Miksi teekkariksi?

Ei sillä tutkinnolla ole sitäkään merkitystä enää sitten kun on 10 vuotta duuniuraa takana. Sen jälkeen kaikki, mitä koulussa opit on joko vanhentunut tai unohtunut. DI:n paperilla vaan se ensimmäisten 10 vuoden urakehitys on kohtuullisen hyvä verrattuna moneen vaihtoehtoon.

Tässä tapauksessa DI-tutkinnolla päästään työhaastatteluun, siellä määritellään uusiksi rajat.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Toki työelämässä se sitten palkitaan, Dippainsseiltä ei nimittäin työt (eikä tytöt) heti lopu:puntti:
:wtf::D
Noppia ei ainakaan helpolla heru TKK:lla, poikkeuksena jotkut peruskurssit( esim. matikasta 10op pelkällä tentillä :D)
Suurimmalla osalla kurssien kanssa tuskailevista on ihan omasta yrityksestä kiinni. Laskuja pitää vaan laskea, ei siinä muuta...
 
Olen vahvasti sitä mieltä, että mitä vaikeampia asioita opiskelee sitä helpommaksi suhteellisesti helpompien asioiden opiskelu tulee. Tästä syystä näen esim. matematiikan ja fysiikan peruskurssien läpäisemisen kunnialla erittäin tärkeäksi. Lisäksi matematiikassa ja fysiikassa käytetyt nyrkkisäännöt ovat usein erittäin käytännönläheisiä. Matematiikan ja fyysikan ideat kun ovat yleensä yksinkertaistavia, ts. halutaan tunnistaa jostain ongelmasta mikä on oleellista. Tämähän on syy myös sille miksi monissa maissa hyvillä arvosanoilla matematiikan tutkinnon suorittaneet ovat kuumaa tavaraa työmarkkinoilla.
 
Opintoviikkoja kertyy HIUKKA vaikeammin kun muualla, vertailut suoritettu monelta kantilta.
Ihan ilman vittuilua kysyn, että voisitko kertoa vähän enemmän näistä vertailuista? Mutuna muistelisin lukeneeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan eniten opiskeluun käytettyjä työtunteja per saavutettu opintopiste meni humanistisella alalla, ja tekninen ala oli tällä tavalla mitattuna "helpompaa". En kyllä muista, mistä tällainen tutkimus oli peräisin, joten suhtautukaa varauksella.

Sitä nyt on mun mielestä muutenkin oikeastaan aika mahdotonta vertailla, että onko joku ala toista "vaikeampi". Millä tahansa alalla vaatii paljon työtä ja lahjakkuutta, jotta pääsee huipulle.
 
Mitä olen itse seurannut esim. filosofiaa opiskelevien tuttujen opiskelua, niin tekevät mielestäni enemmän töitä. Vaikuttaa vain siltä, että keskimäärin tekniikan opiskelijat ovat laiskoja ja tästä syystä ne opinnot eivät etene. Paljon laskareita pitäneenä tiedän aika hyvin, että ne ovat harvoin tehtynä ja syynä on harvemmin niiden vaikeus, vaan yksinkertaisesti yrityksen puute.

Porukan pitäisi vain tajuta, että usein samaa tehtävää pitää pohtia tuntikausia. Toinen vaihtoehto on, että tämä tajutaan, mutta opiskelijaa ei yksinkertaisesti kiinnosta, koska kurssista pääsee läpi muutenkin. Toisaalta juuri hakkaamalla päätä seinään oppii parhaiten semmoista, joka oikeasti jää mieleen, koska ne ahaa-elämykset muistaa usein vielä vuosia myöhemmin. Jos lisäksi oikeasti haluaa jotain haastavaa duunia, niin ei ne ongelmat silloinkaan ole helppoja. Toisaalta tällöin niiden ratkaisemisesta maksetaan palkkaa.
 
Mutuna muistelisin lukeneeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan eniten opiskeluun käytettyjä työtunteja per saavutettu opintopiste meni humanistisella alalla

Oma kokemus yliopistolta on, että mitä pellempi kurssi, sitä enemmän typerää aikaa syövää busyworkkia kuten esseiden kirjoittelua ja pakollisia läsnäoloja. Vaativilla kursseilla tällaista ei yleensä ole. Tässä vaativan määritelmänä "mitä lähempänä koen kurssin olevan pistettä, että aivokapasiteettini ei yksinkertaisesti riittäisi tajuamaan"
 
Itselleni on vakiintunut pikkuhiljaa käsitys, että DI:n (ja vastaavien) tutkintojen tarkoitus on lähinnä vain osoittaa potentiaaliselle työnantajalle, että tutkintoa taskussaan kantava kaveri täyttää tietyt minimivaatimukset oppimiskyvyn eikä niinkään osaamisen puolesta.

Itse miettinyt samaa. Opetettavista asioista jää keskiverto-opiskelijalle niin vähän mieleen, että joko tahallaan tai tahattomasti, järjestelmä tuntuu testaavan kykyä omaksua asioita, joihin jatkossa törmää. Näin siis peruskurssien osalta, ammattiaineissahan ei enää niin paljon välttämättä lasketa edes. Tietysti esim. tarvittavat matemaattiset menetelmät pitäisi kai ainakin periaatteessa osata peruskurssien jälkeen.
 
Isoimpana ongelmana nään sen, että kohta meillä on 100 innovaatiojohtajagurua 1 laskevaa insinööriä kohtaan. Kalvoilla ja esityksillä ei pitkälle pötkitä ellei ole jotain mitä voi oikeasti tarjota vanhan tilalle.

En tiedä mihin tällä viittaat, mutta tämä käsienheiluttelemisen pitkä oppimäärähän on nimenomaan näiden tutalaisten ja muiden "eliittiteekkareiden" heiniä (ilmeisesti kauppakorkean myös). Konetekniikasta tuskin vieläkään voi valmistua lukematta teknistä pitkää ammattiainetta. En tiedä tarkoitatko laskevalla insinöörillä oikesti itse laskevaa, mutta veikkaan että sellaisia ei taida tässä maassa mitenkään hirveästi olla (siis että laskisi ilman tietokonetta). Toinen asia on sitten se, että tekninen kehitys on kuitenkin sen verran pitkällä, että aika guru saa tosiaan olla jos aikoo paperi-kynä -menetelmällä kilpailla tietokoneiden kanssa.
 
Ihan ilman vittuilua kysyn, että voisitko kertoa vähän enemmän näistä vertailuista? Mutuna muistelisin lukeneeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan eniten opiskeluun käytettyjä työtunteja per saavutettu opintopiste meni humanistisella alalla, ja tekninen ala oli tällä tavalla mitattuna "helpompaa". En kyllä muista, mistä tällainen tutkimus oli peräisin, joten suhtautukaa varauksella.

Sitä nyt on mun mielestä muutenkin oikeastaan aika mahdotonta vertailla, että onko joku ala toista "vaikeampi". Millä tahansa alalla vaatii paljon työtä ja lahjakkuutta, jotta pääsee huipulle.

Helsingin yliopistolla esimerkiksi löytyy kursseja, joista saa joku 6op, eikä vaadita paljoa.
Moni kauppakorkeakoulussa ja TKK:lla opiskeleva myöntää noppien tulevan kauppiksessa PALJON helpommin samoista kursseista. Täällä taas on monia 2-4 op kursseja, joissa on joka viikko hemmetin vaikeita laskereita, hemmetin laajoja harkkatöitä(joissakin laajuus amk:n gradun luokkaa esim rakennusten energiatalous) + tentti, jota ei pääse kun alle puolet läpi. Toki opetuksen taso vaikuttaa paljon, ja se, että monet kurssit ovat laskuja joita joko tajuat tai et tajua. Muualla tyyliin paskaa jauhamalla pääset tentistä läpi, tai pääsykokeen tiedoilla. Todella hullua se työmäärän/ovareiden suhde, esim. rakentamistaloudessa ja monilla peruskursseilla, analoginen ja digitaalinen säätö, lämmönsiirto-oppi, termodynamiikka, statiikka, dynamiikka, mekatroniikka, virtauskoneet, rakennusten energiatalous, vesihuoltotekniikka, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Perusmatikat toki oikealla suhteella, toki sielläkin on ne 3 välikoetta ja vaaditaan todella matemaattista päätä jos haluaa näissä menestyä. Perusmatikoiden jälkeen yo-kirjoituksista vetäisi helposti sen laudaturin. Toki niistäkin alkaa olla jo niin kauan, että en enää muista:rolleyes: Ja olipahan niin kuivaa että en ikinä haluakaan muistaa jotain rungekuttanin fittan-lakeja. Tämä toki omalta osastolta. Maanmittauksen kursseja olen muutaman käynyt, ja niissä työmäärä on toki vähäisempi. Lääkiksessä ja oikiksessa kuulemma myös todella vaativia kursseja. Luultavasti tietyllä tapaa samaa tasoa tkk:n kanssa.


Niin, naisia riittää DI-sonneilla. Kaikilla opiskelijoilla jotka eivät ole niitä teekkarihiiriä/juoppoja riittää vientiä kyllä. 190/70 tietokonenörtti/larppaajakyniksillä voi tietty olla eri juttu:david:
 
En tiedä mihin tällä viittaat, mutta tämä käsienheiluttelemisen pitkä oppimäärähän on nimenomaan näiden tutalaisten ja muiden "eliittiteekkareiden" heiniä (ilmeisesti kauppakorkean myös). Konetekniikasta tuskin vieläkään voi valmistua lukematta teknistä pitkää ammattiainetta. En tiedä tarkoitatko laskevalla insinöörillä oikesti itse laskevaa, mutta veikkaan että sellaisia ei taida tässä maassa mitenkään hirveästi olla (siis että laskisi ilman tietokonetta). Toinen asia on sitten se, että tekninen kehitys on kuitenkin sen verran pitkällä, että aika guru saa tosiaan olla jos aikoo paperi-kynä -menetelmällä kilpailla tietokoneiden kanssa.

Laskevalla tarkoitan lähinnä tyyppiä joka osaa oikeasti jotain. Laskee sitten koneella tai käsin tai tuntee lujuusopin syvyydet. Jotenkin näen suurimman osan tyypeistä olevan sellaisia, jotka ylläpitävät nykyisiä rakenteita ja yrittävät luoda niissä itselleen mahdollisimman helpon ja rahakkaan duunin. Toki suomessa on muitankin rakenteellisia ongelmia kuin opetuksen laaduttomuus, mutta tämä kyllä mun mielestä kulminoituu juuri innovaatioiden puutteessa.

Kaikki siis haluavat olla juuri noita käsienheiluttelijoita, vaikka ovatkin valmistuneet koneelta tai sähköltä tai ylipäätänsä jostain muualta kuin tutalta.
 
Noo, menee ehkä vähän överiksi. Ei ollut tarkoitus mollata TKK:ta millään tavalla, vaan ihmetytti tuo yleistys HY:tä koskien. Sieltä kuitenkin löytyy kaikkea folkloristiikasta farmakologiaan.

Ihmisen arvoa määritellään muutenkin aivan liikaa sen perusteella mikä koulutus sattuu olemaan ja mitä työtä tekee. Turhan moni luulee, että paska ei enää haise, kun on riittävän korkealla omissa pilvilinnoissaan.

Jos tekniikka kiinnostaa ja matikka sujuu, niin toki kannattaa painella TKK:lle.
 
Ongelma on se että insinööri- ja diplomi-insinööriopiskelijoiden (kesä-)työpaikat menee suhteilla ja muilla hassuilla jutuilla. Siitä huippuarvosanoilla itseään piiskaavasta hikipingosta saataisiin työkokemuksella erinomainen, mutta saataisiinko siitä kieli- ja laskutaidottomasta kaverista työkokemuksella parempi matematiikassa ja englannissa?
 
Kaikki siis haluavat olla juuri noita käsienheiluttelijoita, vaikka ovatkin valmistuneet koneelta tai sähköltä tai ylipäätänsä jostain muualta kuin tutalta.

Kuten sanoin, DI:t ylipäänsä usein siirtyvät jossain vaiheessa johtotehtäviin, mutta kyllä nuo perinteiset insinööritieteet kuten kone, sähkö ja rakennus tuottavat insinöörejä jotka osaavat oikeasti jotain. Näillähän ainakin melkein kaikki suorittavat alansa teknisiä opintoja. Tuo "haluavat olla" on oma olettamuksesi, ja mielestäni paikkaansapitämätön. Näillä perinteisillä aloilla ollaan nimenomaan kiinnostuneita tekniikasta, toki eipä niitä johtotehtäviä ja parempaa palkkaa varmaan moni torjukaan.
 
Ongelma on se että insinööri- ja diplomi-insinööriopiskelijoiden (kesä-)työpaikat menee suhteilla ja muilla hassuilla jutuilla. Siitä huippuarvosanoilla itseään piiskaavasta hikipingosta saataisiin työkokemuksella erinomainen, mutta saataisiinko siitä kieli- ja laskutaidottomasta kaverista työkokemuksella parempi matematiikassa ja englannissa?

Niin siis mihin tämä olettamus perustuu? Se "erinomaisuus" on tosiaan aivan eri juttu kuin hyvät opiskeluaikojen arvosanat. Kenties se hikipinko on juurikin tuollainen epäsosiaalinen fakki-idiootti, josta kehittyisi työurallaan samanlainen pilkunnussija mitä oli opiskellessaan.
 
Kuten sanoin, DI:t ylipäänsä usein siirtyvät jossain vaiheessa johtotehtäviin, mutta kyllä nuo perinteiset insinööritieteet kuten kone, sähkö ja rakennus tuottavat insinöörejä jotka osaavat oikeasti jotain. Näillähän ainakin melkein kaikki suorittavat alansa teknisiä opintoja. Tuo "haluavat olla" on oma olettamuksesi, ja mielestäni paikkaansapitämätön. Näillä perinteisillä aloilla ollaan nimenomaan kiinnostuneita tekniikasta, toki eipä niitä johtotehtäviä ja parempaa palkkaa varmaan moni torjukaan.

Mun tiedot teekkareiden henkisistä ominaisuuksista on kyllä hieman vajaat, koska en juurikaan osallistunut ryyppyiltoihin tai muihin rientoihin mitä otaniemestä löytyy. Luennoilla nyt vaan tuntui olevan kohtuu paljon porukkaa joiden tavoitteena oli päästä läpi mahdollisimman helpolla ja se näkyi arvosanoissa. En väitä että tentti tai kurssi mitään osaamista mittaa, mutta paremman puutteessa se kyllä käy.

Onneksi meillä on kuitenkin mielenkiintoistakin insinööriosaamista vielä jäljellä. eCorollat ja häkäpönttöautot olkoon esimerkkejä. Lisäksi vaikka audiopolin kaiutinraksaukset vaativat oikeasti lahjakkuutta. Jotenkin jäänyt vaan sellainen "tuntuma" että TKK:lla on liikaa sellaista sakkia jotka ei sinne oikeasti kuulu. Myönnän toki että hyvin subjektiivinen väite tämä kuten aikaisempikin.
 
Jotenkin jäänyt vaan sellainen "tuntuma" että TKK:lla on liikaa sellaista sakkia jotka ei sinne oikeasti kuulu. Myönnän toki että hyvin subjektiivinen väite tämä kuten aikaisempikin.

No jos se "tuntuma" tulee siitä, että porukka ei ole kiinnostunut peruskurssien huippuarvosanoista, niin en kyllä näe siinä mitään järjeä.
 
Täällä taas on monia 2-4 op kursseja, joissa on joka viikko hemmetin vaikeita laskereita, hemmetin laajoja harkkatöitä(joissakin laajuus amk:n gradun luokkaa esim rakennusten energiatalous) + tentti, jota ei pääse kun alle puolet läpi. Toki opetuksen taso vaikuttaa paljon, ja se, että monet kurssit ovat laskuja joita joko tajuat tai et tajua. Muualla tyyliin paskaa jauhamalla pääset tentistä läpi, tai pääsykokeen tiedoilla. Todella hullua se työmäärän/ovareiden suhde, esim. rakentamistaloudessa ja monilla peruskursseilla, analoginen ja digitaalinen säätö, lämmönsiirto-oppi, termodynamiikka, statiikka, dynamiikka, mekatroniikka, virtauskoneet, rakennusten energiatalous, vesihuoltotekniikka, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Perusmatikat toki oikealla suhteella, toki sielläkin on ne 3 välikoetta ja vaaditaan todella matemaattista päätä jos haluaa näissä menestyä. Perusmatikoiden jälkeen yo-kirjoituksista vetäisi helposti sen laudaturin.
Tää on kyllä just tätä, kun teekkarit luulee että se niiden opiskelema matematiikka on oikeasti haastavinta ja monimutkaisinta mitä maa päällään kantaa. Käypä joskus huviksesi vilkaisemassa jotain matematiikan tai teoreettisen fysiikan viimeisiä syventäviä kursseja vaikka Helsingin yliopistolla, niin huomaat että ei se ihan niin mennytkään. Kuka tahansa matemaattisesti vähänkään lahjakas ihminen läpäisee TKK:n matematiikan kurssit jos tekee ne laskarit. Jos tuon ajan käyttää ryyppäämiseen, niin sitten voi olla vähän eri asia.

Edit: Edelleen, se mikä on vaikeaa riippuu ihan ihmisestä. Matemaatikolle psykologia on vaikeaa ja psykologille matematiikka on vaikeaa.
 
Back
Ylös Bottom