Leuanveto

beginner sanoi:
Dieetillä tuli aikoinaan tuota harrastettua, se oli yleensä -10% ja 1-2 toistoa lisää. Leuoissa toimi suht hyvin. Tossa oli kyllä se eka sarja selkee huippusarja ja oikeestaan kaikki sen jälkeen pikkusen kevyempiä.



Ei sen tartte olla kuitenkaan samalla painolla aina tai sama toistomäärä. Itsellä tippuu yleensä yhden tai kahden sarjan jälkeen toisto pois.
Click to expand...

Joo, helposti tulee aina kelattua treenaamista tietyn kaavan kautta, mikä on omalla kohdalla aika selkeää seurausta pitkäaikaisesta jumittamisesta 5x5 tyylisessä treenissä. Aivan loistavastihan noi perusohjelmat toimivat aloittelijana, ja itseasiassa myös jopa keskitason treenaajana. Jossain vaiheessa vaan ne seinät alkavat tulla vastaan yhä useammin, kun mennään aina samalla kaavalla. Mulla kesti 10 vuotta tajuta tämä, no, parempi myöhään, kun ei koskaan..
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vaginaattori sanoi:
No siis mä ainaki meinasin vaan sitä, et ihan sama mitä ohjelmaa käyttää, oli se paperilla tai päässä, ni samat lait pätee silti ikuisesti. Eli progressiivinen treenaus. Jos ei ite osaa silleen päätellä, mitä treenata, miten, ja miks, ni ehkä sit joku valmis ohjelma on helpompi seurata. Mut siis en vaan ikinä oo tajunnu, miks porukka hehkuttaa vaikka jtn yhtä tiettyä toisto/sarja määrää. Ihan tyhmäähän se on, jos ei käytä yhtää mielikuvitusta ja sovella erilaisia kaavoja. 5x5, 3x10, 666x666 yms. ei noist mikää toimi ikuisesti. Sen sijaa vaihtelemal kaikkee tilanteen mukaan, ni en nää mitään syytä miksei toimis käytännös ikuisesti. Tietty hidastuu sen mukaan, ku taso kasvaa, mut logiikka on kuitenki nii selkee, et aika foolproof tapa.

Riippuen toki mikä on se mittari, millä kehitystä mittaat. Jos se on vaikka lihaskasvu, niinku kenties suurimmal osal pakkislaisista(bodaus foorumi alunperin?), ni se nyt tietty vaatii enemmän hifistelyy ja ehk vaikeempi mitatakki. Tulokset nousee silti vähintään 0,00001% ennemmin tai myöhemmin, ku vaan grindaa loogisilla progressioilla. Ite en myöskää tunne yhtäkää vahvaa ihmistä, joka ei näyttäis edes joltain ulkosestikki.
Click to expand...

Niin, enemmänkin treenivuosien karttuessa ongelmaksi / haasteeksi nousee se, miten sen progressiivisuuden saa käytännössä aikaiseksi. Aloittelijanahan toi on todella suoraviivaista: pyri tekemään aina ENEMMÄN. On se sitten lisää toistoja / sarjoja / painoa / treenejä viikossa jne. Mutta sitten kun kehittymiseen vaadittava työmäärä on jo niin iso, että siitä ei enää kyetä palautumaan välttämättä edes yhden ja saman treenijakson puitteissa, vaan se kehitys tulee näkyväksi vasta monen viikon viiveellä, kevennyksen jälkeen, niin tulee ongelmia. Itselle ne ongelmat ovat aika selkeitä: mä en edes voi varmuudella tietää, toimiiko mun tämänhetkinen treeniohjelma pitkässä juoksussa, eli tuleeko lisää voimaa leukoihin.

Nytkin olen alkanut kokeilemaan, mitä tapahtuu, kun käy 2 päivää putkeen tekemässä leuat ja yläselän. Eli ei lepopäivää, vaan kummassakin treenissä niin paljon painoa käyttöön, kun päivän kondis antaa myöten. En mä tiedä, onko tässä järkeä, mutta miksi ei. Koska mä heivasin kaikki raskaat punnerrukset pois jo 5 viikkoa sitten, enkä treenaa jalkoja LAINKAAN, mä luulen, että pystyn aika hyvin palautumaan näistä treeneistä. Tämä on toinen juttu pitkään salittaneilla: ei pysty kehittymään missään, jos ei priorisoi. Mä vaan pelaan varman päälle ( ja olen laiska ), niin jalkatreeni jäi pois. En voi tietää varmasti, mutta luulen, että jos tän selkätreeni volyymin lisäksi yrittäisi KEHITTÄÄ esim. jalkaosastoa, palautuminen muodostuisi ehkä ongelmaksi.
 
Vaginaattori sanoi:
Nii no kyllähän aika monet priorisoi jollain tasolla. Oli se sit paria kolmea liikettä, tai pelkkää penkkiä & habaa :D. Ite tykkään tehä silleen, et asetan liikkeissä itelleni selkeet tavotteet, jotka ku saavutan +-, ni sit voi miettiä, josko keskittyis johki toiseen asiaan hetkellisesti enemmän. Tai sit kehitän kaikkea samanaikasesti parhaani mukaan. Ite nyt en tosin muutenkaan oo esim. joku perus bodailija tai voimanostaja, vaa ''yleis-voimailija'' hyvin pitkälti ja ihan customoidut jutut, mitkä kiinnostaa. Eli pääliikkeet on leuat, dippi, kyykyt, mavet, penkkiä välil ja kaikki apuliikkeet yms. on toissijasia, ku ne kyl mahtuu/kerkee tekee melkee millo vaan. Enkä vaivaa päätäni turhanpäiväsyyksillä, eli onko se haba nyt 36cm vai tuliko pari senttiä lisää vuodessa. Kuha tulokset nousee, eikä sitä tehä nivelten kustannuksella, ni kelpaa. Kaikki muu extraa. Ja kaiken tän ohessa kehonpainon treeniä samalla innokkuudella. Aikalailla kaikki liikkeet mitä teenkään, ni tukee toisiaan nii hyvin, ettei hirveesti menetä, vaikkei oliskaa mikään järkyttävä tiheys treeneissä.

Kylhän tommosel tyylil, et tekee jtn tiettyä liikettä mahollisimman paljo, kehittyy(esim ite alan tekee rivejä useemman kerran viikkoon, koska en opi muuten ikinä, ku se vaatii niitä toistoja), mut itellä ongelma tollasessa on se treenin säätely tarpeeks kevyenä, et kykenee edes treenaa johdonmukasesti. Eli masokistina en osaa säästellä tarpeeks.
Itel ei oo mitää kiveenkirjotettu, paitsi et jokainen lihas/liike saa oman kokonaisen treeninsä
2 kertaa n. viikkoon. Sit jos tuntuu, et pystyy tiheemmin tai kaipaa enemmä lepoa, ni keho päättää sen. Tämmönen on itelle ainaki kaikist parhain tapa, koska oon sen verran ailahtelevainen muutenki :D, ja treeni ei olis ees hauskaa, jos noudattaisin jonkun muun sanelemana, mitä tehä. Tosin täytyy myöntää, et sillon ku alotin ite treenaan(ei överi kauan sit), ni ne ekat 3 vuotta meni aivan hukkaan ja en käytännössä ees laske niitä treenaamiseks. Lähinnä salilla hengaukseks ja läpällä asioiden testaamiseks, ilman mitää selkeetä päämäärää. Eli kesti aika pitkään löytää se oma juttu, ja miten siinä kehittyä.
Click to expand...

Itsellä on sama juttu, treeni on käytännössä yleis-voimailua, jossa pääpaino on yleensä joidenkin tiettyjen liikkeiden / liikkeen kehittämisessä, tavoitteena saada samalla sekä voimaa ko. liikkeeseen, että toivottavasti myös pattia voiman sivutuotteena. Treenin senhetkinen runko ja päätavoitteet tosin sanelevat sen, missä muodossa sitä kehitystä tavoitellaan. Eli nyt esim. ei ole realistista odottaa, että bodauspuolella mitään kehitystä olisi edes teoriassa mahdollista saada fysiikan suhteen, lukuunottamatta käsiä ja yläselkää. Samaten kyykky, penkki ja veto-akselilla on turha odottaa mitään parannusta,koska en painota näitä liikkeitä tällä hetkellä missään muodossa. Eli vaikka esim. oma pitkän tähtäimen tavoite on aina kehittyä treenissä jossain muodossa, samaan aikaan voi olla, että toisilla osa-alueilla mennään jopa takapakkia.

Varmaan isoin ahaa-elämys treenin suhteen oli tajuta se, että musta ei realistisesti ole koskaan tulossa bodaria tai voimamiestä. Kun mä tajusin tämän, mä tavallaan vapauduin kaikesta siitä dogmasta ja pelkkiin ennakko-asenteisiin perustuvasta, lähinnä taikauskoa muistuttavasta hypetyksestä, mikä ympäröi isoa osaa esim. netin keskustelupalstoilla tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. En siis meinaa, että kannattaisin ajatuksena sitä, että joistain tavoitteista luovuttaisiin vain sen takia, että joku toinen ( tai moni ) on itseä parempi. Tarkoitan, että kroppaa pystyy tiettyyn rajaan saakka "pakottamaan" tekemään jotain, mihin omat, luontaiset edellytykset eivät välttämättä sovi kauhean hyvin. Mutta sitten kun ne omat, luontaiset taipumukset alkavat jotenkin olla selvillä, niin musta tuntuu pelkästään typerältä hakata päätä seinään ja yrittää väkisin hinkata liikkeitä, joiden risk / reward suhde on kokemuksen perusteella huono.

Tietty mä olen nytkin hinkannut leukoja joka treenissä, vaikka hajotin käteni 2 vuotta sitten juuri leuoissa. Eli teen juuri päinvastoin, kuin äsken kirjoitin. Ehkä sittenkin ainoa olennainen asia punttitreenissä on se, että pyrkii kohti niitä tavoitteita, jotka henkilökohtaisella tasolla kokee itselleen mielekkäiksi ja tärkeiksi. Eikä kukaan muu voi päättää sun puolesta, mitä ne ovat.
 
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, millaisia lähtötasoja kovilla lisäpainoleukailijoilla on ollut nostelu-uran alkuvaiheessa. Täälläkin palstalla kuitenkin pyörii näitä +80 kg:n vetäjiä ja kokeneita valmentajia, niin jollain varmaan löytyy jotain näkemystä asiaan?

Muista liikkeistä on jotenkin paljon enemmän dataa ja empiriaa saatavilla, mutta tuo lisäpainoleuanveto on aika musta aukko ainakin omassa tietämyksessä. Jotain standardeja kaipailisin. Lähinnä siis mietin, että ovatko nämä oikeasti kovat tekijät vetäneet useampaa levyä vyölle jo ilman mitään spesifiä harjoittelua.

Kysyn asiaa lähinnä sen takia, että haluaisin asettaa itselleni realistisia tavoitteita lajin suhteen. En usko mihinkään natumaksimeihin tai aio kirota itseäni "en tule koskaan pystymään painoon X" -asenteella, mutta mielestäni optimististen mutta kuitenkin mahdollisien tavoitteiden asettaminen hyödyttää huomattavasti treeniohjelman rakentamista.

Omia speksejä:

Olen vetänyt kisasäännöillä 60 kiloa 85-kiloisena ilman mitään erityistä panostusta leuanvetoon. Harjoitteluni on yleisatleettisuuteen tähtäävää ja monipuolista, voimatasot ok-tasoa (esim. yhteistulos noin 500 kg). Saliuraa takana noin 5 vuotta; ekat vuodet haukkapenaa ja pari viime vuotta järjestelmällistä harjoittelua. Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?

Pahoittelen pitkää romaania ja kiitän etukäteen vastauksista! Myös spekulaatioita saa puolestani heitellä ilmaan, sillä kaikki keskustelu aiheen ympärillä kiinnostaa.
 
River. sanoi:
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, millaisia lähtötasoja kovilla lisäpainoleukailijoilla on ollut nostelu-uran alkuvaiheessa. Täälläkin palstalla kuitenkin pyörii näitä +80 kg:n vetäjiä ja kokeneita valmentajia, niin jollain varmaan löytyy jotain näkemystä asiaan?

Muista liikkeistä on jotenkin paljon enemmän dataa ja empiriaa saatavilla, mutta tuo lisäpainoleuanveto on aika musta aukko ainakin omassa tietämyksessä. Jotain standardeja kaipailisin. Lähinnä siis mietin, että ovatko nämä oikeasti kovat tekijät vetäneet useampaa levyä vyölle jo ilman mitään spesifiä harjoittelua.

Kysyn asiaa lähinnä sen takia, että haluaisin asettaa itselleni realistisia tavoitteita lajin suhteen. En usko mihinkään natumaksimeihin tai aio kirota itseäni "en tule koskaan pystymään painoon X" -asenteella, mutta mielestäni optimististen mutta kuitenkin mahdollisien tavoitteiden asettaminen hyödyttää huomattavasti treeniohjelman rakentamista.

Omia speksejä:

Olen vetänyt kisasäännöillä 60 kiloa 85-kiloisena ilman mitään erityistä panostusta leuanvetoon. Harjoitteluni on yleisatleettisuuteen tähtäävää ja monipuolista, voimatasot ok-tasoa (esim. yhteistulos noin 500 kg). Saliuraa takana noin 5 vuotta; ekat vuodet haukkapenaa ja pari viime vuotta järjestelmällistä harjoittelua. Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?

Pahoittelen pitkää romaania ja kiitän etukäteen vastauksista! Myös spekulaatioita saa puolestani heitellä ilmaan, sillä kaikki keskustelu aiheen ympärillä kiinnostaa.
Click to expand...

Olen itsekin kelaillut tätä muutaman kerran, yleensä se lähtötaso kuitenkin liikkeestä riippumatta antaa hyvää osviittaa sen suhteen, mihin paukut ehkä loppupeleissä riittävät. En ole 80kg vetäjä, mutta kuitenkin itsellä on leuat suhteessa paljon vahvemmat esim. penkkiin verrattuna, ja ekan kerran lisureilla vetäessä meni joku 85kg painoisena 20kgx4. Penkki oli samaan aikaan 72,5kgx5x3, eli aika iso ero. Pena on parhaimmillaan ollut 90kg painoisena 100kgx3, leuat 50kgx3. Eli suhde liikkeiden välillä on pysynyt samana. Eli varmaan aika pitkälti genetiikasta riippuu, mihin se oma potentiaali venyy, kun treenimääriä kuitenkin joutuu oman kokemuksen mukaan kasvattamaan, mitä pidemmälle treeniuraa mennään. Ja tässä tulee palautumiskapasiteetti, sekä mahdolliset, aikaisemmat loukkaantumiset mukaan kuvioihin, kun aletaan kysyä, miten siitä suuresta treenimäärästä pystytään toipumaan ohjelman antamissa puitteissa.
 
River. sanoi:
Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?
Click to expand...

Mä oon nivelvaivoihin taipuvainen ja 44v. joten tavoite hinattu vähän alaspäin 175 prosenttiin. Eiköhän tuo 200% ole sopiva terveelle nuorelle miehelle. Sinällään en usko mihinkään natumaksimeihin, mutta kenen nivelet, tukikudokset ja muu kudosten terveys kestää sen treenin minkä joku tietty paino vaatii, se on sitten ihan toinen juttu.
 
Vaginaattori sanoi:
Pakkohan sun on tota enemmän penkata, jos teit 90kg:lla dippiä. Vai muistelenko väärin, tai unohdan jonkun yksityiskohan, ja oliki joku toinen nimimerkki?
Click to expand...

Ei välttämättä. Tein dippiä vajaalla liikeradalla, ja pääsin 90kgx2 painoihin. En tiedä, paljonko täydellä liikeradalla olisi mennyt, mutta yhdessä treenissä tein 80kg:lla, ja päästin itseni vahingossa "putoamaan" dipin ala-asentoon. Eli en lämmitellyt kunnolla, ja hyppäsin liian nopeasti sarjapainoihin. Lopputulos oli, että kävin syvemmällä liikeradassa, kuin mihin voimat oikeasti riittivät, mutta pääsin jotenkin tuurilla silti takaisin ylös. Hyvä tsägä, että olkapäät kestivät. Otin tän vain esimerkiksi siitä, että vaikka mun dipit olivat selkeästi vajaita 99% ajasta, niin ne voimatasot siirtyivät silti aika hyvin "syvempään" dippiin, kun sitä kerran vahingossa tein. Tietty toi syvempikin syvyys oli varmaan myös vajaa, mutta mitä väliä.

Penkkiä en ole tehnyt tosissaan pariin vuoteen, joten en tiedä, paljonko nyt menisi. Ei välttämättä yhtään enempää, kuin ennenkään, vaikka en voi tietää varmasti. Kässäripenkissä pääsin 47,5kg painoihin, kun tein sitä pari kuukautta sitten, mutta sekin on tosi heikko suhteessa dippiin. Mulla on selkeästi tosi heikosti hermottunut rinta + tosi pitkät kädet ( selityksiä, joooo ) minkä takia kaikki rintaliikkeet menevät käytännössä ensisijaisesti ojentajille, ja toiseksi etuolkapäille. Ainot liikkeet, millä saa hyvän tuntuman ja pumpin rintaan ovat flyessit ja ehkä etunojapunnerrukset, eli "kevyet" liikkeet, joissa ei voi käyttää isoja rautoja. Ehkä tästä voisi opia jotain..
 
Ai niin, pitää mainita vielä se, että katkaisin oikean solisluun 4 vuotta sitten, ja vaikka se parani aika hyvin, niin jostain syystä siitä lähtien oikea olkapää on ollut vasenta heikompi. Siis vaikka olen oikeakätinen. Oudointa tossa on, että se heikkous tulee esille nimenomaan penkiltä punnertaessa. Kun taas suoraan ylös punnertaessa, niinkuin pystärissä, tai alas, niinkuin dipissä, oikea käsi on vahvempi kuin vasen, niinkuin kuuluukin.. Eli kässäripenkissä taas kun lähdin punnertamaan alhaalta, niin usein sarja hyytyi jo ennen alkamistaan siihen, että vasen käsi on suoristunut, kun taas oikeassa olkapäässä ei riitä pitoa tuoda kättä suoraksi. Dipissä oli etuna venytysrefleksin hyödyntäminen ( mikä on toki tankopenkissäkin ), mutta sen lisäksi mun olkapää ei joutunut työskentelemään siinä asennossa, missä se oli kaikkein heikoin, eli juuri siinä kulmassa, mikä syntyy, kun kyynärpäät leviävät sivulle penkin ala-sennossa. Dipissä ei vastaavaa kulmaa tule kyynärpäille, vaikka menisi miten syvälle.
 
Viimeksi muokattu:
Vaginaattori sanoi:
Alright. Oliks toi 100kgx2 tiukka ja paras ikinä siis penkissä? 47.5kg kässäreillä sarjaa kuulostaa kans aika erikoiselta jos ihan selkeetä sarjaa noilla saat/sait. Ite saan 40-42.5kg kässäreil enintään sarjaa(6-ihamax 8 toistoo), dipissä enkat 50kgx9, 60kgx2x3 ja ykköne about 65kg max, tangolla en penkkiä oo tehny aktiivisesti pitkään aikaan, mut parhaat ikinä oli jtn 87.5kgx6-8 ja maksimi oli arviolta 107.5kg. Omapaino sen keskimäärin 67.5kg. Ite miellän, et mulla kässärit on ehkä hieman suhteessa vahvemmat, ku erittäin keskiverto penkki, ja dippi sen sijaan on kanssa selkeesti vahvin, koska noi on kaikki vähintään 90 asteen syvysiä.

Noi kässärit on muuten jännä juttu, ku tos omalla salillaki on tyyppejä, jotka penkkaa mua joku 20kg enemmän, mut kässäreillä ihan jotkut 30-35kg tuottaa heille ongelmaa, jotka itelle on ihan kevyttä kamaa.
Ihan tyyppejä, jotka tekee kuitenki kässäreitä, eli ei vaan mitään ekan kerran kokeiluja ollut nuo. Ite oon 2016 alkuvuodesta lähtien tehny pelkkää dippiä, kässäri penkkiä, ja joskus harvoin kapeeta penkkiä pitkillä stopeilla.
Anyway, nää tyypit ihmetteli, miten ite saan niin helposti kässärit alotuksessa ylös, ja ihmettelivät myös, etten tarvii varmistajaa ottaan ne kässärit pois, ku lopettaa. Nää oli sitä mieltä, että mul on vahvat vatsat ja heillä ei, ku tohon kykenin. En kyl tiiä ite, mihin perustuu, mut huomannu vaan ton, et kässärit on monelle tosi vaikeet. Vakauttaminen on toki hankalampaa ku tangolla, ni ehkä se liittyy siihen.
Click to expand...

100kgx3 on oikeasti "paras" tulos penkissä, ja se on vuodelta 2014. Tuolloin dippi oli pelkästään 35kgx5. En ole sen jälkeen penkkiä tehnyt edes noin isoilla painoilla, mutta kapeassa penkissä olen pari kertaa kokeillut 100kgx1, ja tähän aikaan dippi oli jo 80kg sarjapainoissa. Eli ei dipin sarjapainojen nousu hirveästi penkkiin vaikuttanut. Kässäripenkissä 47,5kgx3 tuli omin voimin, mutta oikean olkapään takia mulla kesti varmaan 15s työntää eka toisto ylös, ja sen jälkeen olin ihan hajalla. Kun pyysin kaveria jeesaamaan painot ylös, eikä tarvinnut tapella olkapään kanssa yhtä paljon, meni joku 5-6 toistoa. Etunojia lisäpainoilla olen kokeillut Kisahallissa, kun sieltä löytyi nurkasta 50kg kiekko. Sillä meni joku 5-6 toistoa.

Yksi asia, mikä yhdistää kaikkia näitä liikkeitä penkkiä lukuunottamatta, on kyynärpäiden kulma suhteessa kroppaan. Tankopenkissä väistämättä joutuu käyttämään myötäoetta, eli rystyset tangon suuntaisesti. Tämä ote vie mun olkapään penkin ala-asennossa juuri siihen kulmaan, missä se on täysin epästabiili. Lopputulos: tosi heikko rinnaltalähtö. Etunojissa, dipeissä ja kässäreissä mä pystyn käyttämään neutraalia otetta ja samalla viemään käsiä enemmän kohti kylkiä ilman, että rinta silti täysin eliminoituu pois liikkeestä.

Mutta toisaalta mä olin heikko penkkaaja jo ennen olkapään prakaamista, joten voi olla, että sen vaikutus on käytännössä penempi, kuin luulen. Yksi asia tosin, mikä pitää mainita on, että dipit ovat sekä rinta- että ojentaja-liikkeenä pesseet tankopenkin 100-0. Vajaallakin liikeradalla tehdyistä dipeistä sekä kädet, että tissit, kasvoivat ja vahvistuivat enemmän, kuin penkistä ikinä. Se on tietenkin eri asia, siirtyykö toi voima sitten nimenomaan penkkitulokseen. Ainakin kässäripunerruksiin löytyi korrelaatiota.
 
Minä teen lisäpainoilla aina neutraalilla otteella nykyseltään. Vastaotteella tapasin pääasiallisesti leukailla muinoin niin sain siitä ilokseni krooniseksi vaivaksi sisäkyynärpään tuon luun kohdalle kolottelut aina kun vastaotteella leukoja vetelen. Neutraalilla otteella ei tunnu ottavan nokkiinsa juuri ollenkaan kyseinen kohta ja voimaa käytössä on ehkä jopa enemmän kuin vastaotteella, ja mikä tärkeintä käden asento tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin vasta- tai myötäotteessa. Ja kuten mainitsit niin rasitus tuntuu tasapainoiselta lihasten välillä.

Boonuksena on melkein kokonaan hävinnyt koko krooninen vaivakin johon ei mikään muu tuntunut auttavan. Vahvistaneeko sitten sopivassa suhteessa samalla jotain mikä alunperin tuon ongelman aiheutti.
 
Wilkinson sanoi:
Minä teen lisäpainoilla aina neutraalilla otteella nykyseltään. Vastaotteella tapasin pääasiallisesti leukailla muinoin niin sain siitä ilokseni krooniseksi vaivaksi sisäkyynärpään tuon luun kohdalle kolottelut aina kun vastaotteella leukoja vetelen. Neutraalilla otteella ei tunnu ottavan nokkiinsa juuri ollenkaan kyseinen kohta ja voimaa käytössä on ehkä jopa enemmän kuin vastaotteella, ja mikä tärkeintä käden asento tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin vasta- tai myötäotteessa. Ja kuten mainitsit niin rasitus tuntuu tasapainoiselta lihasten välillä.

Boonuksena on melkein kokonaan hävinnyt koko krooninen vaivakin johon ei mikään muu tuntunut auttavan. Vahvistaneeko sitten sopivassa suhteessa samalla jotain mikä alunperin tuon ongelman aiheutti.
Click to expand...

Itse just päätin ottaa viikon breikin ja pohdiskellu tätä asiaa. Tulipa sopivaan kohtaan viestisi ja vahvisti mietteeni! Nimittäin alkoi kanssa tulemaan kipuilua kyynärtaipeen sisäpuolelle. Ei luuhun, mutta niveleen(?) ja siihen lihakseen/jänteeseen mikälie tuossa kyynärtaipeen sisäpuolella. Aloin käsiäni pyörittelemään ja tajusin että vastaottella kyynärvarsi on melkeinpä ääriasennossa liikelaajuutensa suhteen. Siis kun laittaa kädet eteensä vastaotteella ja alkaa kääntämään kyynärvarsia enempi pikkurilli itseen/peukalo ulospäin. Tuosta taitaa tulla liikaa vääntömomenttia kyynärtaipeen lihas/nivelbändille, mitä kaikkea siellä nyt sitten jännittyy ja venyy.. Justiin mietin että täytyis jatkossa ainakin puolet treeneistä saada jonkinlaiselle mutkatangolle jolla tuota kulmaa helpottaisi. Ei sen välttämättä tarttis olla lähelläkään neutraalia otetta, 15-20 astetta kun käden asento kääntyis neutraaliin päin , niin varmaan helpottais ihan riittävästi. Mistähän tuollaisen leuanvetotangon saisi? Salilla sellanen hauiskääntätanko olis suurinpiirtein se mitä tässä mietin. En kumminkaan taljassa salilla haluais veivata treenejä, on liian eri homma kuin leuanveto.
 
 
^ taitaa efektiivisesti tehdä justiin pikkusen samaa asia mitä mutkatanko tekisi. Luulisin kyllä että mulla on jo toi hanskattuna jossain määrin. Olen huomannut että ote tuppaa menemään kapeammaksi, ehkä siinä just tuota sisäänpäin kääntöä kyynärpäille hakenut. Hyvä pointteri kuitenkin!
 
Olen kutsunut tuota neutraalia otetta sarviotteeksi. Leuanvetotanko, jossa tuo "neutraali" ote on mahdollista, maksoi muistaakseni 15€, tosin painorajoitus oli 110 kg. Olen siis vetänyt leukaa samassa treenissä sekä vasta, myötä, että neutraalilla otteella. Neutraalilla otteella leuanveto tuntuu helpoimmalta, mutta vastaote on mielestäni parempi liike noin kokonaisvaltaisesti. Kisoissa ei kai saa neutraalia otetta käyttääkään??
Onhan tuo kyynärtaipeen kipeytyminen (vastaotteella) tuttua. Sitä voi yrittää ehkäistä tekemällä alastulo aina hyvin hallitusti ja jättämällä kädet ala-asennossa aavistuksen koukkuun
 
Mulla on sileä metallinen leuanvetotanko kotona. Alkaa käymään vähän liukkaaksi gripille. Mites fiksailette? Maalarinteippiä vaan päälle vai onko sivistyneempiäkin tapoja?
Aikasempi marmatus käsien kipeytymisestä: oli tullu vähän jännetupin tulehdusta, lähti pillereillä ja viikon levolla. Vieläkin kyynärtaiden sisäosassa jotain kipuilua, mutta haittaa itse asiassa enempi penkkiä kuin vastaoteleukoja. Taitaa olla vaan näitä mun vaivoja, odottelen josko rauhoittuis ja pistän penkin minimiin. Mut ilmeisesti ei kuitenkaan nuo nivelkulmat/rasitus vastaoteleuanvedosta ole sitä aiheuttanut.
 
Eilinen Suomen cup Huittisissa. Ihan mukavasti kulki leuanveto ja tulos oli melko hyvä.


Jto:lle olisi esittää kysymys, että miten tästä nyt kannattaisi edetä kun SM-kisoihin on 11 viikkoa aikaa?
16 viikkoa on nyt tätä treenattu ja 25 leuasta päästy uuteen ennätykseen. Lisäpainoilla tehtynä treenienkat ovat myös parantuneet: -maksimi kutonen 17,5kg (15.5) ->22,5kg (7.8.)
-maksimi kolmonen 20kg (15.5) ->27,5kg (28.8)
maksimi kakkonen 25kg (15.5.) ->30kg (28.8.)
-Mutta maksimi ykkönen vain 30kg -> 31,5kg. Alhaalta saisin varmaan enemmänkin lähtemään mutta jo toi 31,5 kiloa jää karvan vajaaksi tangon päällä kisasäännöillä. Eli se ykkösmaksimi ei juurikaan ole kehittynyt (tosin eihän sillä näytä olevan väliä kun kuitenkin toi toistoleuanveto on kehittynyt noin hyvin).
Kuusi ekaa viikkoa tein pk1 3*8 -> 5*10 + ylirautaherättely systeemillä.
Neljä seuraavaa viikoa maksimivoima jaksoa (maksimi kutonen tuli testattua 29.6. ja se oli 20kg)
Viisi seuraavaa viikkoa pk2 3*4 -> 6*6 syteemillä ja tässäkin jaksossa oli viikon yhdessä treenissä toi ylirauta käytössä.
Sarjat ovat kehittyneet myös ihan kivasti eli esim. vetokumilla tehtävät 4*4 6kg -> 4*4 tulee nyt 14 kilolla ja kutosia pystyn tekemään 12 kilolla.

Oma ajatus oli, että olisin tehnyt nyt seuraavaksi maksimivoimaa ehkä noin kuukauden (sisältäen kerran viikossa myös muutaman (2-3) pitempää sarjaa pienellä (5kg) lisäpainolla). Ja sitten loput viikot varsinaista kestovoimaa. Ootko Jto samoilla linjoilla vai ehdottaisitko jotan muuta systeemiä?
 
onnea vaan! aikalailla samoilla linjoilla. turha miettiä sitä ihan maksimitasoa. se ykkösen kakkosen onnistuminen on usein pienestä säkästäkin kiinni. moni asia pitää olla kohillaan.

tee hetki perusvoimasekaista maksimia. eli ainaki parilla toistoalueella per treeni tyyliin 3x3, 3x8. lyhyt aika seuraavaan kisaan kuitenki, joten suosittelisin keskittyyn voimasuuntaseen kestovoimaan intervalleilla suht ajoissa tässä jo. lisäpainoilla semmosia alle 20 toiston nättejä sarjoja myös.
 
Vaginaattori sanoi:
Mitä helvettiä :D? Vähänkö hyvin jaksoit vetää tossa. Vedit vaa joku 10+ toistoo lisää, vaik olin jo ihan varma, et peli oli menetetty. Myötäotteesta myös plussaa. Nii harvoin näkee myötäotteella vedeltävän, ja ite arvostan syystä tai toisesta sitä enemmän. Varmaan siks, et suurimmalle osalle ihmisistä se on paljo vaikeempi ote.
Click to expand...
Heh, kiitti! Joo, kyllä moni muukin mulle sanoi ton kisan jälkeen et näytti siltä, että peli on pelattu jo 30 kohdalla. En kyllä itekkään tiedä miten sitä pysty napsimaan lisää niitä toistoja. Ote olisi kyllä vielä pitänyt paljon kauenminkin eli siitä ei ainakaan ole kiinni etteikö pystyisi parempaankin. Tän suorituksen jälkeen mä oon kyllä vakuuttunut siitä, että myötäote on ainakin mulle paljon parempi ote tähän toistoleuanvetoon.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom