Miksi teekkariksi?

Noh noh, kyllä AMK:ssa on taso! (se yleensä vain on kovin matala):rolleyes:

Ei vaan olisin vaan yleisesti kiinnostunut miten eri linjoja arvotetaan teknisten yliopistojen sisällä, mitä pidetään vaativana, mitä ei jne..

Otin tuohon jotain kantaa tuossa aiemmin, eli nuo vaikeapääsyiset TuTa ja Tietojohtaminen eivät taida olla sisällöltään erityisen vaativia (esim. talousaineiden matematiikka on tosiaan hyvinkin yksinkertaista, tietysti perusopinnot pitkälti samat kuin muillakin). Jos vaativuudessa on eroa johonkin suuntaan Koneen ja TuTan välillä, niin uskoisin että Kone on keskimäärin vaativampi (tosin näillä oli ainakin taannoin samoja pääaineita, mutta Koneella oli otettava siis myös pitkä tekninen pääaine jos otti TuTan kanssa saman pääaineen). Aika vaikea arvioida, ammattiaineiden valinta ratkaisee.

Ei noita linjoja tuolla sisällä sen kummemmin arvoteta, ja jos arvotetaan niin se suhteellisen vähä tuntuisi olevan sisäänpääsyn vaikeuden, ei niinkään itse tutkintojen vaikeuden mukaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Otin tuohon jotain kantaa tuossa aiemmin, eli nuo vaikeapääsyiset TuTa ja Tietojohtaminen eivät taida olla sisällöltään erityisen vaativia (esim. talousaineiden matematiikka on tosiaan hyvinkin yksinkertaista, tietysti perusopinnot pitkälti samat kuin muillakin). Jos vaativuudessa on eroa johonkin suuntaan Koneen ja TuTan välillä, niin uskoisin että Kone on keskimäärin vaativampi (tosin näillä oli ainakin taannoin samoja pääaineita, mutta Koneella oli otettava siis myös pitkä tekninen pääaine jos otti TuTan kanssa saman pääaineen). Aika vaikea arvioida, ammattiaineiden valinta ratkaisee.

Ei noita linjoja tuolla sisällä sen kummemmin arvoteta, ja jos arvotetaan niin se suhteellisen vähä tuntuisi olevan sisäänpääsyn vaikeuden, ei niinkään itse tutkintojen vaikeuden mukaan.

Okei selveni tämäkin asia, ja eikös ne ole juuri konepuolen tyyppejä jolla on pinkit haalarit, ne olisivat pelkästään minusta legimitiivi syy pyrkiä sinne:)
 

Selvennän ensin omia taustoja jotta voidaan alkaa puhua samaa kieltä. En ole ollut lukioaikana tai edes TKK:n alkuaikoina kovin "hyvä" oppilas. Ylioppilaskirjoitukset meni perseelleen ja samoin TKK:n pääsykoneet. Mulla on kuitenkin arvosanat ja suoritukset parantuneet koko ajan opiskelun edetessä. Valmistuin viime syksynä kohtuullisin arvosanoin ja olin pääaineessa varmaan meidän vuosikurssin paras (parhaimmuudesta en tosin tiedä, parempi kuitenkin kuin moni muu). Arvosanoina on kuitenkin tullut se värisuora ykkösestä vitoseen, ja suurin osa paskakursseista on optimoitu läpi minimienergiaperiaatteella kohtuullisella arvosanalla. Minulla ei siis ole mitään oikeutta moittia ketään, enkä edes sitä pyri tekemään.

Sitten nykyhetkeen. Työskentelen tällä hetkellä tutkijana, ja tavoitteena on suorittaa tohtorin tutkinto jossain vaiheessa työuraa. En ole siis businessorientoitunut ja myös aikaisempi työkokemus on pitkälti akateemisista piireista. En siis osaa sanoa miten firmoissa toimitaan, tai ylipäätänsä miten niitten pitäisi toimia. Puhun vain omasta alastani eli t&k:sta ja tutkimusbisneksestä. Meidän lafkan tarkoitus on olla oman alan paras ja arvostetuin tutkimuslaitos maailmassa. Ei mikään pieni tavoite siis. Tähän päästään vain ja ainoastaan parhaalla mahdollisella tietotaidolla, parhailla simulointityökaluilla ja softilla, sekä osaavalla ja motivoituneella henkilöstöllä... softat on periaatteessa itse kehitettyjä, samoin julkaisut itse kirjoitettuja. Verrokkiryhmänä toimii globaali tiedeyhteisö ja julkaisut, joihin tietysti tuotetaan sisältöä vastaavissa laitoksissa ympäri maailmaa.

Tälläisessä ympäristössä ei voi pärjätä ilman osaamista ja vieläpä ilman huippuosaamista. Tottakai meillä on verkottuneita ja sosiaalisia tyyppejä esimiestehtävissä ja businesspuolella. Siltikin suurin osa niin tuloksesta kuin uusista ideoista syntyy tutkijoiden keskuudessa. Ilman tutkijoiden osaamista meillä ei olisi mitään mitä myydä. Yksinkertainen yhtälö.

Itse olen täällä jonkinasteinen välimuoto nörtin ja käsienheiluttajan väliltä. Osaan periaatteessa riittävästi että pärjään itseäni fiksumpien koodareiden ja matikkatyyppien kanssa, ja olen samalla riittävän sosiaalinen jotta en jää aktiivisten ja verkottoituneiden tyyppien jalkoihin. Erikoisosaamisena löytyy jonkinasteinen kiinan kielen ja kulttuurin tuntemus, joka on hankittu TKK aikana helsingin yliopistolta (josta saatan jopa joku päivä valmistua humanistiselta/jostain :rock:). Mun henkilökohtaisena tavoitteena on käyttää erikoisosaamistani, eli kiinan tuntemusta, siihen että saan mielenkiintoisen duunin ja nopeuttamaan omaa urakehitystä. Ensi alkuun menen Kiinaan suomalaisen organisaation kautta, jolloin esim. mun koulumenestyksellä ei ole ollut juuri merkitystä, koska suomesta löytyy kiinan kieltä taitavia DI-tason osaajia varmaan kourallinen (jätetään etniset kiinalaiset pois laskuista). Eli mun ei täydä juuri kilpailla ketään vastaan. Asia on täysin erilainen kiinassa tai maailmalla. Jos haen duunin vaikkapa kiinalaiseen yliopistoon tai ulkomaiseen firmaan joka toimii kiinan markkinoilla, kilpailen paikasta heti kättelyssä Kiinan huippuyliopistojen tuotteiden kanssa (Tsinghua, zhejiang, beida, fudan tms..), sekä eurooppalaisten ja jenkkien kanssa. Noissakin piireissä sosiaaliset suhteet ja xuanxi on erityisen tärkeää ja varmasti paljon tärkeämpää kuin arvosanat ja teoreettinen osaaminen (olettaen kuitenkin että osaaminen on riittävää). Kiinalaisessa kulttuurissa liuta ykkösiä todistuksessa ei kuitenkaan kerro osaamisesta tai sosiaalisesta taidosta. Ykkösellä voit todistaa vain sen että olet laiska ja tyhmä! Ja kuten aikaisemmissa posteissa mainittiin, ilmeisesti myös Jenkeissä tms. arvosanoilla on väliä.

Maailma koostuu erilaisista kerroksista. Suomi ja suomalainen todellisuus on yksi kerros. Kiina on yksi tai kasa monia, ja maailma koostuu taas vielä suuremmasta määrästä kerroksia. Suomalainen yhteiskunta taas koostuu monista erillisistä kerroksista. On koulutus ja virallinen osa, on henkilökohtainen osa, on pinnan alla väreilevä osa (mihin kuuluu esim. teekkareiden saunaillat pomojen kanssa) jne.. Menestyäkseen pitää periaatteessa hallita kaikki todellisuuden kerrostumat. Suhteet pitää olla kunnossa jotta pääset yhteyteen päättävien ihmisten kanssa. Samalla pitää kuitenkin olla myös akateeminen tai virallinen pätevyys kunnossa. Proffaksi ei pääse ilman tohtorinhattua vaikka olisi kuinka fiksu. Pomoksi ei pääse ilman oikeita suhteita omistajiin vaikka osaisi kaiken. Näin siis suomessa.

Mitäs sitten kun mennään Kiinaan tai Jenkkeihin? Ei mitään käsitystä, tiedän vain sen että hyvillä arvosanoilla pääsee todennäköisesti pitemmälle kuin huonoilla. Ainakin minun luonteella varustettu tyyppi. Voihan sitä lähteä myymään hiekkaa Saharaan jos siltä tuntuu. Törkeällä pokalla sitä maailmassa on ennenkin onnistuttu.

Kaikki on optimointia. Maailma on vittumainen paikka missä pitää oikeasti tapella siitä onnellisesti elämästä, tai ainakin rikkaasta elämästä. Aikaisemmin Suomessa TKK:lle pääsi periaatteessa sisään jos vaan jaksoi raahautua pääsykokeeseen. Sitten jos sattuu valmistumaan niin duunikin oli valmiina odottamassa jossain firmassa. Itse pelkään tulevaa tosissani, koska meidän utopiamaista järjestelmää ei voida pitkään ylläpitää muuttuvassa maailmassa ilman kovaa duunia.

Näin siis kritisoin ehkä eniten sitä, että mitään ei saa ilmaiseksi, mutta tuntuu tuo TKK olevan täynnä sitä "kaikki mulle heti mulle" porukkaa. Mites ne neukut sen sanoi "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työn mukaan".
 
Onko tästä keskustelusta vedettävä se johtopäätös että pitäisi siis opiskelut hoitaa tahallaan huonosti että olisi parempia mahdollisuuksia pärjätä työnhaussa?
Ei tietenkään. Oma pointtini oli se, että jos opiskelet vaikkarakennusinsinööriksi ja olet saanut jostain pakollisesta kukkakimpunsidonnasta ykkösen niin se ei välttämättä ole mikään huono asia. Jos oman tulevan alasi aihetta liippaavista kursseista on tullut nelosia ja vitosia niin tuo ykkönen kertoo, ettet väkisin hikipingota parhaita arvosanoja jokaisesta kurssista, vaan keskityt opininnoissa olennaiseen. Tämä on työelämässäkin hyvä taito osata, kun aika ei millään riitä kaiken tekemiseen 100% panostuksella.
 
Selvennän ensin omia taustoja jotta voidaan alkaa puhua samaa kieltä. --

Olen pitkälti samaa mieltä. Silti, se kurssien arvosanoilla päteminen on tavallaan yhtä tyhjää osaamista kuin se saunailloissa kähmiminen, sillä erotuksella että siinä vaiheessa kun se matemaattinen menetelmä on on pitkälti enää muisto, ne suhteet ja sosiaaliset taidot ovat varsin suurella todennäköisyydellä säilyneet.

Lisäksi kukin asettaa tavoitteensa eri lailla. Minulle tuo tekniikka oli opiskelemaan tullessa tavallaan itsetarkoitus, ei niinkään urakehitys. Aika harvasta lopulta mitään kansainvälistä uraohjusta tuleekaan, joten miksi arvostella koulutusjärjestelmää siitä jos se ei ensisijaisesti tähtää sitä edesauttaviin tuloksiin (= huippuarvosanat jokaiselle). Muistelisin muuten että eräällä pääaineeni peruskurssilla läpipääsyprosentti eräästä tentistä oli n. 32, vaikka porukka oli kuitenkin suhteellisen motivoitunutta. Niitä arvosanoja saa kyllä laskettua ihan tentin vaikeudellakin, eivätkä ole siksi vertailtavissa.
 
Olen pitkälti samaa mieltä. Silti, se kurssien arvosanoilla päteminen on tavallaan yhtä tyhjää osaamista kuin se saunailloissa kähmiminen, sillä erotuksella että siinä vaiheessa kun se matemaattinen menetelmä on on pitkälti enää muisto, ne suhteet ja sosiaaliset taidot ovat varsin suurella todennäköisyydellä säilyneet.

Lisäksi kukin asettaa tavoitteensa eri lailla. Minulle tuo tekniikka oli opiskelemaan tullessa tavallaan itsetarkoitus, ei niinkään urakehitys. Aika harvasta lopulta mitään kansainvälistä uraohjusta tuleekaan, joten miksi arvostella koulutusjärjestelmää siitä jos se ei ensisijaisesti tähtää sitä edesauttaviin tuloksiin (= huippuarvosanat jokaiselle). Muistelisin muuten että eräällä pääaineeni peruskurssilla läpipääsyprosentti eräästä tentistä oli n. 32, vaikka porukka oli kuitenkin suhteellisen motivoitunutta. Niitä arvosanoja saa kyllä laskettua ihan tentin vaikeudellakin, eivätkä ole siksi vertailtavissa.

Jep, osa tenteistä/kursseista on todella raskaita noppiin nähden, ja osa todella helppoja. Osa kursseista on täysin turhia suurimmalle osalle DI:stä, joten ei niitä arvosanoja tuijottelemalla saada selville onko kyseessä pätevä jätkä. Silti osa niitä tuijottaa, ja mitä tiukempi firma sitä enemmän sitä tehdään. Mun mielestä myös matemaattiset menetelmät tms. ovat tärkeitä omalla tavallaan. Ei niinkään se TKK:n peruskurssin sisältö, vaan kumulatiivinen osaaminen jonka kerääminen on alkanut jo opiskeluaikana. Ihan omasta tahdosta ja asemasta riippuu, tarviiko sosiaalisia taitoja vai substanssituntemusta. Mutta joo, hyvä insinööri tarvitsee vähän molempia ja paljon toista ;)

Ja periaatteessa koulujärjestelmää pitäisi arvostella, jos se ei tuota tyydyttävää tulosta (vaikka sen mittaminenkin onkin hankalaa). Esim. Stora Enso ilmoitti juuri leikkauksista suomessa. Jossain on siis virhe tehty. Mahdollisesti jo TKK:lla?

Lopuksi täytyy vielä sanoa että meikäläinen ja kansainvälinen uraohjus kuuluu yhtä hyvin yhteen kuin romani ja kuntosali :D
 
Olisi muuten mukava kuulla jonkun ei-DI:n, mutta näiden kanssa työskentelevän näkemyksiä aiheesta.

Omat kokemukset muutamien vuosien takaa:

- Huonot sosiaaliset taidot.
- Fiksoituminen mittareihin ja mittaamiseen.
- Huono kielitaito, niin suullinen kuin kirjallinen. Koskee niin kotimaisia kuin vieraita kieliä.

Erityishuomio: Jos itse päättäisin rekrytoinnista, niin dippainssiä ei vittu ikinä henkilöstöjohtajaksi tai vastaavaan tehtävään.

Plussaa jos pitää keksiä, niin omien kokemuksien perusteella hoitavat sen oman tehtäväalueensa hommat ihan hyvin. Tiimityöskentelytaidot eivät kuitenkaan ole parhaasta päästä.
 
Jep, osa tenteistä/kursseista on todella raskaita noppiin nähden, ja osa todella helppoja. Osa kursseista on täysin turhia suurimmalle osalle DI:stä, joten ei niitä arvosanoja tuijottelemalla saada selville onko kyseessä pätevä jätkä. Silti osa niitä tuijottaa, ja mitä tiukempi firma sitä enemmän sitä tehdään. Mun mielestä myös matemaattiset menetelmät tms. ovat tärkeitä omalla tavallaan. Ei niinkään se TKK:n peruskurssin sisältö, vaan kumulatiivinen osaaminen jonka kerääminen on alkanut jo opiskeluaikana. Ihan omasta tahdosta ja asemasta riippuu, tarviiko sosiaalisia taitoja vai substanssituntemusta. Mutta joo, hyvä insinööri tarvitsee vähän molempia ja paljon toista ;)

Niin, en minä teknisen osaamisen tarvetta vähättele, päinvastoin. Sen sijaan epäilen josko tenttiarvosanat kuvaavat kovinkaan hyvin teknistä osaamista, ja lisäksi sitä että opiskeluaikana opittu matemaattinen osaaminen kuvastaisi työssä tarvittavaa osaamista kovinkaan hyvin, jos lainkaan.

Ja periaatteessa koulujärjestelmää pitäisi arvostella, jos se ei tuota tyydyttävää tulosta (vaikka sen mittaminenkin onkin hankalaa). Esim. Stora Enso ilmoitti juuri leikkauksista suomessa. Jossain on siis virhe tehty. Mahdollisesti jo TKK:lla?

Tottakai koulujärjestelmää pitäisi arvostella, jos se ei tuota tyydyttävää tulosta. Onko se tyydyttävä tulos sitten tuottaa hyviä insinöörejä teollisuuden ja yhteiskunnan palvelukseen, vai tuottaa huippuarvosanoin valmistuvia opiskelijoita? Jos jälkimmäinen, olisiko järjestelmä mahdollista "korjata" esim. antamalla kaikille paras arvosana osaamisesta ja tuloksista riippumatta?
 
Olisi muuten mukava kuulla jonkun ei-DI:n, mutta näiden kanssa työskentelevän näkemyksiä aiheesta.

Oma kokemus muutaman vuoden ajalta DI:stä, jonka kanssa eniten on tekemisissä:

- Loistavat sosiaaliset taidot
- Ymmärtää asioiden syvemmän olemuksen ilman mittareita
- Suhteellisen hyvä kielitaito
- Mainio ihmisjohtaja ja ihmisten käsittelijä..

:rolleyes:
 
Olisi muuten mukava kuulla jonkun ei-DI:n, mutta näiden kanssa työskentelevän näkemyksiä aiheesta.

En oikein ymmärrä mitä tällä kysymyksellä ajat takaa, sillä ihmisiä on joka junaan koulutuksesta huolimatta? Ainoa ero, jonka olen ollut huomaavinani, niin DI:t harvemmin ovat näitä "sieltä-yli-mistä-aita-on-matalin"-kavereita.
 
Koitin saada jotain valoa DI:n työtehtäviin ja uralla etenemiseen hieman objektiivisemmasta näkökulmasta. Oli ehkä hieman huonosti muotoiltu ja turha kysymys.
 
Sanonta kieltenopiskeluun erikoistuneista opiskelijoista menee kutakuinkin niin, että miksi opetella sanomaan mitä tahansa, ellei ole mitään sanottavaa, ja ehkä tuo sitten pätee matematiikkaan myös. Tutkinnon koko on kuitenkin rajallinen, ja tutkinnoissa pitäisi olla vielä jonkinlainen alan yleistekninen tietämys omien ammattiaineiden lisäksi.
Juuri näin.

Tuota vertailuasi TKK:n laajojen matikoiden ja fysiikoiden erosta HY:n vastaaviin hiukan epäilen. Oliko tuo tieto vai oma tuntumasi?
En tarkalleen tiedä noiden TKK:n kurssien sisältöä. Tuo arvio perustui siihen, mitä olen kuullut TTY:ltä ja TKK:lta valmistuneilta kavereilta matematiikan opiskelusta sieltä. HY:n kurssejakaan en ole käynyt, mutta ymmärtääkseni sisältö on hyvin pitkälti sama kuin Jyväskylän yliopistossa, josta siis olen valmistunut. Nuo fysiikan matemaattiset menetelmät ovat sisällöltään erittäin laajoja kursseja, mutta se kyllä kostautuu siten, että ainoastaan kaikkein aktiivisimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat omaksuvat kaiken asian kurssin aikana. Suurin osa joutuu jälkikäteen kertailemaan monia asioita. Tämä on mielestäni hieman huono systeemi, mutta en mä ole näistä asioista päättämässä.
Tästä olen 100% samaa mieltä. Kyllähän nyt niitä jotka on hyviä matikassa on jonkinverran, yleensä nämä samat pärjäävät myös reaaliaineissa ja kielissä vallan mainiosti, sensijaan useat (useimmat) tuntemani jotka ovat olleet hyviä ehkä tyyliin yhdessä/kahdessa aineessa ei pärjää sitten missään muussa. Ja ne jotka eivät pärjää matematiikassa, eivät yleensä kovin kaksisesti tajua kuin ehkä joitain aihealueita.
No enpä tiedä. Itselleni ainakin on kielten opiskelu ollut aina todella vaikeaa ja vastenmielistä, kun taas matematiikka ja fysiikka on tuntunut äärimmäisen helpolta.(Tietylle tasolle asti, toki sekin jossain vaiheessa muuttuu vaikeaksi) Historia, psykologia yms aineet kyllä lukiossa meni hyvin, mutta luulen että jos nyt yrittäisin sellaisia opiskella, niin aika vaikeaa sekin olisi. Luulen että nämä on aika yksilöllisiä juttuja, mutta toki älykäs ihminen oppii mitä tahansa kun riittävästi yrittää.

Sitä olen miettinyt että onko jonkunlaisella korkeakoulutason fysiikan osaamisella minkäänlaista hyötyä kauppatieteilijälle, vähän houkuttelisi vaivata päätään oikeastikin;)
Epäilen, että itse fysiikan osaamisella ei varmaan hirveästi. Fysiikan opiskelu kuitenkin antaa paljon muutakin, kuin tietoa fysiikasta. Hyvin menestyvä opiskelija oppii tietynlaisen ajattelu- ja ongelmanratkaisutavan, joka on mielestäni harvinainen muilta aloilta valmistuneilla. Tämä on mielestäni tärkein asia, jonka fysiikan opiskelu antaa. Kaikki tiedot ja taidot joita työssään tarvitsee on kyllä opeteltavissa nopeasti, kun tämä ajattelutapa on hallussa. Tämä siis fysiikasta valmistuneen puolueellisena mielipiteenä.:D Mutta siis jos innostusta löytyy, niin ei muuta kuin toista tutkintoa tekemään. Suosittelisin Helsingin tai Jyväskylän yliopistoa, näissä on mielestäni parhaat fysiikan laitokset. Meidän laitos täällä Jyväskylässähän on myös palkittu korkealaatuisesta opetuksestaan.
 
En tarkalleen tiedä noiden TKK:n kurssien sisältöä. Tuo arvio perustui siihen, mitä olen kuullut TTY:ltä ja TKK:lta valmistuneilta kavereilta matematiikan opiskelusta sieltä. HY:n kurssejakaan en ole käynyt, mutta ymmärtääkseni sisältö on hyvin pitkälti sama kuin Jyväskylän yliopistossa, josta siis olen valmistunut. Nuo fysiikan matemaattiset menetelmät ovat sisällöltään erittäin laajoja kursseja, mutta se kyllä kostautuu siten, että ainoastaan kaikkein aktiivisimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat omaksuvat kaiken asian kurssin aikana. Suurin osa joutuu jälkikäteen kertailemaan monia asioita. Tämä on mielestäni hieman huono systeemi, mutta en mä ole näistä asioista päättämässä.

Joo naksu tähän jo vastasikin (lukenut molemmat, piti TKK:n matematiikkaa vaativampana).
 
Joo naksu tähän jo vastasikin (lukenut molemmat, piti TKK:n matematiikkaa vaativampana).
Ymmärsin että naksu on lukenut matematiikkaa, ei fysiikkaa. Matematiikka on ainakin täällä Jyväskylässä syventäviin opintoihin asti naurettavan helppoa. Nuo kurssit joista puhuin on siis fysiikan laitoksen järjestämää matemaattisten menetelmien opetusta, ja näillä tahti on aivan erilainen kuin matematiikan laitoksella. Ensimmäisen syksyn kurssilla käsitellään melkein kaikki ne menetelmät, joihin matematiikan laitoksella menee koko aineopinnot. On tietysti selvää, että matematiikan teoriaan ei näillä kursseilla juuri ehditä edes vilkaista.

E: juu ymmärtääkseni HY:n matemaattisten menetelmien kurssit on pitkälti samat kuin täällä.
 
Ymmärsin että naksu on lukenut matematiikkaa, ei fysiikkaa. Matematiikka on ainakin täällä Jyväskylässä syventäviin opintoihin asti naurettavan helppoa. Nuo kurssit joista puhuin on siis fysiikan laitoksen järjestämää matemaattisten menetelmien opetusta, ja näillä tahti on aivan erilainen kuin matematiikan laitoksella. Ensimmäisen syksyn kurssilla käsitellään melkein kaikki ne menetelmät, joihin matematiikan laitoksella menee koko aineopinnot. On tietysti selvää, että matematiikan teoriaan ei näillä kursseilla juuri ehditä edes vilkaista.

Helsingin yliopistolla on myöskin fyysikoilla omat matemaattisten menetelmien kurssit.
 
Joku kirjoitti, että kannattaa opiskella sitä alaa, mikä kiinnostaa. Mutta entä jos nauttisi vaikkapa myös vähemmän stressaavasta vapaa-ajasta ja läheisten ja ystävien kanssa olosta. Jos insinöörialoilla olisi muita aloja enemmän epävarmutta, palkatonta ylityötä ja uusien asioiden opettelua, ei välttämättä olisi kokonaisuuden kannalta järkevää opiskella vaikkapa avaruusraketteihin liittyvää tekniikkaa- vaikka se kuinka kiinnostaisi- jos työt sillä alalla tukahduttaisivat muut miellyttävät asiat elämässä. Vähemmän kiinnostavia, mutta parempaan lopputulokseen johtavia aloja luulisi olevan tarjolla.

Tekniikan aloilla voittaja vie kaiken(kännykkämerkkejä ei ole esimerkiksi kovin paljoa, mutta toisaalta Applen ja Nokian kaltaiset yritykset tekevät suuria tuloksia). Osaajille ja tulosten tekijöille voidaan maksaa hyvin, mutta entä keskinkertaiset insinöörit? Joku sanoi opiskelusta, että ei niillä numeroilla niin väliä, kunhan vaan on hyvä tyyppi ja osaa jotain. Mutta kuinka ruusuinen tulevaisuus tällaisella insinöörillä voi olla? Ei maailmasta keskinkertaiset insinöörit lopu. Miksei tällaista työtä kannattaisi ulkoistaa halvempiin maihin, jos kerran osaamista ei kovin tarvita. Jos toisaalta haluaa huippuosaajaksi, niin tie ei ole lyhyt. Helpompiakin valintoja varmasti löytyisi esimerkiksi ihmisläheisimmillä kunnan työpaikoilla. Hankalaa tietä ei välttämättä rahankaan takia kannattaisi valita, kun/jos kunnan turvallisemmilla työpaikoilla palkat nousevat suhteessa enemmän kuin yksityisen puolen insinöörityöpaikoilla.
 
Sitä olen miettinyt että onko jonkunlaisella korkeakoulutason fysiikan osaamisella minkäänlaista hyötyä kauppatieteilijälle, vähän houkuttelisi vaivata päätään oikeastikin

Epäilen, että itse fysiikan osaamisella ei varmaan hirveästi. Fysiikan opiskelu kuitenkin antaa paljon muutakin, kuin tietoa fysiikasta. Hyvin menestyvä opiskelija oppii tietynlaisen ajattelu- ja ongelmanratkaisutavan, joka on mielestäni harvinainen muilta aloilta valmistuneilla. Tämä on mielestäni tärkein asia, jonka fysiikan opiskelu antaa. Kaikki tiedot ja taidot joita työssään tarvitsee on kyllä opeteltavissa nopeasti, kun tämä ajattelutapa on hallussa.

Tähän Matin mielipiteeseen on helppo yhtyä. Mutta yritetäänpä silti löytää huvin ja urheilun vuoksi ihan fysiikkafysiikasta jotain hyötyä taloustieteilijälle.

Monesti talousmaailmassa esim. optimoidaan jotakin hyötyä järjestelmässä jossa on paljon toimijoita ja näiden toimijoiden välillä vieläpä jotain vuorovaikutuksia - ja näin huolimattomasti sanottuna tämä ei edes kuulosta olevan kovin kaukana siitä, että meillä on systeemissä vuorovaikuttavia hiukkasia ja yritetään miettiä, millainen konfiguraatio minimoi systeemin vapaan energian. Voi käydä esimerksi niin, että jotain talousmaailman juttua, esim. osakemarkkinoita, voidaan kuvata mallilla, jota itse asiassa käytetään (tai on jo käytetty) ihan toisaalla esim. statistisessa fysiikassa vaikkapa selittämään jonkin materiaalin hieman kummallisesia magneettisia ominaisuuksia. Jotain huhua olen jopa kuullut, että monet osaavat fyysikot olisivat vaihtaneet alaa ja työllistyneet sijoittelemaan isojen poikien rahoja. (Liittyykö tämä jotenkin nykyiseen talouskriisiin, mene ja tiedä...)

Usein mainittu konkreettinen (?) esimerkki näiden alojen välisistä kytköksistä on Black-Scholes malli, jossa mm. osakkeiden hintaa kuvataan Brownin liikkeenä ja jossain vaiheessa ajaudutaan Black-Scholes yhtälöön, jonka voi esittää tuttavallisemmin lämpöyhtälönä. Niin Brownin liike kuin lämpöyhtälökin ovat fysiikan puolella olleet monessa mukana. (Niin niin, differentiaaliyhtälöthän on jo moneen kertaan tässäkin keskustelussa haluttu unohtaa.) Mjaah, ei tämä nyt niin konkreettinen esimerkki taida olla. Mutta ainakin yleisesti tunnustettu ja ilmeisesti tuo malli toimii ainakin joskus, kun siitä on myönnetty taloustieteen Nobel vuonna 1997.

Joo, okei, juuri yllä mainittuihin juttuihin voi olla vaikea päästä käsiksi muutamalla tutustumiskurssilla, mutta varmaan jotain muitakin yhtymäkohtia löytyy. Tosin ihan kylmä matematiikkakin ilman mitään fysiikan kiemuroita olisi tässä kohti varmaan myös hyödyllistä. Älkääkä jumaliste kyselkö minulta mitään tarkempaa noista taloustieteen jutuista, oikeasti en tiedä niistä mitään.
 
Jotain huhua olen jopa kuullut, että monet osaavat fyysikot olisivat vaihtaneet alaa ja työllistyneet sijoittelemaan isojen poikien rahoja.
Tietääkseni osa rahoitusalan laitoksista palkkaa esimerkiksi fysiikan ja matematiikan tohtoreita hoitamaan vaativampaa laskentaa (tai jotain muuta sen kaltaista) mihin ei välttämättä kykene vaikkapa keskiverto KTM.
En tiedä heidän toimistaan, mutta on heitä jonkin verran esimerkiksi rahoitusalalla ja loogista lienee olettaa, että työtehtävät on jotain mainitsemani kaltaista.
 
Back
Ylös Bottom