BB PRO Marko Savolainen

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Isopohje sanoi:
Ps. Pakko myöntää et oon vähän provonnu noita Markon treenejä osittain siksi, koska en vaan pidä kovintakaan kehonrakennustreeniä oikeesti kovana treenaamisena.. En sen kummemmin jaksa perustella, mutta aika monipuolinen tausta on itselläkin ja on tullu treenattua bodauspainotteisesti salilla aina ja kovaakin on treenattu, vaikka ei kukaan tietysti voi uskoa, että joku muukin kun Marko pystyy treenaamaan niin kovaa, mut ois voinu Markoltakin jäädä tekemättä jotkut treenit.. Mutta eihä kukaan nobody voi treenata yhtä kovaa vai mitä?
Click to expand...

En tosiaan oo mikään urheilija, mut samaa mieltä, että bodaustyyppinen reeni on varmaan helpointa reeniä, mitä oon harrastellu. Oon toisaalta koittanu järkeillä asiaa nöyrästi niin että ehkä isolla lihasmassalla ja kovalla irtiottokyvyllä bodailu on ihan eri juttu ku oma siimojen heiluttelu? Toisaalta, jos tälle linjalle lähtee, niin eikös jonkun Niskasen vauhtikestävyystreenikin ole ihan eri juttu kuin mun läähättäen juostut 30-40 min lenkit? Kovin suhteellisia juttuja tuntuis olevan.
 
Sladdi sanoi:
Tosta voi lukea vanhaa haastista jossa Make toteaa, että pystyisi ottamaan penkistä 300kg.


Tuolla kanssa jotain vanhaa juttua vuodelta 1997, Maken kisoihin valmistautumisesta ym.

Click to expand...
Niin tässä taas puhuttiin hieman eri asiasta, että onko se puheasteella/luulo vai realismia. Vaikka se treenin päälle otettu 250kg tai 256kg lähteestä riippuen on oltava väsyneenä tehty, niin matka siitä 300kg on järkyttävän pitkä. Ja se myös toki vaikuttaa, puhutaanko tässä salinostosta vai ihan kisakelpoisesta tuloksesta. Voimailussa siinä on sellainen muuttuja, että kestääkö kroppa, vaikka jos voimat kehittyisikin. Se tulee monella esteeksi tai jarruksi jo paljon aiemmin. Kuitenkin siinä 300kg tähtäävässä harjoittelussa pitäisi viikottain treenata sitten niillä/isommilla kuormilla joita Marko oli suurimmillaan nostanut. Silloin sen vasta näkisi onko sitä potentiaalia tosielämässä se nostaa. Ja yksikin rinta/kiertäjä/ojentajavamma tai nivelvaurio, niin sitten sen jälkeen se tavoittelu olisikin utopiaa.
 
kierojalka sanoi:
En tosiaan oo mikään urheilija, mut samaa mieltä, että bodaustyyppinen reeni on varmaan helpointa reeniä, mitä oon harrastellu. Oon toisaalta koittanu järkeillä asiaa nöyrästi niin että ehkä isolla lihasmassalla ja kovalla irtiottokyvyllä bodailu on ihan eri juttu ku oma siimojen heiluttelu? Toisaalta, jos tälle linjalle lähtee, niin eikös jonkun Niskasen vauhtikestävyystreenikin ole ihan eri juttu kuin mun läähättäen juostut 30-40 min lenkit? Kovin suhteellisia juttuja tuntuis olevan.
Click to expand...
Kilpakehonrakennus ei ole pelkästään bodaustyyppistä treeniä. Se on vuosien työtä ja diettaamista äärimmäisen tiukalla ruokavaliolla. Tätä ei moni ymmärrä, että koko elämän täytyy pyöriä tulevien kisojen valmisteluissa.

Itselläni ihan ensimmäinen kisadieetti vuonna 2003 oli melkoinen järkytys, miten rankkaa se oli. Oli. Treenannut jo reilut 12 vuotta ja saanut kohtalaista lihasmassaa ylle. Sen jälkeen Mähösen Aki näki mussa jotain potentiaalia ja päättä valmentaa mua Pro Bonona syksyn SM kisoihin. Dieetti kesti about 6kk ja viimeiset 6-8 viikkoa mentiin 1200 kalorilla, kun se baby fat ei millään tahtonut sulaa pois.

Tein cardiota lopussa kuutena päivänä viikossa 2 x 1,5h, aamulla siis puolitoista tuntia ja illalla samat. 5-6 treeniä tuli salilla tehtyä cardioiden lisäksi, sekä joka päivä poseerausharjoittelua 30-60min.

Hajosin henkisesti aivan täysin sillä dieetillä. Menin nukkumaan nälkäisenä ja heräsin vielä nälkäisempänä. Näin unta ruuasta, olin nälkäinen joka aterian jälkeen, seisoin kaupassa keksihyllyjen välissä ja kirjaimellisesti kuolasin suuhuni.

Joskus tuli retkahduksia mutta silloin oksensin kaikki herkut syömisen jälkeen pönttöön. Kun riisiä ja kanaa alkoi tulla oksennuksen mukana, lopetin oksentamisen.

Aamuaerobisten jälkeen itkin usein suihkussa ja mietin monesti, että hyppäisin ohiajavan auton eteen, että jalka katkeaisi tai jotain, että olisi hyvä syy jättää dieetti kesken.

Lopulta päästiin aika siedettävään kisakuntoon ja siltä vuodelta jäi käteen yksi karsintakisan kulta ja yksi SM hopea. Menin siis suoraan yleiseen sarjaan vaikka noviisisarjakin olisi ollut tarjolla. Halusin mieluummin taistella veteraanien kanssa kuin ottaa helpon kullan noviiseista.

Summa summarum, kilpakehonrakennus ei ole vain treenaamista, vaan se on selviytymistä elämästä, kun kovat dieetit tuhoaa sun sosiaalisen elämän ja kaiken ”normaalin” mihin olet tottunut. Aika harva laji vetää ihmisen psyyken niin koville. Toki ne jotka on kisanneet ja sanoneet, että se oli tosi kiva kokemus, ovat harvoin riittävän kireitä lavalla.

On vaikea kertoa, miltä se kilpailumielessä tapahtuva kehonrakennus tuntuu, se pitää itse kokea ja kärsiä. Sen jälkeen voi sanoa, onko se laji rankka vai ei. Ja suosittelen, että jos kokeilee niin menee kanssa sinne lavalle änkyräkireänä death face lookilla, niin varmasti tietää mitä se on ja mitä se vaatii.
 
Bisley sanoi:
Hajosin henkisesti aivan täysin sillä dieetillä. Menin nukkumaan nälkäisenä ja heräsin vielä nälkäisempänä.
Click to expand...
Tätä mä oon miettiny että miten jengi saa nukuttua dieetillä, kun itselläni uni häiriintyy jo paljon vähemmästäkin, ja sitten ei tule mistään mitään. Vai tottuuko se kroppa siihen sitten myös ja ihminen nukahtaa nälkäisenä?
 
inoksi sanoi:
Ymmärrän mitä hait tolla, mutta oikeastaan se sai touhun kuulostamaan vain huonolla tavalla sairaalta. Urheilijan vastakohta, suorituskyky täysin olematon dietin takia ja keho rikki
Click to expand...
Ei se suorituskyky ihan olemattomaksi mene. Ja muista, mä vein jokaisella dieetillä kuntoni kovemmaksi, koska lajin luonteeseen kuuluu olla epäinhimillisen kireä. Sairas laji kyllä ja varsinkin mun eka dieetti oli pakko vetää tuolla tyylillä, koska se baby fat ei olisi muuten sulanut pois. Myöhemmin oli mukana iisimpiäkin dieettejä, kuten 2012, jolloin lähtötilanne oli tosi hyvä ja pääsin käytännössä 8 viikossa kisakireeksi. 2015 taas oli todella hankala dieetti, kun suolisto ei toiminut, vaan tulehtui pahasti alkuvaiheessa. Jouduin muokkailemaan ruokavaliota, jotta pääsin eroon tulehdustilasta ja revin kunnon väkisin hyväksi. Tosi moni on lavalla about 5 viikkoa myöhässä sellaisesta kireydestä missä voisi oikeasti olla.

Koetko, ettei kilpakehonrakennus ole urheilua? Kyllä se tolla omistautumisella ja työmäärällä omasta mielestäni on, vaikkei lavalla tehdäkään mitään voimannäytöstä tai nostella ykkösiä punnuksilla.
 
Stonder sanoi:
Tätä mä oon miettiny että miten jengi saa nukuttua dieetillä, kun itselläni uni häiriintyy jo paljon vähemmästäkin, ja sitten ei tule mistään mitään. Vai tottuuko se kroppa siihen sitten myös ja ihminen nukahtaa nälkäisenä?
Click to expand...
Nukuin useilla dieeteillä unilääkkeiden voimin. Keho kävi niin ylikierroksilla, että se aiheutti unettomuutta todella paljon. Toki tämä on hyvin yksilöllistä. Tämän takia olenkin kisannut melko harvakseltaan.
 
-kake- sanoi:
Onkos mitään kisahaaveita vielä?
Click to expand...
Ainahan sitä miettii, että josko kerran vielä. Mutta sen kyllä tietää, että mitä vanhemmaksi tulee sitä haastavammaksi ne dieetit menee. Sit on vielä ne tietyt paineet pääseekö sitä sellaiseen kuntoon, että on oikeasti tyytyväinen, koska eihän sitä haluaisi tuoda ainakaan huonompaa pakettia, mitä aiemmin on tuonut.
 
Bisley sanoi:
Ei se suorituskyky ihan olemattomaksi mene. Ja muista, mä vein jokaisella dieetillä kuntoni kovemmaksi, koska lajin luonteeseen kuuluu olla epäinhimillisen kireä. Sairas laji kyllä ja varsinkin mun eka dieetti oli pakko vetää tuolla tyylillä, koska se baby fat ei olisi muuten sulanut pois. Myöhemmin oli mukana iisimpiäkin dieettejä, kuten 2012, jolloin lähtötilanne oli tosi hyvä ja pääsin käytännössä 8 viikossa kisakireeksi. 2015 taas oli todella hankala dieetti, kun suolisto ei toiminut, vaan tulehtui pahasti alkuvaiheessa. Jouduin muokkailemaan ruokavaliota, jotta pääsin eroon tulehdustilasta ja revin kunnon väkisin hyväksi. Tosi moni on lavalla about 5 viikkoa myöhässä sellaisesta kireydestä missä voisi oikeasti olla.

Koetko, ettei kilpakehonrakennus ole urheilua? Kyllä se tolla omistautumisella ja työmäärällä omasta mielestäni on, vaikkei lavalla tehdäkään mitään voimannäytöstä tai nostella ykkösiä punnuksilla.
Click to expand...
En mä sitä kyseenalaista etteikö se ois kovaa hommaa ja urheilua omalla tavallaan, mutta koska siinä ei kilpailla suorituskyvyllä, se ei ole kilpaurheilua. Subjektiivista.
Arvostan kyllä sinua ja muitakin, jotka sitä rääkkiä kestää.
 
Isopohje sanoi:
Ps. Pakko myöntää et oon vähän provonnu noita Markon treenejä osittain siksi, koska en vaan pidä kovintakaan kehonrakennustreeniä oikeesti kovana treenaamisena.. En sen kummemmin jaksa perustella, mutta aika monipuolinen tausta on itselläkin ja on tullu treenattua bodauspainotteisesti salilla aina ja kovaakin on treenattu, vaikka ei kukaan tietysti voi uskoa, että joku muukin kun Marko pystyy treenaamaan niin kovaa, mut ois voinu Markoltakin jäädä tekemättä jotkut treenit.. Mutta eihä kukaan nobody voi treenata yhtä kovaa vai mitä?
Click to expand...
Eikös treeni muutenkin ole vain väline, ei itseisarvo? Eli sama kai se sinänsä vaikka tekis pari haarahyppyä viikossa jos sellainen toimii ja riittää, lopputulos ratkaisee.
 
inoksi sanoi:
En mä sitä kyseenalaista etteikö se ois kovaa hommaa ja urheilua omalla tavallaan, mutta koska siinä ei kilpailla suorituskyvyllä, se ei ole kilpaurheilua. Subjektiivista.
Arvostan kyllä sinua ja muitakin, jotka sitä rääkkiä kestää.
Click to expand...
Tavallaan kilpaillaan suorituskyvyllä myös. Poseeraus on helvetin raskasta. Arvaa kuinka moni heppu hyytyy mun posevalmennuksessa. Siellä on pyyhkeet käytössä ja hiki lentää, kun poseerataan oikeaoppisesti.

2007 Oslo GP:ssä mä olin putkeen ainakin 10 vertailussa ja nää muut kilpasiskot alkoi hyytyä pahasti jo kolmen vertailun jälkeen, jolloin niiden poseeraukset meni ihan vituiksi. Meikä vasta alkoi lämmetä ja paransin joka kierroksella poseerauksia, sain kunnon pumpin päälle ja lookki vaan parani. Eli jälleen kerran, jos ei tiedä lajista mitään, etkä ole kisannut lajissa, niin varmasti syntyy näitä olettamuksia ettei kilpakehonrakennus olisi kilpaurheilua.
 
Bisley sanoi:
Tavallaan kilpaillaan suorituskyvyllä myös. Poseeraus on helvetin raskasta. Arvaa kuinka moni heppu hyytyy mun posevalmennuksessa. Siellä on pyyhkeet käytössä ja hiki lentää, kun poseerataan oikeaoppisesti.

2007 Oslo GP:ssä mä olin putkeen ainakin 10 vertailussa ja nää muut kilpasiskot alkoi hyytyä pahasti jo kolmen vertailun jälkeen, jolloin niiden poseeraukset meni ihan vituiksi. Meikä vasta alkoi lämmetä ja paransin joka kierroksella poseerauksia, sain kunnon pumpin päälle ja lookki vaan parani. Eli jälleen kerran, jos ei tiedä lajista mitään, etkä ole kisannut lajissa, niin varmasti syntyy näitä olettamuksia ettei kilpakehonrakennus olisi kilpaurheilua.
Click to expand...
Pointti oli, ettei kilpailla suorituskyvyllä, ei ole selkeää mittaria paremmuudelle. Enemmän ja vähemmän subjektiivista ja politikointia. Se erottaa sanan varsinaisessa merkityksessä kilpaurheilusta. Urheilua ja raskasta kyllä
 
inoksi sanoi:
Pointti oli, ettei kilpailla suorituskyvyllä, ei ole selkeää mittaria paremmuudelle. Enemmän ja vähemmän subjektiivista ja politikointia. Se erottaa sanan varsinaisessa merkityksessä kilpaurheilusta. Urheilua ja raskasta kyllä
Click to expand...
Eikö poseeraaminen oli suorituskykyä yhtä lailla kuin tanssiminen tai taitoluistelu? Ehkä meillä on erilainen näkemys kilpaurheilusta ja suorittamisesta?
 
Bisley sanoi:
Eikö poseeraaminen oli suorituskykyä yhtä lailla kuin tanssiminen tai taitoluistelu? Ehkä meillä on erilainen näkemys kilpaurheilusta ja suorittamisesta?
Click to expand...
Jossain määrin, mutta edelleen, pointti oli se arvostelutapa. Se on raskasta ja urheilua, mutta koska arvostelu on subjektiivista, se _minun mielestä_ poistaa siitä sen selkeän kilpaurheilu aspektin.
Edelleen, arvostan kyllä, eikä ole mitään lajia vastaan
 
@Bisley
Kilpaurheilulle tyypillistä on yksilön tai joukkueen taidoissa tai ylivertaisuudessa kilpaileminen. Urheilu voidaan jakaa tulos- ja sääntöurheiluun: tulosurheilussa tärkeintä on saavutetun tuloksen suuruus, kun taas sääntöurheilussa pyrkimyksenä on suorituksen muodon sääntöjen mahdollisimman tarkka noudattaminen kuten voimistelussa, tanssissa tai uimahypyissä.

Eli virallisesti olen väärässä. Se on kilpaurheilua, mutta sääntöurheilu enemmän kuin tulosurheilua
 
inoksi sanoi:
Jossain määrin, mutta edelleen, pointti oli se arvostelutapa. Se on raskasta ja urheilua, mutta koska arvostelu on subjektiivista, se _minun mielestä_ poistaa siitä sen selkeän kilpaurheilu aspektin.
Edelleen, arvostan kyllä, eikä ole mitään lajia vastaan
Click to expand...
Jep. Arvostelulajit ovat erilaisia rakenteeltaan (kilpatanssi, voimistelu, taitoluistelu, jopa kehonrakennus, jossa arvostellaan fysiikan lisäksi esiintymistä ja vapaaohjelmaa), tämä toki luo erilaisen näkökulman yleisöä ajatellen. Sääntöjä toki on ja tuomareilla on tarkat ohjeet, miten arvostellaan kutakin osa-aluetta. On kuitenkin totta, että usein yleisön suosikki on eri kuin tuomareiden valitsema voittaja arvostelulajeissa, ellei voittaja ole valovuosia edellä. Otetaanko nyt vaikka Ronnie Coleman priimavuosinaan. Ei siinä ollut mitään epäselvää, kuka voittaa.
 
kierojalka sanoi:
En tosiaan oo mikään urheilija, mut samaa mieltä, että bodaustyyppinen reeni on varmaan helpointa reeniä, mitä oon harrastellu. Oon toisaalta koittanu järkeillä asiaa nöyrästi niin että ehkä isolla lihasmassalla ja kovalla irtiottokyvyllä bodailu on ihan eri juttu ku oma siimojen heiluttelu? Toisaalta, jos tälle linjalle lähtee, niin eikös jonkun Niskasen vauhtikestävyystreenikin ole ihan eri juttu kuin mun läähättäen juostut 30-40 min lenkit? Kovin suhteellisia juttuja tuntuis olevan.
Click to expand...
Kovuus on suhteellista. Kovaa millä lailla, kovaa kenelle? Henkisesti, fyysisesti, hermostollisesti kuormittavaa? Kova näennäinen vaiva? Tai sit oot masokisti niinku esim. mä, ni kaikki tällanen on vaan lystiä more or less, ja vähän facepalmaanki käsitykselle ''kovasta treenistä''. Riippuu varmaan definitiosta, ja onko se ''kova treeni'' edes tehokkainta. Täytyykö itkee, ja haluta äitinsä paikalle ;D? Joku treeni on niin lyhyt episodi kuitenki. 24h juoksuennätyksen rikkominen kuulostaa 5 miljoonaa kertaa kovemmalta, ku joku tunnin parin ähkiminen. Treeni on varmaan toki hirveetä paskaa, jossei siitä nauti.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom