Miksi teekkariksi?

[Ankara Aatu]

Epäilen, että itse fysiikan osaamisella ei varmaan hirveästi. Fysiikan opiskelu kuitenkin antaa paljon muutakin, kuin tietoa fysiikasta. Hyvin menestyvä opiskelija oppii tietynlaisen ajattelu- ja ongelmanratkaisutavan, joka on mielestäni harvinainen muilta aloilta valmistuneilla. Tämä on mielestäni tärkein asia, jonka fysiikan opiskelu antaa. Kaikki tiedot ja taidot joita työssään tarvitsee on kyllä opeteltavissa nopeasti, kun tämä ajattelutapa on hallussa. Tämä siis fysiikasta valmistuneen puolueellisena mielipiteenä.

Luulen kyllä, että jokaisella tieteenalalla oppii - tai pitäisi oppia - sille kyseiselle alalle parhaiten soveltuvat ongelmanratkaisumallit. Ihan jo tieteellinen selittäminenkin on aika tavalla erilaista vaikkapa biotieteissä verrattuna hiukkasfysiikkaan. Ja vielä paljon kauempana fysiikasta on talous- tai muiden ihmistieteiden tavat tutkia ja selittää ilmiöitä. Totta kai yhteyksiäkin on, niin kuin Vroomfundel tuossa sanoikin, mutta on myös eroja. Eli jos se taloustieteen koulutus on hyvälaatuista - niin kuin uskon, että se on - niin kyllä siitä pitäisi oppia taloustieteilijälle hyödyllisimmät ajattelutavat.

Sitten jos ajatellaan jotain yleispäteviä ajattelu- tai ongelmanratkaisutapoja, niin oma puolueellinen mielipiteeni on, että analyyttinen filosofia pääsee lähimmäksi tällaisia.

Se on kyllä minunkin mielestäni totta, että tieteellisistä opinnoista on varmasti hyötyä ajattelun kehittymiselle ihan yleisesti, eikä fysiikan opiskelusta varmasti ainakaan haittaa kenellekään ole.

 

[Vroomfundel]

Joku kirjoitti, että kannattaa opiskella sitä alaa, mikä kiinnostaa. Mutta entä jos nauttisi vaikkapa myös vähemmän stressaavasta vapaa-ajasta ja läheisten ja ystävien kanssa olosta. Jos insinöörialoilla olisi muita aloja enemmän epävarmutta, palkatonta ylityötä ja uusien asioiden opettelua, ei välttämättä olisi kokonaisuuden kannalta järkevää opiskella vaikkapa avaruusraketteihin liittyvää tekniikkaa- vaikka se kuinka kiinnostaisi- jos työt sillä alalla tukahduttaisivat muut miellyttävät asiat elämässä. Vähemmän kiinnostavia, mutta parempaan lopputulokseen johtavia aloja luulisi olevan tarjolla.

Ai siis että elämässä olisi muutakin sisältöä kuin työ...? Pitääpä joskus kokeilla.

No, vakavasti varmaan todellisessa maailmassa tuollaiseen uravalintaan vaikuttaa mielettömän moni toive/halu/uskomus/kokemus/muiden ihmisten sanomiset/isäukon velvoitteet etc. Ja tosiaan riippuen siitä, miten paljon arvoa annat millekin tekijälle, päätös voi olla ihan päinvastainen. Onhan tuota itsekin joutunut joskus puntaroitoimaan, ja tehtyä jälkeen päin useampaan kertaan reality check. (En tosin välttämättä itse koe noita samoja epäkohtia, joita olet luetellut.) Eli en edelleenkään ole 100%:n varma mistä kenkä puristaa, mutta ei sulle tuohon kyllä periaatteen tasolla voi vastaankaan alkaa väittämään.

 

[Ankara Aatu]

Tietääkseni osa rahoitusalan laitoksista palkkaa esimerkiksi fysiikan ja matematiikan tohtoreita hoitamaan vaativampaa laskentaa (tai jotain muuta sen kaltaista) mihin ei välttämättä kykene vaikkapa keskiverto KTM.
En tiedä heidän toimistaan, mutta on heitä jonkin verran esimerkiksi rahoitusalalla ja loogista lienee olettaa, että työtehtävät on jotain mainitsemani kaltaista.

Joo, kyllähän rahoitus- ja vakuutusalalla on paljonkin matemaatikoita töissä. Miksi ei fyysikoitakin, kun hekin yleensä ovat varsin hyvin perillä matematiikasta. taloustieteilijän ei tarvitsekaan osata niin ihmeellisesti laskea, kun noihin puhtaasti laskemishommiin on tosiaan ihan oma ammattikuntansa olemassa.

 

[sivis]

Luulen kyllä, että jokaisella tieteenalalla oppii - tai pitäisi oppia - sille kyseiselle alalle parhaiten soveltuvat ongelmanratkaisumallit. Ihan jo tieteellinen selittäminenkin on aika tavalla erilaista vaikkapa biotieteissä verrattuna hiukkasfysiikkaan. Ja vielä paljon kauempana fysiikasta on talous- tai muiden ihmistieteiden tavat tutkia ja selittää ilmiöitä. Totta kai yhteyksiäkin on, niin kuin Vroomfundel tuossa sanoikin, mutta on myös eroja. Eli jos se taloustieteen koulutus on hyvälaatuista - niin kuin uskon, että se on - niin kyllä siitä pitäisi oppia taloustieteilijälle hyödyllisimmät ajattelutavat.

Sitten jos ajatellaan jotain yleispäteviä ajattelu- tai ongelmanratkaisutapoja, niin oma puolueellinen mielipiteeni on, että analyyttinen filosofia pääsee lähimmäksi tällaisia.

Se on kyllä minunkin mielestäni totta, että tieteellisistä opinnoista on varmasti hyötyä ajattelun kehittymiselle ihan yleisesti, eikä fysiikan opiskelusta varmasti ainakaan haittaa kenellekään ole.

Omasta mielestä valaisevaa on ollut päästä jotenkin kärryille tuosta fysiikan alan suuresta kysymyksestä, eli miten saadaan luotua teoria, joka selittää eri hiukkasten vuorovaikutukset atomitasolla ja toisaalta planeettojen kokoluokassa (kvanttimekaniikka vs. yleinen suhteellisuusteoria). Ei käy kateeksi. :D

Myös tuo Heisenbergin epätarkkuusperiaate on jotenkin todella mielenkiintoinen. Yhteiskuntatieteissä tuo on tietyllä tapaa verrattavissa kaksoishermeneutiikkaan. Molemmissa periaate on jossain määrin sama: tutkimuskohteen tutkiminen saattaa muuttaa tutkimuskohdetta.

 

[naksu]

Taloustiede on ainakin omassa koulussa semmoista, että suurimmalla osalla tohtoriopiskelijoista on matematiikan tutkinto alla eikä economicsin (tosin ohjelma on täällä hyvin matemaattinen). Mitä olen täällä jutellut yhden proffan kanssa, joka oli laitoksen admissions committeessa, niin hänen mukaansa he suosivat matematiikan kandeja tohtoriohjelman opiskelijahaussa. Eivät usein vaadi edes sivuainetta economicsista, koska nuo vaadittavat kurssit ovat sen verta helppoja opettaa kahden ekan vuoden aikana, jos matikka on hallussa.

Chicagon yliopisto on pidemmän aikaa järkännyt jo ohjelmaa, jonka ideana on pohjustaa rahoitusta matematiikan opiskelijoille:

http://finmath.uchicago.edu/new/msfm/home/index.php

Tuttu oli käynyt kyseisen ohjelman läpi ja vuodessa tosiaan ehtivät pidemmälle kuin mitä normaalissa neljän vuoden kandissa, jossa economics pääaineena. Omasta koulusta myös noin kolmasosa matematiikan tohtoreista työllistyy Wall Streetille. Fysiikan puolella tilanne on aika sama. Eli joo, ovat suht haluttua tavaraa rahoituslaitoksilla. Myös Cambridgesta todella suuri osa matikan opiskelijoista päätyy investointipankkeihin Lontooseen.

Suomessahan matematiikan tutkinto tuntuu olevan todella aliarvostettu.

 

[Publikaani]

Tuttu oli käynyt kyseisen ohjelman läpi ja vuodessa tosiaan ehtivät pidemmälle kuin mitä normaalissa neljän vuoden kandissa, jossa economics pääaineena. Omasta koulusta myös noin kolmasosa matematiikan tohtoreista työllistyy Wall Streetille. Fysiikan puolella tilanne on aika sama. Eli joo, ovat suht haluttua tavaraa rahoituslaitoksilla. Myös Cambridgesta todella suuri osa matikan opiskelijoista päätyy investointipankkeihin Lontooseen.

Suomessahan matematiikan tutkinto tuntuu olevan todella aliarvostettu.

Olen ihmetellyt itse ihan samaa eroa Suomen ja ulkomaiden välillä. Suomen työmarkkinoille on jostain syystä kehittynyt sellainen tyyli, että sitä tutkinnon sisältöä ja nimikettä tuijotetaan ihan liikaa. Esim. juuri luonnontieteilijät ovat kovassa huudossa business-puolella monessa maassa, koska heiltä löytyy matemaattista älykkyyttä ja analyyttistä kykyä. Suomessa oletetaan että matemaatikko, fyysikko, kemisti, tms. kelpaa vain tutkimushommiin.

Väitän lonkalta, että Suomessa haaskataan kansantalouden kannalta suunnattomasti ihmisresursseja sen takia, että tutkintojen nimikkeisiin ja pääaineisiin kiinnitetään aivan liikaa huomiota rekrytointivaiheessa. Fiksu ja motivoitunut ihminen oppii lähes työn kuin työn, mutta monen ura tyssää jo alkumetreillä siihen, että tuli valittua 19-vuotiaana väärä tiedekunta.

 

[naksu]

Olen ihmetellyt itse ihan samaa eroa Suomen ja ulkomaiden välillä. Suomen työmarkkinoille on jostain syystä kehittynyt sellainen tyyli, että sitä tutkinnon sisältöä ja nimikettä tuijotetaan ihan liikaa. Esim. juuri luonnontieteilijät ovat kovassa huudossa business-puolella monessa maassa, koska heiltä löytyy matemaattista älykkyyttä ja analyyttistä kykyä. Suomessa oletetaan että matemaatikko, fyysikko, kemisti, tms. kelpaa vain tutkimushommiin.

Väitän lonkalta, että Suomessa haaskataan kansantalouden kannalta suunnattomasti ihmisresursseja sen takia, että tutkintojen nimikkeisiin ja pääaineisiin kiinnitetään aivan liikaa huomiota rekrytointivaiheessa. Fiksu ja motivoitunut ihminen oppii lähes työn kuin työn, mutta monen ura tyssää jo alkumetreillä siihen, että tuli valittua 19-vuotiaana väärä tiedekunta.

Saman olen itsekin jo tiedostanut pidemmän aikaa. Engannissa ei esim. juurikaan katsota tutkinnon sisältöä ellei nyt puhtaasti ole menossa vaikka insinöörinä suunnittelemaan jotain hiluvitkuttimia. Hauska esimerkki tästä on katsoa esim. Suomen McKinseyn työntekijöiden koulutuksia (pitävät tilastoa kotisivuillta). Jos tätä vertaa mihin tahansa muuhun maahan, niin nähdään, että Suomessa ovat yleensä kauppiksesta tai tutalta, kun ulkomailla koulutukset ovat mitä tahansa.

Erona on tietenkin se, että monissa maissa ihan oikeasti laitetaan työntekijä lähes koulun penkille ensimmäiseksi 6kk ja tämän aikana koulutetaan alan tehtäviin. Tästä on tosin seurannut sellaisia ongelmia, että esim. Yhdysvalloissa saatetaan perehdytyksen aikana suoraan kieltää kirjoittamasta joidenkin eri sertifiointien kokeita vaikka firman koulutuksessa saatetaan lukea muutaman matskut läpi muun koulutuksen ohessa. Syynä tähän on, että pelätään työntekijän häipyvän heti kurssittamisen päätteeksi paperit kustannettuna.

 

[charter]

Taloustiede on ainakin omassa koulussa semmoista, että suurimmalla osalla tohtoriopiskelijoista on matematiikan tutkinto alla eikä economicsin (tosin ohjelma on täällä hyvin matemaattinen). Mitä olen täällä jutellut yhden proffan kanssa, joka oli laitoksen admissions committeessa, niin hänen mukaansa he suosivat matematiikan kandeja tohtoriohjelman opiskelijahaussa. Eivät usein vaadi edes sivuainetta economicsista, koska nuo vaadittavat kurssit ovat sen verta helppoja opettaa kahden ekan vuoden aikana, jos matikka on hallussa.

Chicagon yliopisto on pidemmän aikaa järkännyt jo ohjelmaa, jonka ideana on pohjustaa rahoitusta matematiikan opiskelijoille:

http://finmath.uchicago.edu/new/msfm/home/index.php

Tuttu oli käynyt kyseisen ohjelman läpi ja vuodessa tosiaan ehtivät pidemmälle kuin mitä normaalissa neljän vuoden kandissa, jossa economics pääaineena. Omasta koulusta myös noin kolmasosa matematiikan tohtoreista työllistyy Wall Streetille. Fysiikan puolella tilanne on aika sama. Eli joo, ovat suht haluttua tavaraa rahoituslaitoksilla. Myös Cambridgesta todella suuri osa matikan opiskelijoista päätyy investointipankkeihin Lontooseen.

Suomessahan matematiikan tutkinto tuntuu olevan todella aliarvostettu.

Tässäkö syy finanssikriisiin? Luonnontieteilijät Wall streetillä.

 

[naksu]

Taitaa vähän olla niin, että matemaatikoiden tehtävät oli paketoida kaikkea paskaa yhteen häivyttääkseen riskit ja tästä ongelmat osittain syntyivät. Toisaalta matemaatikko varmasti teki sen mitä ekonomi käski. :D

 

[Hammaspeikko]

There may be shortages in suddenly hot areas—Wadhwa cites biofuels and renewable energy. But it's tricky to plot a career based on that, given how long it takes to get a science degree, especially a master's or Ph.D. By the time you have your sheepskin, your once hot field may be stone cold … or staffed through outsourcing to India.

In a globalized work force, "soft skills" will count in S&E just as they do elsewhere. As jobs in drug development, cell-phone design, aerospace engineering and more move offshore, S&E survivors will have management know-how, communication skills and expertise in intellectual property or marketing. Study science or engineering if you love it, but don't expect an employment guarantee. Kind of like Comp Lit.
Hyvä kirjoitus toiselta foorumilta. Vaikka Suomessa pääsisi "hot-alalle" oikeaan aikaan, ei siitä käytännössä tulisi jäämään säästöön progressiivisen verotuksen jälkeen juurikaan enempää käteen kuin muilla rennommialla aloilla. Hyvä esimerkki hot-alastahan on 90-luku ja it-ala. Ei tainnut buumin pojille kuitenkaan kovin paljoa jäädä säästöön, ellei johtavaan asemaan päässyt.

Insinööritieteiden opetus pitäisi Suomessa laskea sille tasolle, että se kattaisi vain sen määrän, mikä tarvitaan siihen työhön, joka on tehtävä Suomessa.

 

[Crusader]

There may be shortages in suddenly hot areas—Wadhwa cites biofuels and renewable energy. But it's tricky to plot a career based on that, given how long it takes to get a science degree, especially a master's or Ph.D. By the time you have your sheepskin, your once hot field may be stone cold … or staffed through outsourcing to India.

In a globalized work force, "soft skills" will count in S&E just as they do elsewhere. As jobs in drug development, cell-phone design, aerospace engineering and more move offshore, S&E survivors will have management know-how, communication skills and expertise in intellectual property or marketing. Study science or engineering if you love it, but don't expect an employment guarantee. Kind of like Comp Lit.
Hyvä kirjoitus toiselta foorumilta. Vaikka Suomessa pääsisi "hot-alalle" oikeaan aikaan, ei siitä käytännössä tulisi jäämään säästöön progressiivisen verotuksen jälkeen juurikaan enempää käteen kuin muilla rennommialla aloilla. Hyvä esimerkki hot-alastahan on 90-luku ja it-ala. Ei tainnut buumin pojille kuitenkaan kovin paljoa jäädä säästöön, ellei johtavaan asemaan päässyt.

Insinööritieteiden opetus pitäisi Suomessa laskea sille tasolle, että se kattaisi vain sen määrän, mikä tarvitaan siihen työhön, joka on tehtävä Suomessa.

Kuka ylipäänsä hakeutuu tekniselle alalle rahan takia. Käsienheiluttelijoiden osaston erottaa insinöörien osastoista monissa firmoissa karkeasti se paikka, missä Toyotat vaihtuvat bemareihin (ehkä tähän vaikuttaa sekin, että tekniikasta mitään ymmärtävät tajuavat ostaa japsin).

Jos alalle hakeutuessaan on raha ja "seksikkäälle alalle" hakeutuminen mielessä, niin ei mikään ihmekään että koulusta tulee kädetön jannu jolla on huippuarvosanat. Eikä siellä koulussa välttämättä opi alastaan lopulta paljonkaan.