Selvennän ensin omia taustoja jotta voidaan alkaa puhua samaa kieltä. En ole ollut lukioaikana tai edes TKK:n alkuaikoina kovin "hyvä" oppilas. Ylioppilaskirjoitukset meni perseelleen ja samoin TKK:n pääsykoneet. Mulla on kuitenkin arvosanat ja suoritukset parantuneet koko ajan opiskelun edetessä. Valmistuin viime syksynä kohtuullisin arvosanoin ja olin pääaineessa varmaan meidän vuosikurssin paras (parhaimmuudesta en tosin tiedä, parempi kuitenkin kuin moni muu). Arvosanoina on kuitenkin tullut se värisuora ykkösestä vitoseen, ja suurin osa paskakursseista on optimoitu läpi minimienergiaperiaatteella kohtuullisella arvosanalla. Minulla ei siis ole mitään oikeutta moittia ketään, enkä edes sitä pyri tekemään.
Sitten nykyhetkeen. Työskentelen tällä hetkellä tutkijana, ja tavoitteena on suorittaa tohtorin tutkinto jossain vaiheessa työuraa. En ole siis businessorientoitunut ja myös aikaisempi työkokemus on pitkälti akateemisista piireista. En siis osaa sanoa miten firmoissa toimitaan, tai ylipäätänsä miten niitten pitäisi toimia. Puhun vain omasta alastani eli t&k:sta ja tutkimusbisneksestä. Meidän lafkan tarkoitus on olla oman alan paras ja arvostetuin tutkimuslaitos maailmassa. Ei mikään pieni tavoite siis. Tähän päästään vain ja ainoastaan parhaalla mahdollisella tietotaidolla, parhailla simulointityökaluilla ja softilla, sekä osaavalla ja motivoituneella henkilöstöllä... softat on periaatteessa itse kehitettyjä, samoin julkaisut itse kirjoitettuja. Verrokkiryhmänä toimii globaali tiedeyhteisö ja julkaisut, joihin tietysti tuotetaan sisältöä vastaavissa laitoksissa ympäri maailmaa.
Tälläisessä ympäristössä ei voi pärjätä ilman osaamista ja vieläpä ilman huippuosaamista. Tottakai meillä on verkottuneita ja sosiaalisia tyyppejä esimiestehtävissä ja businesspuolella. Siltikin suurin osa niin tuloksesta kuin uusista ideoista syntyy tutkijoiden keskuudessa. Ilman tutkijoiden osaamista meillä ei olisi mitään mitä myydä. Yksinkertainen yhtälö.
Itse olen täällä jonkinasteinen välimuoto nörtin ja käsienheiluttajan väliltä. Osaan periaatteessa riittävästi että pärjään itseäni fiksumpien koodareiden ja matikkatyyppien kanssa, ja olen samalla riittävän sosiaalinen jotta en jää aktiivisten ja verkottoituneiden tyyppien jalkoihin. Erikoisosaamisena löytyy jonkinasteinen kiinan kielen ja kulttuurin tuntemus, joka on hankittu TKK aikana helsingin yliopistolta (josta saatan jopa joku päivä valmistua humanistiselta/jostain
). Mun henkilökohtaisena tavoitteena on käyttää erikoisosaamistani, eli kiinan tuntemusta, siihen että saan mielenkiintoisen duunin ja nopeuttamaan omaa urakehitystä. Ensi alkuun menen Kiinaan suomalaisen organisaation kautta, jolloin esim. mun koulumenestyksellä ei ole ollut juuri merkitystä, koska suomesta löytyy kiinan kieltä taitavia DI-tason osaajia varmaan kourallinen (jätetään etniset kiinalaiset pois laskuista). Eli mun ei täydä juuri kilpailla ketään vastaan. Asia on täysin erilainen kiinassa tai maailmalla. Jos haen duunin vaikkapa kiinalaiseen yliopistoon tai ulkomaiseen firmaan joka toimii kiinan markkinoilla, kilpailen paikasta heti kättelyssä Kiinan huippuyliopistojen tuotteiden kanssa (Tsinghua, zhejiang, beida, fudan tms..), sekä eurooppalaisten ja jenkkien kanssa. Noissakin piireissä sosiaaliset suhteet ja xuanxi on erityisen tärkeää ja varmasti paljon tärkeämpää kuin arvosanat ja teoreettinen osaaminen (olettaen kuitenkin että osaaminen on riittävää). Kiinalaisessa kulttuurissa liuta ykkösiä todistuksessa ei kuitenkaan kerro osaamisesta tai sosiaalisesta taidosta. Ykkösellä voit todistaa vain sen että olet laiska ja tyhmä! Ja kuten aikaisemmissa posteissa mainittiin, ilmeisesti myös Jenkeissä tms. arvosanoilla on väliä.
Maailma koostuu erilaisista kerroksista. Suomi ja suomalainen todellisuus on yksi kerros. Kiina on yksi tai kasa monia, ja maailma koostuu taas vielä suuremmasta määrästä kerroksia. Suomalainen yhteiskunta taas koostuu monista erillisistä kerroksista. On koulutus ja virallinen osa, on henkilökohtainen osa, on pinnan alla väreilevä osa (mihin kuuluu esim. teekkareiden saunaillat pomojen kanssa) jne.. Menestyäkseen pitää periaatteessa hallita kaikki todellisuuden kerrostumat. Suhteet pitää olla kunnossa jotta pääset yhteyteen päättävien ihmisten kanssa. Samalla pitää kuitenkin olla myös akateeminen tai virallinen pätevyys kunnossa. Proffaksi ei pääse ilman tohtorinhattua vaikka olisi kuinka fiksu. Pomoksi ei pääse ilman oikeita suhteita omistajiin vaikka osaisi kaiken. Näin siis suomessa.
Mitäs sitten kun mennään Kiinaan tai Jenkkeihin? Ei mitään käsitystä, tiedän vain sen että hyvillä arvosanoilla pääsee todennäköisesti pitemmälle kuin huonoilla. Ainakin minun luonteella varustettu tyyppi. Voihan sitä lähteä myymään hiekkaa Saharaan jos siltä tuntuu. Törkeällä pokalla sitä maailmassa on ennenkin onnistuttu.
Kaikki on optimointia. Maailma on vittumainen paikka missä pitää oikeasti tapella siitä onnellisesti elämästä, tai ainakin rikkaasta elämästä. Aikaisemmin Suomessa TKK:lle pääsi periaatteessa sisään jos vaan jaksoi raahautua pääsykokeeseen. Sitten jos sattuu valmistumaan niin duunikin oli valmiina odottamassa jossain firmassa. Itse pelkään tulevaa tosissani, koska meidän utopiamaista järjestelmää ei voida pitkään ylläpitää muuttuvassa maailmassa ilman kovaa duunia.
Näin siis kritisoin ehkä eniten sitä, että mitään ei saa ilmaiseksi, mutta tuntuu tuo TKK olevan täynnä sitä "kaikki mulle heti mulle" porukkaa. Mites ne neukut sen sanoi "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työn mukaan".
