jos treenataan ihan loppuun asti, se liikkeiden vaihtelu auttaa pitämään homman kuosissa. hermostohan siinä loppuun hinkkaamisessa eniten kärsii ja tolla vaihtelulla pyrittäs sitten tuomaan uusi ärsyke liikkeen muodossa, joten ei kuormiteta samaa liikerataa tai -mallia.
aina kun otetaan uusi liike ja aletaan siinä tekemään progressiivista treeniä, raudat nousee koko ajan. tää johtuu hermostotyön kehittymisestä ko. liikkeessä. tässä siis kehittyy voima. lihas kasvaa hitaammin.
jossain vaiheessa sitten se kehitys ei enää riitä, vaan tulee seinä vastaan, jolloin pitää a)vaihdella ärsykettä samassa liikkeessä, b)vaihtaa liikettä.
vaikka suuri osa ns. wsb-systeemillä treenaavista onkin ihan natuharrastajia, ei voida laskea pois sitä seikkaa, minkä pohjalta hra simmons ja jengi ne treenit suunnittelee. tätä on aika vaikea kieltää, koska hra itsekin puhuu teemasta melko...vapaasti. se siitä.
systeemi on kuitenkin hyvin sovellettavissa kaikenlaiseen treenaamiseen. siispä tuntuukin monesti, että koko wsb-käsite on pelkkä markkinointinimike, koska ne perusperiaatteet on niin yleisiä. hieman sama kuin mr. weiderillä, joka omi kaikenlaiset treenitietoidet itselleen laittaen niihin eteen vain weider principlen. simmons toki ei ole koskaan itselleen ominut mitään.
venyttämisestä: jos liike on hyvin venyttävä, tonus ei laske, koska homma tehdään vastuksen kanssa esim. käsipainoilla rintalihaksia runsaasti venyttävä flyes. tietenkin siellä ala-asennossa jos lasketaan lihas löysäksi, homma on sama kuin vaikkapas oven karmia vasten venyttelyssä eli tonus laskee eniten, kun tehdään ns. normaalia venyttelyä pitkäkestoisena.