Miksi suomalaiset lihovat?

veijari sanoi:
Huomaatko ristiriidan? Eli vastaus on "itsekuri". Ihmiset kammoavat sanaa itsekuri, kuin myös kaikkea "tekemistä" jota terveys vaatii. Harva oikeasti tajuaa että on sen ensimmäisen viikon jälkeen(kun on oppinut mitä kannattaa syödä ja milloin sekä miten nukkua ja liikkua) se kaikki on osa samaa rutiinia kuin mitä tv ja sipsit olivat ennen, olo vain on huomattavasti parempi.
Click to expand...
eipäs, vaan kyse on uuden elämäntavan tai -rytmin (kutsukoon kukin miten tykkää) opettelusta.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kylli sanoi:
Mun mielestä taas itsekuri on aivan väärä työkalu painonhallinnassa. Itsekuri riittää ehkä yhteen määrätyn pituiseen dieettiin, mutta entäs sitten kun täytyisi pysyä siinä normaalipainossa lopun elämäänsä? Pysyvä painonhallinta edellyttää että ihminen jollain tapaa nauttii siitä olosta, jonka normaali syöminen aiheuttaa. Jos tarvitaan kovasti itsekuria, kaikki ei ole korvien välissä kohdallaan. Ruoalla ei oikeastaan pitäisi olla kovin suurta merkitystä, pitäisi oppia syömään niin ettei käytä ruokaa lääkkeenä, lohduttajana, palkintona tai minään muunakaan tunne-elämän korvikkeena.
Click to expand...
mistä toi tunne elämä yms muu paska pitää aina kerätä eikö ruoka voi vain olla niin hyvää että itsekuri ei vaan pidä. toiset oikeasti pitää syömisestä .
itse tykkään kokeilla eri makuja/ruokia ja päivään saattaa aika paljon liikaa kaloreita so what kuolen ehkä vähän nuorempana mutta kokemusta rikkaampana.
lisätään vielä että omasta ylipainosta suurin osa johtuu bissestä mitä menee laatikon verran viikossa enkä ole aikeissa vähentää.
 
tuli vaan mieleen että mullahan oli kermaa ja vanilija sokeria kaapissa joten taidan tehdä muutaman letun vanilijakermavaahdolla ja vadelmahillolla:kuola:
 
veijari sanoi:
Joka ei juurikaan vaadi itsekuria?

EDIT: Niin ja tosiaan, suurin osa ihmisten lihavuudesta varmaan selittyy tuolla bissekorilla per viikko joka pari ylempänä mainittiin :D
Click to expand...

Voi se jonkun verran vaatia, mutta turha vedota siihen, että "mulla ei ole itsekuria, olen läski". Ei mulla ainakaan mitään itsekuria ole sen enempää tai vähempää. Olen vain jo pienenä oppinut terveen tavan syödä. Tiedän, että karkki ja sipsit ei ole terveellisiä. Pienistä asioista se lähtee.

Jankataan nyt samoja asioita, mutta jos ja kun laihdutuksen lähtökohtana on "jes, vuosi vaihtui, nyt otan itsekurini käyttöön ja en syö enää koskaan mitään hyvää. En oikeastaan mitään", mennään mettään jo ennenkuin vuosi vaihtui.
 
topi sanoi:
mistä toi tunne elämä yms muu paska pitää aina kerätä eikö ruoka voi vain olla niin hyvää että itsekuri ei vaan pidä. toiset oikeasti pitää syömisestä .
itse tykkään kokeilla eri makuja/ruokia ja päivään saattaa aika paljon liikaa kaloreita so what kuolen ehkä vähän nuorempana mutta kokemusta rikkaampana.
Click to expand...

Itse harrastan myös ruoanlaittoa oikein suurella antaumuksella. Terveellisesti syömisen ja kulinarismin välille saa kyllä tasapainon niin, ettei kumpikaan osapuoli kärsi. Itse pyrin rakentamaan ateriakokonaisuudet viikkotasolla niin, että mukaan mahtuu sekä niitä syntisiä herkkuja että maukkaita mutta terveellisiä ruokia. Avain tuntuu omalla kohdallani olevan, että tehdään aika tarkkaan kahdelle noita annoksia eikä överiksi mässäilyyn jää ruokaa. Samoin karkkien ja muun kohdalla olen luopunut saituudesta ja ostan vain sellaisia annoksia, mitkä voin syödä kerralla ilman tunnontuskia.
 
turha vedota siihen, että "mulla ei ole itsekuria, olen läski". Ei mulla ainakaan mitään itsekuria ole sen enempää tai vähempää. Olen vain jo pienenä oppinut terveen tavan syödä.
Click to expand...
Ja ne ketkä ei ole pienenä oppinut syömään terveellisesti ja on olleet jo vuosia lihavia ovat tottuneet tietynlaiseen elämään. Avainsana on elämänmuutos, joka muuttuu aikanaan rutiiniksi ja tohon muutos vaiheeseen ihminen tarvii sitä itsekuria. Jossei ole itsekuria ei pääse rutiinivaiheeseen asti vaan sortuu muutosvaiheessa syömään niitä vitun pullia ja valkosia makarooneja ja se siitä. Se olikin vain lyhyt dieetti eikä se elämänmuutos joka pitäisi itsekurin avulla saavuttaa.

Vähän sekava pätkä mutta ymmärsitkö mitä ajan takaa? :)
 
HePPPPi sanoi:
J Avainsana on elämänmuutos, joka muuttuu aikanaan rutiiniksi ja tohon muutos vaiheeseen ihminen tarvii sitä itsekuria. Jossei ole itsekuria ei pääse rutiinivaiheeseen asti vaan sortuu muutosvaiheessa syömään niitä vitun pullia ja valkosia makarooneja ja se siitä. Se olikin vain lyhyt dieetti eikä se elämänmuutos joka pitäisi itsekurin avulla saavuttaa.

Vähän sekava pätkä mutta ymmärsitkö mitä ajan takaa? :)
Click to expand...

En.
Avainsana todella on elämänmuutos, mutta niin vähän kerralla, ettei homma voi sortua itsekurin puutteeseen. Ei tarvitse SORTUA kun tekee homman oikein.
 
En.
Avainsana todella on elämänmuutos, mutta niin vähän kerralla, ettei homma voi sortua itsekurin puutteeseen. Ei tarvitse SORTUA kun tekee homman oikein.
Click to expand...
Tottakai voi?
Mies haluaa laihtua ja päättää tehdä elämänmuutoksen --> hän alkaa pikkuhiljaa jättää pois herkkuja, syö terveellisesti ja alkaa liikkua --> homma jatkuu vuoden päivät, elämä maistuu ja kilot karisee --> hän tuntee kuinka hienoa on elää aktiivista elämää mutta muistelee kaivaten nojatuolia, futismatsia telsusta ja kaljakoria. --> hän keksii alitajunnasta tekosyyn: "työt vievät niin paljon energiaa etten jaksaa enää olla niin aktiivinen. alan olla jo niin vanhakin." --> takaisin nojatuoliin ja homma on SORTUNUT itsekurin puutteseen.

Väitän että samankaltaisia kavereita on suomi ja maailma täynnä.
Kaveri tekee homman oikein ja nauttii siitä mutta lopulta sortuu taas makeaan ja helppoon elämään.
Yksinkertaisesti siitä syystä että on vaan niin saatanan laiska.
 
HePPPPi sanoi:
Tottakai voi?
Mies haluaa laihtua ja päättää tehdä elämänmuutoksen --> hän alkaa pikkuhiljaa jättää pois herkkuja, syö terveellisesti ja alkaa liikkua --> homma jatkuu vuoden päivät, elämä maistuu ja kilot karisee --> hän tuntee kuinka hienoa on elää aktiivista elämää mutta muistelee kaivaten nojatuolia, futismatsia telsusta ja kaljakoria. --> hän keksii alitajunnasta tekosyyn: "työt vievät niin paljon energiaa etten jaksaa enää olla niin aktiivinen. alan olla jo niin vanhakin." --> takaisin nojatuoliin ja homma on SORTUNUT itsekurin puutteseen.
Click to expand...

En ole kanssasi samaa mieltä. Mies on siis tajunnut, että hän saa paremman olon terveellisestä elämästä, mutta jokin vanhoissa käyttäytymismalleissa vetää takaisin. Syöminen ei kuitenkaan itsessään ole niin mahtavaa, joten mies voisi kyseenalaistaa, mitä hän tällä huonolla käyttäytymismallilla halua itselleen antaa? Vastaus saattaa olla esim. turvallisuudentunnetta, rentoutumista, lepoa, jotain tekemistä kun on tylsää. Näihin tarpeisiin löytyy aivan taatusti fiksumpaa tekemistä kuin syöminen. Itsekuria ei tarvita, jos vaan löytää paremman tavan tyydyttää omat tarpeensa. Itsetuhoisan käyttäytymisen tilalle tarvitaan myöskin jotain muuta täytettä. Tilalle voi laittaa vaikka kiinnostavan harrastuksen, paremman työpaikan tai antoisamman ihmissuhteen. Jos tilalle ei jää mitään, elämään jää aukko jota ihminen loppujen lopuksi rupeaa taas paikkaamaan syömisellä.

Niin ja jos ihan itsekkäästi ajatellaan, en minä ainakaan haluaisi loppuelämääni rajoittaa itseäni kovalla itsekurilla. Pikemminkin haluaisin olla täysin välinpitämätön jos eteeni tungeaan vaikka lautasellinen suklaakakkua. En myöskään haluaisi jälkikäteen potea omantunnontuskia, jos nyt kuitenkin päädyn syömään viipaleen siitä suklaakakusta. Jos elämä pyörii muiden asioiden kuin ruoan ympärillä, itsekuria ei juurikaan tarvita. Tämän puolesta puhuu jo sekin, että luonnostaan hoikat ihmiset eivät usein tiedä ravitsemuksesta erityisen paljon, mutta syövät luonnostaan näläntunteen mukaan.
 
Kyllähän Kyllinkin esimerkissä itsekuria tarvitaan, vaikka mitä väittäisit. Se on paljon helpompaa ja mukavampaa jäädä "tämän kerran" siihen sohvalle, kun ulkona sataa räntää (kivat kesäkelit enää muisto) ja lenkille pitäisi lähteä. Kohtapuoliin lenkkikerrat harvenevat ja vanha harrastus eli sohvaperunana oleminen onkin taas muodissa, kun muita täytteitä ei löydy. Ja vaikka löytyisikin, niin ei jaksa.
 
Jep, ilmeisesti tämä on toisille helpompaa kuin toisille(siis kylli ja tähtityttö) kun ei edes itsekuria tarvitse.
Itse ainakin myönnän että vaikka kovan itsekurin omaan kun jotain päätän, niin silti esim. tämänhetkinen diettailu ja treenailu vaatii tosi paljon itsekuria, ja nimenomaan eniten silloin kun tulee takapakkia. Kun makaa kolmatta viikkoa kipeänä ja syö silti "tervelliisesti" eikä lähde radalle kavereiden kanssa niin pää on hajoamaisillaan.
Tai kun peilistä tuijottaa sama läskikasa kuin aloittaessakin, paino tippuu hitaasti mutta epävarmasti, lihakset on kipeät ja pitäisi vielä treenaamaan mennä... kyllä vaikkapa olut ja tikan heitto maistuisi paremmalle.

Eli, avainsana on tosiaan itsekuri. Ja muutoksia ei edes kannata lähteä tekemään jos ei niitä voi tehdä kerralla koska silloin on jokatapauksessa liian heikko ja sortuu terveellisyyden tieltä.
 
Aika paljonhan tässä itsekuriasiassa on kyse siitä, että eri ihmiset himoitsevat erilaisia ruokia. Toki ruokavaliolla voi vaikuttaa jonkin verran siihen, mitä tekee mieli, mutta esimerksi omalla kohdallani suolan kanssa on paljon vaikeampaa kuin sokerin. Toisaalta monella se hinku olla laiha/hyvässä kunnossa on niin voimakas, että se ajaa ohi kaikista ruokamieliteoista. Lisäksi se aiemmin mainittu liikunnasta nauttiminen on aika iso tekijä tässä, jos aloittaa rasvanpolton maksimoimikseksi jonkun lajin joka vituttaa aivan suunnattomasti on melko varmaa, että sitä ei jaksa pitkään harrastaa.

Monihan taistelee näitä hallitsemattomia mielitekoja vastaan esimerkiksi siten, että ei osta kotiin valmiiksi mitään, mitä tietää helposti mässäilevänsä, vaan vaikkapa suklaata on lähdettävä erikseen hakemaan. Pienissä valinnoissa voi ollakin kyse itsekurista, mutta en näe mahdottomana päästä tilaan, jossa jotain asiaa ei enää himoitse eikä siitä nauttimiseen tai kieltäytymiseen kohtuudella tarvitse juurikaan tuhlata ajatuksia. Useimmat meistä eivät kuitenkaan vedä sitä neljää suklaalevyä viikossa, enkä näe miksi vaikkapa puolikkaan syömisestä tulisi luopua. Pahimmat itsekuriongelmat näkisin tulevan tilanteissa, joissa yrittää kieltää itseltään niin paljon, että jäljelle jääviä vaihtoehtoja on erittäin vaikea noudattaa saatavuuden, hinnan tai valmistusvaikeuden takia ja siksi "sorrutaan", vaikka alkujaan järkevämpi suunnitelma olisi jättänyt tilaa niille "kielletyillekin" ruoille eikä tarvitsisi piiskata itseään koko ajan.
 
Ultimecia sanoi:
Pienissä valinnoissa voi ollakin kyse itsekurista, mutta en näe mahdottomana päästä tilaan, jossa jotain asiaa ei enää himoitse eikä siitä nauttimiseen tai kieltäytymiseen kohtuudella tarvitse juurikaan tuhlata ajatuksia. Useimmat meistä eivät kuitenkaan vedä sitä neljää suklaalevyä viikossa, enkä näe miksi vaikkapa puolikkaan syömisestä tulisi luopua. Pahimmat itsekuriongelmat näkisin tulevan tilanteissa, joissa yrittää kieltää itseltään niin paljon, että jäljelle jääviä vaihtoehtoja on erittäin vaikea noudattaa saatavuuden, hinnan tai valmistusvaikeuden takia ja siksi "sorrutaan", vaikka alkujaan järkevämpi suunnitelma olisi jättänyt tilaa niille "kielletyillekin" ruoille eikä tarvitsisi piiskata itseään koko ajan.
Click to expand...

Tässähän se on tiivistettynä, vaikka mielestäni se on jo useasti aiemmin sanottu. Nyt toivottavasti loputkin ymmärtävät.:thumbs:

veijari sanoi:
Ja muutoksia ei edes kannata lähteä tekemään jos ei niitä voi tehdä kerralla koska silloin on jokatapauksessa liian heikko ja sortuu terveellisyyden tieltä.
Click to expand...

Tässä ajatuksessa ei ole päätä eikä häntää. Siis "kaikki tai ei mitään"? Eli jos et voi kerralla lopettaa röökinpolttoa, alkaa totaali sohvaperunasta superliikkujaksi ja lopettaa aivan_kaikkien_herkkujen syöntiä, niin sitten ei kannata tehdä mitään. Näin! Tämä on juurikin se syy, miksi suomalaiset lihovat!
 
Nää on kyl ihan henkilökohtaisía. Kymmenen vuotta sitten, itse päätin ylä-asteella etten enään karkkia jne osta, ja on tähän päivään asti toiminut. Olen syönyt jos muut tarjoo, mutta itte en osta.
Silloin suurimpana syynä oli tytöt :dance: halusin näyttää hyvältä alasti.
Tupakan kanssa oli kunnon jojoilua mutta sitten ohitin sen iän ja heitin topan roskiin ja en ole sen jälkeen kaivannut tästä aikaa 2v. n. Puolvuotta tästä eteenpäin, ihan nauratti kun yht äkkiä tajus että ruisleipä maistuukin tältä, kahvi tältä jne jne. Ja kuinka paljon välillä on tullu laitettua mausteita ruokiin.
Ajattelee että olet mitä syöt! Jos syöt muffinssin jne paskaa niin olet myös sitä. Näin karkeesti, hankkin tavoitteita esikuvia. Toisilla ne on treeni kaverit jne mitä jeesaa. Minä taas tykkään ja treenaankin ja lenkkeilen yksin, aina. Toimii mulle parhaiten.
Olisikohan näin että nyky suomalaisilta puuttuu vain sitä selkärankaa? Ei kiinnosta kuntoilla, helpompi ostaa kaljaa ja sipsejä kattoa vaikka urheilua ja kuvitella ittensä sinne? "Olinhan mä töissä, siellä sitä rasvaa palaa" jne. totuushan on se että ei hitsari hommissakan hirveesti kunto tai voimat kasva jos mitään ei vapaa-ajalla tee/syö ihan mitä sattuu ja kyllä se tupakka saattaa myös olla haitallista.
Asia jota en ole koskaan osannut, oikein kirjoitus. Sille en voi mitään se on ihan häiriö/vaiva joka ei poistu. Joten kirjaimia saattaa puuttua tai sanoja olla yhdessä, niin kuin aina.
 
Tähtityttö sanoi:
Tässä ajatuksessa ei ole päätä eikä häntää. Siis "kaikki tai ei mitään"? Eli jos et voi kerralla lopettaa röökinpolttoa, alkaa totaali sohvaperunasta superliikkujaksi ja lopettaa aivan_kaikkien_herkkujen syöntiä, niin sitten ei kannata tehdä mitään. Näin! Tämä on juurikin se syy, miksi suomalaiset lihovat!
Click to expand...

No kyllä minun mielestä jos ei "pysty" lopettamaan roskaruokaa, sipsejä, limuja yms. niin olkoon sitten läski :piis: Oikeasti kannattaa aloittaa kaikki tai ei mitään mentaliteetillä kunnes tietää mitä keho tekee ja sulattaa, sitten kun _on jo_ tavoite kunnossa niin sitten rupeaa vasta tekemään näitä "käynpä lenkillä, voin syödä suklaata" vetoja.
 
JR1911 sanoi:
Tottahan tuo artikkeli on. Itsekin tällä hetkellä noin 60kg laihduttaneena voin sanoa, että ellei taustalla ole jokin sairaus tai vaiva niin lihavuus johtuu täysin omasta laiskuudesta ja itsekurin puutteesta
Click to expand...

Totta. Ei kyllä järki paljoa päätä paina, jos syyttää jotain muuta kuin itseään lihavuudestaan. Perimä voi tehdä lihoamisesta helpompaa ja luontaisempaa toisille, mutta maailman huonoimmilla geeneilläkään ei lihoa, jos ei vaan syö liikaa. Se, mikä on liikaa, riippuu ihmisestä.
 
Joppa sanoi:
Totta. Ei kyllä järki paljoa päätä paina, jos syyttää jotain muuta kuin itseään lihavuudestaan. Perimä voi tehdä lihoamisesta helpompaa ja luontaisempaa toisille, mutta maailman huonoimmilla geeneilläkään ei lihoa, jos ei vaan syö liikaa. Se, mikä on liikaa, riippuu ihmisestä.
Click to expand...
Yksi helppo syyttelyn kohde on omat vanhemmat. "No kun porukat on opettanu syömään joka päivä jotain pyttipannua/ranskiksia niin ei tästä eroon pääsee" Jos syödään niin se on sitä pelkkää hiilaria ja huonoa rasvaa. Yleensä myös saattaa kalorit jäädä melko vähäisiksi per päivä niin kroppahan siitä vasta innostuu ja pitää kaikesta kiinni. Joskus jos syödään yli kulutuksen niin se tuleekin sitten jostain sipsi/karkkipussista ja limukoista. Ei sitä tuolle varmaan mitään voikkaan vielä kun on lapsi, mutta sitten kun ikää karttuu, on se omasta tekemisestä kiinni joko pysyä ruokailutottumuksissa tai vaihtaa terveellisempään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom