Leuanveto

[SivariKing]

@SivariKing

jto:n ohjelmaesimerkki tästä samaisesta ketjusta:


Peruskausi

I

· 4x4xN -> 6x6xN peruskausi

· joka sarjan viimeinen lasku hitaasti

II

· eritasoveto: alempi myötäotteella, ylempi vastaotteella.

· 6-10x3-5

· lähtö stopista, vahva lukitus yläasennossa

III

· 4-6x4-6 myötäotteella

· 3-5s pito neljässä vaiheessa

· lavat – 90 asteessa – yläasennossa – 90 asteessa

Onko tämä setti tarkoitus vetää 3 kertaa viikkoon? Ja joka viikko pyrkiä lisäämään toistoja/sarjoja ensimmäiseen treeniin? Vaikuttaa kyllä erittäin pätevältä, tossa tulee hyvin vaihtelua otteissa ja tekniikoissa. Voisi kokeilla, tässä vaiheessa en jaksa enää hakata päätä seinään nykyisellä systeemillä.. Kiitos!

 

[SivariKing]

Mulle siihen yläosaan ja tangon ylittämiseen on parhaiten tehonnut vastuskuminauhavedot + vetää niin ylös kuin menee. Vastaotteella vetäessä toi yläosa ei ole ollut se suurin ongelma mutta nyt kun olen treenannut myötäotteella se on. Joutessani otin videolle pätkän kun kerta just tänään oli tätä treeniohjelmassa.

Joo, olen itsekin harkinnut kumkinauhojen käyttöä, en vaan keksinyt, miten ne saisi fiksusti viritettyä. Mutta toi sun systeemi näyttää toimivalta, vaikka en kyllä tiedä, miten paljon painoa oman salin nauhat kestävät, jos haluaisi käyttää ylirautoja loppuvedossa.. Varmaan kokeilemisen arvoista silti, kiitos!

 

[beginner]

Joo, olen itsekin harkinnut kumkinauhojen käyttöä, en vaan keksinyt, miten ne saisi fiksusti viritettyä. Mutta toi sun systeemi näyttää toimivalta, vaikka en kyllä tiedä, miten paljon painoa oman salin nauhat kestävät, jos haluaisi käyttää ylirautoja loppuvedossa.. Varmaan kokeilemisen arvoista silti, kiitos!

Siis tuota. Et kyllä saa leuanvedossa kuminauhaa poikki, jos ei ole ihan loppuun rispaantunut ruoska, joka pitäisi muutenkin poistaa käytöstä. Niistähän ei ripusteta mitään, vaan se venyy joko tangosta sun jalkoihin ala-asennossa tai maasta vyölle yläasennossa (kuten Helkan videolla). Nauha voi olla suht löysä eikä ala- ja yläasennon välillä tarvii olla montaa kymmentä kiloa eroa.

 

[SivariKing]

Siis tuota. Et kyllä saa leuanvedossa kuminauhaa poikki, jos ei ole ihan loppuun rispaantunut ruoska, joka pitäisi muutenkin poistaa käytöstä. Niistähän ei ripusteta mitään, vaan se venyy joko tangosta sun jalkoihin ala-asennossa tai maasta vyölle yläasennossa (kuten Helkan videolla). Nauha voi olla suht löysä eikä ala- ja yläasennon välillä tarvii olla montaa kymmentä kiloa eroa.

Ok, kiitos tiedosta!

 

[SivariKing]

Mitäs, onko joku kokeillut treenata leukoja tähän tyyliin: eli vähän kuin reverse-pyramid trainingissa, tehdään ensin kärkisarja, esim. 52,5kgx2. Sitten seuraavaan sarjaan otetaan 42,5kgx4, sitten 32,5kgx6 jne. Eli joka sarjassa otetaan 10kg pienemmällä painolla, kuin edellisessä sarjassa, mutta pyritään tekemään aina 2 toistoa enemmän. Setti loppuu, kun noi 2 ylimääräistä toistoa ei enää tule. Itse olen huomannut, että tämä on hauska ja haastava tapa saada lisää volyymiä, pelkät suorat sarjat vakiopainoilla eivät oikein inspaa. Ja lisäksi tässä on autoregulaatiota käytössä, kerta setti loppuu, kun väsymys kasvaa niin suureksi, että 10kg pudotuksesta huolimatta ei tule 2 xtra toistoa. Tänään meni 5 sarjaa em. tyylillä, kunnes 5. sarja jäi vajaaksi, eli siihen oli hyvä lopettaa leukailut.

 

[SivariKing]

Mä oon aika useestikki. Toisinki päin, mut yleensä teen just noin, et haastavin sarja ekana, ni tulee väkisin enkkoja, jos on se kapasiteetti olemas sil hetkellä. Ei välii teenkö samal painol 3 sarjaa vai yhen, mut mieluiten kaikki vaikee aina ekana, oli maksimi kokeilu tai kakkonen. 10kg pudotus kyl itelle ehk liian helppoa, ellei joku ihan täyspaska päivä. Lämmöt omal painol, 50kgx3, 45kgx5, 40kgx7, tolleen oon tehny monesti, mut en mitään hirveen pitkiä pyramideja useesti.

Joo, itse huomasin, että suoria sarjoja tekemällä seinä tulee vastaan aika nopeasti. Aikoinaan kun niitä tein, niin 30kgx5x3, oli jo niin tiukka, että käytännössä melkein sama, kuin olisi tehnyt 3 kertaa oman 5-maxin saman treenin aikana. Mutta toihan on periaatteessa sama ongelma, mikä tulee vastaan kaikissa ohjelmissa, joissa pelataan koko ajan samoilla korteilla, eli jollain kiveenhakatulla sarja/toistomäärällä. Silloin toi staattinen treenisysteemi tosin toimii, kun pitää treenata jotain itselle heikkoa/epämukavaa liikettä, joka luultavasti olisi muuten jäänyt kokonaan tekemättä. Eli parempi kuin ei mitään.

Itselle noi 10kg pudotukset oli jo tosi tiukkoja, että sai seuraavaan sarjaan 2 toistoa lisää.

 

[SivariKing]

Kyl. Just ton takii en usko mihkään ohjelmiin. Täyttä paskaa seurata jtn kiveen hakattua numeroa paperilla. Oma ''ohjelma'' on ainaki ihan päässä. Ei toki voi vaan tehä liikettä X ''läpällä'', vaa kaikki mitä tekee, on ohjelmassa ihan selkeen hyödyn tai heikkouden korjaamisen vuoks. Oli se hyöty sit vaikka ihan, ''no ku pull over taljassa tuntuu kivalta latseissa'' tai jtn syvällisempää. Ja progressiot terveen järjen mukaan tietty, eli jos on umpipaska päivä, ni ei lähetä ees liian korkeelle tähtään paskat housussa :D. Jos viikko sit vaikka ois noussu lattiasta 160kgx5 helposti, ni seuraavas treenis pyritään aina parantaan aiempaa, jos vaan on se potentiaalia olemassa, eikä mee liian vaikeeks. Parannus on joko a) enemmän toistoja jossain työsarjaa muistuttavassa sarjassa, b) enemmän sarjoja, c) sama sarja helpommin ja paremmalla tekniikalla, d) lyhyemmät tauot tai joku ilkee tapa tehä sarjasta vaikeampaa(esim paussit).

Ei jaksa liikaa hifistellä. Kyl ite ainaki tiedostan, millä asiassa X tuun kehittyyn, ja tuntee ihan kropassa, mistä se tykkää & tarvitsee kehittyäkseen. Uusia juttuja toki voi ja kandee kokeilla, mut noi perus progressiot pätee aivan varmasti ikuisesti jollain tasolla, kuhan käyttää mielikuvitusta.

Yksi tilanne, jossa cookie-cutter ohjelmat ovat itselle toimineet, oli käytännössä silloin, kun treenimotivaatio on ollut alhainen ja/tai, ei ole yksinkertaisesti pystynyt päättämään, mitä salilla kannattaisi tehdä ( mikä on oikeastaan sama asia ). Eli siis silloin vaikka, kun mä olen hämärästi tiedostanut esim. " hmm, mave jumittaa 150 kg:ssa, koska mun jalat ovat LUULTAVASTI heikot, mutta mä en oikein tiedä, mitä jaloille kannattaisi tehdä ". Eli käytännössä, jos kropassa on ollut niin suuri ja selkeä heikkous, että itsekin olen pystynyt sen diagnosoimaan omalla, erittäin rajallisella kokemuksella suhteellisen varmasti. Valitettavasti ( vai ehkä onneksi? ) homma muuttuu treenivuosien karttuessa, eikä mitään samanlaista taianomaista ratkaisua ongelmiin pysty löytämään, kuin suht aloitttelijana, jolloin tyyliin 99% treenaamiseen liittyvistä ongelmista ratkesi syömällä enemmän ruokaa ja iskemällä kyykkytankoon lisää rautaa.

 

[beginner]

Mitäs, onko joku kokeillut treenata leukoja tähän tyyliin: eli vähän kuin reverse-pyramid trainingissa, tehdään ensin kärkisarja, esim. 52,5kgx2. Sitten seuraavaan sarjaan otetaan 42,5kgx4, sitten 32,5kgx6 jne. Eli joka sarjassa otetaan 10kg pienemmällä painolla, kuin edellisessä sarjassa, mutta pyritään tekemään aina 2 toistoa enemmän. Setti loppuu, kun noi 2 ylimääräistä toistoa ei enää tule. Itse olen huomannut, että tämä on hauska ja haastava tapa saada lisää volyymiä, pelkät suorat sarjat vakiopainoilla eivät oikein inspaa. Ja lisäksi tässä on autoregulaatiota käytössä, kerta setti loppuu, kun väsymys kasvaa niin suureksi, että 10kg pudotuksesta huolimatta ei tule 2 xtra toistoa. Tänään meni 5 sarjaa em. tyylillä, kunnes 5. sarja jäi vajaaksi, eli siihen oli hyvä lopettaa leukailut.

Dieetillä tuli aikoinaan tuota harrastettua, se oli yleensä -10% ja 1-2 toistoa lisää. Leuoissa toimi suht hyvin. Tossa oli kyllä se eka sarja selkee huippusarja ja oikeestaan kaikki sen jälkeen pikkusen kevyempiä.

Joo, itse huomasin, että suoria sarjoja tekemällä seinä tulee vastaan aika nopeasti. Aikoinaan kun niitä tein, niin 30kgx5x3, oli jo niin tiukka, että käytännössä melkein sama, kuin olisi tehnyt 3 kertaa oman 5-maxin saman treenin aikana. Mutta toihan on periaatteessa sama ongelma, mikä tulee vastaan kaikissa ohjelmissa, joissa pelataan koko ajan samoilla korteilla, eli jollain kiveenhakatulla sarja/toistomäärällä.

Ei sen tartte olla kuitenkaan samalla painolla aina tai sama toistomäärä. Itsellä tippuu yleensä yhden tai kahden sarjan jälkeen toisto pois.

 

[SivariKing]

Dieetillä tuli aikoinaan tuota harrastettua, se oli yleensä -10% ja 1-2 toistoa lisää. Leuoissa toimi suht hyvin. Tossa oli kyllä se eka sarja selkee huippusarja ja oikeestaan kaikki sen jälkeen pikkusen kevyempiä.



Ei sen tartte olla kuitenkaan samalla painolla aina tai sama toistomäärä. Itsellä tippuu yleensä yhden tai kahden sarjan jälkeen toisto pois.

Joo, helposti tulee aina kelattua treenaamista tietyn kaavan kautta, mikä on omalla kohdalla aika selkeää seurausta pitkäaikaisesta jumittamisesta 5x5 tyylisessä treenissä. Aivan loistavastihan noi perusohjelmat toimivat aloittelijana, ja itseasiassa myös jopa keskitason treenaajana. Jossain vaiheessa vaan ne seinät alkavat tulla vastaan yhä useammin, kun mennään aina samalla kaavalla. Mulla kesti 10 vuotta tajuta tämä, no, parempi myöhään, kun ei koskaan..

 

[SivariKing]

No siis mä ainaki meinasin vaan sitä, et ihan sama mitä ohjelmaa käyttää, oli se paperilla tai päässä, ni samat lait pätee silti ikuisesti. Eli progressiivinen treenaus. Jos ei ite osaa silleen päätellä, mitä treenata, miten, ja miks, ni ehkä sit joku valmis ohjelma on helpompi seurata. Mut siis en vaan ikinä oo tajunnu, miks porukka hehkuttaa vaikka jtn yhtä tiettyä toisto/sarja määrää. Ihan tyhmäähän se on, jos ei käytä yhtää mielikuvitusta ja sovella erilaisia kaavoja. 5x5, 3x10, 666x666 yms. ei noist mikää toimi ikuisesti. Sen sijaa vaihtelemal kaikkee tilanteen mukaan, ni en nää mitään syytä miksei toimis käytännös ikuisesti. Tietty hidastuu sen mukaan, ku taso kasvaa, mut logiikka on kuitenki nii selkee, et aika foolproof tapa.

Riippuen toki mikä on se mittari, millä kehitystä mittaat. Jos se on vaikka lihaskasvu, niinku kenties suurimmal osal pakkislaisista(bodaus foorumi alunperin?), ni se nyt tietty vaatii enemmän hifistelyy ja ehk vaikeempi mitatakki. Tulokset nousee silti vähintään 0,00001% ennemmin tai myöhemmin, ku vaan grindaa loogisilla progressioilla. Ite en myöskää tunne yhtäkää vahvaa ihmistä, joka ei näyttäis edes joltain ulkosestikki.

Niin, enemmänkin treenivuosien karttuessa ongelmaksi / haasteeksi nousee se, miten sen progressiivisuuden saa käytännössä aikaiseksi. Aloittelijanahan toi on todella suoraviivaista: pyri tekemään aina ENEMMÄN. On se sitten lisää toistoja / sarjoja / painoa / treenejä viikossa jne. Mutta sitten kun kehittymiseen vaadittava työmäärä on jo niin iso, että siitä ei enää kyetä palautumaan välttämättä edes yhden ja saman treenijakson puitteissa, vaan se kehitys tulee näkyväksi vasta monen viikon viiveellä, kevennyksen jälkeen, niin tulee ongelmia. Itselle ne ongelmat ovat aika selkeitä: mä en edes voi varmuudella tietää, toimiiko mun tämänhetkinen treeniohjelma pitkässä juoksussa, eli tuleeko lisää voimaa leukoihin.

Nytkin olen alkanut kokeilemaan, mitä tapahtuu, kun käy 2 päivää putkeen tekemässä leuat ja yläselän. Eli ei lepopäivää, vaan kummassakin treenissä niin paljon painoa käyttöön, kun päivän kondis antaa myöten. En mä tiedä, onko tässä järkeä, mutta miksi ei. Koska mä heivasin kaikki raskaat punnerrukset pois jo 5 viikkoa sitten, enkä treenaa jalkoja LAINKAAN, mä luulen, että pystyn aika hyvin palautumaan näistä treeneistä. Tämä on toinen juttu pitkään salittaneilla: ei pysty kehittymään missään, jos ei priorisoi. Mä vaan pelaan varman päälle ( ja olen laiska ), niin jalkatreeni jäi pois. En voi tietää varmasti, mutta luulen, että jos tän selkätreeni volyymin lisäksi yrittäisi KEHITTÄÄ esim. jalkaosastoa, palautuminen muodostuisi ehkä ongelmaksi.

 

[SivariKing]

Nii no kyllähän aika monet priorisoi jollain tasolla. Oli se sit paria kolmea liikettä, tai pelkkää penkkiä & habaa :D. Ite tykkään tehä silleen, et asetan liikkeissä itelleni selkeet tavotteet, jotka ku saavutan +-, ni sit voi miettiä, josko keskittyis johki toiseen asiaan hetkellisesti enemmän. Tai sit kehitän kaikkea samanaikasesti parhaani mukaan. Ite nyt en tosin muutenkaan oo esim. joku perus bodailija tai voimanostaja, vaa ''yleis-voimailija'' hyvin pitkälti ja ihan customoidut jutut, mitkä kiinnostaa. Eli pääliikkeet on leuat, dippi, kyykyt, mavet, penkkiä välil ja kaikki apuliikkeet yms. on toissijasia, ku ne kyl mahtuu/kerkee tekee melkee millo vaan. Enkä vaivaa päätäni turhanpäiväsyyksillä, eli onko se haba nyt 36cm vai tuliko pari senttiä lisää vuodessa. Kuha tulokset nousee, eikä sitä tehä nivelten kustannuksella, ni kelpaa. Kaikki muu extraa. Ja kaiken tän ohessa kehonpainon treeniä samalla innokkuudella. Aikalailla kaikki liikkeet mitä teenkään, ni tukee toisiaan nii hyvin, ettei hirveesti menetä, vaikkei oliskaa mikään järkyttävä tiheys treeneissä.

Kylhän tommosel tyylil, et tekee jtn tiettyä liikettä mahollisimman paljo, kehittyy(esim ite alan tekee rivejä useemman kerran viikkoon, koska en opi muuten ikinä, ku se vaatii niitä toistoja), mut itellä ongelma tollasessa on se treenin säätely tarpeeks kevyenä, et kykenee edes treenaa johdonmukasesti. Eli masokistina en osaa säästellä tarpeeks.
Itel ei oo mitää kiveenkirjotettu, paitsi et jokainen lihas/liike saa oman kokonaisen treeninsä
2 kertaa n. viikkoon. Sit jos tuntuu, et pystyy tiheemmin tai kaipaa enemmä lepoa, ni keho päättää sen. Tämmönen on itelle ainaki kaikist parhain tapa, koska oon sen verran ailahtelevainen muutenki :D, ja treeni ei olis ees hauskaa, jos noudattaisin jonkun muun sanelemana, mitä tehä. Tosin täytyy myöntää, et sillon ku alotin ite treenaan(ei överi kauan sit), ni ne ekat 3 vuotta meni aivan hukkaan ja en käytännössä ees laske niitä treenaamiseks. Lähinnä salilla hengaukseks ja läpällä asioiden testaamiseks, ilman mitää selkeetä päämäärää. Eli kesti aika pitkään löytää se oma juttu, ja miten siinä kehittyä.

Itsellä on sama juttu, treeni on käytännössä yleis-voimailua, jossa pääpaino on yleensä joidenkin tiettyjen liikkeiden / liikkeen kehittämisessä, tavoitteena saada samalla sekä voimaa ko. liikkeeseen, että toivottavasti myös pattia voiman sivutuotteena. Treenin senhetkinen runko ja päätavoitteet tosin sanelevat sen, missä muodossa sitä kehitystä tavoitellaan. Eli nyt esim. ei ole realistista odottaa, että bodauspuolella mitään kehitystä olisi edes teoriassa mahdollista saada fysiikan suhteen, lukuunottamatta käsiä ja yläselkää. Samaten kyykky, penkki ja veto-akselilla on turha odottaa mitään parannusta,koska en painota näitä liikkeitä tällä hetkellä missään muodossa. Eli vaikka esim. oma pitkän tähtäimen tavoite on aina kehittyä treenissä jossain muodossa, samaan aikaan voi olla, että toisilla osa-alueilla mennään jopa takapakkia.

Varmaan isoin ahaa-elämys treenin suhteen oli tajuta se, että musta ei realistisesti ole koskaan tulossa bodaria tai voimamiestä. Kun mä tajusin tämän, mä tavallaan vapauduin kaikesta siitä dogmasta ja pelkkiin ennakko-asenteisiin perustuvasta, lähinnä taikauskoa muistuttavasta hypetyksestä, mikä ympäröi isoa osaa esim. netin keskustelupalstoilla tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. En siis meinaa, että kannattaisin ajatuksena sitä, että joistain tavoitteista luovuttaisiin vain sen takia, että joku toinen ( tai moni ) on itseä parempi. Tarkoitan, että kroppaa pystyy tiettyyn rajaan saakka "pakottamaan" tekemään jotain, mihin omat, luontaiset edellytykset eivät välttämättä sovi kauhean hyvin. Mutta sitten kun ne omat, luontaiset taipumukset alkavat jotenkin olla selvillä, niin musta tuntuu pelkästään typerältä hakata päätä seinään ja yrittää väkisin hinkata liikkeitä, joiden risk / reward suhde on kokemuksen perusteella huono.

Tietty mä olen nytkin hinkannut leukoja joka treenissä, vaikka hajotin käteni 2 vuotta sitten juuri leuoissa. Eli teen juuri päinvastoin, kuin äsken kirjoitin. Ehkä sittenkin ainoa olennainen asia punttitreenissä on se, että pyrkii kohti niitä tavoitteita, jotka henkilökohtaisella tasolla kokee itselleen mielekkäiksi ja tärkeiksi. Eikä kukaan muu voi päättää sun puolesta, mitä ne ovat.

 

[River.]

Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, millaisia lähtötasoja kovilla lisäpainoleukailijoilla on ollut nostelu-uran alkuvaiheessa. Täälläkin palstalla kuitenkin pyörii näitä +80 kg:n vetäjiä ja kokeneita valmentajia, niin jollain varmaan löytyy jotain näkemystä asiaan?

Muista liikkeistä on jotenkin paljon enemmän dataa ja empiriaa saatavilla, mutta tuo lisäpainoleuanveto on aika musta aukko ainakin omassa tietämyksessä. Jotain standardeja kaipailisin. Lähinnä siis mietin, että ovatko nämä oikeasti kovat tekijät vetäneet useampaa levyä vyölle jo ilman mitään spesifiä harjoittelua.

Kysyn asiaa lähinnä sen takia, että haluaisin asettaa itselleni realistisia tavoitteita lajin suhteen. En usko mihinkään natumaksimeihin tai aio kirota itseäni "en tule koskaan pystymään painoon X" -asenteella, mutta mielestäni optimististen mutta kuitenkin mahdollisien tavoitteiden asettaminen hyödyttää huomattavasti treeniohjelman rakentamista.

Omia speksejä:

Olen vetänyt kisasäännöillä 60 kiloa 85-kiloisena ilman mitään erityistä panostusta leuanvetoon. Harjoitteluni on yleisatleettisuuteen tähtäävää ja monipuolista, voimatasot ok-tasoa (esim. yhteistulos noin 500 kg). Saliuraa takana noin 5 vuotta; ekat vuodet haukkapenaa ja pari viime vuotta järjestelmällistä harjoittelua. Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?

Pahoittelen pitkää romaania ja kiitän etukäteen vastauksista! Myös spekulaatioita saa puolestani heitellä ilmaan, sillä kaikki keskustelu aiheen ympärillä kiinnostaa.

 

[SivariKing]

Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, millaisia lähtötasoja kovilla lisäpainoleukailijoilla on ollut nostelu-uran alkuvaiheessa. Täälläkin palstalla kuitenkin pyörii näitä +80 kg:n vetäjiä ja kokeneita valmentajia, niin jollain varmaan löytyy jotain näkemystä asiaan?

Muista liikkeistä on jotenkin paljon enemmän dataa ja empiriaa saatavilla, mutta tuo lisäpainoleuanveto on aika musta aukko ainakin omassa tietämyksessä. Jotain standardeja kaipailisin. Lähinnä siis mietin, että ovatko nämä oikeasti kovat tekijät vetäneet useampaa levyä vyölle jo ilman mitään spesifiä harjoittelua.

Kysyn asiaa lähinnä sen takia, että haluaisin asettaa itselleni realistisia tavoitteita lajin suhteen. En usko mihinkään natumaksimeihin tai aio kirota itseäni "en tule koskaan pystymään painoon X" -asenteella, mutta mielestäni optimististen mutta kuitenkin mahdollisien tavoitteiden asettaminen hyödyttää huomattavasti treeniohjelman rakentamista.

Omia speksejä:

Olen vetänyt kisasäännöillä 60 kiloa 85-kiloisena ilman mitään erityistä panostusta leuanvetoon. Harjoitteluni on yleisatleettisuuteen tähtäävää ja monipuolista, voimatasot ok-tasoa (esim. yhteistulos noin 500 kg). Saliuraa takana noin 5 vuotta; ekat vuodet haukkapenaa ja pari viime vuotta järjestelmällistä harjoittelua. Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?

Pahoittelen pitkää romaania ja kiitän etukäteen vastauksista! Myös spekulaatioita saa puolestani heitellä ilmaan, sillä kaikki keskustelu aiheen ympärillä kiinnostaa.

Olen itsekin kelaillut tätä muutaman kerran, yleensä se lähtötaso kuitenkin liikkeestä riippumatta antaa hyvää osviittaa sen suhteen, mihin paukut ehkä loppupeleissä riittävät. En ole 80kg vetäjä, mutta kuitenkin itsellä on leuat suhteessa paljon vahvemmat esim. penkkiin verrattuna, ja ekan kerran lisureilla vetäessä meni joku 85kg painoisena 20kgx4. Penkki oli samaan aikaan 72,5kgx5x3, eli aika iso ero. Pena on parhaimmillaan ollut 90kg painoisena 100kgx3, leuat 50kgx3. Eli suhde liikkeiden välillä on pysynyt samana. Eli varmaan aika pitkälti genetiikasta riippuu, mihin se oma potentiaali venyy, kun treenimääriä kuitenkin joutuu oman kokemuksen mukaan kasvattamaan, mitä pidemmälle treeniuraa mennään. Ja tässä tulee palautumiskapasiteetti, sekä mahdolliset, aikaisemmat loukkaantumiset mukaan kuvioihin, kun aletaan kysyä, miten siitä suuresta treenimäärästä pystytään toipumaan ohjelman antamissa puitteissa.

 

[maltsu]

Voisiko esimerkiksi oma paino vyöllä olla realistinen mutta haastava pitkän tähtäimen tavoite?

Mä oon nivelvaivoihin taipuvainen ja 44v. joten tavoite hinattu vähän alaspäin 175 prosenttiin. Eiköhän tuo 200% ole sopiva terveelle nuorelle miehelle. Sinällään en usko mihinkään natumaksimeihin, mutta kenen nivelet, tukikudokset ja muu kudosten terveys kestää sen treenin minkä joku tietty paino vaatii, se on sitten ihan toinen juttu.

 

[SivariKing]

Pakkohan sun on tota enemmän penkata, jos teit 90kg:lla dippiä. Vai muistelenko väärin, tai unohdan jonkun yksityiskohan, ja oliki joku toinen nimimerkki?

Ei välttämättä. Tein dippiä vajaalla liikeradalla, ja pääsin 90kgx2 painoihin. En tiedä, paljonko täydellä liikeradalla olisi mennyt, mutta yhdessä treenissä tein 80kg:lla, ja päästin itseni vahingossa "putoamaan" dipin ala-asentoon. Eli en lämmitellyt kunnolla, ja hyppäsin liian nopeasti sarjapainoihin. Lopputulos oli, että kävin syvemmällä liikeradassa, kuin mihin voimat oikeasti riittivät, mutta pääsin jotenkin tuurilla silti takaisin ylös. Hyvä tsägä, että olkapäät kestivät. Otin tän vain esimerkiksi siitä, että vaikka mun dipit olivat selkeästi vajaita 99% ajasta, niin ne voimatasot siirtyivät silti aika hyvin "syvempään" dippiin, kun sitä kerran vahingossa tein. Tietty toi syvempikin syvyys oli varmaan myös vajaa, mutta mitä väliä.

Penkkiä en ole tehnyt tosissaan pariin vuoteen, joten en tiedä, paljonko nyt menisi. Ei välttämättä yhtään enempää, kuin ennenkään, vaikka en voi tietää varmasti. Kässäripenkissä pääsin 47,5kg painoihin, kun tein sitä pari kuukautta sitten, mutta sekin on tosi heikko suhteessa dippiin. Mulla on selkeästi tosi heikosti hermottunut rinta + tosi pitkät kädet ( selityksiä, joooo ) minkä takia kaikki rintaliikkeet menevät käytännössä ensisijaisesti ojentajille, ja toiseksi etuolkapäille. Ainot liikkeet, millä saa hyvän tuntuman ja pumpin rintaan ovat flyessit ja ehkä etunojapunnerrukset, eli "kevyet" liikkeet, joissa ei voi käyttää isoja rautoja. Ehkä tästä voisi opia jotain..

 

[SivariKing]

Ai niin, pitää mainita vielä se, että katkaisin oikean solisluun 4 vuotta sitten, ja vaikka se parani aika hyvin, niin jostain syystä siitä lähtien oikea olkapää on ollut vasenta heikompi. Siis vaikka olen oikeakätinen. Oudointa tossa on, että se heikkous tulee esille nimenomaan penkiltä punnertaessa. Kun taas suoraan ylös punnertaessa, niinkuin pystärissä, tai alas, niinkuin dipissä, oikea käsi on vahvempi kuin vasen, niinkuin kuuluukin.. Eli kässäripenkissä taas kun lähdin punnertamaan alhaalta, niin usein sarja hyytyi jo ennen alkamistaan siihen, että vasen käsi on suoristunut, kun taas oikeassa olkapäässä ei riitä pitoa tuoda kättä suoraksi. Dipissä oli etuna venytysrefleksin hyödyntäminen ( mikä on toki tankopenkissäkin ), mutta sen lisäksi mun olkapää ei joutunut työskentelemään siinä asennossa, missä se oli kaikkein heikoin, eli juuri siinä kulmassa, mikä syntyy, kun kyynärpäät leviävät sivulle penkin ala-sennossa. Dipissä ei vastaavaa kulmaa tule kyynärpäille, vaikka menisi miten syvälle.

 

[arppa]

Onko pakkiksella SM-kisoihin lähtijöitä? Vielä ehtii laittaa lisenssit kuntoon

http://www.slry.fi/toistoleuanvedon-sm-18-11-2017/

 

[SivariKing]

Alright. Oliks toi 100kgx2 tiukka ja paras ikinä siis penkissä? 47.5kg kässäreillä sarjaa kuulostaa kans aika erikoiselta jos ihan selkeetä sarjaa noilla saat/sait. Ite saan 40-42.5kg kässäreil enintään sarjaa(6-ihamax 8 toistoo), dipissä enkat 50kgx9, 60kgx2x3 ja ykköne about 65kg max, tangolla en penkkiä oo tehny aktiivisesti pitkään aikaan, mut parhaat ikinä oli jtn 87.5kgx6-8 ja maksimi oli arviolta 107.5kg. Omapaino sen keskimäärin 67.5kg. Ite miellän, et mulla kässärit on ehkä hieman suhteessa vahvemmat, ku erittäin keskiverto penkki, ja dippi sen sijaan on kanssa selkeesti vahvin, koska noi on kaikki vähintään 90 asteen syvysiä.

Noi kässärit on muuten jännä juttu, ku tos omalla salillaki on tyyppejä, jotka penkkaa mua joku 20kg enemmän, mut kässäreillä ihan jotkut 30-35kg tuottaa heille ongelmaa, jotka itelle on ihan kevyttä kamaa.
Ihan tyyppejä, jotka tekee kuitenki kässäreitä, eli ei vaan mitään ekan kerran kokeiluja ollut nuo. Ite oon 2016 alkuvuodesta lähtien tehny pelkkää dippiä, kässäri penkkiä, ja joskus harvoin kapeeta penkkiä pitkillä stopeilla.
Anyway, nää tyypit ihmetteli, miten ite saan niin helposti kässärit alotuksessa ylös, ja ihmettelivät myös, etten tarvii varmistajaa ottaan ne kässärit pois, ku lopettaa. Nää oli sitä mieltä, että mul on vahvat vatsat ja heillä ei, ku tohon kykenin. En kyl tiiä ite, mihin perustuu, mut huomannu vaan ton, et kässärit on monelle tosi vaikeet. Vakauttaminen on toki hankalampaa ku tangolla, ni ehkä se liittyy siihen.

100kgx3 on oikeasti "paras" tulos penkissä, ja se on vuodelta 2014. Tuolloin dippi oli pelkästään 35kgx5. En ole sen jälkeen penkkiä tehnyt edes noin isoilla painoilla, mutta kapeassa penkissä olen pari kertaa kokeillut 100kgx1, ja tähän aikaan dippi oli jo 80kg sarjapainoissa. Eli ei dipin sarjapainojen nousu hirveästi penkkiin vaikuttanut. Kässäripenkissä 47,5kgx3 tuli omin voimin, mutta oikean olkapään takia mulla kesti varmaan 15s työntää eka toisto ylös, ja sen jälkeen olin ihan hajalla. Kun pyysin kaveria jeesaamaan painot ylös, eikä tarvinnut tapella olkapään kanssa yhtä paljon, meni joku 5-6 toistoa. Etunojia lisäpainoilla olen kokeillut Kisahallissa, kun sieltä löytyi nurkasta 50kg kiekko. Sillä meni joku 5-6 toistoa.

Yksi asia, mikä yhdistää kaikkia näitä liikkeitä penkkiä lukuunottamatta, on kyynärpäiden kulma suhteessa kroppaan. Tankopenkissä väistämättä joutuu käyttämään myötäoetta, eli rystyset tangon suuntaisesti. Tämä ote vie mun olkapään penkin ala-asennossa juuri siihen kulmaan, missä se on täysin epästabiili. Lopputulos: tosi heikko rinnaltalähtö. Etunojissa, dipeissä ja kässäreissä mä pystyn käyttämään neutraalia otetta ja samalla viemään käsiä enemmän kohti kylkiä ilman, että rinta silti täysin eliminoituu pois liikkeestä.

Mutta toisaalta mä olin heikko penkkaaja jo ennen olkapään prakaamista, joten voi olla, että sen vaikutus on käytännössä penempi, kuin luulen. Yksi asia tosin, mikä pitää mainita on, että dipit ovat sekä rinta- että ojentaja-liikkeenä pesseet tankopenkin 100-0. Vajaallakin liikeradalla tehdyistä dipeistä sekä kädet, että tissit, kasvoivat ja vahvistuivat enemmän, kuin penkistä ikinä. Se on tietenkin eri asia, siirtyykö toi voima sitten nimenomaan penkkitulokseen. Ainakin kässäripunerruksiin löytyi korrelaatiota.

 

[Wilkinson]

Minä teen lisäpainoilla aina neutraalilla otteella nykyseltään. Vastaotteella tapasin pääasiallisesti leukailla muinoin niin sain siitä ilokseni krooniseksi vaivaksi sisäkyynärpään tuon luun kohdalle kolottelut aina kun vastaotteella leukoja vetelen. Neutraalilla otteella ei tunnu ottavan nokkiinsa juuri ollenkaan kyseinen kohta ja voimaa käytössä on ehkä jopa enemmän kuin vastaotteella, ja mikä tärkeintä käden asento tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin vasta- tai myötäotteessa. Ja kuten mainitsit niin rasitus tuntuu tasapainoiselta lihasten välillä.

Boonuksena on melkein kokonaan hävinnyt koko krooninen vaivakin johon ei mikään muu tuntunut auttavan. Vahvistaneeko sitten sopivassa suhteessa samalla jotain mikä alunperin tuon ongelman aiheutti.

 

[maltsu]

Minä teen lisäpainoilla aina neutraalilla otteella nykyseltään. Vastaotteella tapasin pääasiallisesti leukailla muinoin niin sain siitä ilokseni krooniseksi vaivaksi sisäkyynärpään tuon luun kohdalle kolottelut aina kun vastaotteella leukoja vetelen. Neutraalilla otteella ei tunnu ottavan nokkiinsa juuri ollenkaan kyseinen kohta ja voimaa käytössä on ehkä jopa enemmän kuin vastaotteella, ja mikä tärkeintä käden asento tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin vasta- tai myötäotteessa. Ja kuten mainitsit niin rasitus tuntuu tasapainoiselta lihasten välillä.

Boonuksena on melkein kokonaan hävinnyt koko krooninen vaivakin johon ei mikään muu tuntunut auttavan. Vahvistaneeko sitten sopivassa suhteessa samalla jotain mikä alunperin tuon ongelman aiheutti.

Itse just päätin ottaa viikon breikin ja pohdiskellu tätä asiaa. Tulipa sopivaan kohtaan viestisi ja vahvisti mietteeni! Nimittäin alkoi kanssa tulemaan kipuilua kyynärtaipeen sisäpuolelle. Ei luuhun, mutta niveleen(?) ja siihen lihakseen/jänteeseen mikälie tuossa kyynärtaipeen sisäpuolella. Aloin käsiäni pyörittelemään ja tajusin että vastaottella kyynärvarsi on melkeinpä ääriasennossa liikelaajuutensa suhteen. Siis kun laittaa kädet eteensä vastaotteella ja alkaa kääntämään kyynärvarsia enempi pikkurilli itseen/peukalo ulospäin. Tuosta taitaa tulla liikaa vääntömomenttia kyynärtaipeen lihas/nivelbändille, mitä kaikkea siellä nyt sitten jännittyy ja venyy.. Justiin mietin että täytyis jatkossa ainakin puolet treeneistä saada jonkinlaiselle mutkatangolle jolla tuota kulmaa helpottaisi. Ei sen välttämättä tarttis olla lähelläkään neutraalia otetta, 15-20 astetta kun käden asento kääntyis neutraaliin päin , niin varmaan helpottais ihan riittävästi. Mistähän tuollaisen leuanvetotangon saisi? Salilla sellanen hauiskääntätanko olis suurinpiirtein se mitä tässä mietin. En kumminkaan taljassa salilla haluais veivata treenejä, on liian eri homma kuin leuanveto.