Palkkatasokin määräytyy niin monen tekijän mukaan, että vaikea alkaa listaamaan. Luonnollisesti lääkärit, juristit yms. ovat ilmeisen hyvin palkattuja, mutta opiskelu kestää suhteellisen kauan ja ovat yleensä ns. kutsumusammatteja. Mä olen vähän sitä mieltä, että ei kukaan jaksa itseään kiinnostamattomassa ammatissa loputtomiin. Jossain se alkaa lopulta näkymään, jos työ ei ole mielekästä.
Jos puhutaan kouluttautumisesta (korkeakoulu, yliopisto), niin parhaimmalle ansiotasolle yleensä pääsee, kun haalii opiskeluaikana mahdollisiman haastavia hommia (esim. joka kesä hieman vaativuustasolla ylöspäin), vaikka sitten pienemmällä palkalla. Sen jälkeen pysyy ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa pari vuotta ja nostaa itsensä seuraavassa firmassa taas ylemmälle palkkatasolle. Em. asian voi katsella ammattiliittojen tilastoistakin. Liittojen sivuilla on myös yleensä listailtu ammattikunnan valmistuneiden palkkatasot ja jopa palkkatasot eri tehtävissä. Suomessa tietysti nettotulojen järisyttävä nostaminen on aika hankalaa ilman kilometrikorvauksia ja päivärahoja, vaikka bruttotulot tuplaantuisivatkin. Taitaa melkein joka alalla olla näitä hyvin palkattuja hommia ja sitten huonommin palkattuja. Se mihin sijoittuu määräytyy yleensä oman työhistorian ja kiinnostuksen mukaan.
Ja pakko mainita vielä palkkaneuvottelut. Mä olen pari kertaa kuullut, kun jengi menee täysin alihinnalla duuniiin, kun asenne on: "no kyllä minä sillä summalla x pärjään", kun samasta duunista voisi ottamalla asioista selvää saada huomattavasti enemmän rahaa. Oma "hinta" kannattaa siis tarkkaan selvittää. Kukaan tuskin haluaa liian huonolla palkalla duuniin.
Mulla kun ei oikein muista aloista kokemusta ole, niin tekniikan alalla myyntityön tiedän olevan erittäin hyvin palkattua. Homma sitten taas on sellaista, että jos ei rupea tulosta tulemaan, niin yleensä sitä ei kovin kauaa katsella...
