eiköhän kaikki jollain tasolla halua olla laihoja, nuoria ja nättejä. kyse on enemmänkin siitä millaisena hyväksyt itsesi. ei kukaan halua olla valtamerialus, mutta kuka viitsii asialle jotain tehdä ja kuka puolestaan syöttää puluja ystäviensä kanssa...
maailma ei ole niin mustavalkoinen hei, jos sulla on 5-10kg ylimäärästä perseessä niin ei se tee sinunsta rajoittunutta ja varmasti pystyt tekemään kaiken sen minkä se ihannepainossaan olevakin pystyy. asia erikseen ovat sitten nämä sairaalloisesti ylipainoiset jotka aiheuttavat turhia kuluja yhteiskunnalle, jotka taas lukevat näitä naistenlehtiä ja foorumeja joita mainonstetaan niin helvetisti.
langanlaiha bollywoodilainen valitaan idoliksi koska se on ajan trendi (mihin tähtityttökin mahdollisesti viittasi) muinoin historiassa ihannoitiin reheviä tyttöjä (lue: elintasomaha)
mailmassa on paljon pahaa ja sitä ylipainoista naista kiusataan työpaikalla ehkä juuri sinunkaltaisten ihmisten takia jotka ovat sitä mieltä että kunnossa olo on absoluuttinen totuus, ja kaikki jotka toisin väittää ovat laiskoja paskoja.
Hyvä vastaus.
Olen näemmä muotoillut sanani hyvinkin väärin, jos annan vaikutelman siitä, että olen läskienvihaajanatsi, jolla on nollan rasvat yms.
Aloituksesi on tosi hyvä. Kyse on juuri siitä, millaisena hyväksyy itsensä. En hyväksynyt itseäni 20kg ylipainoisena, heikkona ja masentuneena pullamössöpoikana, vaan panin pisteen järjettömälle sipsien ym. paskan syömiselle, aloin liikkumaan ja tulin noin vuodessa normaaleihin mittoihin. Tietyn rajan kyllä pidän rasvan, kuntoilun ja muun intoilun määrässä, sillä on mun mielestä luonnotonta ja jopa hankalaa olla "alle kympin" rasvoissa, liikkua 24/7, laskea joka helvetin kalori ja ravinnemikrogramma ruostaan. Ei pidä mennä liiallisuuksiin, kumpaankaan suuntaan.
En myöskään maininnut lainkaan, mihin määrittelen rajoittuneisuuden rajan, mutta toki on selvää, että 5-10kg ylimääräistä ei haittaa yhtään. Enemmänkin viittasiin omiin kokemuksiini, kuinka vaikkapa n. 160 senttiä pitkä ja 100 kiloa painava tai 180 senttiä pitkä ja 130 kiloa painava tuttavani ja hengästyy jääkaapille kävellessään ja tarvitsee apua, mikäli kaatuu maahan, koska ei kykene nousemaan sieltä omin avuin. Näen myös kaupungilla, työelämässä ja monissa muissa yhteyksissä ylipainoisia ihmisiä, joiden on selvästi vaikea olla ja toimia normaalisti ja ongelmitta.
Trendeistä en ymmärrä mitään, ajattelen asiat mieluummin itse. Mikäli olen tietämättäni omaksunut kasvatukseni tai ympäristöni vaikutuksesta vallallaan olevia trendejä, niin voi voi. Jos ne on kerran oppinut, niin niitä pitää ominaan ja ne ovat osa arvomaailmaa ja ajattelua.
Enkä suinkaan miellä kunnossa oloa absoluuttiseksi totuudeksi. Ei sitä voi mitata, toisin kuin vaikkapa auton nopeutta. Enkä takuulla syrji ketään missään olosuhteissa minkään asteen ylipainon vuoksi, mutta se täytyy todeta, että ylipainoa ei voi noin vain "sysätä pois" tai kieltää, vaan se täytyy hyväksyä, kuten moni muukin asia elämässä.
Se mitä puhuin tuossa viimeisimmässä viestissäni, eli terveyteen liittyvästä vastuusta, tarkoitti siis sitä, että mun mielestä on vastuutonta olla sairaalloisesti ylipainoinen, ja sanoa, että "ei ole mun vika". Tietenkin hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa me kaikki halutaan huolehtia toisistamme, mutta pitää myös osata huolehtia ja ottaa vastuu itsestään, sillä ylipaino on asia, josta muiden on hyvinkin vaikea huolehtia.
:piis: