jonkun tietyn järjestelmän omaksumista tai omaksumisen nopeutta. Matikka ja fysiikka nyt on lähes ainoat joita voidaan mitata jollain kvantitatiivisilla mittareilla. Oikeastaan jään integroinnin sijasta kaipaamaan analyyttistä otetta ja juuri tuota motivaatiota. Meilläkin on duunissa varmaan mua noin seitsemän kertaa fiksumpia eläviä tietokoneita. Saattaapa silti olla niin että kun esim. pitää mainostaa omaa parhauttaan (kuten niin usein nykyään pitää, joka on muuten perseestä), niin itse vedän pitemmän korren. Olenko minä siis parempi kuin naapurini?

 

[123jippo]

:wtf: meitsi on itsekin tutkija...Saattaapa silti olla niin että kun esim. pitää mainostaa omaa parhauttaan (kuten niin usein nykyään pitää, joka on muuten perseestä), niin itse vedän pitemmän korren. Olenko minä siis parempi kuin naapurini?

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Aika huoraamistahan tuo tutkijan homma monesti onkin...tai ainakin siltä vaikuttaa. Ennen oli toisin, tutkija ja etenkin tieteellinen puoluettomuus ei ollut kaupan.

 

[Crusader]

:wtf: meitsi on itsekin tutkija.. taidan siis olla epäsosiaalinen numeronmurskaaja... fuck

Tutkijat kyllä taitaa olla keskimäärin hieman enemmän "nörtihtäviä" kuin vaikkapa myyntihommiin päätyvät tyypit. TKK kurssien numerot eivät kuitenkaan kerro oikeaa osaamista. Koulusysteemi pystyy kuitenkin parhaimmillaankin vain mittaamaan jonkun tietyn järjestelmän omaksumista tai omaksumisen nopeutta. Matikka ja fysiikka nyt on lähes ainoat joita voidaan mitata jollain kvantitatiivisilla mittareilla. Oikeastaan jään integroinnin sijasta kaipaamaan analyyttistä otetta ja juuri tuota motivaatiota. Meilläkin on duunissa varmaan mua noin seitsemän kertaa fiksumpia eläviä tietokoneita. Saattaapa silti olla niin että kun esim. pitää mainostaa omaa parhauttaan (kuten niin usein nykyään pitää, joka on muuten perseestä), niin itse vedän pitemmän korren. Olenko minä siis parempi kuin naapurini?

Oman alani (konetekniikka) insinöörihommissa tuntuisi ainakin nykyään tarvittavan enemmänkin näkemystä (ns. perstuntuma) ja ongelmanratkaisukykyä kuin laskupäätä. Yksinkertaisia voimayhtälöitä lukuunottamatta tietokoneet tekevät laskennan, eikä tuollaisissa lujuusopillisissa yms. ongelmissa paperilla laskeminen oikein tule useinkaan edes kysymykseen esim. monimutkaisten muotojen takia, joita kone pystyy kuitenkin jyvittämällä ja iteroimalla laskemaan.

Sikäli kun esim. DI:t päätyvät melko usein johtotehtäviin, niin en näkisi suurena menetyksenä jos opiskeluaikoinaan verkostoituu ja oppii toimimaan ihmisten kanssa, sillä seurauksella että se integrointitekniikka ei välttämättä olekaan aivan takaraivossa. Kuinkakohan moni DI tulee koskaan uransa aikana integroimaan työtehtävissään? Uskoisin että alle puolet. En kuitenkaan vähentäisi matematiikan opintoja tutkinnosta. Tavallaan näen jopa niin, että se että pystyy luovimaan opintonsa esim. peruskurssit läpi ilman että luopuu sosiaalisesta elämästään, osoittaa jossain määrin sitä kykyä priorisoida ja keskittyä olennaiseen niukkojen resurssien vallitessa, mitä teollisuudessa tarvitsee myöhemmin työelämässä.

 

[D.Yates]

Sen sijaan voidaan kyllä melko suurella varmuudella sanoa, että jos ei tee laskareita niin ei myöskään opi matematiikkaa tai fysiikkaa. Tässä luultavasti piilee syy näiden kurssien näennäiseen vaikeuteen.

Voin kyllä tunnustaa että kaikki matikat meni ykkösellä läpi kovan väännön päätteeksi. En tiedä mikä niissä sitten mätti, kai lähinnä se että opetus oli aivan perseestä. Massaluento ja joku uuvatti känisemässä munkkilatinaansa ja laskarit mihin säämies pasasen oloinen kaveri kävelee sisään ja laskee pöydälle prujunivaskan jossa vastaukset. Onhan se lukion jälkeen aika shokki että ite joutuu asiat opettelemaan.

 

[rollipeikko]

Sikäli kun esim. DI:t päätyvät melko usein johtotehtäviin, niin en näkisi suurena menetyksenä jos opiskeluaikoinaan verkostoituu ja oppii toimimaan ihmisten kanssa, sillä seurauksella että se integrointitekniikka ei välttämättä olekaan aivan takaraivossa. Kuinkakohan moni DI tulee koskaan uransa aikana integroimaan työtehtävissään? Uskoisin että alle puolet. En kuitenkaan vähentäisi matematiikan opintoja tutkinnosta. Tavallaan näen jopa niin, että se että pystyy luovimaan opintonsa esim. peruskurssit läpi ilman että luopuu sosiaalisesta elämästään, osoittaa jossain määrin sitä kykyä priorisoida ja keskittyä olennaiseen niukkojen resurssien vallitessa, mitä teollisuudessa tarvitsee myöhemmin työelämässä.

Isoimpana ongelmana nään sen, että kohta meillä on 100 innovaatiojohtajagurua 1 laskevaa insinööriä kohtaan. Kalvoilla ja esityksillä ei pitkälle pötkitä ellei ole jotain mitä voi oikeasti tarjota vanhan tilalle.

 

[Mattih3]

Voin kyllä tunnustaa että kaikki matikat meni ykkösellä läpi kovan väännön päätteeksi. En tiedä mikä niissä sitten mätti, kai lähinnä se että opetus oli aivan perseestä. Massaluento ja joku uuvatti känisemässä munkkilatinaansa ja laskarit mihin säämies pasasen oloinen kaveri kävelee sisään ja laskee pöydälle prujunivaskan jossa vastaukset. Onhan se lukion jälkeen aika shokki että ite joutuu asiat opettelemaan.

Opetuksen huono taso on kyllä iso ongelma, joka kattaa koko korkeakoulujärjestelmän. Mukana on todella hyvää ja korkealaatuista opetusta, ja toisaalta taas helvetin huonoa. Tuota laatua ei riittävästi valvota, ja opetuksen taso onkin hyvin pitkälti kiinni opettajien ja laitosten johtajien kiinnostuksesta.

 

[Dippi]

Opetuksen huono taso on kyllä iso ongelma, joka kattaa koko korkeakoulujärjestelmän. Mukana on todella hyvää ja korkealaatuista opetusta, ja toisaalta taas helvetin huonoa. Tuota laatua ei riittävästi valvota, ja opetuksen taso onkin hyvin pitkälti kiinni opettajien ja laitosten johtajien kiinnostuksesta.

Totta. Pitkään vallinneen käsityksen mukaan yliopistojen ensisijainen yhteiskunnallinen tehtävä on tutkimus. Tämän vuoksihan esimerkiksi yliopistonlehtoreilta ei vaadita opettajan muodollista pätevyyttä - vielä! Toisaalta käytännössä kaikki yliopiston virat ovat tähän asti sisältäneet opetuskiintiön, joka on ollut pakko lusia jos on halunnut tehdä tutkimusta. Tämän vuoksi opettajan tehtäviin joutuu tutkijoita, joilla voi olla hyvinkin kielteinen asenne opettamiseen ja opiskelijoihin.

Tähän on kuitenkin tulossa muutos. Jo nyt on ajettu laatujärjestelmiä sisälle ja sisäinen rahanjako ainakin omassa instituutissa on yhdistänyt opettajan palkan kurssipalautteeseen. Viimeistään siinä vaiheessa opetuksen tason seuranta tulee jokapäiväiseksi, kun yliopisto-opiskelu muuttuu Suomessa maksulliseksi. Tällä hetkellä odotellaan vain sitä, että poliitikot keräävät riittävän määrän rohkeutta ja yliopistojen siirtyminen pois julkisoikeudellisten yksiköiden statukselta etenee pidemmälle.

Varsinaisesta asiasta: insinööriksi kannattaa opiskella jos se kiinnostaa. Jos lukee peruskurssien luonnontieteelliset perusteet hyvin ja sitten siihen päälle soveltavia syventäviä opintoja, pärjää jo monella teknisellä alalla, vaikka ei ihan ko. syventäviä opintoja hyödyntävää työtä löytyisikään. Tärkeää ei ole niinkään se, mitä osaa tutkinnon jälkeen, vaan se, miten nopeasti ja hyvin osaa oppia uudet tiedot ja tehtävät. Diplomi-insinöörin tutkintohan ei ole ammatillinen tutkinto ja tätä ei yllättävän moni tunnu tajuavan.

Itselleni on vakiintunut pikkuhiljaa käsitys, että DI:n (ja vastaavien) tutkintojen tarkoitus on lähinnä vain osoittaa potentiaaliselle työnantajalle, että tutkintoa taskussaan kantava kaveri täyttää tietyt minimivaatimukset oppimiskyvyn eikä niinkään osaamisen puolesta.

 

[Sft]

Joo jos se akateeminen ura kiinnostaa, niin eiköhän silloin kannata hakeutua ihan "oikeaan" yliopistoon, eikä tekniikkaa lukemaan.

Kuinka niin? Eikös esimerkiksi tfm-koulutusohjelma ole ihan pätevä vaikkapa fysiikan alalta verrattuna yliopistojen fysiikan opetukseen mikäi puhtaasti akateeminen ura kiinnostaa?

 

[Dopey]

Itselleni on vakiintunut pikkuhiljaa käsitys, että DI:n (ja vastaavien) tutkintojen tarkoitus on lähinnä vain osoittaa potentiaaliselle työnantajalle, että tutkintoa taskussaan kantava kaveri täyttää tietyt minimivaatimukset oppimiskyvyn eikä niinkään osaamisen puolesta.

Ei sillä tutkinnolla ole sitäkään merkitystä enää sitten kun on 10 vuotta duuniuraa takana. Sen jälkeen kaikki, mitä koulussa opit on joko vanhentunut tai unohtunut. DI:n paperilla vaan se ensimmäisten 10 vuoden urakehitys on kohtuullisen hyvä verrattuna moneen vaihtoehtoon.

 

[Pexi84]

Tästä voisi päätellä että DI matikka ja fyssa on kyllä hieman hankalaa keskiarvoisesti.

Näin on. Hammaspeikkoko sanoi, että tkk:lta valmistuu kuka vain, WTF?? Tuolla dippatyötä vailla opiskelleena(Energia ja LVI-tekniikka) voin sanoa, että ei pidä paikkaansa, niin moni on lopettanut kun ei kurssit menneet läpi. Toki vielä useampi lopettanut kun pää ei kestänyt niin vaikeita tehtäviä. Opintoviikkoja kertyy HIUKKA vaikeammin kun muualla, vertailut suoritettu monelta kantilta. Toki työelämässä se sitten palkitaan, Dippainsseiltä ei nimittäin työt (eikä tytöt) heti lopu