BB PRO Marko Savolainen

Bisley sanoi:
Jep. Arvostelulajit ovat erilaisia rakenteeltaan (kilpatanssi, voimistelu, taitoluistelu, jopa kehonrakennus, jossa arvostellaan fysiikan lisäksi esiintymistä ja vapaaohjelmaa), tämä toki luo erilaisen näkökulman yleisöä ajatellen. Sääntöjä toki on ja tuomareilla on tarkat ohjeet, miten arvostellaan kutakin osa-aluetta. On kuitenkin totta, että usein yleisön suosikki on eri kuin tuomareiden valitsema voittaja arvostelulajeissa, ellei voittaja ole valovuosia edellä. Otetaanko nyt vaikka Ronnie Coleman priimavuosinaan. Ei siinä ollut mitään epäselvää, kuka voittaa.
Click to expand...
Kerrankin päätty nettiväittely sovinnossa
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Stonder sanoi:
Tätä mä oon miettiny että miten jengi saa nukuttua dieetillä, kun itselläni uni häiriintyy jo paljon vähemmästäkin, ja sitten ei tule mistään mitään. Vai tottuuko se kroppa siihen sitten myös ja ihminen nukahtaa nälkäisenä?
Click to expand...

Eipä siellä monet dietin lopussa monet juuri nukukkaan.

Pieniä pätkiä siellä täällä, itse nukahtelin usein töissä istuilteen.
 
inoksi sanoi:
Jossain määrin, mutta edelleen, pointti oli se arvostelutapa. Se on raskasta ja urheilua, mutta koska arvostelu on subjektiivista, se _minun mielestä_ poistaa siitä sen selkeän kilpaurheilu aspektin.
Edelleen, arvostan kyllä, eikä ole mitään lajia vastaan
Click to expand...

Myös esimerkiksi ammattinyrkkeilyn ja vapaaottelun arvostelu on subjektiivista. Eivätkö nekään ole kilpaurheilua?
 
Bisley sanoi:
Kilpakehonrakennus ei ole pelkästään bodaustyyppistä treeniä. Se on vuosien työtä ja diettaamista äärimmäisen tiukalla ruokavaliolla. Tätä ei moni ymmärrä, että koko elämän täytyy pyöriä tulevien kisojen valmisteluissa.
Click to expand...

Hurjan kuulosta settiä kaikkiaan ja osaan moneen juttuun skaalattuna samaistuakin, vaikken tosiaan mikään kilpaurheilija ole tai ollutkaan koskaan.

Enemmän mä puhuin nyt tosiaan itse treeneistä, kokonaisuus on totta kai eri asia. Mun mielestä oikeastaan mikään sun luettelema asia ei oo yleistettynä mitenkään bodausspesifiä. Samalla tavalla monet muut kilpaurheilijat tekee viikkotasolla ihan hullut määrät erilaista treeniä, noudattaa rajoitettua ruokavaliota (etenkin painoluokkaurheilijat), käy ehkä töissä tai hoitaa sponssiasioita/edustusta. Luulenpa, että moni urheilija voi unohtaa sosiaalisen elämän. Sitä kun ei tunnu olevan tavanomaisella perheelliseellä ruuhkavuosi-ihmiselläkään mitenkään liikaa.

Ei todellakaan mitään sulta kisaajana pois siis, oot mun silmissä monella tapaa poikkeusyksilö. Arvostan kovasti!
 
Bisley sanoi:
Kilpakehonrakennus ei ole pelkästään bodaustyyppistä treeniä. Se on vuosien työtä ja diettaamista äärimmäisen tiukalla ruokavaliolla. Tätä ei moni ymmärrä, että koko elämän täytyy pyöriä tulevien kisojen valmisteluissa.

Itselläni ihan ensimmäinen kisadieetti vuonna 2003 oli melkoinen järkytys, miten rankkaa se oli. Oli. Treenannut jo reilut 12 vuotta ja saanut kohtalaista lihasmassaa ylle. Sen jälkeen Mähösen Aki näki mussa jotain potentiaalia ja päättä valmentaa mua Pro Bonona syksyn SM kisoihin. Dieetti kesti about 6kk ja viimeiset 6-8 viikkoa mentiin 1200 kalorilla, kun se baby fat ei millään tahtonut sulaa pois.

Tein cardiota lopussa kuutena päivänä viikossa 2 x 1,5h, aamulla siis puolitoista tuntia ja illalla samat. 5-6 treeniä tuli salilla tehtyä cardioiden lisäksi, sekä joka päivä poseerausharjoittelua 30-60min.

Hajosin henkisesti aivan täysin sillä dieetillä. Menin nukkumaan nälkäisenä ja heräsin vielä nälkäisempänä. Näin unta ruuasta, olin nälkäinen joka aterian jälkeen, seisoin kaupassa keksihyllyjen välissä ja kirjaimellisesti kuolasin suuhuni.

Joskus tuli retkahduksia mutta silloin oksensin kaikki herkut syömisen jälkeen pönttöön. Kun riisiä ja kanaa alkoi tulla oksennuksen mukana, lopetin oksentamisen.

Aamuaerobisten jälkeen itkin usein suihkussa ja mietin monesti, että hyppäisin ohiajavan auton eteen, että jalka katkeaisi tai jotain, että olisi hyvä syy jättää dieetti kesken.

Lopulta päästiin aika siedettävään kisakuntoon ja siltä vuodelta jäi käteen yksi karsintakisan kulta ja yksi SM hopea. Menin siis suoraan yleiseen sarjaan vaikka noviisisarjakin olisi ollut tarjolla. Halusin mieluummin taistella veteraanien kanssa kuin ottaa helpon kullan noviiseista.

Summa summarum, kilpakehonrakennus ei ole vain treenaamista, vaan se on selviytymistä elämästä, kun kovat dieetit tuhoaa sun sosiaalisen elämän ja kaiken ”normaalin” mihin olet tottunut. Aika harva laji vetää ihmisen psyyken niin koville. Toki ne jotka on kisanneet ja sanoneet, että se oli tosi kiva kokemus, ovat harvoin riittävän kireitä lavalla.

On vaikea kertoa, miltä se kilpailumielessä tapahtuva kehonrakennus tuntuu, se pitää itse kokea ja kärsiä. Sen jälkeen voi sanoa, onko se laji rankka vai ei. Ja suosittelen, että jos kokeilee niin menee kanssa sinne lavalle änkyräkireänä death face lookilla, niin varmasti tietää mitä se on ja mitä se vaatii.
Click to expand...
Kyllä tuo kaikki on varmasti ihan totta ja voin uskoa, et miten rankkaa se kisoihin valmistautuminen on. Itse nyt arvostelin kuitenkin vaan sitä treeniä, koska siitähän puhuttiin nimenomaan. Kyllä allekirjoitan kuitenkin tuon mitä se on kokonaisuudessaan. Vaikka siitä kisadieetistä ei itsellä kokemusta olekaan, niin dieettaamisesta kyllä, mutta ei lähellekään kisakireyteen. ja kyllä se henkistä kanttia ja päätä vaatii ihan hitosti tehdä sitä säännöllisesti vuosia. Itsellkin kuitenkin kohta 30v treenitausta ja sitä ennen 15 vuotta kaikkea muuta urheilua.. Ja tosissani olen myös salitreeniin aina suhtautunut eli en oo mikään ns sunnuntaijumppailija ikinä ollut eikä sellaista ikinä tulekaan! Kyllä siitä salitreenistäkin saa tehtyä ihan helvetin kovaakin, niin kovaa, että saa itteltään vaikka hengen pois kun tarpeeksi kauan rajottimeen vetää eikä pää anna periksi välillä antaa kropan palautua, mutta se taas on ihan jotain muuta kun kehonrakennusta. Kyl ne Markon treenit ihan varmasti oli ihan sika kovia kehonrakennustreeniksi nimenomaan, mutta eipä se Markokaan sitten ollut mikään yli-ihminen kun ei kroppa eikä pää kestänyt kovin kauaa semmosta treeniä. Ei sitä tosin kestä kukaan muukaan kovin pitkään. Se oli varmasti kehittävää sen aikaa mitä sitä pystyi harjoittamaan...
 
Salilla tehtävät asiat ovat vielä suhteellisen pieni osa tuon tason asioita. Kyllä ne masokistiset treenit varmasti moni pystyisi vaikka päivä toisensa jälkeen tekemään, mutta se omistautuneisuus 100% lajille 24/7 on se mihin moni ei varmasti pysty. Käytännössä tuossa hommassa pitäisi melkein olla sinkku tai kumppani joku joka pyörii lajin ympärillä myös ja ymmärtää skenen, lapseton ja lukittautua kaikesta muusta maailmasta kokonaan. Ystävät periaatteessa pyörivät pelkästään lajin ympärillä jos niitä nyt oikeastaan on kun ei ketään voi koskaan nähdä kun mitään ylimääräistä ei saa tehdä.

Mitään ylimääräistä urheilua ei voi kokeilla tai harrastaa koska se on oman lajin palautumisesta jollakin tasolla aina pois tai siihen liittyy jotain epäterveellistä. Töistäkin pitäisi ainakin kisadiettien aikaan jäädä pois, koska päässä nyt ei vain liiku enää mitään kun mennään sinne alle 6% rasvoihin ja diettiä takana toistakymmentä viikkoa.

Rahaakin lajiin palaa uskomattomia määriä kun ruoka/lääkkeet(dopingit)/lääkärit/valmentajat/huolto yms pitäisi maksaa. Monet onkin pakotettu pitämään tätä kautta jotain someen liittyviä asioita, jotta rahaa tulee jostain koska päivätyöt ei sovi koska ne vievät palautumisesta / kisadietillä hirveän ajatteleva toiminta ei pelaa ja yöuniakin pitäisi saada +10h joka päivä. Samalla myös pitäisi kestää tämä ylimääräinen somessa tapahtuva arvostelu sillä susta tulee autonomisesti julkisuuden henkilö kun astut kisalavalle varsinkin pro-lavalle.

Mutta siis arvostus kaikille ketkä tämän tuolle tasolle vetää. Itsestä ei siis tuohon olisi.
 
Kehonrakennus on äärimmäisyyksiin viety elämäntapa, jossa kaikki keinot huippukuntoon pääsyssä ovat usein käytössä. Mitä kovemman näköiseen kondikseen pääsee lavalle, sitä omistautuneisempaa elämän on oltava.
Genetiikka on myös avainasemassa, jos haluaa myös pärjätä kilpailuissa. Kokonaisvaltainen omistautuminen tekee mielestäni kehonrakennuksesta erittäin vaativaa. Se on kuitenkin vähän niin kuin joka lajissa, että huipputason ukko on huippu-urheilija ja kansallisen tason ukko urheilija.
Ilman muuta kehonrakennus urheilua on. Kaikki missä rääkätään lihaksistoa ja parannetaan kondista progressiivisesti on urheilua.
Toki moni kuten itsekin välillä pohtii mitä järkeä bodyssa on kun kemia niin vahvasti läsnä. Kun pohtii tarkemmin, niin onhan se vähän joka lajissa. Itse kun kamppaillut pikku pojasta lähtien, niin siinähän lopulta hölmö laji on. Otetaan iskuja ja väännetään äijää solmuun.
Summa summarum. Yleensä lajit ovat hienoa urheilua tiettyyn tasoon. Huipulla joka laji on ihan sairas. Sen on oltava äärimmäistä jos haluaa pärjätä.
 
Isopohje sanoi:
Vaikka oonki vähätelly Maken treenejä, niin on se kyllä ollu mielettömän vahva. Mäki uskon et olis penkannu 300 jos ois keskittyny penkkiin tosissaan. Veikkaan et Markolla on ollu suhteessa normijamppaan todella iso osa nopeita lihassoluja. Huomaa kaikesta sen tekemisestä että räjähtävyyttä on ollu hitosti. Eikö niissä kovimmissa treeneissä pudotussarjat alkanu ihan parist kolmesta toistosta? Jossain Marko ite näin muistaakseni sanonu. Eli lähtöpainot ollu sarjoissa tosi kovat eikä missään yksittäisessä sarjassa kovin paljon toistoja, mutta yhdessä sarjassa tosi monta pudotusta ja kokonaistoistomäärä toki suuri. Mutta ton tyyppinen treeni kehittää just niitä nopeita lihassoluja tehokkaasti. Se on varmasti ollu yks iso syy miks Marko kasvo niin nopeesti ja isoksi. Siksi varmaan kamppailulajeissakin kehitty niin hyvin ja varmaan kaikessa olis pärjänny missä nopeutta vaaditaan..

Ps. Pakko myöntää et oon vähän provonnu noita Markon treenejä osittain siksi, koska en vaan pidä kovintakaan kehonrakennustreeniä oikeesti kovana treenaamisena.. En sen kummemmin jaksa perustella, mutta aika monipuolinen tausta on itselläkin ja on tullu treenattua bodauspainotteisesti salilla aina ja kovaakin on treenattu, vaikka ei kukaan tietysti voi uskoa, että joku muukin kun Marko pystyy treenaamaan niin kovaa, mut ois voinu Markoltakin jäädä tekemättä jotkut treenit.. Mutta eihä kukaan nobody voi treenata yhtä kovaa vai mitä?
Click to expand...
Tätä voipi olla vaikea käsittää, mutta anonyymi nettipelle on vähän eri asia, kuin koko bodimaailman tuntema M. Savolainen. Ei siis millään pahalla, mutta totuus on se, että jokainen täällä treenaa omasta mielestään kovempaa kuin kukaan koskaan missään. Sitten kun katsoo sitä treeniä siellä salilla, toteutus on niitä 3 sentin dippejä, 1/4 toistoja leuanvedossa jne. hienoa. Kun meijeri muutti uuteen paikkaan, seudun älykkäimmät ja varmasti vahvimmat olivat repineet vessoista narikat irti seinistä, pyyhekoneen samoin, ja toinen hyvä esimerkki kovasta treenistä on mutkalle potkitut kenkälusiukat, siellä missä on hankittu metallisia kenkälusikoita. Jos se treenaajien älyn taso on tätä, niin mikä on sen treenin taso, oikeesti? Jos treenaat kovaa, niin videota vaan peliin että muutkin saa ihmetellä, koska anonyymi valehtelu netissä on hiukan liian helppoa..:LOL:
 
kierojalka sanoi:
En tosiaan oo mikään urheilija, mut samaa mieltä, että bodaustyyppinen reeni on varmaan helpointa reeniä, mitä oon harrastellu. Oon toisaalta koittanu järkeillä asiaa nöyrästi niin että ehkä isolla lihasmassalla ja kovalla irtiottokyvyllä bodailu on ihan eri juttu ku oma siimojen heiluttelu? Toisaalta, jos tälle linjalle lähtee, niin eikös jonkun Niskasen vauhtikestävyystreenikin ole ihan eri juttu kuin mun läähättäen juostut 30-40 min lenkit? Kovin suhteellisia juttuja tuntuis olevan.
Click to expand...
Kovin tyypillinen mielipide, nenä niin syvällä omassa navassa, ettei älyä että esim. Tom Platrzin treenit oli bodaustyyppistä treeniä, samoin Colemanin, Dorianin ja Cutlerin
treenit jne. tarkkaan videoidut treenit, joita on internet pullollaan. Jos sinä teet suorin jaloin maastavetoja luudanvarrella ja sanot sitä bodaustyyppiseksi treeniksi, ymmärrätkö että et välttämättä ole ihan oikeassa? Homma on itseasiassa hyvin yksinkertainen: Jos treenaat niin, että saat aikaan merkittävää lihaskasvua, se on bodaustyyppistä treeniä. Jos ne lihaksetkin ovat jääneet kasvamatta, niin ei se treenikään ole ollut hääppöistä..:giggle:

Cuntslinger sanoi:
Kovuus on suhteellista. Kovaa millä lailla, kovaa kenelle? Henkisesti, fyysisesti, hermostollisesti kuormittavaa? Kova näennäinen vaiva? Tai sit oot masokisti niinku esim. mä, ni kaikki tällanen on vaan lystiä more or less, ja vähän facepalmaanki käsitykselle ''kovasta treenistä''. Riippuu varmaan definitiosta, ja onko se ''kova treeni'' edes tehokkainta. Täytyykö itkee, ja haluta äitinsä paikalle ;D? Joku treeni on niin lyhyt episodi kuitenki. 24h juoksuennätyksen rikkominen kuulostaa 5 miljoonaa kertaa kovemmalta, ku joku tunnin parin ähkiminen. Treeni on varmaan toki hirveetä paskaa, jossei siitä nauti.
Click to expand...

Juuri näin. Esim. tuota kova näennäinen vaiva- tyyppistä treeniä näkee aika paljon, porukka vikisee, irvistelee ja ähkii pikku painojen kanssa, kun olettavat, että niin täytyy tehdä. Sitten kun sarja on loppu, tanssahdellaan pois kuin mitään ei olisi koskaan tehty, ei valu hiki ei kyynel. Siinä vieressä sitten joku muu, esim. minä, jonka treenipaidan helmasta tippuu hiki sarjan jälkeen, kun pappa istuu tauolla haromassa happea koneistoon. silmät rasituksesta killissä. Lyhyesti: jos treenataan oikeasti kovaa, se ei näytä esiintymiseltä, vaan raskaalta työltä; hiki lentää, naamat punottaa jne. :LOL:
 
Roboz sanoi:
Tätä voipi olla vaikea käsittää, mutta anonyymi nettipelle on vähän eri asia, kuin koko bodimaailman tuntema M. Savolainen. Ei siis millään pahalla, mutta totuus on se, että jokainen täällä treenaa omasta mielestään kovempaa kuin kukaan koskaan missään. Sitten kun katsoo sitä treeniä siellä salilla, toteutus on niitä 3 sentin dippejä, 1/4 toistoja leuanvedossa jne. hienoa. Kun meijeri muutti uuteen paikkaan, seudun älykkäimmät ja varmasti vahvimmat olivat repineet vessoista narikat irti seinistä, pyyhekoneen samoin, ja toinen hyvä esimerkki kovasta treenistä on mutkalle potkitut kenkälusiukat, siellä missä on hankittu metallisia kenkälusikoita. Jos se treenaajien älyn taso on tätä, niin mikä on sen treenin taso, oikeesti? Jos treenaat kovaa, niin videota vaan peliin että muutkin saa ihmetellä, koska anonyymi valehtelu netissä on hiukan liian helppoa..:LOL:
Click to expand...
Mä odotinkin sulta jotain tän kaltasta vastausta:LOL: Tottakai kaikki puhuu paskaa paitsi sinä. Jos et ite kykene kovaan treeniin, niin äläpä heti ala väittämään toisia paskanpuhujiksi. Laita sä Markosta joku video missä se treenaa helvetin kovaa. En oo vielä yhtäkään nähny ite...
 
Isopohje sanoi:
Mä odotinkin sulta jotain tän kaltasta vastausta:LOL: Tottakai kaikki puhuu paskaa paitsi sinä. Jos et ite kykene kovaan treeniin, niin äläpä heti ala väittämään toisia paskanpuhujiksi. Laita sä Markosta joku video missä se treenaa helvetin kovaa. En oo vielä yhtäkään nähny ite...
Click to expand...
Marko Savolaisen huippuvuosina ei ole kuvattu samaan tapaan kuin nykyään...
 
Ehkä näihin treenin kovuustuntemuksiin voi liittyä minkälaiseen treeniin kukin on luontaisimmillaan. Joku ehkä ei saa bodaussarjoissa itsestään mitenkään niin paljon irti että se tuntuisi yhtä kovalta kuin joku kestävyyssuoritus. Itse olen ollut sellaisissa älyvapaissa thaiboxingtreeneissä joissa kunnolla menty epämukavuusalueelle. Aivot sumussa vaan sinnitelty treeni loppuun. Mutta hetkeäkään ei oikeasti ajatellut antavansa periksi. Sen sijaa joissain kovissa jalkatreeneissä kun tehdään moninivelliikkeessä isoilla painoilla pudotussarjaa, niin saa aina tehdä henkistä työtä että ei jätä sarjaa kesken. Jotenkin helpompaa tehdä kestävyystyyppisessä vielä yksi toisto lisää kuin kovassa jalkatreenissä
 
Ihan tässä vaan tällaista päässäni pyörittelin. Kun tehdään kovaa treeniä, elimistö adaptoituu siihen. Esim lihaskasvuhan on elimistön adaptoitumista kovan vastuksen liikutteluun. Samoin jos rasitetaan pidempiaikaisesti hapenottokyky adaptoituu.
Silloinhan saattaa tuntua perkeleen kovalta treeniltä vaikka pudottaa painoja ja tehdä sst-tai sitä kirottua tuntumatreeniä. Ja siis ihan vaan esimerkin omaisesti versus suorat sarjat tai pudotuksella.
Itsellä huomaan tämän kun usein isommilla liikkeillä suoraa sarjaa ja työsarjat(2-3)failureen ja vika sarja pudotuksella. Sitten silloin tällöin treenejä esim pidempää pumppausta ja kohdistavampia liikkeitä tai useilla perättäisillä sarjoilla alle 20 sec palautuksilla lihasryhmää. Ne harvoin toteutetut "pumppailutreenit tuntuvat helvetin paljon raskaammilta treenin loputtua
 
Maken mahalaskua on surullista seurata. Nykyään en viitsi enää edes avata tämän instaa. Tähän ikään on tullut nähtyä jo riittävästi päihdeongelmaisten tarinoita ja kovin harvoin ne päättyy onnellisesti.

Make on kaikkien aikojen lahjakkain suomibodari, mutta yksi lajissa tärkeä ominaisuus häneltä puuttuu. Se on kyky hallita massiivista lääkitystä. Terveys meni kuten munuainen, mutta suurimmat ongelmat on kuitenkin selvästi henkisellä puolella. Se, että huumeet tulee mukaan kuvioon on osoitus henkisestä heikkoudesta. Ja tätä en sano millään pahalla, koska niin se on monella muullakin. Ne tarinat ei vaan päädy tänne foorumille reposteltavaksi.

Make on itse moneen otteeseen todennut ettei suositteli probodausta kenellekään ja sen mielipiteen viimeistään nyt ymmärtää. Riskit on suuret varsinkin kun ennalta ei voi mitenkään tietää miten oma pää ja sisuskalut lääkitykseen suhtautuu. Kestääkö pumppu ja muut sisukalut, pysyykö käyttö hallinnassa vai lähteekö lapasesta.

Savolainen on liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakas yksilö ja olisi varmasti pärjännyt monessa muussakin urheilulajissa. Yhtä hyvin hän olis saattanut valita lajikseen vaikka painin tai yleisurheilun. Sama treeni-intensiteettit, kunnianhimo ja paneutuminen lajiin, niin nyt voisi olla arvokisamitalli kaulassa ja terveet tai ainakin paljon nykyistä terveemmät eläkepäivät edessä. Mutta kohtalo päätti toisin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom